Mutta paras siis lopuksi. Maan suurin sanomalehti antaa palstatilaa Thomas Walgrenille, joka avoimesti ja rehellisesti kertoo, mitä ilmastonmuutos ja demokratia ovat toisilleen:
Joidenkin arvioiden mukaan demokratia on hidas tai huono työkalu, jos maapallo halutaan pelastaa. Aiemmin tällainen välineellinen käsitys demokratiasta oli marginaalinen ilmiö, mutta viime vuosina se on alkanut vaikuttaa politiikan valtavirtaan. Esimerkiksi maineikas yhdysvaltalainen yhteiskuntatieteilijä Michael Mann esitti Suomen Akatemian seminaarissa viime syksynä epäilevänsä demokratian ja vastuullisen ilmastopolitiikan yhteensopivuutta.Eihän tässä muuta kuin mukavaa ja raikasta pakkaskeliä - demokratia olikin vain tilapäinen häiriö ihmiskunnan pitkällä janalla.
12 kommenttia:
Liberaali demokratia on ollut olemassa jossain muodossa vasta, laskutavasta riippuen 95-220 vuotta. 1930-luvulla demokraattisia maita oli Euroopassa vain kourallinen, diktatuuri muodossa tai toisessa oli käytöss melkein joka paikassa.
Demokratian instituutiot ovat vanhimmat ehkä briteillä, jotka eivät ole vieläkään luopuneet monarkiasta. Tasavaltamuotoisia demokratioita on maailmassa edelleen vain muutama Keski-Euroopassa ja USA. Demokratia modernissa muodossa on niin uusi asia, että on sangen hämmästyttävää, kuinka laaja kannatus sillä on, ja kuinka voimakkaasti kaikki vasemmalta oikealle sitä kannattavat.
Libertaristit ovat oikeastaan ainoita, jotka eivät kannata, jotain linkolalaisia ja äärinazzeja lukuunottamatta.
Ja Kaukoidässä on E-Korea ja Japani, jotka melkein unohdin. Ja, vähän katsontakannasta riippuen, Singapore.
Teoriassa yövartijavaltio voi säilyä demokratiassa. Käytännössä yhdysvallat on osoittanut sen jäävän teoriaksi. Vahvakaan perustuslaki ei pysty suojelemaan yksilöitä demokratialta.
Jos demokratialle antaa pienenkin mahdollisuuden, pienenkin poliittisen ja byrokraattisen elimen, valtakirjan hoitaa edes pientä yhteistä asiaa, niin se lähtee leviämään vastustamattomasti kuin syöpä.
Demokratia on yksisuuntainen tie sosialismiin.
Babbit on osapuilleen oikeassa. Aivan samoin kuin ne inherentit tehottomuudet, joita Neuvostoliitossa oli, ovat totalitaarisen komentotalouden väistämättömiä seurauksia, myös byrokratian turpoaminen, valtion roolin vääjäämätön kasvu ja niin edelleen, ovat demokratian seurauksia. Tämä on tapahtunut kaikissa maissa, joissa demokratia on ollut käytössä 1900-luvulla.
Tämä ei tarkoita että olisin sen paremmin puolesta kuin vastaankaan demokratiaa. Näin se vaan on. En kuitenkaan näe asiaa niin, että tällainen tie "sosialismiin" olisi väistämättä samalla tavalla yksisuuntainen, so. niin etteikö demokratiasta voisi kehittyä jotain muuta, tai etteikö demokratia itse voisi kehittyä suuntaan, jossa se on vähemmän sosialistinen.
Tavallaan voidaan ajatella, että Marx oli melkein kokonaan oikeassa ennusteessaan siitä, että sosialismi vie voiton kapitalismista. Se ei vienyt sitä sillä tavalla kuin Marx asian ilmaisi, mutta jollakin tasolla kyllä: veroasteet ovat nousseet kautta linjan lähellä viittäkymmentä prosenttia, eli demokraattinen "sosialismi" jakaa liki puolet yhteiskunnan resursseista.
