Kiitän Takkirauta-blogia innoituksesta ja sanon minäkin sanasen konservatismista. Toisin kuin Matruuna, koitan kaivautua konservativismiin pintaa syvemmälle, sillä en ole aihepiiriä ennen käsitellyt.
Ranskan Suuresta vallankumouksesta alkaen on sosialismia, liberaaleja ja konservatiiveja pidetty kolmena suurena poliittisena ideologiana. Ensimmäisenä liberaalina filosofina pidetään John Lockea (hän vaikutti merkittävästi deismin syntyyn). Hänen mukaansa hallinnolla on oikeutus kansalaisia koskeviin päätöksiin vain siinä tapauksessa, että se suojelee elämää, vapautta ja omaisuutta. Näitä kutsun itse God-given rights, mikä suomentuu hiukan hankalasti termillä luonnolliset oikeudet. Ne ovat siis oikeuksia, joita ihmisiltä ei voi riistää. Mikä on syntymässä (tai jumalalta) saatu, sitä ei kukaan ole oikeutettu ottamaan pois.
Sosialismin tunnetuin filosofi on vasta 1800-luvun puolella vaikuttanut Karl Marx, mutta ideologiana se vaikutti Ranskan Suuressa vallankumouksessa jakobiinien nimellä. Ideologia on väin näennäisesti vapaamielinen, sillä todellisuudessa se on kaikkia pakottava oppi, dogmi. Sosialismilla ei oikein ole mitään keskeistä oppia tai rakennetta muuta kuin kristinuskon hegemonian haastaminen - kaikki mikä on konservatiiveille arvokasta on sosialistille paheksuttavaa. Sosialismissa yksilöllä ei ole vapauksia, vaan yksilö on aina alisteinen hallinnon vallankäytölle samalla tavalla kuin konservatismissa yksilöt ovat alisteisia uskonnollisen instituution vallankäytölle. Tässä suhteessa vain liberalismi tarjoaa todellisen vaihtoehdon.
Konservatismi muistuttaa siinäkin suhteessa sosialismia, että yhteiskunta nähdään orgaanisena elimenä, jonka johdossa ("pää") on tehtävään sopiva ja koulutettu ylimystö. Fascismi, joka on sosialismin yksi haara, perustuu ajatukseen heikoista yksilöistä, jotka yhdessä muodostavat vahvan vitsakimpun (ital. fasces). Kansallis-sosialismissa sama ajatus kiteytyi kun ideologialle hankalat ihmiset nimettiin syöpäläisiksi, täiksi ja loisiksi. Suomessa Soininvaara on pariin otteeseen sortunut kutsumaan vastustajiaan loisiksi samassa tarkoituksessa.
Taloudellisessa mielessä konservatiivit korostavat omaisuuden suojaa samoin liberaalitkin. Tässä suhteessa siis vain sosialismi tarjoaa vaihtoehdon. Perhe ja yhteisö ovat konservatiiveille sellaisenaan arvokkaita eivätkä vain osana yhteiskuntaa. Konservatismi korostaa uskonnon merkitystä ja on sen leimaa-antavin ominaisuus erottaen sen erityisesti sosialismista (joka on kristinuskon vastainen) ja jossain määrin liberalismista, joka nojaa valistukseen (tieteeseen/järkeen) eikä uskontoon. Talouspoliittisesti konservatiivi voi olla ihan yhtä hyvin äärivasemmistolainen (islamilaiset) kuin vapaan markkinatalouden kannattajakin (Tea Party).
Konservatiivien ideologiaa on kehittänyt Edmund Burke. Hänen mukaansa pragmaattisuus on konservatismin yksi tukipilari. Pragmaattisuudessa totuus määräytyy sen mukaan, mikä pitkällä aikavälillä tuottaa ihmiskunnalle eniten hyvää. Kaksi muuta ovat perinne ja siis usko orgaaniseen yhteiskuntaan. Monessa suhteessa konservatismi muistuttaa fascismia.
