indeksijäädytykset sekä lapsilisien ja kehitysavun leikkaukset raastoivat hänen sydäntään, mutta lopputulos parani neuvottelupöydässä merkittävästi. Veroratkaisuja hän luonnehtii täysin punavihreiksi.Ei tarvitse olla nero tuon huomatakseen. Sekoomus on vasemmistopuolue, joka visusti varoo leikkaamasta julkista sektoria eli äänestäjiään. Sen sijaan Niinistön avpoin vinoilu Kataiselle on jo taidetta. Miniatyyripuolueen pj. nöyryyttää pääkanisteripuolueen äänestäjiä avoimesti keskisormea vilauttamalla. Kyllä on ajat muuttuneet.
Yllä oleva kaavio kuvastaa pohjoismaisen "hyvinvointivaltion" eli liberaalin fascismin kykyä tuottaa vaurautta. Ainoa mihin hallintohimmeleissään keikkuvat apinat saavat aikaiseksi ovat veronkorotukset, säännöstely ja - tietenkin - niukkuus. Keskusjohtoinen järjestelmä ei toimi, vaan se ohjaa aina resurssit väärin (paitsi sattumalta). Eniten ihmetyttää se, että edelleen maassamme on ihmisiä, jotka pitävät Kataista ja Kokoomusta oikeistolaisena, markkinamyönteisenä puolueena. Vielä vaarallisempaa on, että sananvapautemme on uhrattu ja rajat avattu sosiaaliturvashoppareille.
Sananvapauden uhraamista en voi käsittää, koska Suomi on harvinaisen homogeeninen maa, melkein kuin joku Pohjolan Qatar. Sananvapaus on ainoa merkittävä luonnonoikeus, joka ihmisellä on. Ilman sananvapautta ei ole uskonnonvapautta. On mahdotonta harjoittaa omaa uskontoaan, jos ei saa julistaa siihen liittyviä uskomuksiaan - vaikka ne olisivat kuinka virheellisiä tahansa. Ja niillä ihmisillä, joilla ei ole uskonnollista vakaumusta tulisi luonnollisesti olla oikeus julistaa omaa ideologiaansa ja arvostella muiden. Nyt tämä muiden arvostelu on kielletty valtion toimesta - ainoa sallittu ideologia on mukasuvaitsevainen ja mukamonikulttuurinen liberaali fascismi. Sen rajat avaava ja sydämen pysäyttävä politiikka on nostettu arvostelun yläpuolelle. Sen sijaan arvostelijoita voi kutsua kaikilla nimillä fasisteista ja rasisteista natseihin.
Voi kun kaikki tämä olisi vain suurta aprillipilaa (täällä nettipoliisi Jarno Saarisen ja Markus Janssonin kirjeenvaihtoa). Yhdestä rattijuoppoudesta ei voi saada kahta tuomiota. Yhdestä pahoinpitelystä ei voi saada kahta tuomiota. Mutta yhdestä kirjoituksesta voi saada kaksi tuomiota. Jarno Saarinen selittää tuossa kirjeenvaihdossaan, että hän nyt on valinnut tämän duunin ja hän vain tottelee esimiehiään. Missä on suomalaisen miehen selkäranka? Ei ainakaan nettipoliisi Jarno Saarisen vartalossa.
14 kommenttia:
Valitettavasti en nyt löydä linkkiä, mutta luin joku aika sitten jenkkien luterilaisten sivuilta hyvän analyysin siitä mistä liberaali fasismi johtuu. Noin yksinkertaistaen siitä, että samaan aikaan, kun vallalla on relativismi, joka ei tunnusta minkään yleisen, yhden totuuden olemassaoloa, pyritään kuitenkin määrittelemään ja rakentamaan "hyvää" yhteiskuntaa. Totuuden - tai edes näkemyksen siitä - puuttuessa se ei sitten voi tapahtua kuin mielipiteiden ja näkemysten konsensuksella. Siksi pyritään tukahduttamaan väärät mielipiteet mieluummin, kuin altistumaan konsensusta vaarantavaan, avoimeen keskusteluun niiden kanssa.
Tuo voi olla hiukan romantisoiva arvio syistä. Minusta raadollinen selitys on yleensä uskottavampi. Tarkoitan, että relativismi liberaalin fascismin taustalla on ilmeinen - ei voi olla vapautta ja vahvaa keskusjohtoa samanaikaisesti. Tätä liberaalit fascistit eivät halua myöntää.
Käytännön tasolla sitten se ilmenee niin, että he vastustavat kristittyjen oikeutta omiin arvoihinsa, mutta silti vaativat samaan aikaan moniarvoista yhteiskuntaa. Tiedäthän vanhan vertauksen - seistä kaasulla ja jarrulla yht'aikaa.
Ruotsin BKT per capita OECD:n keskiarvosta on laskenut, mutta ei se ole kovin hyvä mittari, etenkin kun ollaan vielä 100% tuntumassa.
Ensinnäkin, jos OECD:ssä on ollut eritasoisia maita, tai jos siihen on tullut lisää maita, joista osa on 50-luvun jälkeen vaurastunut, niin Ruotsin prosentti putoaa väistämättä. Keskiarvo on lisäksi hiukan huono mittari siksi, että outlierit kuten USA lykkäävät sitä ylöspäin.
Tulonsiirrot ovat eläkkeitä ja lapsilisiä lukuunottamatta melko vähäinen osa valtion budjetista. Hallinnolliset työpaikat ovat paljon isompi. Silti lapsilisistä leikattiin 7% (mikä on minusta ihan hyvä) kun taas valtionhallinnosta sunnitellaan supistettavan.... (get this) 0.5% kustannuksista.
