Marraskuun alun Suomen Kuvalehdessä (nro 44/2013) oli kaksi erinomaista artikkelia, joista koostan jonkinlaisen yhteenvedon alle. Valitettavasti kirjoitukseni tulee pahasti jälkijunassa, mutta aihe on sen verran ajaton ettei viive haittaa. Tai oikeastaan, tämä pitäisi julkaistakin vasta vuonna 2015, sillä aihe käsittelee seuraavia eduskuntavaaleja.
Suhtautumiseni Jörn Donneriin on kolmivaiheinen. Nuorena tonttuna pidin hänen kirjallisesta tuotannostaan, vanhetessani pidin häntä tekotaiteellisena lässyttäjänä kunnes kuuntelin hänen tv-haastattelunsa Svenska Klubbenilta keväällä 2007 hänen jättäytyessään pois eduskunnasta, vapaaehtoisesti. Tuolloin Donner sanoi, että kansanedustajat eivät saa olla moraalisesti ylivertaisia valitsijoihinsa nähden, vaan kansanedustajien tulee olla läpileikkaus kansasta kaikkine synteineen ja vajavaisuuksineen. Näkemys oli ehkä kenties mahdollisesti suunnattu hiukan Vihreitä ja Vasemmistoliittoa vastaan, jotka jo tuolloin olivat profiloituneet jotenkin korkeamman moraalin puolueina. Donnerhan ei ole RKP:läinen eikä sosiaalidemokraattikaan vaan ikäihmisenä kyennyt kasvamaan oikeasti isänmaalliseksi ihmiseksi. Donnerhan teki pari vuotta sitten hyvän dokumentin Mannerheimista, josta Donnerin isä puolestaan teki vuonna 1934 elämäkerran. Donner on yksi harvoista suomalaisista poliitikoista, jotka ovat onnistuneet nousemaan todelliseen suurmiessarjaan. Tällä hetkellä elävistä en itse arvosta ketään toista yhtä korkealle.
Donner kirjoittaa, että eduskunnan toimintatavat ovat kaukana rationaalisesta. Hän toteaa, että edustajien älyllinen taso tai keskustelun sävy ei ole kohteliaasti sanottuna kovin korkea:
Kokouksissa näkee edustajat harrastamassa iPadia ja Lumiaa. En tiedä nostaako se heidän älykkyysosamääräänsä, mutta ainakin heidän sormillaan on töitä.Eduskunnan työmoraalia kuvaa hyvin Donnerin toteamus, että vaikka vaaleihin enää 18 kuukautta, ajasta vähintään neljä kuukautta lomaillaan:
Hermostuneisuus ja pelko nostavat päätään kun monet pelkäävät epämiellyttävää tulevaisuuttaan ilman suojatyöpaikan antamaa varmuutta. Mielipidetiedustelut kun antavat olettaa, että nykyinen koalitio kaatuu ja nykyiset vallattomat pääsevät valtaan.Donner muistuttaa, että isänmaa ei todellakaan yhtä miestä tai naista kaipaa. Edustajan merkitys muodostuu vain ryhmän yhteisen mielipiteen kautta eikä yksittäisen edustajan tasolla ole loppujen lopuksi yhtään mitään merkitystä. Minusta väite on helppo uskoa, jos miettii vaikkapa koulujen välisiä lapsuuden jalkapallo-turnauksia, joissa joukkueet muodostettiin koko luokan pojista. Mukana olleet parhaat tai huonoimmat yksilöt eivät ratkaisseet lopputulosta vaan luokan yhteishenki ja kokonaisuus.
Donner tyytyy vain hiukan läpsimään RKP:tä naamalle toteamalla, RKP:lla ei ole mitään yhteistä arvomaailmaa, ei mitään näkemystä Suomen kansan hyvinvoinnin turvaamisesta eikä varsinkaan siitä, miten se toteutetaan. Niinpä hän arvioikin, että tulevaisuudessa hallitukseen ei yhden asian pikkupuolueita enää oteta, vaan valta keskittyy neljän suurimman puolueen käsiin. Donner ehdottaa, että RKP pitäisi nimetä uudestaan, tehdä siitä kaksikielinen ja houkutella riveihin niitä, jotka ovat huolissaan EU:n vallan kasvattamisesta ja yksilönvapauksien polkemisesta. Aika on ajanut kielipuolueen ohitse.
Lehden pääkirjoitus käsittelee samoja asioita paljon varovaisemmin. Ensimmäistä kertaa, tosin, lehti tunnustaa, että Perussuomalaisten nousu on tehnyt pelkästään hyvää suomalaiselle poliittiselle kulttuurille! Olen itsekin sitä mieltä, että paljon jyrkempi vastakkainasettelu tekisi hyvää poliittiselle päätöksenteolle, jota vaivaa suomettumisen ajan pragmaattinen konsensus. Sen takia kannatan kärjistämistä poliittisessa kielenkäytössä, jotta eri puolueiden arvomaailmat korostuisivat nykyistä näkyvämmin.