Ruukinmatruunan blogikirjoituksessa ounasteltiin, että sosialismi ja liberalismi ovat jo hävinneet konservatismille, ja ainoan vastuksen sille kykenee tarjoamaan fascismi. Politiikassa usein lähin ideologinen vastustaja nimetään pahimmaksi, eikä Matruunan arvio tee poikkeusta. Ideologisesti fascismi/sosialismi ja konservatismi ovat paljon lähempänä toisiaan kuin konservatismi ja liberalismi saati sosialismi ja liberalismi. Todennäköisempää kuin sosialismin säilyminen on liberalismin säilyminen, sillä sosialismi epäonnistuu toistuvasti yhteiskunnallisena kokeiluna päätyen lopulta konkurssiin, kuten Eurooppa saa taas kerran todistaa pikapuoliin.
Historian hämäristä alkaen ihmiskunta on kehittynyt hitaasti mutta varmasti. Tiede ja teknologia ovat irrallaan uskonnollisesta maailmankuvasta, eivätkä ne ole esimerkiksi islamilaisessa konservatismissa millään tavalla arvossaan. Myös kristinusko oli hyvin tiedevastainen, mutta sen opillinen rakenne kesti tieteen heittämän haasteen. Vasta nyt 2000-luvulla panteistiset uususkonnot ovat niin voimakkaasti kyenneet uhmaamaan kristinuskon asemaa, että jopa kirkon ylin johto tukee äiti-Gaian varjelemista pelätessään verotusoikeutensa menettämistä. Ironista onkin, että konservatiivien vankin tukijalka Suomessa - kristillinen kirkko - on sosialistien valtaama ja hallussa. Konservativismi ei kyennyt puolustautumaan edes kaikkein merkittävintä instituutiotaan, joten en ole kovin huolissani konservativismin noususta valtakunnan ykkösideologiaksi. Jos konservativismin noususta nyt siis ylipäätään tarvitsisi olla huolissaan toisin kuin sosialismin.
16 kommenttia:
Koko länsimainen sivistys, tiede mukaan lukien, on oikeastaan hyvin pitkälle katolisen kirkon luomus. Eli se tiedevastaisuudesta. Ei se, että netistä katsotaan viihdettä, ole tiedettä.
Viittasin tuossa linkissä lähinnä tähän toteamukseen Wikipediassa:
Kaikissa näissä tapauksissa kirkon edustajat ovat kuitenkin ensin asettuneet vastustamaan sellaisia luonnontieteen väitteitä, jotka ovat olleet ristiriidassa heidän totunnaisten käsitystensä kanssa.
Olen tietoinen yliopistojen ja papiston keskinäisestä suhteestä ennen uuden ajan alkua (ja sen jälkeenkin) ja luostarilaitoksen merkityksestä. Samoin tiedän monien valistusajan tiedemiesten olleen pappeja, koska eipä tuohon aikaan juuri muuta tiedettä opetettu. Tieteen kehitys sysäsi liikkeelle myös uskonpuhdistuksen. Kirkon opettama käsitys maailmankaikkeudesta ja ihmislajin synnystä murskautui täysin tieteen esittämän teorian alle ja tätä kehitystä kirkkon vastusti loppuun asti.
Linkitetystä Wikipedia-artikkelista voi parilla silmäyksellä havaita, että se on uusateistin kirjoittama.
Itse en ole liberaali sen takia, että liberalismin ihmiskuva on epärealistinen siinä mielessä, että ihminen nähdään ensisijaisesti atomistisena yksilönä eikä yhteisöllisenä olentona.
Liberalismiin liittyy myös edistysusko. Amerikkalaisia liberaaleja, jotka eivät siis ole klassisia liberaaleja, nimitetään tästä syystä usein "progressiivisiksi".
Moderni liberalismi ei myöskään ole puhdasta sosialismia vaan klassista liberalismia, joka on sisällyttänyt itseensä sosialistien liberalismikritiikin. Se on tämän hetken valtaideologia, jolla ei ole vakavasti otettavaa kilpailijaa.
Konservatiivi ei usko "edistykseen", koska ihmisen ominaisuudet rajoittavat yhteiskunnallista edistystä. Kaikki ideologiat, jotka eivät ota huomioon ihmisen perusominaisuuksia, ovat tuomittuja epäonnistumaan ja aiheuttavat kärsimystä.
Valistushenkinen liberalismi heittää kristinuskon tarpeettomana romukoppaan. Tässä unohdetaan se, että usko johonkin ihmistä itseään suurempaan kuuluu ihmisluontoon. Kristinuskon poistamisesta seuraa vain, että tuota itseä suurempaa etsitään jostain muualta kuten Gaia-uskonnosta.
