Revi siitä

Kotimaista italowesterniä oli eilen tarjolla enemmän kuin katsojat sietivät. Poliitikkomme saattoivat häpeään Italian pääministerin mennen tullen. Suomalainen media nöyränä poikana hirtti edellisen ulkoministerin munistaan muutamasta tekstiviestistä, mutta perustuslakia saa taivuttaa, eikä toimittajat älyä kokoluokkaa alkuunkaan. Kyseessä on Persujen nousuakin merkittävämpi asia. Kyse ei ole laista ja lain kunnioituksesta vaan siitä, että meidän koko oikeuslaitoksemme kärsi sotasyyllisyystuomioihin verrattavan arvovaltatappion aina eduskunnasta alkaen.

Hesari on palannut päätoimittaja Mikael Pentikäisen myötä pitkän loikan pois edellisen päätoimittajan Janne Virkkusen luomalta polulta. Siinä missä Virkkunen löi tamburiiniä demarijohtaja Lipposen käsimerkeistä. Nyt Pentikäinen, kepun vahvalta tukialueelta kotoisin, linjaa lehdessään, että vaikka Vanhanen toimi laittomasti, pääministerin syyttämättä jättäminen oli oikea ratkaisu. Tässähän tulee Augusto Pinochet hakematta mieleen. Joku perustuslakivaliokunnan jäsen totesi uutisissa, että "jos tällaisista lillukanvarsista nostellaan syytteitä, vaarana on, että koko hallitus halvaantuu". Tarkoittiko hän sitä, että hallitus toimii jatkuvasti lain väärällä puolella, vai mitä ihmettä? Miksi lakeja luodaan, jos eliitin ei niitä tarvitse noudattaa? Säädetään lait koskemaan vain rahvasta, niin ei kulu veromarkkoja moisten lillukanvarsien setvimiseen.

Toinen Hesarin pääkirjoitus koski erästä korkeinta suomalaista virankäyttäjää eli Korkeimman hallinto-oikeuden presidenttiä Pekka Halbergia ja hänen traagista ohjettaan poliisille, missä hän vaati oman tuomioistuimensa päätöksen käytäntöönpanon keskeyttämistä. Jyrki Virolainen on käsitellyt aihetta blogissaan runsaasti (mm. täällä). Tässä tapauksessa Hesari arvostelee tapahtumien kulkua aika suoraan ja lehden Neuvostoliiton romahtamisen jälkeiseen linjaansa nähden poikkeavasti. Sen verran Hesari kuitenkin pelkää valtaa, että Halosta se ei vedä toimiin mukaan, vaikka asiasta on niin suoraa näyttöä kuin ilman Wikileaksiä voi väittää. Erityisen huvittava oli tämä kädenojennus Halosen suuntaan:

Heti tuoreeltaan Hallbergin kirje herätti suurta huomiota, eikä oikeustieteilijöiltä liiennyt Hallbergille ihmeemmin tukea.

Juristikunnan ulkopuolelta Hallberg sai tukea sitäkin enemmän. Presidentti Tarja Halosta myöten suuri osa suomalaista oli sitä mieltä, että perheen käsitettä tulkitaan oleskelulupia käsiteltäessä liian ahtaasti ja epäinhimillisesti.

Ja arvojohtajamme, presidentti Tarja Halonen, joka siis palkitsi viime itsenäisyyspäivänä rakkaan Pancho Sanzansa maamme korkeimmalla kunniamerkillä, onkin näin päätoimittaja Pentikäisen taikasauvalla siirtynyt osaksi suurta osaa suomalaisista ja hänen juristitaustansa, jota hän muistaa itse korostaa aina Putinin tavatessaan, on pyyhitty pois.

Pohjimmiltaan arvojohtaminen sisältää tietenkin passiivisen kansalaistottelemattomuuden mahdollisuuden, vai mitä sanotte Gandhista tai vaikkapa asekätkijöistä. Kyllä minä sallin poliitikolle inhimillisiä virheitä, koska en halua robottien johtavan itseäni ja kansakuntaamme. Kirjoituksen ydin on se, että meillä Suomessa on edelleen bolsevistien käyttämä oikeusjärjestys, jossa tuomioistuin voi itse säätää lakia tapaus tapaukselta, koska parlamentin ei voi olettaa voivan säätää lakeja jokaista poikkeuksen poikkeusta varten. On se jännää.