Omalta kannaltani yhtä hyvä artikkeli oli Keskustapuolueen puheenjohtajan Juha Sipilän haastattelu. Sanon tämän suoraan siksi, että pidän Sipilää tällä hetkellä Donnerin jälkeen seuraavaksi parhaana poliitikkona. Mutta kuten seuraavassa ilmenee, ääni Kepulle ei ole ääni Sipilälle vaan siltarummuissa piileksiville maakuntien lehmänkauppiaille, jotka vain odottavat vuoroaan nousta vallan saleihin Sipilän vetämänä. Ääni Kepulle on - valitettavasti - Sipilästä huolimatta vain vanhan establishmentin tukemista.
Aluksi Sipilä toteaa, hän uudisti Keskustan puoluetoimiston johtamisen vastaamaan omia hyviksi havaitsemiaan tapoja liike-elämässä. Puolueella on nykyisin arvot, missio ja visio. Puolueelle tullee velkakatto, joka on nolla euroa. Kuten Sipilä toteaa, ei ole ihme että maan asiat ovat näin sekaisin kun poliitikot eivät kykene huolehtimaan edes oman puolueensa taloudesta. Minusta tuo on aivan verraton oivallus. Poliitikot näkevät puolueen kannatuksen itseisarvona, koska kannatus näkyy edustajien määrissä ja sitä kautta puoluetuessa, jota on mukava päästä mälläämään. Oleellisempaa on pitää vaikka pienempi kannatus ja kulubudjetti, jos se varmistaa omista arvoista kiinnipitämisen. Kannattajia ei pidä uhrata puoluetuelle.
Hallituksen sisäinen työskentelytapa, jonka Matti Vanhanen poliittisena broilerina aloitti, on sellainen, että jokaisella ministerillä on täysi vapaus omalla hallinnon alallaan. Yritysmaailmassa johto päättää yhteisen tavoitteen, jota kohti jokainen johtaja omalla vastuualueellaan pyrkii. Hallitus ei siis toimi näin, vaan sisäisesti jopa täysin ristiriitaisesti. Tämä syö vakavasti uskoa poliittiseen järjestelmään. Sipilä kertookin, että yhä useampi asiantuntija ei enää suostu osallistumaan mihinkään työryhmään, koska sillä ei ole juuri koskaan mitään vaikutusta ja ministerit harvoin edes lukevat raportteja. "Perusvaatimuksena pitäisi olla, että ministeri sitoutuu viemään tuloksia käytäntöön."
Tähän asti kaikki hyvin. Mutta sitten alkaa haastattelun se osio, jossa mietitään, minkälainen Kepu on hallituksessa. Ensin Sipilä varovasti toteaa, että "vaaleissa ei tulisi antaa ehdottomia kynnyskysymyksiä". Tässä hän on täysin väärässä. Perussuomalaisten paras anti suomalaiselle politiikalle keväällä 2011 oli, että vaalilupauksia ei rikota. Tarvittaessa pidetään uudet vaalit ja annetaan uudet lupaukset. Valitettavasti Soini vie Perussuomalaiset hallitukseen 2015, joten itse en enää ota todesta puolueen vaalilupauksia. Vuoden 2011 vaalit olivat tähänastisen elämäni ilahduttavimmat. Tai siis hallitusneuvottelut. Kun Soini piti päänsä, Suomi sai halvaantuneen hallituksen, jolla ei ole arvoja, missiota eikä visiota.
Seuraavaksi Sipilä tunnustautuu hyvinvointivaltion kannattajaksi, mikä on omalta kannaltani valitettavaa. Olisimme oikeasti tarvinneet poliitikon, joka olisi haastanut nykyisen poliittisen ja yhteiskunnallisen toimintamallimme samalla tavalla kuin miten Soini haastoi 2011. Toivoa sopii, että Sipilä ja Soini löytävät toisensa ennen 2015 vaaleja viemään kansakuntamme läpi kiirastulen vaikeuksien.
Pahimpana kaikesta on Keskustapuolueen sisäpiiriin kuuluvan kansanedustajan kommentti, jossa hän kuvaa sitten todellista vallankäyttöä:
Porvarihallitus tekisi [isänmaan edun mukaisia] päätöksiä, mutta puolueen vaalimenestys voisi vaarantua.Kun siis Sipilä juuri edellisellä sivulla totesi, että puolueen tulee pitää kiinni arvoistaan eikä tavoitella mahdollisimman suurta puoluetukea, niin tässä siltarumpumies jo nostaa päätään ojan pohjalta. Sama idiootti - olisiko Kaikkonen? - toteaa lopuksi, että "Huolestuttavaa on, että puolueen kannatus on yhden ihmisen varassa." Eli Sipilä on pelkkä kannatuksen kasvuun käytettävä teholannoite, joka pyyhitään heti pois kun kristallikruunuun syttyy Smolnassa valot.
