En osaa elää

Professorin blogissa blogisti Jklak (Sumeiden ajatusten tie) totesi ärtyneenä, että kaltaiseni valtion liiallista ohjausta paheksuvat yksilöt voivat poistua maasta, jos meno ei huvita. Kaikkihan muistamme miten natsi-Saksa suunnitteli siirtävänsä juutalaiset Madagaskarille, Neuvostoliitto siirsi Siperiaan tai suoraan hautaan kulkematta Gulagin kautta. Itä-Euroopan valtiot myivät länsivaluuttaa vastaan omia kansalaisiaan näiden lännessä asuville sukulaisille. Blogisti Vera Izrailit kertoi vuosia sitten, miten hänen perheensä pääsi poistumaan Neuvostoliitosta. Ennen lähtöään he realisoivat kaiken omaisuutensa pilkkahinnalla käteiseksi, joka sitten lentokentällä kerättiin "maastapoistumisverona" tullimiesten kahvikassaan.

Avoin fascismi, jota Jklakin kommentti osoittaa, on röyhkeydessään aina yhtä yllättävää. Sitä kuvittelee, että tässä blogosfäärin nurkassa olisi hiukan vapaamielisempi tai avarakatseisempi lukijakunta, mutta ilmeisesti niin on vähissä suomenniemellä sellaiset yksilöt, joita valtion ylenpalttinen holhous oksettaa, että ihmiset tiputtelevat tuolla lailla puolihuolimattomasti "ainahan susta eroon pääsee, jos alat hankalaksi"-kommentteja.

Sitä ihmettelen eniten, että miten aikuisille ihmisille on niin vaikeaa hyväksyä sellaista ajatusta, että jokainen huolehtii itsestään ja perheestään. Kenelläkään ei ole oikeutta mennä tunkemaan pyytämättä nokkaansa toisten asioihin. Mistä kumpuaa sellainen ylimielinen röyhkeys, että ihminen kuvittelee voivansa ryhtyä neuvomaan muita, miten näiden tulee elää, mihin uskoa, miten lapsensa kasvattaa? Mistä joku voi saada päähänsä, että hän on minua parempi päättämään miten minun elämää tulee elää? Miten voi kuvitella, että hänellä on oikeus rajoittaa minun vapauksiani?