Siellä on 80 000 työntekijää joista ehkä kolmannes on sellaisia paperinpyörittäjiä joiden tehtävä liittyy vain ja ainoastaan muiden paperinpyörittäjien paperinpyörittämisen johtamiseen ja "suunnitteluun".
Näiden työtä "tehostetaan". Puoli prosenttia.
Kukaan ei yritä viedä kristityiltä oikeutta omiin arvoihinsa, vaan estää näitä pakottamasta muita omaksumaan arvojaan. Tämä on tietenkin mahdotonta ymmärtää ihmiselle jonka mielestä on mahdollista omata vain yhdet "oikeat" arvot ja muut ovat "vääriä".
Jarno Saarisen käytös kertoo perinteisestä virkamiestyperyydestä, jossa pykälät ovat tärkeämpiä kuin itse asia ja sen mittasuhteet.
Tärkeily ja se, että "tehdään jotakin" verkkorikollisuudelle, on pääasia eikä se, millaisia todellisia tuloksia tekemisellä on.
Jansson tekee tuossa lainatussa keskustelussa asian mittasuhteet hyvin selväksi.
Poliisi on muuten ryhtynyt valvomaan ylinopeuksia ja muutenkin kyttää pusikossa aiempaa enemmän. Valtiolta on rahat lopussa ja se näkyy tuolla tavalla.
Suomen kansalaisen pahin vihollinen on Suomen valtio.
Pörri
Eihän me Kataisesta taideta päästä eroon millään keinoin. Jos Sekoomus voittaa ensi vaalit, niin hän jatkaa pääministerinä. Jos tulee toiseksi, niin valtionvarainministerinä.
En oikein jaksa uskoa, että persut pääsevät kolmatta sijaa pitemmälle.
Ei hyvältä näytä Suomessa, ei.
Toi Pörrin toteamus on ihan spot-on.
Jarno Saarinen on häpeäksi ainoan ja oikean Jarno Saarisen nimelle. Jarno Saarisen nimi olisi tullut "jäädyttää" kaikissa Suomen pastorinkanslioissa ja maistraateissa.
Huvittaa ajatus, että on kyöstejä, jotka saa liksansa notkumalla feisbuukissa ja vastaavissa päivät pitkät ojentamassa ihmisiä oikeaoppiseen suuntaan. "tee työtä jolla on tarkoitus".
Jarno tekee työtä joka on arvoitus.
Heh, just näin.
Ensinnäkin, jos OECD:ssä on ollut eritasoisia maita, tai jos siihen on tullut lisää maita, joista osa on 50-luvun jälkeen vaurastunut, niin Ruotsin prosentti putoaa väistämättä.
Ei todellakaan näin. Suhteellinen köyhtyminen on ihan oma valinta. Kaikki tietävät käsitteen "raha tulee rahan luo".
"Tuo voi olla hiukan romantisoiva arvio syistä. Minusta raadollinen selitys on yleensä uskottavampi. Tarkoitan, että relativismi liberaalin fascismin taustalla on ilmeinen - ei voi olla vapautta ja vahvaa keskusjohtoa samanaikaisesti. Tätä liberaalit fascistit eivät halua myöntää."
Jep, mutta kun liberaalit eivät myönnä edes haluavansa vahvaa keskusjohtoa, he vain ajautuvat siihen. Tietysti mukana voi olla myös tietoisia, vahvaa keskusjohtoa ajavia toimijoita, mutta vähemmässä määrin. Enemmistössä todennäköisesti koetaan sellaisia asioita kuin sairaanhoito, koulutus jne... voimakkaasti - ja tavallaan oikeinkin - sellaisiksi, että niiden tulee olla kaikille tasa-arvoisia ja siten tyydytään siihen konsensukseen, että niiden on oltava valtion järjestämiä.
Jos kyse olisi tietoisesta keskusjohtoisen mallin ajamisesta, niin silloinhan heillä olisi joku totuus, vaikkakin väärä. Se voitaisiin myös osoittaa vääräksi. Fiilistelyä siitä kuinka pitää olla tasa-arvo on huomattavasti vaikeampi osoittaa vääräksi ja tasa-arvoa vastustavat puheenvuorot suljetaan helposti keskustelun ulkopuolelle, ja lopulta kaikki keskusjohtoista mallia kyseenalaistavat puheenvuorot leimataan tasa-arvon vastaisiksi. Noinhan se menee.
Totta, hyvä kuvaus.
Ruotsin suhteellinen asema oli, että se oli reippaasti 20% yli OECD:n keskiarvon. Tyypillisesti kaikenlaisessa kilpailussa tapahtuu tasoittumista, eli kaikilla on tapana siirtyä lähemmäs keskiarvoa kuin missä olivat ennen. 100% tuntumaan siirtyminen tapahtuu itsestään jo sillä, että köyhemmät vaurastuvat lähes keskiarvoon. Ruotsin paikka 120% tuntumassa 1950-luvulla selittyi todennäköisesti pitkälti sillä, että Korea ja Japani yms olivat sitä tavattoman paljon köyhempiä. Pudotus 1960-90-välillä selittyy todennäköisesti lähes kokonaan sillä.
Ruotsin rikkaus 1950 selittyy aika pitkälle sillä, että muu Eurooppa oli raunioina. Lisäksi Ruotsi oli sodan aikana myynyt kaikille osapuolille ja pääsi hyötymään jälleenrakennuksesta, kun sen tehtaat olivat ehjinä.
Sen sijaan Ruotsin pudotus vuoden 1980 jälkeen ei enää oikein selity muuten kuin onnettomalla politiikalla.
Lähetä kommentti