26 kommenttia:
Hyvä kirjoitus kaiken kaikkiaan. Mutta jäi hiukan puuttumaan.
KT, jos hyvinvointivaltio on pahasta niin koitapa kirjoittaa tiivistetty juttu mitkä palvelut mielestäsi pitäisi ajaa alas. Noin suurin linjoin kuvattuna.
Muuten olen kanssasi samaa mieltä, että Sipilä on piristävä poikkeus Kepussa mutta ilmeisesti vain työrukkanen, että valta saadaan takaisin.
Ehkä asiaa voisi miettiä arvomaailman kautta. Kuinka korkea on moraalisesti hyväksyttävä veroaste? Oma mielipiteeni on sellainen 10-20%:n taso. Osa ihmisistä pitää tuota naurettavan matalana ja osa sairaan korkeana tasona.
Itse poistaisin arvonlisä-, energia- ja valmisteverot kokonaan. Sitten laittaisin avoterveydenhuollon (siis muut kuin sairaalat) yksityislääkärien varaan ja laskun potilaan maksettavaksi. Kun nähtäisiin mihin hintataso hakeutuu, kunta antaisi maksusitoumuksen - ihan niin kuin nyt toimeentulotuki antaa maksusitoumuksia esimerkiksi ruokaostoksiin - vähävaraisille. Vähävaraiseksi pääsee kun ei ole omaisuutta eikä tuloja vuokran ja pakollisten menojen jälkeen. Maksukatto on potilasta kohti laskettava, ja vanhukset, vammaiset ja lapset hoidetaan aina. Mielenterveyspotilaat joko kuntoutetaan tai hoidetaan laitoksissa verovaroin, jos kuntoutus ei onnistu.
Tämä on nyt suurella pensselillä ja laajalla kaarella maalattu kuva. Kirjoitus käsitteli vähän muuta kuin tätä, enkä olisi toiselle kommentoijalle edes vastannut, mutta sinä olet asiaa toistuvasti tiedustellut.
Kiitoksia että juuri minä sain vastauksen etkä tulkinnut sitä trolliksi tms. Liittyi kysymykseni sen verran asiaan, että moitit Sipilää hyvinvointivaltion kannattamisesta. Minua taas kiinnostaa minkälainen olisi se ei-hyvinvointivaltio jota sinä kannatat tuollaisella verotuksella. Verojen alentamisen ymmärsin selkeästi. Mutta epäselväksi jäi mitkä muut palvelut perusterveydenhuollon lisäksi ajettaisiin alas. Vastauksesta ymmärrän että se ajetaan alas mutta voisin myös tulkita implisiittisesti, että kaikki muu ajetaan alas paitsi tuo perusterveydenhuolto, joka säilytettäisiin kuvaamallasi toimeentulotukimallilla.
Mutta ei selvitystä tähän tarvitse laittaa minään erikoispalveluna minulle. Voit tehdä kuvauksen joskus jonkun erillisen kirjoituksen muodossa.
Tuo Sipilän moittiminen hyvinvointivaltion kannattajaksi vain kirvoitti selventävän kysymykseni.
Ei perusterveydenhuoltoa ajeta alas vaan sen rahoitusmalli muuttuu. Tällä hetkellä resursseja syö aiemmin mainitut 20%:n moniongelmaiset. Nämä ohjataan ns yhdelle luukulle kuten työterveyshuollossa jo tehdään. Työterveydenhuolto toimii hyvin, koska siinä käyttäjä maksaa itse palvelusta.
Laaja asia, jota on mahdoton kuvailla lyhyesti, mutta tarkoitus on laskea varoja vastaavalla määrällä mitä palkansaaja nyt käyttää omaan perusterveydenhuoltoonsa vuodessa (n. 500 €/v). Moniongelmaiset resurssisyöpöt hoidetaan privapuolella kuntien maksusitoumuksella. Eli avoimesti kerrotaan ketkä hoidetaan maksutta ja mihin rajaan asti.
Kun donner sanoi noin haastattelussa niin sillä hän vaan asettaa itsensä "sivistyneen" muiden yläpuolelle. Hänellähän on aina tarve mollata muita ja siten nostaa itsensä jalustalle. Jonkun muun suusta teksti olisi mahtavaa kuultavaa. Enkä lisäksi voi arvostaa henkilöä vähissäkään määrin jonka mielestä maatalous voitaisiin suomesta lopettaa, koska saa sitä ruokaa euroopastakin (tänä syksynä sanottua)
Ja verokeskusteluun vielä että pääomaverotus lähelle 0%.
Ylimielisyys on Donnerin juttu, jonka avulla hän pääsee sanomaan asioita, joita asemastaan ja verkostoistaan huolestuneet eivät uskalla. Onneksi Suomessa on edes yksi sellainen, oli sitten kannoiltaan millä puolella tahansa.
