Heh... Yleisradion uutisen mukaan suomalaisten miesten keskuudessa suosituin puolue on Perussuomalaiset. En ole lainkaan varma, onko PS loppujen lopuksi hyväksi suomalaisille, sillä puolueen pj. Timo Soini edustaa liberaalia fascismia eli pohjoismaista hyvinvointivaltiota tai globaalisti ehkä jotain barackobanismia. PS:n keskeisin vahvuus suomalaisen miehen kannalta liittyy kuitenkin siihen, että Vihreiden ja Vasemmistoliiton ajama julkisen sektorin korkeastikoulutettujen naisten käsitys yhteiskunnallisesta järjestämisestä on sille jonkinlainen vastavoima. Tai noin kärjistettynä.
Mutta. Siis. Joka neljäs suomalainen mies edustaa medialle ja vihervasemmistolaiselle älymystölle "äärioikeistolaista" maailmankuvaa. Itse pidän "äärioikeistolaisuutta" tapana leimata niitä, jotka eivät hyväksy sosiaalidemokratiaa. Todellinen äärioikeisto edustaa tietenkin markkinaliberalistista yksilönvapautta, mutta mediassa - ja ilmeisesti suuressa äänestäjäkunnassa - äärioikeisto edustaa julkisen terveydenhuollon vastustajia. Siis GW Bushia ja anti-Obamaa.
Jos valita saa - enkä siis saa - niin minusta jokainen sosiaalidemokraatti, vihreä, vasemmistoliitolainen, krist.dem ja ÄrKooPee pitäisi laittaa vuodeksi osoittamaan oma kykeneväisyytensä elättää itsensä vapailla markkinoilla (ml. Sek). Jos ihmisen työpanokselle ei ole kysyntää, niin ei kai häntä pidä toisilta ryöstetyin verovaroin elättää. Siihen loppuisi se huutava työvoimapulla kun kaikki virastojen työntekijät laitettaisiin oikeisiin töihin. Nimimerkki Tikka on linkittänyt hyviä uutisia suomalaisen viranomaistyöskentelyn mielipuolisuudesta, mutta nyt en jaksa kaivaa niitä postilaatikosta. Tämä maa voi huonosti ja jengi äänestää demareita, sekoomusta ja vihreitä. "Koitetaanko jotain muuta?" kysyi jääkärikenrali WE Tuompo, kun tiedusteltiin että kuka menee suon yli.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
10 kommenttia:
Ei ole mitään sellaista "oikeistoa" joka olisi markkinamyönteinen ja klassisesti liberaali. Jos ihminen omaksuu "oikeistolaisen" identiteetin, hän on autoritäärinen, ei liberaali. Oikeisto ja vasemmisto ovat toistensa vastavoimia vain sillä akselilla jossa jo on otettu annettuna valtion säännöstelemät privilegiot. Oikeisto kannattaa monarkiaa tai teokratiaa, diktatuuria tms, vasemmisto sosialismia.
Tämä on se tapa jolla käsitteitä käytetään. On ihan älytöntä yrittää muuttaa sitä ja urputtaa että oikeisto on vasemmiston vastakohta. Ei se ole.
Nyt pitää maalata rasti seinään. Tiedemieskin osaa kirjoittaa huonon kommentin.
Oikeisto on vasemmiston vastakohta siinä, että vasemmisto sallii kaikenlaiset interventiot kun taas oikeisto edellyttää valtion pysyvän etäällä yksilöistä. Poliittisen oikeiston esikuvana voisi pitää Amerikan itsenäisyysjulistusta ja sen nykyaikaisena vastineena Tea Party -liikettä, joka kerää suunnatonta vihaa eurooppalaisessa vasemmistomyönteisessä ilmapiirissä.
Vasemmiston rooliajattelussa valtion tulee olla viisaiden tehtäväänsä koulutettujen ihmisten johdossa, ja nämä viisaat saavat oikeuden johdattaa alapuolellaan olevat kohti utooppista onnelaa.
Vasemmistolainen ideologia lähtee Ranskan suuresta vallankumouksesta marxin kautta klassiseen fascismiin, joita kaikkia yhdistää Mussolinin kiteyttämä All within the state, nothing outside the state, nothing against the state.
