Kati Jurkko suutelee sammakkoa

Kaikenmaailman kirjoituksia suomalainen media onkin pullollaan. Katselin perjantaisen Pressiklubin, jossa Stillerin vieraana tässäkin blogissa paljon parjattu nettipoliisi Marko "Föbbels" Forss, Lasipalatsin Pravdan oikeuspenaali Susanna Reinboth sekä MTV:n rikostoimituksen päällikkö Jarkko Sipilä. Oiva trio todellakin keskustelemaan tiedonvälityksen nykytilasta. Ensin Föbbels totesi, että poliisin toiminta ei näytä hyvältä kansalaisten silmissä, kun se pimittää tietoja rikollisen etnisestä taustasta. Hän jatkoi, että mikäli kansalaisten luottamus viranomaisiin yhtään lisää horjuu "olemme nesteessä". Sen jälkeen rikostoimittelijat kuorossa todistelivat, että suomalainen tiedonvälitys on tosiaan ollut puolueellista ja sitä kautta kansalaisten luottamuksensa menettänyttä. Ei nyt ihan noilla sanoilla, mutta ajatus oli tuo. Hyvä juttu, mutta epäilen ettei muutosta tapahdu.

Muistan kun nuorena tonttuna saavuin blogimaailmaan, Pravdan kesätoimituksessa oli harjoittelijana nuori nainen, joka piti blogia lehden nettisivulla. Yhdessä kirjoituksessaan hän ihastuneena kertoi, kuinka kotimaan toimituksen esimies oli viikkopalaverissa määrännyt toimittajia kirjoittamaan maahanmuutosta myönteisessä sävyssä, koska he eivät yleensä julkisuudessa siinä valossa esiinny. No eivät, se on tullut viimeisen kymmenen vuoden aikana tosiaan nähtyä. Yleisradion penaali Kati Jurkko on haastatellut palestiinasta lähtenyttä "prinssi" Rami Jaberia. Jaber esitetään niin yltiöpositiivisessa valossa, että jopa Jurkko itsekin hämmästelee

Jaberilla tuntuu olevan niin monta rautaa tulessa niin monessa maassa, että välillä tuntuu, voiko kaikki olla tottakaan.

Haastattelun mielenkiintoisin kohta liittyy toki Jaberin "siniverisiin" juuriin, kuten Jurkko kuvailee hänen perheensä historiaa. Jaberia itseään kuulemma epäilyt hänen kuninkaallisuudestaan naurattavat, sillä

Minun perheeni on pitänyt kuninkaallisen tittelinsä, joka on perua palestiinalaiselta Al-Husseinin suvultani. Isoisäni hallitsi Jerusalemia vuoteen 1967 asti.

Tässä vaiheessa - tietenkin - jokainen Lähi-idän historiaa tunteva höristää silmiään ja siristää korviaan. Kyse on siis todella kovan luokan fanaatikosta, sotarikollisesta ja kiivaasta Amin el-Husseinista (kuva alla).

Jerusalemin suurmuftia voidaan perustellusti pitää ehkä merkittävimpänä yksittäisenä henkilönä nykyisen islamilaisen terrorin taustalla. Hän hylkäsi esityksen ns. kahden valtion mallista nykyisen Israelin alueella. Hän valitsi sodan, koska hänen ideologiansa - islam - sillä tavalla määrää. Hänen päätöksensä seurauksena satoja tuhansia arabeja joutui vuosikymmeniksi pakolaisleireille, koska ympäröivät arabimaat mieluummin uhrasivat nuo evakot kuin olisivat auttaneet heitä ja tarjonneet omissa maissaan turvaa. Tuo oli lähtölaukaus nykyiselle terrorille, jota virheellisesti länsimaisessa mediassa oikeutetaan "arabien köyhällä ja näköalattomalla tulevaisuudella".

Al-Hussein vieraili siis natsi-Saksassa ja hänen uskotaan vierailleen useilla keskitysleireillä kuten Auschwitz, Majdanek, Treblinka ja Mauthausen. Hän sai koko sodan ajan palkkaa akselivalloilta korvauksena arabimaissa tekemästään juutalaisvastaisesta propagandasta. Nykyrahaksi muutettuna hänen palkkansa oli noin 12 miljoonaa dollaria - vuodessa. Vertailun vuoksi saksalaisen kenraalin vuosipalkka oli vain kuusi miljoonaa. Kyse ei siis todellakaan ollut mistään pienimuotoisesta yhteistyöstä vaan merkittävästä ideologisesta yhteistyökumppanista. Al-Hussein haki turhaan sodan jälkeen turvapaikkaa Sveitsistä, mutta englantilaiset, joilla oli ongelmia siionistien kanssa, näkivät muftissa miehen, joka voisi yhdistää muhamettilaiset yhdeksi rintamaksi juutalaisia vastaan. Loppu on historiaa.

Kati Jurkko siis teki haastattelun ilmeisen miellyttävästä ja menestyneestä miehestä, jonka isoisä oli Hitleriin, Staliniin tai Mussoliniin verrattavissa oleva sotarikollinen. En tietenkään väitä, että Jaber millään tavalla hyväksyy isoisänsä teot vaikka hän ylpeänä sukujuuristaan kertookin. Itse olisin kovin varovainen, jos oma isoisäni olisi Adolf Hitler. Tätä samaa nöyryyttä ei Jaberin haastattelussa mitenkään voi aistia.

Jaberin poliittisia mielipiteitä merkittävämpi on tietenkin se signaali, joka YLE ja Jurkko lukijoilleen antavat. Tällaista röyhkeyttä kansalaisille tuputettavasta mielikuvamarkkinoinnista islamin eteen en ole toistaiseksi Suomessa vielä nähnyt. Saman kaltainen tapaus on Hamasin poikana tunnetun kirjailija Mosab Hassan Yousefin elämästä kertova haastattelu (täällä kommentointia), joka kääntyi enemmän Hamasin politiikan seurausten sivuuttamiseen kuin niiden analyysiin.

Kati Jurkko ei ehkä tiennyt kuka tuo Jerusalemin suurmufti oli, mikä ei tietenkään ole hänen kannaltaan mikään puolustus. Kun Juber ei mitenkään peittele isoisäänsä ja sukunsa "maineikkaita" juuria ja kun Jurkko kutsuu haastateltavaansa "prinssiksi", olisi kuvitellut että hän tekee vähän taustatyötä. Jos haastateltavana istuisi valkoinen räppäri, joka väittäisi olevansa ruotsalainen prinssi, Jurkko olisi tehnyt kunnollisen taustatyön. Tällainen uutisointi vain alleviivaa, kuinka yksipuolisesti YLE uutisoi. Haastattelun ainoa positiivinen puoli on se, että YLE:n puolueellisuus paljastuu täysin avoimesti.