Minulle on kyllä kerrottu, että ihmisenä Donner olisi erittäin ystävällinen ja miellyttävä. Erityisesti niinsanottua tavallista kansaa kohtaan.
Eihän työterveyshuoltoa käyttäjä, siis työntekijä, maksa vaan työnantaja maksaa osan ja veronmaksaja loput.
Olen elänyt 1970- ja 80-luvuilla ja mitäs meillä silloin puuttui? Jos vaan palataan vaikka vuoden 1980 lakeihin ja hyvinvointiyhteiskuntaan? Jos ei rahat riitä, niin 1970-luvulle. Ja kyllä 1960-luvullakin elettiin, musiikkikin oli parempaa.
Sipilä on varmaan henkilönä pätevä, mutta olennainen kysymys onkin, kuka kepussa oikein valtaa käyttää? Yksi vaihtoehto voisi olla, että Soini ja Sipilä lähtisivät 2015 vaaleihin yhteisellä ohjelmalla vähän Ruotsin blokkivaalien tyyliin, mutta eipä taida olla pelkoa, vaaleihin mennään perinteiseen tyyliin sammutetuin lyhdyin.
Kekkosen aikaan puhuttiin presidentinvaalien mustista hevosista eli valitsijamiehet äänestävät toista ehdokasta kuin lupasivat. Nykyään on vain mustia hevosia, äänestäjällä ei ole mitään kuluttajansuojaa.
Donnerin kommentti maataloudesta osoittaa asiantuntemattomuutta. Yleisesti ottaen ei kannattaisi kommentoida jos ei ole osaamista.
Ylimielisenä pidän Urpilaisen ja kumppanien toimintaa, kun valtaa käytetään oman ja lähipiirin edun ajamiseen.
Kari, työterveyshuollon pääasiallinen tehtävä on ennaltaehkäisevä hoito, joka on (hyvä tai huono, riippuu vastaajasta) keino estää näiden moniongelmaisten mielenterveys-, päihde- ja tuki- ja liikuntaelinsairaiden joutumista ennenaikaselle työkyvyttömyyslomalle. Akuutit vastaanotot on toinen asia, ne maksaa potilas eli duunari.
En minä ainakaan ole koskaan joutunut työterveyshuollossa mitään maksamaan, vaikka olen akuutteihinkin vaivoihin apua käynyt hakemassa. Kelan sivulla lukee näin:
"Kela korvaa työnantajalle työterveyshuollon järjestämisestä aiheutuneet tarpeelliset ja kohtuulliset kustannukset sairausvakuutuslain perusteella.
Työterveyshuolto on työntekijöille maksutonta.
Työterveyshuoltosopimus ja voimassa oleva toimintasuunnitelma ovat edellytyksiä korvauksen saamiselle."
Toki on totta, että lain mukaan riittää ennaltaehkäisevä hoito, mutta omalla työpaikallani myös yleislääkäritasoinen sairaanhoito kuuluu palveluun. Kelan sivulla kerrotaan:
"Työnantajan on järjestettävä lakisääteinen ehkäisevä työterveyshuolto (työterveyshuoltolaki 12§). Työnantaja voi ehkäisevän työterveyshuollon lisäksi järjestää työntekijöille yleislääkäritasoista sairaanhoitoa ja muun terveydenhuollon palveluja (työterveyshuoltolaki 14§)."
Kelan työterveyshuoltotilasto 2010 kertoo sivulla 10, että työnantajan järjestämän työterveyshuollon piirissä oli korvaustietojen mukaan 1,8 miljoonaa työntekijää, joista sairaanhoidon ja muun terveydenhuollon palvelujen piirissä oli 1,7 miljoonaa työntekijää. Jos jälkimmäinen tarkoittaa sitä, että työterveyshuoltoon kuuluu myös yleislääkäritasoinen sairaanhoito, niin yli 90 %:lla työterveyshuolto kattoi sairaanhoidonkin.
Tarkoitin että se työntekijän maksama osuus, joka pidätetään palkasta, ja tilitetään Kelalle vastaa suunnilleen normiduunarin vuotuista kulua lääkärin päivystyksestä. Ja se suurempi osa, jonka työnantaja tilittää Kelalle, kattaa ennaltaehkäisevän hoidon. Nämä ei ole korvamerkittyjä, mutta suuruusluokat ovat suunnilleen kohdallaan.
Kela sitten tilittää nämä vakuutukset takaisin yhtiöille vuosittaisen raportin perusteella. Työnantajat valitsivat Kelan hoitaman tätä ruljanssia, koska sillä on paras kokemus vastaavasta toiminnasta. Yhtä hyvin se vois olla Kelan sijaan joku vakuutusyhtiö. Työterveydenhuollossa ei siis käytetä "veronmaksajien" rahoja vaan sen kustannukset katetaan yritysten ja työntekijöiden suorittamista vakuutusmaksuista.
