Pikavipillä taivaaseen

Eilisessä Maikkarin vaalitentissä käytettiin vanhaa hyväksi havaittua keinoa muuttaa valheet totuudeksi, eli toistamalla samoja asioita. Ilmeisesti se myös toimii, jos on uskominen uuteen käännökseen Jyrki Vedäkäteisen suosion kasvun suhteen. Katsoin tenttiä parikymmentä minuuttia, jonka aikana Käteinen vastasi toimittajan kysymyksen olevan "höpöhöpö-kysymys" ja pakotti Käteisen "miettimään toimittajan mielenrauhaa", ja lopuksi hän kiiruhti toimittajia siirtymään asiakysymyksiin. Niitä en enää jaksanut katsella, joten ilmeisesti wanhat puolueet ovat löytäneet yhteisen rytmin. Kiviniemen vastaus kun oli paljastava sen suhteen, mitkä puolueet voisivat mahtua samaan hallitukseen: "Katsotaan nyt ensin vaalit. Heti kun ensimmäiset tulokset ilmestyvät, me kyllä vaistonvaraisesti tiedämme, mikä on uusi hallituspohja." Vai niin! Mutta sitä ei siis sanottu ääneen - taaskaan. Sama konsensuspaska siis näyttää jatkuvan, kävipä miten vain. Samaahan media on rummuttanut, että ei Persujen voitto mitään muuta.

Pari viikkoa vanhassa Talouselämä-lehdessä oli artikkeli Suomen antamista takuista euromaille.

MIT:n kuulu suomalaisprofessori Bengt Holmström etsii maailmantalouden ongelmiin laajempaa näkökulmaa. Ongelmat johtuvat rakennemuutoksen käsittämättömästä nopeudesta. "Rahoituskriisi on globaalin työnjaon ongelma. Kehittyneet maat ovat käyttäneet kehitysmaiden halpaa työvoimaa. Kehittyneiden maiden keskiluokka on jäänyt puristuksiin. Kehittyvien ja kehittyneiden maiden välinen työnjako ei toimi." Kehittyviin valtioihin kertynyt ylijäämä löysi parkkipaikan Amerikasta.

Holmström osoittaa syyttävän sormensa eurokriisin osalta saksalaisiin pankkeihin, jotka ovat luotottaneet kriisimaita. "Outoa on, että Amerikassa pankkeja vaaditaan vastuseen, päin vastoin kuin Euroopassa." Professorin mielestä isot maat ratkaisevat pankkikriisin kaatamalla omien pankkiensa ongelmat pienten maiden kuten Irlannin niskaan. Saarivaltio käy läpi hevoskuuria, jotta se voi maksaa Saksan ja Ranskan pankeille. "Loogisempi ratkaisu olisi, että saksalaiset pelastaisivat omat pankkinsa, mutta poliittisesti se on hankalaa. Peittelemällä pankkien vastuut saadaan myös muut maat, kuten Suomi, kanssamaksajiksi. Kriisin jälkeen joudutaan miettimään, mitkä ovat ne valtion riisutut ydintehtävät, joihin rahat enää riittävät."

Etlan toimitusjohtaja Sixten Korkman arvioi jo viime vuoden lopulla, että euroalueen jäsenmaita joutuu velkasaneeraukseen. "Kreikan ongelma ei ole likviditeetin puute vaan riittämätön vakavaraisuus. Silloin nyrkkisääntö on, että hyvää rahaa ei kannata heittää huonon perään vaan putsata pöytä. Mutta mitä tahansa näille jo annetuille 1,255 miljardin sitoumuksille käykään, se ei hetkauta Suomen tilannetta."

Suomen etu on nyt pysyä tiukkana ja vaatia uutta arviota. "Lainoittajana Suomella on oikeus heittäytyä hankalaksi. Se, että lainoitetaan maita, jotka ovat kanttuvei on moraalisesti väärin ja taloudellisesti typerää. Kierteen katkaiseminen vaan on niin tavattoman ikävä juttu, ettei poliitikoilla riitä siihen uskallusta. Velkasaneeraus tietäisi kovia aikoja kriisimaiden asukkaille, mutta Suomi voi silti jatkaa talouskasvuaan. Joskus tuntuu, että ainoa taho, joka tietää, miten asia pitää hoitaa, on Suomen oppositio." Se oli vitsi. Korkmankaan ei usko, että se olisi vallassa ollessaan uskaltanut tehdä toisenlaista päätöstä.

Ongelma on tuttu monista tv-dokumenteista; vanhemmat antavat rahaa narkomaanilapsilleen pitääkseen nämä pois ryöstelemästä ja joutumasta vankilaan. Lapset eivät parane vaan ongelmat ainoastaan lykkääntyvät ennen vääjäämätöntä loppuaan. Kun puhumme euromaiden kriisistä, puhumme ylivelkaantumisen hoidosta. En ole vielä koskaan nähnyt yhdenkään ylivelkaantuneen selvinneen turvautumalla pikavippeihin.