Kristinuskon poistaminen ei siis edusta "edistystä", koska ei ole mitään takeita, että kristinuskon tilalle tulevat pelastusopit olisivat yhtään aiempaa parempia.
Itse asiassa on näyttöä, että Gaia-uskonnon kaltaiset opit ovat erittäin tuhoisia. Tyypillistä näille maallisille pelastusopeille on se, että ne lupaavat pelastusta maan päällä eikä tuonpuoleisessa.
Uskonto toimii myös pidäkkeenä ihmisen eläimellisiä puolia vastaan. Materialismi ja sen ruokkima pidäkkeetön hedonismi on tuhoisaa yhteiskunnan tasolla.
Itse en ole liberaali sen takia, että liberalismin ihmiskuva on epärealistinen siinä mielessä, että ihminen nähdään ensisijaisesti atomistisena yksilönä eikä yhteisöllisenä olentona.
Hyvin tiivistetty, olen aivan samaa mieltä.
Kirjoituksen pääpointti oli oikeastaan kuitenkin siinä, että minusta konservatismia ei oikeastaan tulisi verrata sosialismiin tai liberalismiin ideologiana, koska sen taustalla ei ole samankaltaista laajaa - joskin paikoitellen keskenään ristiriitaista - filosofista rakennelmaa. Puhtain oppirakennelma on liberalismilla, jota valistusaika ja tieteellis-tekninen kehitys on vähiten runnellut. Sosialismi vielä ehkä jollain tapaa selvisi valistusajan moraalisista normeista, mutta teknologinen kehitys oli sille liikaa. Konservatismilla ei oikeastaan ole mitään selvää omaa oppia vaan se tyytyy toteamaan, että "uskonto määrittää sopivaisuuden rajat". Ihan hyvät rajat määrittää, en minä muuta väitä, mutta se ei vielä riitä tekemään konservatismista ideologiaa.
Konkreettisimmin se näkyy konservatiiveissa itsessään, joita on niin vasemmistosta kuin oikeistostakin. Konservatismi on elämänasenne tai ehkä pikemminkin luonteenpiirre.
"Linkitetystä Wikipedia-artikkelista voi parilla silmäyksellä havaita, että se on uusateistin kirjoittamaa."
Samaa its ajattelin kodittain :)
On selvää, että kirko(i)lla ja tieteellä on ollut ristiriitoja ja syviäkin erimielisyyksiä, mutta ne liittyvät enemmän filosofiaan, kuin varsinaiseen luonnontieteiden harrastamiseen.
Totta tuo, että konservatismilla ei ole varsinaisesti yhtenäistä, ideologista rakennetta, mutta sama pätee minusta klassiseen liberalismiin. Nykyliberalismi on jotain kummallista höttöä, jossa lähinnä kielletään moraaliset arvot, mutta hyväksytään varsinkin talouden puolella vaikka minkälainen painostaminen ja kollektivismi.
Amerikassa progressiivisiksi nimitetään lähinnä epäsovinnaisia, konservatiivejä vastustavia tekoja tai ihmisiä. Käsittääkseni usemmiten niitä pidetään ja ne myös ovat amerikkalaisittain liberaaleja, eli vasemmistolaisia.
Pörri
Ida on ihan oikeassa. Klassisen liberalismin puolelta on kuitenkin paljon enemmän filosofista tuotantoa, joten siitä on jonkinlainen hauras rakennelma nähtävillä. Konservatismi on sosialismin päävastustaja, ja kuten Vasara totesi, sille ei ole nyt kunnollista haastajaa.
Itse en pidä todennäköisenä fascismin tms. toisen sukupolven sosialistisen ideologian nousua nykyisen "edistyksellisen liberalismin" haastajaksi. Konservatismi voi hyvinkin o
nousta sellaiseksi, mutta nykyiset pakanalliset uususkonnot tuntuvat vetoavan luonnosta vieraantuneisiin sosialisteihin paremmin kuin kristillisen kirkon opit.
Yleensä jonkinlaiset megatrendit säilyvät pitkään, ja nyt on jo 300 vuotta edetty tieteellisempää ja teknologisempaa maailmaa johti, joten ilman sotia ja suurkatastrofeja uskon saman kehityksen jatkuvan ja siten sosialismin haastajaksi uskon pikemminkin klassista liberalismia kuin konservatismia.
