Yhtenäinen Venäjä - Yhtenäinen Suomi

Tilastojen valossahan eri äänestyspaikoilla eri maissa äänestysvilkkaus jakautuu normaalisti. Erittäin hyvää analyysia Venäjän tilasta ihan ilmaiseksi ja omalla nimellään tarjoava Anton Nikolenko bloggaa aiheesta lisää. Lisäsin Antonin blogilistaani, joten tarkkailkaapa.

Suomen armeijassa Venäjää seuraa ja tutkii lippueamiraali Georgij Alafuzoff, sotilastiedustelun päällikkö (Talouselämä 5.1.2012). Ihan yhden miehen harteilla ei homma luojan kiitos ole, vaan hänellä on alaisinaan muutama sata sotilasta ja siviiliä, joiden tehtävä on katsoa viiden vuoden päähän. Siinä ajassa aseiden hankinta voidaan suorittaa ilman selvää provokaatiota naapurille.

Sotilastiedustelun mukaan nykyinen maanpuolustus riittää torjumaan Venäjän armeijan uhan. Suomi on ainoa Venäjän rajanaapuri, jonka kanssa se voi neuvotella ja keskustella kuten normaalit maat. Kaupungeissa Putinin suosio onkin alle 1/3, miksi vaalituloksia protestoivat mielenosoitukset keräsivätkin satoja tuhansia ihmisiä.

Venäläinen hallinto on historiankirjansa lukenut: kun ongelmia sisäpolitiikassa, käännä huomio ulkopolitiikkaan (Venäjä syyttää 90-sivuisessa ulkopiliittsessa raportissaan Suomea kuuden sivun verran; kiitos Johan Bäckman ja Juha Molari - nykyajan EJ Tennilät)). Vain 1/3 venäläisistä pääsee netin kautta tutustumaan maailmanmenoon, joten Putinin ja Medvedevin Yhtenäinen Venäjä pysyy vallassa - vaalituloksia väärentämällä. Suomessakin meneillään olevien presidentinvaalien perusteella voisi sanoa, että meillä on ihan turhaan monipuoluejärjestelmä - kaikki ehdokkaat ovat keskittyneet säilyttämään olemassa olevan asetelman. Ihan jokainen.

Alafuzoff sanoo, että "edes Neuvostoliiton aikana korruptio ei ollut näin paha. Venäjälle on muodostunut miljoonapäinen Yhtenäisen Venäjän virkamiesjoukko, joka toimiakseen vaatii kansalaiselta etumaksun jokaisesta arkipäiväisestä asiastakin. Eliitti on lain kouran ulottumattomissa.” Muistuttaa kovin Suomenkin tilannetta.

Päästäkseen osalliseksi laillisesti varastettuihin tuloihin, on Suomessakin ensin liityttävä puolueen paikallisosastoon, noustava sieltä eduskunta-avustajaksi ja käytävä EU:ssa harjoittelussa, jonka jälkeen onkin pätevöitynyt mihin tahansa tehtävään. Jos muualla maailmassa poliittiset virkanimitykset jo nähdäänkin korruptiona, ei Suomessa.

Olen mukana eräässä projektissa, jossa aika ajoin sivutaan julkisen sektorin kilpailutuksia. Mukana on myös tv:stä tuttuja poliitikkoja, jotka kertovat, millä säännöillä kilpailutuksia voidaan viedä valtuustoihin käsiteltäväksi. Keskusteluilmapiiri on ollut hyvin avoin ja luottamuksellinen, mistä kiitos kuuluu varmaankin minulle, joka lupasi että "asiat ei näiden seinien ulkopuolelle mene" hehehe...

Eivät he mitenkään peitelleet, että kilpailutuksen esteeksi nousee pääasiassa se seikka, että päättäjät saavat itse elantonsa julkiselta sektorilta, ja sitä ei saa uhata. Jos he eivät itse suoranaisesti saaneet palkkaansa kunnalta (tai valtiolta), heidän äänestäjänsä olivat niitä, jotka saivat. Valtuuston edustajista valtaosa on oikeasti puolustamassa kunnan virkamiesten etua.