Kokoomuksen äänenkannattaja Verkkouutiset on julkaissut huikean Heikki Hakalan kirjoittaman artikkelin, joka jo otsikossaan "Eurooppa on kuilun partaalla" maalaa suuntaviivat. Kirjoituksen pääosan vie Saksan Vihreiden entinen voimahahmo Joschka Fischer. Vihreä ideologia on natsiaatteen suora perillinen, kuten Mikko Paunio kirjoituksessaan "Kuva, jonka maailman Vihreät haluaisivat hävittää" kertoo. Myös Suomessa Vihreät saivat kannatusta erityisesti Satu Hassin kaltaisilta stalinisteilta. Touko Aallolla (s. 1984) ei itsellään ole edes muistikuvia Neuvostoliitosta, jonka uudelleensyntymää lupaamalla hän kalastelee ääniä itseään edityksellisinä pitämiltään ihmisiltä. 34-vuotias ihminen ei vaan ole riittävän kypsä johtamaan kansakuntaa.
Joschka Fischer joutui puolueessaan epäsuosioon hyväksyttyään väkivallan käytön. Ei suinkaan siitä, että hän kannatti juutalaisten tuhoa 70-luvulla vaan siitä, että hän kannatti Saksan armeijan osallistumista aselliseen voimankäyttöön Balkanilla. Verkkouutisen jutussa Fischer vaatii Saksaa ottamaan vastuun EU:n omien sotajoukkojen johtamisessa. Fischerin mielestä EU on sodan partaalla, mutta itselleni jää epäselväksi, mistä suunnasta hyökkäys tulee, koska hän ei tarkoita Välimerestä Italiaan nousevia siirtolaisia.
Fischerin mukaan Saksan ja Ranskan on noustava omaksi ryhmäkseen johtamaan EU:ta. Hän visioi, että pienemmät maat voivat liittyä rintamaan, vaikka Itä-Euroopan osalta hän ei moisia toiveita elättele. Tällä tavoin Saksan johtavat poliitikot saavat vallattua koko maanosan haltuunsa, mitä heidän edeltäjänsä koitti jo 30-luvulla. Fischer näkee, että Ranskan presidentti Macron kantaa harteillaan "pyhää tehtävää", jonka tavoite on estää kansallismielisten puolueiden valtaanpääsy. Fischer lainaa Ranskan entisen presidentin Mitterandin johtoajatusta: "Nationalismi merkitsee sotaa".
On aivan keskeistä ymmärtää, että sodat ovat ryöstöretkiä. Sotiminen on kallista ja hallitsijan on se jollain tavalla rahoitettava. Uskonnolla on suuri merkitys sodan oikeutukselle, kuten viime vuosina masinoidussa muslimien maihinnousussa on havaittu. Viisauksia mädästä hallinnosta on niin Olaus Petrin tuomarinohjeessa (mikä ei ole kohtuus, ei voi olla oikeuskaan), Axel Oxenstiernan anekdootissa (poikani, kunpa tietäisit miten vähällä järjellä maailmaa hallitaan) kuin Senecan filosofiassa (kansa pitää jumalia totena, viisaat epätotena ja hallitsijat hyödyllisinä).
Joschka Fischerin harhaiset horinat voidaan nähdä EU:n reaalipolitiikan tiivistymänä, mutta meille suomalaisille on vieläkin oleellisempaa ymmärtää, että kirjoitus julkaistiin entisen Kansallisen Kokoomuksen äänenkannattajassa. Se kuvastaa, millaisessa ideologisessa ahdingossa entinen oikeistopuolue nykyisin on. Se on ominut vasemmistolaisen ideologian kohoa myöten vailla minkäänlaista pyrkimystäkään haastaa sitä omilla arvoillaan. On aivan sama, äänestätkö Kokoomusta, Vihreitä vai Demareita. Kuten Neuvostoliitossakin, meillä on vain yksi puolue, joka pitää tiukassa otteessaan mediaa, kuten Kalle Isokallio blogissaan hienosti kuvailee.