Ymmärsin sinun tarkoittavan, että akuuttihoidosta lääkäri kirjoittaa laskun, jonka sitten työntekijä maksaa itse.
Esimerkiksi minulta meni solisluu poikki joku vuosi sitten. Työterveyslääkäri tutki, otatti röntgenkuvat ja kirjoitti lähetteen julkiseen sairaalaan, jossa toinen lääkäri sitten arvioi kuvat ja leikkasi solisluun kuntoon. Minulle tuli lasku vain sairaalasta. Työterveyslääkäri ei veloittanut minulta mitään.
Työntekijä ja työnantaja toki maksavat vakuutusmaksuja sairaanhoidosta, tämä on selvää, jokuhan kaiken aina maksaa.
Arvonlisävero pois? Miksi ihmeessä ei tuloveroa?
Itse poistaisin tuloveron kokonaan mediaanituloista ja sen alle. Ylimenevästä vaikka 15, ja 30 ylimpään kvartiiliin marginaalissa. Alv saisi jäädä, alennettuna. Terveydenhuoltoon juurikin tuo remppa. Valtion eläkkeistä 10% pois kaikilta yli kansaneläkkeen tason ja vielä 40% pois valtion maksamasta osuudesta pois siltä osin kun mennään mediaanin yli. Yliopistoja karsintaan, lisää yksityisiä teitä, rataliikenteen kilpailu auki. Energiaverot pois, ja tilalle hiilivero joka on sama kaikille (eli: kivihiilen hinta ylös, bensan ja dieselin alas). Toimeentulotuki pois, liberan ehdotus sosiaalitilistä esimerkiksi käyttöön. Valtion maksuosuudet pois työttömyysturvan ansiosidonnaisesta. KELA-korvauksia alas yksityisen sairaanhoidon osalta. Kunnilta pois ainakin neljsosa kaikista velvoitteista. Yritystuista pois ainakin puolet, yhteisövero alas, mielellään nolliin, mutta veronkierron reikiä tukkoon. Peruskoulu 8-vuotiseksi, pakkoruotsi pois. Syöttötariffit pois, ja lisäluvat ydinvoimalle. Ydinjätteen maahantuonti sallitaan.
Verotuksen "arvomaailmasta" vielä. ALV:n tuotto oli 2012 noin 16 miljardia euroa. Valtion ansiotulosta keräämä vero oli tästä alle puolet. Perintö- ja lahjaveron tuotto on ollut alle puoli miljardia, joten sen jättäisin kokonaan pois. Yhteisöveron tuotto on myös melko pieni verrattuna sen aiheuttamaan haittaan; se haittaa investointeja ja kannustaa verosuunnitteluun jonka vuoksi vuotaa muitakin verotuloja. Valtion tulot eivät edes paljon kärsisi jos se vedettäisiin nolliin, sen lisäksi että investoinnit tod. näk. kasvaisivat.
Otin itse eläkkeet menopuolella liipasimen alle siksi, että niihin uppoaa noin 9 miljardia valtion rahaa. Jos tästä saadaan vaikka 20% säästettyä, se on jo valtava summa, heitetään nyt että 1.5mrd. Kuntien velvoitteita ja siten kuntien valtionosuuksien tarvetta pienentämällä vaikka 20 prosenttia saadaan toiset 1.5mrd. Valtion ansiopäivärahan osuus on luokkaa noin miljardi (vähän alle). Tässä SAK uhkailisi taas yleislakolla, mutta so what.
Sairasuvakuutuksen kulut on valtiolle 1.3mrd. Jos tästä saadaan säästettyä parisataa miljoonaa, niin hyvä. En maininnut lapsilisiä, mutta niistäkin voisi leikata 10%, tai ainakin jäädyttää sen. Asumistuesta pitäisi kanssa leikata. Korkeakoulujen 2.8mrd määrärahasta jos leikkaisi 250 miljoonaa. "Taide ja kulttuuri" vie liki 500 miljoonaa, joten sieltä nyt ainakin satku pois.
Liikenneverkon 1.7mrd määrärahasta en osaa sanoa paljonko on säästettävissä. Heitetään että 100 miljoonaa.
Jotkut tukiaiset tuulimytllyille yms voisi toki lakkauttaa, mutta niissä puhutaan muutamasta miljoonasta (uusiutuvan tuotantotuki on alle 100 miljoonaa, mutta sen voisi toki poistaa)
Nyt ollaan leikkauksilla noin kuudessa miljardissa.
Kyllä ensimmäisenä olisi yksityistettävä kaikki yliopistot ja korkeakoulut. Samalla kaikki valtion tuet lopettava niille heti. Opintotuki heti pois.
Tästä tulisi heti miljardisäästöt valtiolle.