Demokratia on periaatteessa vain foorumi kansalaisten yhteiselle päätöksenteolle. Rajanveto siitä, mikä on julkista ja mikä yksityistä, ei ole kovin suoraviivaista, jokaisella on siitä oma käsityksensä. Tälle ei demokratiassa voi oikein mitään.
Mannin käsitys ilmeisesti on, että yksityisen sfääriin lasketaan nykyisin oikeus laskea ilmakehään hiilidioksidia, ja tämä lienee myös Kumiksen näkemys. Kuten toisaalla olen ilmaissut, ilmakehä on kuitenkin minun mielestäni vähemmän perustellusti yksityisessä sfäärissä kuin vaikkapa olohuoneen kirjahylly tai oman tietokoneen kovalevy. Samaan tapaan vaikka yksityisasioita ovat minusta se, mitä ruokakunnan aikuisten sukupuolet ovat, enemmän kuin se, paljonko vaikka pysäköinti maksaa.
Demokratiassa on kuitenkin sisäänrakennettuna se, että näiden käsitysten annetaan elää rinnakkain.
Jos olisin täysin varma, että karuimmat venus-skenaariot oikeasti seuraisivat BAU-politiikalla, olisin tietenkin sitä mieltä, että demokratia pitäisi lakkauttaa välittömästi ja tehdä se, mitä täytyy tehdä. Tämä ei eroaisi mitenkään siitä, että jos joku uhkaisi minua tai perhettäni aseella, ja ainoa mahdollisuuteni olisi ampua ensin.
Tämä ei kuitenkaan faktisesti ole tilanne, joten Mannin pohdinta on sikäli vähän omituinen.
Tiedemies,
Monet katsovat, että radikaalissa kapitalismissa ilmakehän ongelma ratkeaa absoluuttisella yksityisellä omistusoikeudella. Se suojelee omaisuutta (kehoa ja muuta) kaikelta toisen osapuolen aloittamalta väkivallalta, kuten saastuttamiselta.
Toisaalta jokaisella on oikeus käyttää omaa omaisuuttaan haluamallaan tavalla. Kuitenkin sillä rajauksella, että se ei saa aiheutaa haittaa ulkopuolisille.
Näistä seuraa se, että omaa omaisuuttaan saa saastuttaa mielin määrin, mutta ei toisten. Toisten omaisuuden saastuttaminen voi tapahtua ainoastaan vapaaehtoisilla sopimuksilla, jotka eivät varmasti ole halpoja sopimuksia. Ainakaan minä en myisi tonttini saastuttamisoikeutta halvalla.
Sopimaton saastuttaminen aiheuttaa täysimääräisen omaisuuden ennallistamisvelvollisuuden, joka tulee todennäköisesti huomattavasti kalliimmaksi, kuin saastuttamisesta saatu hyöty.
Sopimuksella saastuttamisessakin on saasteiden leviämisen vaara ilmakehän, vesistöjen ja pohjaveden kautta sellaisille alueille, jotka ei ole sopimuksen piirissä.
Toisin sanoen omankaan tontin rajaamaan ilmakehään ei voi seurauksitta laskea saasteita, jos niiden leviämistä ei voi estää.
Babbit, kuitenkaan tähänkään asti kapitalismi ei ole kyennyt itsessään vähentämään saastumista, vaan ne ovat tapahtuneet poliittisen toiminnan seurauksena.
Yhtiöt ovat siirtäneet toimntaansa myös maihin, jossa ympäristölainsäädäntö ei ole kovin hyvä.
Tomi,
Kyse ei ole ollut kapitalismin kykenemisestä, vaan siitä, että poliittinen järjestelmä on kaikkialla estänyt kapitalismin. Kapitalismi lakkaa olemasta siinä pisteessä, kun yksinoikeudellista omistusoikeutta rajoitetaan millään tavalla. Siinä pisteessä siirrytään sekatalouteen ja sääntelyn lisääntyessä toisessa ääripäässä on kommunismi, jossa yksityinen omistusoikeus lakkaa kokonaan. Maailmassa ei ole yhtään aluetta, jossa kapitalismi olisi status quo.
Kapitalismi-käsitteen ongelmana on se, että hyvin harva ihminen ymmärtää, että kapitalismi tarkoittaa aivan joitain muuta, kuin sellaista poliittista sekatalousjärjestelmää, jossa poliitikot ajavat suurten korporaatioiden etua todellisen kapitalismin kustannuksella.
