Mikä sosialismissa viehättää - tapaus Jari Tervo

Viimeisten viikkojen aikana Eurooppa on kokenut Toisen maailmansodan päättymiseen verrattavissa olevan mullistuksen. 70 vuotta sitten laajoja alueita Euroopasta vallannut internationalistinen sosialismi levisi Moskovasta johdettuna. Tuolloin vastavoiman muodosti Yhdysvallat, joka onnistui turvamaan Länsi-Euroopan sosialistiselta diktatuurilta. Sosialismi nousi kuitenkin valtaan myös Länsi-Euroopan maissa demokraattista kanavaa pitkin eli vaaleissa. (Kuva yllä Iltalehden uutisesta)

Nyt Eurooppa on jakautumassa uudelleen, ja tälläkin kertaa jakolinja kulkee suunnilleen kylmän sodan rautaesiripun jälkiä noudattaen. Sosiaalidemokratia on vuosikymmenten vallankäytön jäljiltä ajanut Euroopan taloudelliseen ja henkiseen kriisiin. Se ei kykene puolustamaan itseään ulkopuolislta maahantunkeutumiselta, jonka länsimaiden kanssa pyhään sotaan julistautunut Iran ruokkii. Se ei myöskään kykene puolustamaan kansalaistensa oikeuksia ajaen nämä taloudelliseen kurimukseen rahaliitolla ja rajoittaen vapautta mielipiteen ilmaisuun vedoten vihapuheeseen ja rasismiin.

Valtavirtamedia jatkaa valitsemallaan tiellä (Jussi Halla-ahon haastattelu HS:ssa), jota blogikollegat Professori ja Yrjöperskeles kuvailevat osuvasti. Edellä linkittämässäni HS:n henkilökuvassa penaalit Tommi Nieminen ja Juhani Niiranen viittaavat Jari Tervon alkoholinhuuruiseen kolumniin, jossa hän erityisen voimakkaasti tuki kansan enemmistön vastustamaa politiikkaa, joka tähtää satojen tuhansien nuorten muslimimiesten maahanmuuttoon.

Sosialismilla on edelleen huono maine nimenä, joten kilpeä on kiillotettu ottamalla käyttöön uudet nimet: Vihreät ja Vasemmistoliitto. Sosialismin nimessään säilyttänyt Sosiaalidemokraattinen puolue matelee niin Suomessa kuin Ruotsissakin kaikkien aikojen alimmalla tasolla kannatusongelmineen. Sosialismi ei kuitenkaan ideologiana ole kuollut, ja mikäli maahan virtaa satoja tuhansia valtion tuilla eläviä muslimeita, ei ole pelkoa sen kuolemisesta näkyvissä olevalla aikajänteellä.

Kaikkien puolueiden muuttuminen yhdeksi suureksi vasemmistoryhmittymäksi ei ole ihme. Mitä vahvempi ote poliitikoilla on kansasta, sen helpompi poliitikon on toimia ja sen huonompia poliitikkoja nousee valtaan vaalikausi vaalikaudelta. Tämä kehitys on jatkunut jo pitkään, eikä sille tule muutosta ennen kuin kansalaisten vapautta aletaan jälleen kunnioittaa. Nyt nähtävä islamilainen invaasio ei valitettavasti anna mitään tukea mahdolliselle muutokselle, mikä selittää poliittisen eliitin innostuksen totalitaarisen ideologian kasvusta Euroopassa.

Poliittinen, taloudellinen ja taide-eliitti nivoutuvat tiukasti toisiinsa, ja niiden liimana toimii sosialismi (tiedemiehiä unohtamatta). Mikä sosialismissa sitten niin kovasti kiehtoo, että ulkopuolisen silmin tuota kehitystä on hyvin vaikea hyväksyä? Sosialismi antaa helpon väylän älyllisesti keskinkertaisille ihmisille nousta valtaa pitävään eliittiin. Politiikassa Mikael Brunila, taloudessa Matti Vanhanen ja taidemaailmassa Jari Tervo antavat kasvot keskinkertaisuudelle (tai Juha Sipilä, Jyri Häkämies ja Krista Kosonen). Politiikan toisessa ääripäässä ovat erittäin analyyttisiä ja politiikan historiaa tuntevia vaikuttajia kuten Björn Wahlroos, Timo Vihavainen ja Pauli Vahtera vain muutaman mainitakseni.

Olen tässä blogissani vuosien saatossa moneen kertaan antanut ehdotuksia, joilla nyt nähtävä kehityskulku olisi ollut - ja jossain määrin yhä on - torjuttavissa. Niistä keskeisin on sääntelyn vähentäminen, mikä lisää kilpailua ja kannustaa niin poliittista, taloudellista kuin taiteen eliittiä parempiin suorituksiin. Sääntelyn vähentäminen laskee samalla epäpätevien poliitikkojen ja yritysjohtajien valtaa, mikä puolestaan nostaa poliittisen ja taloudellisen eliitin tasoa kokonaisuutena tarkastellen. Kun keskivertoa kyvykkäämmät henkilöt saavat valtaa, samalla aukeaa mahdollisuus muuttaa yhteiskunnan perusrakenteita.

Olen useasti todennut, että länsimaisen demokratian suurin yksittäinen ongelma on siinä, että meillä on äänioikeutettuja enemmän kuin nettoveronmaksajia. Tämä suoraan kannustaa poliittiseen päätöksentekoon mukaan niitä, joilla ei ole moraalisia ongelmia ottaa rahaa lisäarvoa tuottavilta ja jakaa se äänestäjilleen siten, että se johtaa valtion tukiaisista riippuvaisten ihmisten lukumäärän räjähdyksenomaiseen kasvuun (Curley-ilmiö 20.7.2014). Nämä valtion tuista riippuvaiset toimivat kuin höyrykoneen vesisäiliö, joka räjähtää kaikkien niiden silmille, jotka yrittävät säätää sen lämpötilaa alemmas, mikä nähdään nyt käytännön toimintana "rasismin" vastaisissa mielenosoituksissa ja Jari Tervon epä-älyllisissä purkauksissa.