Lisätään vielä, jos korkeakoulua ei kukaan yksityinen halua jatkaa, niin koulu on lakkautettava.
Vielä lisätään, Kaikki yritystuet on poistettava välittömästi, maataloustuet myös.
Eläkkeisiin laitettava katto (n.5000 euroa/kk. olisi hyvä maksimi)
Lisäsäästöjä saataisiin, jos otettaisiin käyttöön tietullit. Yksityisen terveydenhuollon kelakorvaus poistettaisiin portaittain, Terveyden huolto perustuisi vakuutuksiin.
Kiitos Tiedemiehelle aivan erinomaisista kommenteista. Liberaa lukuun ottamatta olen aivan samaa mieltä. Ei mitään vastaväitteitä.
Ja Tomille tähänkin ketjuun, että pliis tiivistä sanomasi one-linereiden sijaan yhteen kommenttiin.
Minusta tulonsiirtoja ei kannata kokonaan lopettaa. Kumis peräänkuulutti arvokeskustelua, joten yritän.
En ota kantaa sinänsä siihen, mitä arvoja yhteiskunnan pitäisi edistää tai olla edistämättä. On olemassa ns. yksityisiä hyviä, siis asioita jotka yksittäiset ihmiset kokevat hyväksi muitta joista voi olla legitiimiä erimielisyyttä. Siksi ei ole järkevää subventoida lasagnea (kun minä siitä tykkään) tai verottaa maksalaatikkoa (koska en tykkää siitä) ainakaan erikseen.
Jos kuitenkin lähdetään siitä, että on julkisia asioita joita markkinoilla ei ole järkevää tai reilua hoitaa - tässä nyt on tietysti monta mielipidettä, mutta otan nyt pari esimerkkiä: Poliisi (ainakin osin), oikeuslaitos, maanpuolustus, jne, siis palveluita joille markkinaratkaisuun liittyy tiettyjä riskejä, niin jotenkin nämä pitää maksaa. Tämän lisäksi on koordinaatio-ongelmia (kaavoitus, yhteismaat, tietyt infrastruktuuriratkaisut), skaalaongelmia (ns "luonnolliset monopolit" kuten vedenjakelu tai raideverkko), informaatio-ongelmia (kuten adverse selection ja moral hazard vakuutuksissa, epäsymmetrinen informaatio kalliissa investoinneissa, caveat emptor jne) joissa joku välityspalvelua tarjoava osapuoli on mielekästä järjestää yhteisillä päätöksillä. Näistä seuraa usein jotain sellaista että jos ne hoidetaan yksityisesti (mitä en sinänsä vastusta) niin toimijat voivat blokata entryn kilpailijoilta ja toimia monopolisteina, käytännössä siis ottaa eräänlaisia valtion tms pakottavan ja ekstraktiivisen toimijan rooleja ilman että toiminnan kohteilla on käytännössä mahdollisuutta vaikuttaa asiaan.
Meni pitkäksi, mutta toimikoon perusteluna tälle väittämälle: Tietyn yhteiskunnan perustoiminnallisuuden aiheuttaminen tuottaa verojen tms muodossa kustannuksia jotka haittaavat markkinoiden toimintaa ja sitä kautta esimerkiksi nostaa elinkustannuksia yms. Osa porukasta toisaalta hyötyy tämän perustoiminnallisuuden olemassaolosta. Tämä on heikko perustelu, mutta jonkinlainen kuitenkin, sille että a) ne joiden toiminta hyötyy perusinfrasta, maksavat enemmän ja b) ne joille tästä kitkasta on haittaa, saavat kompensaatiota.
Tämä on karkea perustelu sille, miksi jonkinlainen perustulomalli on mielestäni järkevä. Siinä siis kaikille kansalaisille annetaan pieni korvaus siitä, että verot, säädökset jne aiheuttavat haitan esimerkiksi painamalla matalimpia reaalipalkkoja. Toisaalta siinä kerätään veroa niiltä jotka tienaavat paljon, sillä he hyötyvät perusinfrasta eniten.
Ns. hyvinvointivaltio on tämän päälle tuleva rakenne, jossa samantyyppisin perusteluin - ja tämä on arvokysymys johon en nyt ota kantaa, kunhan yritän kehystää - perustellaan julkista terveydenhuoltoa, hieman laajempaa sosiaaliturvaa, julkista koulutusta jne.
Tämä kaikki voidaan perustella siis vetoamatta sen kummemmin vasemmistolaiseen "tasa-arvon" käsitteeseen. Riittää, että lähdemme siitä että vaadimme että yhteiskunta on neutraali yksityisten hyvien suhteen.