Olipa kummin vaan, niin ainakaan se ei ole fascismi kuten Matruuna siis ounasteli omassa arviossaan. Klass.liberaaleilla ja konservatiiveilla on kuitenkin mahdollisuus yhdessä tukeutua sosialimia vastaan, ja se täky kannattaisi ehdottomasti kokea.
Vasarahammer tiivistikin asiat sen verran hyvin, ettei minulla oikeastaan sanottavaa ole.
Yleensä jonkinlaiset megatrendit säilyvät pitkään, ja nyt on jo 300 vuotta edetty tieteellisempää ja teknologisempaa maailmaa johti, joten ilman sotia ja suurkatastrofeja uskon saman kehityksen jatkuvan ja siten sosialismin haastajaksi uskon pikemminkin klassista liberalismia kuin konservatismia.
Historiasta näemme, että kaikkein ylöspäinviettävimpiäkin megatrendejä seuraa romahdus. Ennemmin tai myöhemmin. Voi kuitenkin olla, että ensi kertaa maailmanhistoriassa juuri me olemme kykeneväisiä vaikuttamaan tuon romahduksen syvyyteen. Toivon asioiden ratkeavan rauhanomaisesti, mutta olen pessimisti...fascismi on joka tapauksessa potentiaaalinen tulevaisuuden tie. Ikävä kyllä.
Tässä muuten aiheeseen liittyen napakka kirjoitus.
Lienet muuten Kumis oikeassa, kun sanot että konservatismi johtuu luonteesta (näin kärjistäen). Itse olen muutosvastarintainen ja suvaitsematon ihminen, joka nauttii stagnaatiosta. Minua vituttaa katsella tätä maailmaa, jossa mikään mikä ei ole pultattu kiinni, ei kauaa paikallaan pysy.
Mutta onko sillä väliä? Vasurit sun muut toki tykkäävät viitata tutkimuksiin, joissa ilmenee konservatiivisten ihmisten suurempi taipumus pelkoon. Entäs sitten? Onko vasuriliberaalien aivot sitten paremmat, kun ovat niin avoimia, niin avoimia. Itse asiassa konservatiivinen ajatteluhan on tuolta kantilta katsottuna suurempi tae eloonjäämisestä: joka puskaan ei kannata päätänsä tökätä.
Historiasta näemme, että kaikkein ylöspäinviettävimpiäkin megatrendejä seuraa romahdus.
Tähän asti ei ole seurannut, vaan jokainen kulttuuri on jatkanut edellisen parhaita saavutuksia. Yksittäisiä poikkeuksia toki on, mutta kuten sanoin, niin trendin omaisesti koko ajan on kehitytytty kohti inhimillisempää ja rationaalisempaa maailmankuvaa.
Vasurit sun muut toki tykkäävät viitata tutkimuksiin, joissa ilmenee konservatiivisten ihmisten suurempi taipumus pelkoon.
Tuon täytyy olla joku virhetulkinta. Vasemmisto suhtautuu huolettomasti muutokseen, koska se tapahtuu jonkun muun rahoilla. Mutta jos miettii sitä, miksi ihminen äänestää vasemmistoa, niin syy on ihan selvä: he eivät usko voivansa huolehtia itsestää kaikissa tilanteissa, minkä takia he antavat valtiolle oikeuden interventioihin omassa elämässään. Koska sosialismi on dogmaattinen, muita pakottava oppi, he velvoittavat myös muut elämään samalla tavalla.
Ironista onkin, että konservatiivien vankin tukijalka Suomessa - kristillinen kirkko - on sosialistien valtaama ja hallussa.
Hyvin sanottu.
Konsut (konservatiivit) ovat olleet harvinaisen munattomia Suomessa, jos vertaa vaikkapa anglo-amerikkalaiseen maailmaan - USA, Britannia, Australia, Kanada, Uusi-Seelanti.
---
Blogasin tästä kirjoituksesta:
Kumitontun blogaus konservatismista, liberalismista (sosialismista) ja libertarismista (liberalismista)
Konservatismi ei ole ideologia ollenkaan. Konservatismi on myös kaukana fasismista, joka on progressiivinen liike ja lähellä liberalismia.
