Monikulttuurisuus ja rotuhygienia

Edistykselliset, tai tuttavallisemmin sosialistit, vannoivat sata vuotta sitten teknokratian eli asiantuntijavallan nimeen. Edistyksellistä oli, kun ihmiskunta sai teknologian käyttöönsä hallitakseen ympäristöään ja kohtaloaan.

Edelleen meillä on lukuisia poliitikkoja, kuten Osmo Soininvaara tai Dmitri Medvedev (sivilikit), joille kansalaiset ovat yhteiskunnan pieniä työmuurahaisia, jotka eivät ymmärrä omaa etuaan, ja siksi tehtävään pätevöityneet virkamiehet ovat oikeutettuja päättämään yksilöiden oikeudesta lisääntyä ja jopa elää.

Edistyksellisenä esiintyvien todellinen jakolinja ei sata vuotta sitten kulkenut rodunjalostusta kannattavien ja vastustavien välissä. Edistykselliset jakaantuivat positiivisen ja negatiivisen eugeniikan kannattajiin. Lamarckismi toi vasemmistolle sen tieteellisen perustan, joka siltä siihen asti oli puuttunut, kun joitain ihmisryhmiä haluttiin eliminoida. Vaikka lamarckismin opit on myöhemmin osoitettu vääräksi, moni kannattaa meemiteoriaa. Ne, joita nyt kutsutaan amerikkalaisessa kielenkäytössä konservatiiveiksi, vastustivat rotuoppia kukin eri syistä johtuen.

Katolinen konservatiivi G.K. Chesterton joutui jatkuvan pilkan ja vihan kohteeksi hänen rohjettuaan julkisesti vastustaa eugeniikkaa ja sitä kannattavaa sosialismia teoksessaan Eugenics and other evils: An argument against the scientifically organised society. Katolinen kirkko oli tuohon aikaan näkyvin eugeniikan vastustaja. Katolisen kirkon vaikutuksesta sosialismi ei Mussolinin komennossa koskaan omaksunut rotuoppia toisin kuin Japanissa, Venäjällä, Saksassa ja jopa amerikkalaisten sosialistien piirissä.

Vasemmistolaiseen kielenkäyttöön kuuluu termien uudelleen määrittely. Niinpä he nimesivät konservatiivit sosiaalidarwinisteiksi, eli köyhien vastaisiksi. Vasemmisto näki, että rodunjalostusta vastustavat katolilaiset tuomitsivat köyhät pysyvään kurjuuteen luonnonvalinnan armoille. Herbert Spencerissä ruumiillistui kaikki se paha, mitä klassinen liberalismi edusti. Spencerin mielestä luonnonvalintaa ei valtion tule ohjailla, ja hän kannatti hyväntekeväisyyttä, naisten oikeuksia ja kansalaisvapauksia kunnon liberaalin tavoin. Siitä huolimatta vasemmisto vihasi häntä, koska hän vastusti vasemmiston hellimää ajatusta ihmiskunnan rodunjalostuksesta teknokraattien tarkassa komennossa. Edelleen moni vasemmistolainen pitää Spenceriä rasismin, oikeistolaisen itsekkyyden ja hitleriläisen rodunjalostuksen oppi-isänä.

Vasemmistolaisessa kielenkäytössä sosiaalidarwinismilla viitataan 1800- ja 1900-lukujen "rosvoparoneihin". Ns. kultaisen aikakauden (Gilded Age) porvaristo ei ollut kuullutkaan eugeniikasta, joka oli aikansa tiedemiesten ja vasemmistoälymystön pakkomielle. Rosvoparoneilla ei yleensä ollut juuri mitään koulutusta, vaan heidän moraalinsa perustui kristilliseen etiikkaan ja tietysti Adam Smithin kirjoituksiin. He uskoivat, että kapitalismi vaurastuttaa köyhiä; antaa heille mahdollisuuden itse vaikuttaa omaan asemaansa. Mutta valikoivassa sosialistisessa kielenkäytössä juuri rosvoparoneista tehtiin köyhien vihollisia.

Ku Klux Klan on toinen hyvä esimerkki siitä, kuinka sosialistit ovat sotien jälkeen määrittäneet rasismin pahaksi, vaikka juuri heidän politiikkansa perustuu (heikompina pidettyjen) yksilöiden sosiaalisen identiteetin rakentamiseen rodun ja/tai sukupuolen kautta. Edes Wikipedian artikkeli ei käsittele klaania kovinkaan oikeudenmukaisessa valossa. 50 vuoden ajan KKK on ollut amerikkalaisen fascismin (ja siten myös kapitalismin) symboli. Sodanjälkeinen klaani oli kuitenkin nimeään lukuunottamatta tyystin toinen järjestö kuin sitä edeltävä. Toki se yhä edelleen oli rasistinen, muttei sen enempää kuin 60-luvun yhteiskunta yleensäkään.

