Kansan Uutiset: "Islam turmelee moraalisesti"

Ruotsissa toimii "Young in Sweden"-niminen järjestö, joka on afgaanien johtama Ruotsin islamisaatiota edistävä yhdistys. Johdossa toimii 14-vuotiaana maahan saapunut Fatima Khawari, joka asuu - TADAA!!! - vanhainkodissa. Toinen järjestön nokkamies Muhammed Hussaini on pokannut vasemmistotaustaisilta järjestöiltä rahapalkintoja, vaikka hänen tiedetään yrittäneen ainakin yhden mielenosoituksen yhteydessä tappaa poliisin. Kyseinen järjestö saa valtiolta taloudellista apua pyrkimykselleen kotouttaa ruotsalaiset uuteen monikulttuuriseen yhteiskuntaan järjestämällä pottunokille persian ja darin kielikursseja, joilla viikinkien jälkeläiset kykenevät kommunikoimaan uuden järjestyksen aikakaudella.

Siihen nähden, että Suomi perinteisesti on yrittänyt parhaansa mukaan kopioida ruotsalaisen kansankodin huonoimmat ominaisuudet, Vasemmmistoliiton nykyinen pääideologi Jaana Haapasalo kirjoittaa kolumnissaan jotain melkoisen yllättävää. Otsikolla "Aseita, puolikuita ja Muhammedin kuvia lapsiperheen kodin seinällä" todetaan:

Lapsen kaltoinkohtelun ja psykologisen väkivallan yksi muoto on niin sanottu moraalinen turmeleminen (moral corrupting). Moraalinen turmeleminen voi tarkoittaa myös uskonnollisten käyttäytymismallien ja asenteiden juurruttamista lapseen. Lapsi voidaan ottaa mukaan vanhempien rikolliseen uskonnolliseen toimintaan. Taustalla on yleensä ylisukupolvinen vääristyneiden uskomusten ketju.

Lapsiperheen koti, jossa roikkuu aseita tai imaamin kuvia seinällä, tai vanhempi, joka solvaa vääräuskoisia lapsensa kuullen, ovat esimerkkejä moraalisesti turmelevista vaikutuksista. Vanhempi, joka lyö lastaan Koraanilla päähän, kiinnittelee puolikuun kuvia seiniin tai järjestää rukoushetken viidesti päivässä, turmelee lapsensa mieltä. Pieni lapsi on altis johdattelulle, joten vanhempien toistuvat ja vakuuttavat puheet Allahista voivat synnyttää lapsen mieleen pysyviäkin uskomuksia. Jos näitä uskomuksia vielä vahvistetaan päiväkotien ja madrassan kasvatuksessa, niiden kyseenalaistamiselle ei ehkä jää tilaa.

Monissa psyykkisissä häiriöissä on uskonnollista ajattelua. Sattumaa ei ole sekään, että psykiatristen sairaaloiden osastoilla on usein samaan aikaan hoidossa useita Muhammedeita. Kun oma identiteetti on hauras ja itsetunto poljettu maahan, tuntuu paremmalta olla hyvä ja kuuluisa jihadisti kuin arvottomaksi tai hylätyksi koettu minä. Uskomista Allahiin ei kuitenkaan ole virallisesti katsottu psyykkiseksi häiriöksi, koska se on niin yleistä. Voi kuitenkin olla, että tulevaisuudessa muhamettilaisuus nähdäänkin psyykkisen häiriön merkkinä, jos islamista tulee yhä harvinaisempaa ja imaamien vaikutusvalta vihdoin vähenee. Profeetan, imaamien ja muiden kaapuveikkojen ammatit tulevat ehkä vähitellen katoamaan.

Kuten lukijani ehkä huomasi, nimesin Haapasalon käyttämät antikristilliset käsitteet islamiin, ja voilá kirjoituksesta tuli tyylipuhdas vihapuhetta sisältävä, islamofobinen rasistinen purkaus.

Olen jo aiemmin suomentanut tanskalaisen psykologin Nicolai Sennelsin hienon kirjoituksen "Miksi vastustan islamia?", jossa Jaana Haapasalon mainitsemia uskonnollisen puhdasoppisuuden vaikutuksia kuvataan islamilaisessa maailmassa. Haapasalon hyökkäys länsimaista kulttuuriperintöä kohtaan ei sellaisenaan ole radikaalia tai edes häiritsevää. Sen sijaan hänen kyvyttömyytensä kohdistaa ideologinen kritiikkinsä nimenomaan islamia kohtaan on sekä moraalitonta että älyllisesti ala-arvoista.

Haapasalo voisi avoimesti todeta, että islamilaisen fundamentalismin toivottaminen länsimaihin tukee vasemmistolaisen antikristillisen ja antikapitalistisen ideologian suosiota, ja sen takia vasemmisto tukee muhamettilaisten laajaa maahanmuuttoa Eurooppaan. Haapasalo voisi myös tunnustaa, että hänen tiedeuskonnollinen näkemyksensä on vahvasti valheellinen. Jos hän on perehtynyt evoluutioteoriaan, hän ymmärtäisi että vuosituhansien aikana uskonnot ovat säilyneet, vaikka näin pitäisi olla käynyt, jos uskonnollinen toiminta on ihmisille haitallista.

Mielestäni Haapasalon kirjoitus ansaitsee mahdollisimman laajan näkyvyyden. Aivan kuten Hitlerin kirjoituksia tulee tarkastella kriittisesti, myös nykyvasemmiston avoimesti rasistisia ja kansanryhmää vastaan kiihottavia mielipiteitä pitää arvostella osoittaen näiden looginen epäjohdonmukaisuus. Vaikka Haapasalon kirjoitus olisi ollutkin radikaali 100 vuotta sitten, nykyisessä monikulttuurisessa maailmassa se on vain surkea dhimmin uskontunnustus (Sahada).