Lisäksi fasismin keskitetysti johdettu kollektivismi on täysin eri asia kuin konservatismin paikallinen ja monimuotoinen yhteisöllisyys. Konservatismia "johtaa" suurelta osin historiasta peritty suurten ajattelijoiden viisaus ja traditiot, ja siten vähäisemmässä määrin elävät ihmiset, kuten liberalismissa ja fasismissa.
Konservatismi ei ole ideologia ollenkaan.
Olen samaa mieltä. Se on liian häilyvä.
Konservatismi on myös kaukana fasismista, joka on progressiivinen liike ja lähellä liberalismia.
Fascismi on liberalismin yksi osa-alue, jos liberalismi ymmärretään sen nykyisessä merkityksessään. Konservatismi ei loppujen lopuksi ole niin hirveän kaukana fascismista, koska molemmissa nähdään, että yhteiskunta on orgaaninen elin, jossa kansalaiset ovat alisteisia "yhteiselle hyvälle".
Se on toki totta ja ratkaiseva ero fascismin ja konservatismin välillä, että konservatiivit pusertavat eron yhteiskunnan ja yksilön väliin sekä kirkon että perheen. Molemmat ovat minusta ihan oikeutettuja. Protestoin lähinnä sitä, että omasta mielestäni yksilölle kuuluvat luonnolliset oikeudet (god-given) eikä puskuriksi valtiota vastaan tarvita sen enempää perhettä kuin kirkkoa.
Pelkistetysti valtion ydintehtäviä ovat laki, järjestys, turvallisuus ja ulkopolitiikka. Nämä ovat varmaan niitä mitkä minarkistit eli minimivaltion/yövartijavaltion kannattajat lukevat valtion tehtäviksi. Tämän lisäksi tulevat tehtävät ovat ekstraa jolloin ei enää voi puhua minimivaltiosta/yövartijavaltiosta. On niitä jotka kannattavat valtiotonta yhteiskuntaa kuten anarkokapitalistit, mutta sellainen kuullostaa teoretisoinnilta ja toiveajattelulta ja siten epärealistiselta. Tällaisella on kuitenkin kuriositeettiarvo.
Se on sitten oma tapauksensa mitä valtion, tai jonkin hallintoyksikön tms. on toiminnallisesti tarkoituksenmukaista tehdä. Se on itse kunkin arvovalinta, onko esim. köyhäinhoito tai vanhusten hoito lasten tai muiden sukulaisten tai kyläyhteisön tai vastaavan paikallisyhteisön vastuulla vai julkishallinnon tai hoitoyritysten.
Yhteiskunta, jonka merkittävin elinkeino oli maa-ja metsätalous, sellaisessa oli sukujen muodostamia kyliä joissa oli yhteisö. Sellainen hoiti omien köyhien, sairaiden ja vanhusten hoitoa vaikka valtio ei tainnut sitä lakimääräisenä velvoitteena määrätä. Kyseessä taisi olla ikiaikainen velvollisuudentunto ja perinne.
Katolisena aikana oli luostareita ja muita kristillisiä ryhmiä jotka hoitivat köyhiä, sairaita ja vanhuksia.
En sano että sukujen ja kylien yhteisö tai kristilliset yhteisöt olisivat itsessään parhaita vaihtoehtoja mutta se kertoo jotain että ne ovat pystyneet tekemään tuollaista.
Pitäisi pyrkiä siihen että vanhus olisi kuolinpäivänään siinä kunnossa että hän pystyy pukeutumaan itse, käymään itse kusella tai paskalla, käymään itse suihkussa, ja hakemaan kaupasta ruokaostokset. Toivon että olen kuolinpäivänäni tuollaisessa kunnossa, milloin tuo sitten tapahtuukaan.
Hyvä huomio, että konservatismin kulta-aikaa oli esiteollinen aikakausi. Siinä konservatiivit ja sosialistit muistuttavat toisiaan, että molemmat haikailevat romanttisen menneisyyden perään. Sosialistit esiteollista maailmaa, jossa korkeasti koulutettu professori oli herra ja hidalgo, jonka tehtävänä oli opettaa tyhmiä alamaisia. Konservatiivit maailmaa, jossa lakia ja järjestystä ylläpiti kirkko.
Lähetä kommentti