Takinkääntö vai vastuunkanto?

Ei kulunut puolta vuotta kevään 2015 eduskuntavaaleista, kun Timo Soini johdatti puolueensa lampaat alttarille uhrattavaksi. Arbuusikirkon uhrialttarilla vuodatetaan vääräuskoisten verta jumalten lepyttelemiseksi. Kirkon papisto on tulkinnut meriveden pinnannousua, myrskyjen voimistumista, superhelteitä ja ennätyspakkasia, lajien joukkokuolemia, suomalaisten geneettistä sisäsiittoisuutta sekä tietenkin islamin pilkkaamista ja tullut siihen tulokseen, että tätä katajaista kansaa on rangaistava siitä, mihin Stalinin joukot kesällä '44 pysähtyivät.

Suomen kansa on vastustanut venäläisten viisumivapautta Suomeen, mutta vain puolitoista vuotta sitten, Suomen eurovaaliehdokkaiden enemmistö kannatti sitä. Yleisradio luonnollisesti masinoi koko koneistonsa viisumivapauden puolelle luvaten tuhansia työpaikkoja, joiden veroilla suomalaiset elättäisivät virkakoneistoaan tyytyväisyydestä hehkuen. Mutta sitten tapahtui jotain odottamatonta, ja papiston käskystä tsaari Putin joutui epäsuosioon. Kun Kustaa Vaasa loi keskitetyn hallinnon Ruotsiin ja ryhtyi uskonpuhdistukseen, syntyi talonpoikaiskapina eli Dacken sota. Sodan häviäjä leimattiin roistoksi ja kuningas - kuinkas muutenkaan - suurmiehenä. Kysehän oli rahasta ja kuningas ryösti uskonpuhdistuksella katolisen kirkot varallisuuden itselleen. Tuohon aikaan tosiaan puhuttiin "uskonpuhdistuksesta", mutta nykykielellä sanotaan takinkääntö (renegade).

Historia toden totta toistaa itseään, ja nyt on meneillään 500 vuoteen - sitten dacken aikojen - Pohjolan suurin takinkääntö. Kristitty Eurooppa on "suurmiesten" (vai pitäisikö sanoa pienmiesten?) johdolla tekemässä uutta uskonpuhdistusta. Verotus on jo kiristetty loppuun satojen miljardien tulonsiirroilla pankeille, mutta kuten Dacken aikoina, nytkin ne kulkevat käsi kädessä. Talonpojat - siis nykyajan palkkatyöläiset - ovat jo minin paikoin nousseet väkivaltaiseen kapinaan. Nähtäväksi jää, selviääkö voittajana dacket vaiko kuninkaat. Timo Soini on ainakin puolensa valinnut, eikä häntä voi siitä syyttää. Kenellepä ei oma etu kulkisi ensin.

Takinkääntöä kutsutaan myös nimellä "vastuunkanto", vaikka kyse on pohjimmiltaan eri asioista. "Vastuunkanto", siinä merkityksessä kuin Jyrki Katainen sen esitteli, tarkoittaa lähinnä oman arvomaailman hylkäämistä omien lyhytnäköisten etujen varmistamiseksi. Siis juudaksen suudelmaa rahasta. Annetaan periksi jossain, jotta omat kannattajat saavat taloudellista hyötyä. Vasemmistolaisessa ideologiassa tämä näkyy erityisen korostuneesti: väkivalta hyväksytään, kunhan se kohdistuu "yhteiskunnan rakenteisiin", kuten Li Andersson totesi tunnetussa haastattelussaan.

Takinkääntö taas on oman ideologian hylkäämistä: vaihdetaan koko ideologia tai uskomus, jonka varaan oma arvomaailma rakentuu, pysyvästi johonkin sellaiseen, josta ei välttämättä ja edes luultavasti ole mitään hyötyä tai etua - ainakaan kansalaisille. Kustaa Vaasan alamaisille ei taivaanportit auenneet sen herkemmin luterilaisina kuin isovanhemmilleen katolisina. Kustaa Vaasa - luonnollisesti - hyötyi itse takinkäännöstä merkittävästi. Vastaavalla tavalla nykyinen euro-eliitti luopuu pitkäkestoisesta eurooppalaisesta ideologiasta ja uskosta siitä huolimatta, että sillä ei ole kansan tukea eikä luonnollisestikaan kansalle mitään hyötyä. Euroopan islamisaatio ja sitä tukeva poliittinen eliitti ei siis "kanna vastuuta" vaan tekee "takinkäännön".

Martin Armstrong