Suuren yleisön mielissä klaanilaiset ovat kouluttamattomia kiihkouskovaisia maalaisia. Todellisuudessa klaani oli ennen 50-lukua hyvin kaupunkilainen ja keskiluokkainen, ja se kasvoi nopeimmin Chicagossa ja New Yorkissa. Klaanin tehtävä oli vaikuttaa kunnallispolitiikassa perhearvojen puolesta päihteitä ja avioeroja vastaan, eikä se hyökännyt mustia tai juutalaisia vastaan muussa tarkoituksessa kuin tässä - siis pitäen mustien elämäntapaa esimerkkinä siitä, mihin päihteet, abortit ja avioero johtavat.

Samalla tavalla kuin nyky-Suomessa on paheksuttua kuulua Suomen Sisuun, amerikkalaiset demokraatit peittelevät nyt menneisyyttään klaanissa, kuten Robert Byrdin tapauksessa kävi. Satakunta vuotta sitten klaani nähtiin - yllätys yllätys - edistyksellisenä, ja se toimi tiiviissä yhteistyössä - yllätys yllätys - demokraattisen puolueen kanssa! Byrdin lisäksi presidentti Harry Truman ja Korkeimman oikeuden tuomari Hugo Black olivat vanhoja klaanilaisia, samoin kuin Woodrow Wilsonin avustaja William McAdoo.

Edward Ross oli maineikas amerikkalainen vasemmistolainen tiedemies. Hänen mielestään Amerikkaa ja amerikkalaista elämäntapaa odotti hidas, ei-toivottu kuolema rotujen sekoittuessa: "mustat ovat karvaisia, matalaotsaisia ja suurinenäisiä savimajoissa asuvia jääkauden ihmisiä, jotka ovat tuomittuja pysymään köyhyydessä." Lausunto ei kuitenkaan estänyt Rossia etenemästä pitkälle niin tutkijana kuin korkeiden demokraattipoliitikkojen ystäväpiirissäkin. Vasta Jane Lathrop Standfordin kyllästyttyä Rossin lausuntoon Kiinan kuleista ali-ihmisinä Ross erotettiin Stanfordista. Erottaminen sai aikaan valtavan myrskyn akateemisessa vesilasissa, ja jopa New York Times käsitteli eroa pääkirjoituksissaan "pyrkimyksenä puuttua tiedemaailman sisäisiin asioihin".

Kun puhutaan rotusorrosta, harvoin käsitellään sosialistien osuutta eugeniikassa sen enempää Euroopassa kuin Amerikassakaan. Vaikka rotuhygienia sai suurimman kannatuksen tiedeyhteisön ja vasemmistoälymystön piirissä, vasemmistoa ei pidetä siitä missään vastuussa. Tämä ei tietenkän tarkoita, että nykyajan sosialistit olisivat rasisteja samalla tavalla kuin heidän aatteensa edustajat sata vuotta sitten. On kuitenkin ymmärrettävä, että heidän aatteensa on pieni verso suuressa fascismin puutarhassa. Vaikka nykyvasemmistolainen olisikin kuinka lämminsydäminen ja rotuasioissa avoimen suvaitsevainen, hän siitä huolimatta elää fascistisessa ympäristössä. Se, että vasemmisto ei suostu keskustelemaan koko aiheesta, ei kuitenkaan muuta tai poista tuota historiallista tosiasiaa. Pikemminkin voisi sanoa, että vasemmisto hiljaisesti hyväksyy poliittisen menneisyytensä, jos se ei kykene kyseenalaistamaan niitä.

Vasemmmisto perustelee tasa-arvoon tähtäävää toimintaansa rotu- ja sukupuoliasioissa yksinkertaisesti pitämällä omia näkökantojaan parempina moraaliltaan kuin konservatiivien näkemyksiä. Nykyajan liberaali fascismi seisoo kolmella jalalla: hyvinvointivaltio, aborttioikeus ja käsitys sosiaalisesta identiteetistä. Sosiaalisen identiteetin perusteella mikä tahansa muu kulttuuri on "parempi" kuin kristitty, joten liberaalit fascistit liittoutuvat minkä tahansa muun kulttuurin kanssa kristittyjä vastaan. Monikulttuurisuus on siis paljon kiinteämpi osa fascismia ja erityisesti sen historiallisia rotuoppeja kuin mitä äkkiarvaamalta osaisi ajatella. Jonah Goldberg käsittelee aihetta laajemmin kirjassaan Liberal Fascism ja erityisesti sen alaluvussa "Eugenics, American style".