Oikeisto suhtautuu negatiivisesti valtion rooliin, kun se nähdään kilpailevan jonkin privilegion tai perinteisen instituution kanssa. On kuitenkin perustavanlaatuinen virhe yrittää väittää että oikeisto korostaisi yksilön oikeutta.
Historiallinen vasemmisto muodostui tasavaltalaisista, liberaaleista ja varhaisista sosialisteista. Oikeisto taas oli teokratian ja monarkian kannalla. Liberaali ajattelu erosi vasemmistosta Bastiat'n ja vastaavien ajattelijoiden myötä, mutta ainoastaan ns reaktionäärit olivat "oikeistolaisia". Teekutsu-sekoilijoiden jutuissa ei oikein ymmärretä esimerkiksi mitä Thomas Jefferson ja Benjamin Franklin todellisuudessa edustivat. Franklin ja Jefferson olivat vasemmistolaisia omana aikanaan, kun se ei vielä tarkoittanut yksinomaan sosialismia vaan nimenomaan oikeistolaisuuden eli autoritäärisen konservatismin vastavoimaa.
Oma tulkintani on seuraava. Lyhyesti sanottuna oikeiston ja vasemmiston ero on siinä että oikeisto korostaa yksilöä ja vasemmisto korostaa yhteiskuntaa. Ääri-etuliite tarkoittaa sitä että se korostaa sitä äärimmilleen vietynä. Kahden ääripään välissä on sitten kenttä joka sisältää variaatioita jotka painottavat asioita eri tavoilla ja eri aste-eroilla.
Siis, vasemmisto muodostui alunperin vastavoimaksi ns. perinteiselle vallalle. Eli kuningasvalta, feodalismi jne, ja niihin liittyvät privilegiot. Valistuksen ideaalit saivat useita eri muotoja ja niitä kaikkia nimitettiin "vasemmistoksi" alunperin.
Käsitemuutos jonka mukaan "vasemmisto" tarkoittaisi kollektivistisia oppeja, tapahtui 1800- ja 1900-luvuilla. Vielä 1900-luvun alkupuolella vasemmistolaisuudessa oli erittäin vahva juonne yksilönvapauksien korostamisessa yli perinteisten instituutioiden ylivallan. Suomessa ollaan vähän sokeita sellaiselle, koska täällä laillisuusperiaate on nykypäivänä aivan älyttömän vahva.
"Common law"- ajattelu perustui pitkään konservatiivisessa ajattelussa siihen, että kun jokin asia on "perinteisen" instituution silmissä jotenkin, niin yksilöllä ei ollut lain edessä mitään oikeuksia kiistää instituution ylivaltaa. Tämä on oikeistolaisuuden ydin, "äärioikeistolaisuus" tarkoittaa nimenomaan sellaista reaktionaarista suhtautumista instituutioihin, joissa halutaan purkaa yksilön oikeus olla irrallaan niistä ja perinteistä. Se saa erilaisia muotoja tietenkin eri paikoissa ja tilanteissa.
Esimerkiksi kansallissosialistit ja fascistit omaksuivat paljon sosialistisia talouspoliittisia linjauksia. Näitä nimitettiin kuitenkin aivan oikein äärioikeistolaisiksi, koska ne halusivat palauttaa yksilöt alisteisiksi jollekin tietyille instituutioille. Toisaalta esimerkiksi Neuvostoliitossa nimenomaan bolshevikit eivät olleet "äärivasemmistolaisia", 1920-luvulla puoluetta ja yhteiskuntaa alettiin putsata nimenomaan liiasta vasemmistoutopismista. Erilaiset kollektivisointiprojektit joissa pyrittiin vaikkapa julistamaan ihmiset vapaiksi perinteisistä sukupuolirooleista jne, julistettiin pannaan, koska ne nähtiin vasemmistolaisena haihatteluna.
Näitä käsitteitä käytettiin nimenomaan näin vielä 1980-luvulle saakka. Sinänsähän sanoja voi käyttää haluamallaan tavalla, ja merkitykset muuttuvat. Mutta pointtina on, että käsitys jonka mukaan libertarismi olisi "äärioikeistolaisuutta" ja se mitä nimitetään äärioikeistolaisuudeksi olisi vaan toisen brändin vasemmistolaisuutta, on historiallisesti epätarkka ja virheellinen.