Koska Suomen taloudelliset resurssit ovat pienehköt ja suomalainen talonpoika laittaa öykkäröivät hallitsijansa kuriin, kaikkien puolueiden johtajien on oman etunsa vuoksi kannatettava Euroopan Unionia. Se tarjoaa niin hulppeat edut kaikille jäsenvaltioidensa poliitikoille, jotka kotimaissaan toteuttavat EU:n tahtoa, että kansallisen edun ajaminen muuttuu käytännössä mahdottomaksi. Demokratia on kriisissä, koska enemmistö kansasta on valmiita ryöstämään vähemmistön, jos se tehdään lailliseksi. Tätä ryöstöä enemmistö valitsee toteuttamaan ryhmän rosvopäälliköitä, joita demokratiassa kutsutaan poliitikoiksi - islamissa imaameiksi.
sunnuntai 24. kesäkuuta 2018
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
10 kommenttia:
Kirjoitit, että "34-vuotias ihminen ei vaan ole riittävän kypsä johtamaan kansakuntaa". En usko, että olet kategorisesti oikeassa, mutta sen sijaan on selvää, ettei kuplassa elävä ja histroriasta täydellisen tietämätön henkilö siihen ainakaan kykene. Siksi Toukon tai Alexanderin kaltaiset poliitikot ovat äärettömän vaarallisia koko kansakunnan kannalta.
Kun vihervasemmistolainen toteaa että Macron kantaa harteillaan ”pyhää tehtävää” niin sehän ei lupaile hyvää mihinkään suuntaan. ”Pyhän tehtävän” seuraukset näkyvät Euroopassa jo oikein hyvin. Kirjoituksesta haisee se, että federalistit haluavat itselleen keskitetyn väkivaltakoneiston sillä ”pyhää tehtävää” ei oikein muuten saa viimeisteltyä.
Stalinhan se muuten aikanaan totesi että ”pienten valtioitten aika on ohi”. Stalinin aika on ohi mutta oppi elää.
Aallosta ja hänen kaltaisistaan muuten voi todeta, että ainoastaan tämä nykyinen länsimainen vasemmistoliberaali yhteiskunta mahdollistaa näille itsensä realismista vapauttaneille yksilöille sen aseman mikä heillä on. Missään muussa yhteiskunnassa se ei onnistuisi. Siksi he puolustavat vallitsevaa järjestelmää henkeen ja vereen.
Tuota noin, eihän meillä ole vain yhtä puoluetta kuten Neuvostoliitossa, vaan kaksi:
Perussuomalaiset ja sitten se toinen, jonka nimi voisi vallan mainiosti olla Kapitalistissosialistinen Työnantajain ja Talonpoikain Työväenpuolue, joka kannattaa kaikille kaikkea toteuttamatta yhtikäs mitään.
Demokratian kriisistä, koska enemmistö kansasta on valmiita ryöstämään vähemmistön, jos se tehdään lailliseksi:
en ymmärrrä?
Valtio kun on järjestelmä, joka on olemassa nimenomaan siitä syystä, että ilman sitä enemmistö ihmisistä todellakin muodostaisi rosvojengejä ryöstämään vähemmistöltä kaiken.
Aivan kaiken: ruoan suusta, vaatteet päältä, neitsyyden tyttäriltä ja heidän isiltään...
Tämän estämiseksi ihmiset ylläpitävät valtiota, joka ylläpitää ulkoisia ja sisäisiä turvalisuusorganisaatioitaan. Ne kustannetaan yhteisellä varainkeräyksellä, jota kutsutaan verotukseksi joka on joidenkin mielestä varkautta ja rosvousta...
Ei se ole, mutta sen poistamisesta seuraisi juuri sitä.
Proffa, todetaan sitten niin, että YKSIKÄÄN 34-vuotias ei KOSKAAN voi olla yhtä hyvä kansakunnan johtaja kuin PARAS 64-vuotias.
Yrjö, hienosti tiivistetty sinulta tuo "federalistit haluavat itselleen keskitetyn väkivaltakoneiston sillä ”pyhää tehtävää” ei oikein muuten saa viimeisteltyä." yritin etsiä oikeaa sanamuotoa, mutta tuossahan se nyt sitten tuli.