Tämän päälle tietenkin on sitten erilaiset ulkoishaitat joita toiminnalla on. Siihen liittyvät toimenpiteet voidaan perustella samassa kehyksessä. Esimerkiksi ilmaan lasketun saasteen haitan kokija on käytännössä mahdotonta tunnistaa. Lisäksi tämän haitan aiheuttajaa on yksittäisissa tapauksissa mhdotonta identifioida luotettavasti. Voidaan kuitenkin arvioida kokonaishaitta ja sen suuruus. Säätötehtävä ei ole yksinkertainen, mutta saasteen tuottajalta voidaan siis vaatia tämän laskennallinen osuus haitasta ja sitten käyttää tämä kerätty maksu kompensoimaan haitta ihmisille, esimerkiksi jakamalla se kansalaisille tasan. Tämäkään ei ole sinänsä itsessään arvokysymys, vaan ainoastaan lähtee vaatimuksesta että valtion tms tulee olla neutraali yksityisen hyvän suhteen.
Ja niin edelleen.
Lisäyksenä edelliseen: Jos ajatellaan terveydenhuoltoa, niin siinä varsinkin on jotenkin jämähdetty ajatukseen että joko se hoidetaan "markkinoilla" jonkinlaisten ekstraktiivisten käytäntöjen vallitessa tai sitten se hoidetaan julkisesti. Tämä on väärä dikotomia. Markkinaratkaisuja on mahdollista tavoitella muutenkin kuin malleilla joista tulee joko potilaan tai tämän vakuutusyhtiön kusettamista, niinkuin monissa systeemeissä, esim USA:ssa oikeastaan tapahtuu. Cowen on kirjoittanut tästä paljonkin enkä sitä nyt kaikkea viitsi referoida.
Pointti siis on, että ihmiset ajattelevat yleensä liian paljon "vasen-oikea"-dikotomialla ja kertovat sankaritarinoita oman sympatiansa kohteista ilman että vaivaantuisivat miettimään mikä se ongelma on, johon halutaan ratkaisua. Tässä pitää kritisoida Kumiksen peräänkuuluttamaa "pitää keskustella arvoista"- lähtökohtaa: Suurin osa ongelmista ei ratkea sillä että keskustellaan arvoista, koska ainoa poliittinen arvokeskustelu jota todella voidaan käydä on nyrkkiraudoilla ja pyssyillä. Jos arvot ovat eri, niin ne voivat olla vain muotoa "maksalaatikko kontra lasagne", jolloin kiista on tavallaan turha.
Suurin osa siitä mitä ihmiset kuvittelevat arvokeskusteluksi onkin oikeasti ideologista keskustelua. Ideologia on siis kehystys joka sulkee omista lähtökohdistaan ikäänkuin aksiomina pois tietyt ratkaisut. Esimerkiksi eräskin naapurikunnan kunnanvaltuutettu kertoi vastustavansa kaikenlaista julkisen ja yksityisen terveydenhuollon resurssien yhdistämistä "koska olen vasemmistolainen".
Politiikka ja siihen liittyvä "arvokeskustelu" ei siis yleensä ole oikeasti keskustelua arvoista vaan identiteettien kamppailua ja ryhmälojaliteettien osoittamista.
Terveydenhuollossa on pakko keskustella arvoista, koska rahaa on käytettävissä rajallinen määrä, eikä voi olla eikä saa olla lääkärikunnan asia ja yksinoikeus päättää, miten niukat resurssit jaetaan.
Arvokeskustelu nostaa esiin sen, keitä hoidetaan, miten kalliilla hoidetaan ja mihin asti hoidetaan.
Jos resurssit olisivat loppumattomat, arvokeskustelua ei tarvitsisi käydä.
Lisäksi TM:lle pieni muistutus, että arvot eivät ole "oikeistolaisia" tai "vasemmistolaisia". Niistä johdettu politiikka voi olla, mutta ei sekään väistämättä. Minä esimerkiksi kannatan kuolemantuomiota, mutta en hyväksy aborttia. En silti vaadi muita jakamaan kantaani lainkäytöllä.
TM, arvoista voidaan käydä keskustelua. Esimerkiksi libertaarit eivät näe perinteisesti nähdyllä tasa-arvolla mitään arvoa. Heille tasa-arvo tarkoittaa vain sitä, että laki ei aseta ketään epätasa-arvoiseen asemaan. He hylkäävät siis kokonaan sosisoekonomian tasa-arvokeskustelusta.
Lisätään vielä. Libertaarit jopa saattavat kiistää kokonaan synnynnäisen sosioekonomisen aseman vaikutuksen yhteiskunnan tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen.
Tietenkin on yksiselitteisesti arvokysymys ottaako yhteiskunta libertaarien tasa-arvonäkemyksen lähtökohdakseen vai ei. TM kutsut näitä ideologioksi, muut kutsuvat näitä arvoiksi.
Lähes aina, kun ihmiset esittävät leikkauksia tai säästöjä. He ovat leikkaamassa aina muilta, mutteivat itseltään. Tämä tendenssi on nähtävissä erityisen hyvin Tiedemiehen ajattelussa.
