Kannattaako äänestää...?

Suomalaisen veronmaksajan lähiajan tulevaisuus alkaa vähitellen hahmottua. Ensimmäinen on poliittisen vallan karkaaminen kuntatasolta valtakunnan tasolle. Tässä käytetään kahta keinoa, joista ensimmäinen on kuntaliitosten ajaminen ja toinen on kunnille sälytetyt tehtävät kuntien ulkopuolelta, siis parlamentista. Kunnallispoliitikot ovat kuin kumileimasimia, joilla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa kuntien palvelujen laajuuteen ja siten kustannuksiin.

Toinen ja vaarallisempi on vallan siirtäminen eduskunnalta EU:n virkakoneistolle. Kun Angela Merkel totesi

- EU:n instituutioille pitää antaa enemmän valtuuksia tarkkailla ja puuttua jäsenmaiden toimintaan

hän tuli sanoneeksi, että "hyvä kun keskiluokka ei turhia kysele, niin poliitikot voivat säilyttää asemansa pienin ponnistuksin".

Vuodenvaihteessa lehdistölle säädettiin arvonlisävero, ja Yleisradiolle pakkovero. Yleisradio on poliitikkojen itsensä valvoma propagandakoneisto, joten tiedonvälitys keskittyy voimakkaasti poliitikkojen käsiin. Erityisesti Sekoomuspoliitikot Kimmo Sasi ja Sampsa Kataja kunnostautuivat sosialistien kauan tavoitteleman unelman toteuttajina. Kun Sekoomuksesta kasvoi maan suurin puolue, on ymmärrettävää vaikkei hyväksyttävää, että se linjasi itsensä sosialismin lavealle valtatielle. Suhteessa kansan kokoon, on Yle kaksi kertaa Englannin BBC:n kokoinen. BBC on erittäin voimakkaasti kallellaan vasemmistoon, joten sama on odotettavissa härmässäkin. Yleisradion päätoimittaja Atte Jääskeläinen nimesi TV-uutisten 50-vuotisjuhlassa päivälehdistön "vastustajakseen".

Viime syksynä kaikista Saksassa koulunsa aloittaneista 30% on maahanmuuttajataustaisia. Oikeutettu kysymys on, aikovatko he jatkaa "saksalaisen laatutuotteen" takana olevaa kurinalaista työmoraalia, vai muuttuuko saksalainen yhteiskunta Euroopan talousveturista resiinaksi. Saksan voimakkaasti ylijäämäinen kauppatase kaikkien euromaiden kanssa on pohjimmiltaan syy euroalueen kriisiin. Jopa Suomen kauppatase on Saksan kanssa alijäämäinen, ja Saksan kansantalous romahtaa samalla kun euro romahtaa. Muilla mailla ei enää ole mahdollisuuksia ostaa devalvoituneilla valuutoillaan saksalaisia tuotteita, so. maksaa saksalaisista tuotteista ylihintaa vain siitä ilosta, että tuotteet on tehty Saksassa.

Euron kriisin ratkaisuksi on tarjottu rahaliiton purkamista ja yhä tiiviimpää liittovaltiota, kuten juurikin saksalainen Merkel, joten nyt pitäisi valita suunta. Miten pitkään Saksa pystyy ja haluaa elättää muita EU-maita velaksi, jotta nämä ostaisivat saksalaisia tuotteita? Miksi juuri Saksa - ja Merkel - haluaa taata muiden eurovaltioiden lainoja? Voisiko kyse olla tuosta merkantilistisesta talousopista, jonka mukaan Saksa voittaa vain, jos muut häviävät?

Liberaali fascismi on kulkenut tiensä päähän. Nyt pitäisi lopettaa valtioiden velkaantuminen, karsia valtion tehtäviä, saada taloudellinen momentum käyntiin ja heittää johtavat poliitikot taloudelliseen vastuuseen tekemistään päätöksistä. Keskiluokalla ei ole varaa nykyiseen politiikkaan ja sitä ajaviin poliitikkoihin. Yhteiskunnan tulee jakaa valtaa kuntatasolle ja kuntalaisille tulee antaa oikeus julkisen sektorin velkaantumisen lopettamiselle. Kunta voi tuottaa vain ne palvelut, joihin sen rahkeet riittävät. Kunta ei voi tuottaa palveluita, joita eduskunta - ja kohta EU - haluaa. Raha ei kasva puissa.

Siitä huolimatta EKP on laskenut liikkeelle rahaa enemmän kuin kansantalouden reaalinen kasvu on ollut. EKP:n tase on kasvanut vuodesta 2007 lähes 100%. Jollain aikavälillä tuo raha muuttuu seteleiksi, ja mitä nopeammin se tapahtuu, sen todennäköisempää on rahan arvon romahtaminen. Koska EKP:n varallisuus (kultavarat, valuuttavaranto jne.) ei kasva, ei setelien määrä saa kasvaa. Jos ja nyt näyttää myös että kun EKP:n velat (setelit, velat ja oma pääoma) on hetkessä tuplaantunut lähinnä keskuspankeille myönnettyjen velkojen takia, on luultavaa, että valtaosa satojen miljardien tukioperaatioista on tehty seteleitä painattamalla.

EKP on yrittänyt paikata sen vuodon, minkä populistiset poliitikot ovat aiheuttaneet. Inflaatio on jo kiihtynyt yli 3%:n tason, ja edessä lienee setelien leikkaaminen. Käteisen rahan arvo tippuu puoleen, mutta valtion ja pankkien hallussa olevat setelit pitävät täyden nimellisarvonsa. Suomalaisten kannalta tämä on sikäli mielekästä, että valtaosa euroseteleistä liikkuu konkurssin partaalla hoippuvissa maissa. Suomalaisella keskiluokalla käteistä on keskimäärin kuukauden ruokaostosten verran. Väkisin hiipii mieleen, että kannattaako oikeasti äänestää, ja osallistua tähän touhuun. Eikö olisi parempi asettaa itsensä nykytouhun yläpuolelle?

Kirjoituksessa yhdistelin uuden Kanava-lehden artikkeleita, jotka olivat kirjoittaneet Markku Salomaa, Teuvo Aro ja Ari Valjakka.