Yksityiset ihmiset vahtimassa omien kiinteistöjensä ja kehojensa loukkaamattomuutta oikeutettuna täysimääräisiin vahingonkorvauksiin joukkokantein on paljon tehokkaampi mekanismi kuin valtiot ostettuine poliitikkoineen päättämässä toisten oikeudesta saastuttaa toisten omaisuutta.
Ja mistään muusta omaisuudesta ei ole koskaan pidetty yhtä huonosti huolta, kuin "yhteisestä", valtion omaisuudesta. Eniten saastuneet maat ovat aina olleet vähiten kapitalistisia. Niissä on ollut vähiten yksityistä omistusta ja vähiten oikeutta päättää omasta omaisuudesta.
Kiitos Tidari ja Babbit selkeistä kommenteistanne.
Demokratia modernissa muodossa on niin uusi asia, että on sangen hämmästyttävää, kuinka ... Libertaristit ovat oikeastaan ainoita, jotka eivät kannata, jotain linkolalaisia ja äärinazzeja lukuunottamatta.
Tässä menevät hiukan puurot ja vellit sekaisin. Klassisessa liberaalissa ajattelutavassa demokratia toimii siten, että veronmaksajat päättävät. Tämähän toimii yritys- (yhtiökokous) ja perhetasolla ilman mitään moraalisia tai käytännön ongelmia. Demokratian toimimattomuus - tai sen johtaminen sosialismiin - johtuu pääosin siitä, että valtiot elävät yli varojensa. Kukaan ei pidä sitä moraalisena tai käytännön ongelmana, että ylivelkaantuneet maat eivät saa lainaa vaan velkojat puuttuvat maan johdon toimintaan PAITSI mainitsemasi vasemmistolaiset ryhmittymät. Kaikille muille on selvää, että velallisen ja velkojan välillä on pitävä sopimus. No, toki joku Kreikka voi leikata (ja leikkaakin) velkojaan, mutta velkojat ovat suostuneet siihen aikoinaan. Velkojat tajusivat kyseisen mahdollisuuden, mistä seurasi viime vuoden ns. eurokriisi.
Lyhyesti siis: demokratia ei anna enemmistölle oikeutta varastaa vähemmistöltä kuten se ei anna oikeutta muuhunkaan sortoon. Jos näin toimitaan, kyse on enemmistön diktatuurista eli sosialismista. Sitä linkittämässäni kirjoituksessa ymmärrykseni mukaan myös tarkoitettiin.
Lyhyesti siis: demokratia ei anna enemmistölle oikeutta varastaa vähemmistöltä kuten se ei anna oikeutta muuhunkaan sortoon.
Ei demokratia anna oikeutta mihinkään sen paremmin kuin vie mitään oikeutta pois. Demokratia on vain nimitys sellaiselle yhteiskuntamallille, jossa jollakin karkealla tasolla kansalaiset voivat päättää lainsäädännöstä joko suoraan (ns. suora demokratia) tai välillisesti (edustuksellinen demokratia). Demokratioissa on yleensä lisäksi useamman tasoisia sääntöjä (laki vs. perustuslaki tms.) joista osaa voi säätää vain jos tarpeeksi iso enemmistö on sen takana.
So. demokratia on muodollinen, ei sisällöllinen asia.
Ei demokratia anna oikeutta mihinkään
Juuri näin. Demokratia kuvailee, kuinka eri toiveista kumpuavia ristiriitoja sovitellaan. Yhteiskuntarauhan vuoksi tarvitaan sopimuksia, ja demokratia on hyvä keino luoda niitä. Nykyisin demokratiaa kuitenkin käytetään huomattavan paljon oikeuttamaan yksilönvapauksien rajoittamista. Olisi varmasti syytä palata taaksepäin lähemmäs sitä aikaa, jolloin tulontasausta ei järjestetty huutoäänestyksillä. Se on johtanut ylivelkaantuneisiin valtioihin ja tehottomaan taloudenpitoon.
Lähetä kommentti