QK, demokratia on huono valtiomuoto, koska ilman vahvaa virkakoneistoa, parlamentin ylähuonetta tai presidenttiä valta valuu sille, joka lupaa eniten tulonsiirtoja (Curley-ilmiö). On helppo ymmärtää demokratian perusongelma katsomalla numeroita: Suomessa on 4,5 miljoonaa äänioikeutettua, 2,3 miljoonaa kokoaikaista työntekijää, joista 1,7 miljoonaa julkisella sektorilla.
Jos tässä tilanteessa on kaksi puoluetta, joista toinen sanoo laskevansa veroja maksuttomien palveluiden saatavuutta ja toinen ilmoittaa nostavansa veroja ja lisäämällä julkisia palveluita, ei ole kahta sanaa kumpi voittaa vaalit ja pääsee valtaan. Jos demokratiassa ei ole voimakasta yksilön suojaa ja parlamentissa tehokasta määrävähemmistöä turvaavaa järjestelmää, demokratia muuttuu enemmistön diktatuuriksi.
Jokin aikaa sitten kysyin täällä kommentoivalta Imulipolta, miten hän ajattelisi voivansa toteuttaa utopiansa Ihanien Ihmisten Anarkistisesta Onnelasta. Se oli toki lähinnä retorinen kysymys.
Ihan vakavissani kysyisin nyt kuitenkin, mikä olisi mielestäsi realistinen vaihtoehto nykyiselle edustukselliseen demokratiaan perustuvalle järjestelmällemme noin niin kuin yksityiskohtia myöten?
Perustuslaillinen tasavalta on oma suosikkini.
Globalismi on siitä ikävä, että siinä on yhdistetty perinteinen internationalistinen sosialismi ja globaali korporatismi. Näiden ideologialtaan näennäisesti vastakkaisten osapuolten edut yhdistyvät. Internationalistinen sosialisimi saa maailmanparannuksen ja maailman pelastamisen ilmastonmuutokselta, ja globaali korporatismi saa itselleen sopivasti säännellyt markkinat.
Kansalaisten tehtävänä ei tällaisessa systeemissä ole osallistua päätöksentekoon vaan kuluttaa korporaatioiden tuotteita.
Järjestelmän palvelijat saavat virkapaikan ja valtaa ilman vastuuta. Vaalit jäävät kulissiksi, koska asiat on jo päätetty ylemmällä tasolla. Poliittinen taistelu on enemmän teatteria, jota selostavat Timo Haapalat ja vastaavat poliitikkojen kaverit.
Järjestelmän vastustajat saavat toimia mutta heidät marginalisoidaan eristämällä heidät valtajulkisuudesta. Jos tämä ei riitä, vankila kutsuu.
Vasarahammerin kuvaus on tarkkanäköinen nykytilasta. Käytännössä globaalikapitalismi (crony capitalism) on pyöröovilla kytketty politiikkaan. Siitä syystä että poliitikot ovt ajaneet suuryhtiöiden etua erilaisilla säädöksillä, joissa pieniltä yrityksiltä vaaditaan samoja velvoitteita kuin suurilta ja siten kutistettu kilpailua, poliitikot ovat käärmeissään yritysjohtajien suuristaa palkoista.
Mutta heti kun joku Kataisen tasoinen tollo pääsee kymmenien tuhansien kuukausituloihin, mieli muuttuu. Politiikan ylin johto saa niin hurjia palkkoja, että tilannetta voi verrata afrikkalaisiin banaanitasavaltoihin. Gebardisuikat päässään jyrkikataiset elävät aivan omassa todellisuudessaan, jolle kansanvalta on myrkkyä.
Jos haluttaisiin kansanvaltaa, se olisi mahdollista tehdä. Syy miksi sitä ei tehdä, on kuvatuu edellä.
Erinomainen kirjoitus!
Kommentit sitä tasoa, että en taida edes yrittää keksiä niiden lisäksi omaa oivallusta.
Eurooppa on kuilun partaalla - linkin tekstiä lukiessa olisin mennyt shokkiin, jos olisin poliitikko. Kyseisen artikkelin kommenttiosuus kannattaa lukaista. Kyllä meitä on moneksi. Voi raukkoja, osa heistä.
Lähetä kommentti