Asian voi kiteyttää niinkuin se on joskus täällä kiteytetty. Vasemmistodiktaattorin ja oikeistodiktaattorin olennainen ero on siinä, että edellinen pukeutuu verkkareihin ja jälkimmäinen sotilaspukuun. No, Castro on poikkeus.
Minusta on liberaaleille suuntauksille yksinomaan vahingollista yrittää rehabilitoida "oikeiston" käsitettä ja saada se tarkoittamaan yksilönvapauksia, siitä yksinkertaisesta syystä, että se samalla imee mukaan ne tyypit jotka äänestävät persuja, koska ovat oikeasti kansallismielisiä sosialisteja eli äärioikeistoa sanan "väärässä" merkityksessä. Sanalla "äärioikeisto" nyt vaan tarkoitetaan väkivaltaista paskasakkia, joka kannattaa eräänlaista sosialismia mutta samalla vihaa homoja, hippejä, muslimeja ja neekereitä.
Teokratia on Vatikaanissa. Ei länsimaiden historiassa ole mitään ryhmää, joka olisi kannattanut teokratiaa hallintomuotona, eikä sellaista länsimaiden historiassa ole ollutkaan.
Valistuksen ideaalit saivat useita eri muotoja ja niitä kaikkia nimitettiin "vasemmistoksi" alunperin.
Älä nyt viitsi. Valistusajan ajattelijoista esimerkiksi Thomas Jeffersonia ei millään mittapuulla ole koskaan pidetty vasemmistolaisena. Toki valistuksen aikana myös sosialismi alkoi hahmottua ja lopulta puhkesi kukkaan Ranskan vallankumouksessa ja Jakobiinien kaudella.
Oletat virheellisesti että ennen sosialismia vallinut yhteiskunnallinen järjestys olisi ollut oikeistolainen. Ei ollut, vaan se oli kuten totesit teokraattinen tai aristokraattinen. Eivät ne ole oikeistolaisuutta vaan yksinvaltiutta.
Jos oikeisto/vasemmisto-jako tehdään talouden perusteella, niin yksilönvapaus on keskeinen peruste, sillä ilman yksilönvapautta ei voi olla elinkeinovapautta ja vapaita markkinoita. Mielestäni tämä on kaikkein järkevin tapa määritellä oikeistolaisuus.
Ei kun sana "vasemmisto" tarkoitti alunperin kuningasvallan vastustajia ja "oikeisto" kannattajia. Nykyinen merkitys vasemmistolle sosialismin kannattajina on syntynyt 1800- ja 1900- luvuilla. Oikeiston käsitettä ei ole samalla lailla määritelty suoraan. Käsityksesi liberalismista oikeistolaisena on epästandardi.
Ei kun sana "vasemmisto" tarkoitti alunperin kuningasvallan vastustajia ja "oikeisto" kannattajia.
Tämä on totta. Koska se ei enää ole ajankohtainen aihe oikeastaan missään, niin nykyisin oikeistolaisuus viittaa yksilönvapauteen, joka on taloudellisen toimeliaisuuden ehdoton edellytys. Ei voi olla vapaita markkinoita ilman yksilönvapautta.
Konservativismia on lähes mahdotonta pitää "oikeistolaisuutena" sillä muutoin joutuisimme pitämään Iranin tai Saudi-Arabian kaltaisia maita oikeistolaisina. Vastaavasti liberaalius ei sinällään ole oikeistolaisuutta, kuten toteat, koska liberalismilla perustellaan (nykyisin) esimerkiksi suurta tulontasausta ja valtion interventiota.
Yritän pysyttäytyä "oikeistolaisuuden" käsitteessä siten, että se on vasemmiston vastakohta. Vasemmisto taas on helpommin määriteltävissä kollektivismin kautta: All within the state, nothing outside the state, nothing against the state.
Konservatismia ja nationalismia kyllä nimitetään oikeistolaisuudeksi.
Kollektivismi vs individualismi eivät ole sama akseli kuin vasemmisto vs oikeisto. Jälkimmäisestä pitäisi minusta luopua kokonaan, koska sanaa "oikeistolainen" käytetään pelkästään kun käyttäydytään huonosti.
Lähetä kommentti