Siinä olet oikeassa, että kysymykset kustannusten "legitiimistä" jakamisesta terveydenhuollossa ovat arvokysymyksiä. Se, mitä sanot resurssien rajallisuudesta on totta, mutta se olettaa että resurssien määrä on fiksattu. Sitähän se ei ole.
Mielestäni on olemassa sovittamaton ristiriita arvoneutraalin valtion ja hyvinvointivaltion vasemmistolaisen tulkinnan välillä. "Kuka hoidetaan" kysymykseen jokainen partikulaarinen vastaus on tavallaan väärä. Se on tietenkin arvokysymys, mutta sitä voidaan - ja pitää - kuitenkin lähestyä neutraalista näkökulmasta jotta voidaan tunnistaa se, missä kohtaa joudumme luopumaan arvoneutraaliudesta.
Tavoittelen sillä, mitä yllä sanon jotain sen kaltaista, että arvokeskustelun aloittaminen arvoista on turhaa, koska se ei ole todellista arvokeskustelua, vaan puhdasta identiteettipolitiikkaa. Tärkeämpää olisi päästä ensin jostakin jaetusta neutraalista näkökulmasta käsin sellaiseen pisteeseen, jossa ensimmäinen ristiriita syntyy.
Esimerkiksi, terveydenhuollon kustannusten jonkinlainen jakaminen on käytännössä välttämätöntä; Tämä ei tarkoita verotusta tai valtion interventiota, vaan esimerkiksi vakuutukset ovat tässä mielessä riskinjakamispalveluita. Yksilön joka ei ole millään tapaa vakuutettu (joko valtion tai yksityisen tms taholta), voi tietenkin ajatella tehneen tällaisen valinnan, mutta haluammeko me todella todeta että yksilö jätetään kuolemaan kadunvarteen liikenneonnettomuuden sattuessa jos tällä ei ole vakuutusta. Tietenkin käytännössä kaikki ovat yhtä mieltä, että jokin kustannusten jako pitää tässä kohtaa tehdä, ja sitten ehkä peritään ne kustannukset takaisin jne.
Tästä pääsemme siis sille rintamalle jossa arvoista voidaan alkaa keskustella.
Ongelmamme on myös byrokraattinen inertia yms; todellisessa maailmassa on jo olemassa julkinen terveydenhuolto ja julkisesti koulutetu lääkärit, ja paljon infraa joka on rakennettu sillä oletuksella että valtio ja kunnat maksavat. Näiden resurssien osalta olet oikeassa, joudumme keskustelemaan siitä, mitä niillä tehdään. Enkä ole edes oikeastaan eri mieltä kanssasi, tosin pistäisin koko sosiaali- ja tervyespalvelujen rahoituksen remonttiin hieman samantapaisella systeemillä kuin Singaporessa on. Eli jokaisella kansalaisella on sosiaalitili, josta maksetaan kaikki, ja jota subventoidaan jotenkin; systeemi muistuttaa liberan ehdotusta, mutta tässä mallissa tililtä maksettaisiin myös terveydenhuollon kustannuksia, ja siihen olisi liitetty tietty julkinen vakuutus jota voisi täydentää yksityisellä vakuutuksella. Tämä menee yksityiskohtiin, mutta siis se miksi näitä malleja kannatan, on että nimenomaan *aidot* arvokysymykset tulevat niissä näkyviin: Miten paljon haluamme tukea, miten paljon haluamme antaa ihmisten itse päättää näistä asioista jne, kaikki on säädettävissä parin parametrin avulla. Toisin kuin nykyinen sosiaaliturva, joka on pelkkä keskisormi, jonka sosiaaliviranomaiset tunkevat ihmisten hanuriin kun näillä menee huonosti.
Miten omassa ajattelussani näkyy tuo haluttomuus leikata itseltäni? Jos ja kun olen joskus jäämässä eläkkeelle, saisin valtion eläkettä. Jos nykysysteemi edes pysyisi pystyssä tuolloin, niin todennäköisesti tuo 40% leikkuri koskisi nimenomaan itseäni. Ehdotin 10% leikkausta myös yliopistojen määrärahoihin. Olen vakavassa vaarassa jäädä työttömäksi - varsinkin jos tällainen leikkaus toteutetaan - ja saisin kohtuullisen hyvää ansiosidnnoista, kuitenkin ehdotin ansiosidonnaisen leikkaamista. Ehdotin lapsilisien leikkaamista 10 prosentilla ja koulutuksen typistämistä, vaikka omat lapseni ovat julkisessa koulussa.
En ole saamassa perintöä, joten perintöveron poisto ei hyödyttäisi minua mitenkään.
En ymmärrä miten ihmeessä oma ehdotelmani jotenkin leikkaa kaikilta muilta paitsi minulta.
Lähetä kommentti