Sosiaalinen asuntotuotanto

Soininvaara hahmottelee pääkaupunkiseudun kuntaliitoksia (Metropolihallinto ja verojen tasaus 12.1.2013) päätyen näkemykseen, jossa alueen verojen käytöstä päättäisi eduskunnan ja kunnanvaltuustojen väliin muodostettava "metropolihallinto". Soininvaara perustelee uutta byrokratiaporrasta sillä, että koko alueen veroista pitää helsinkiläisten päästä määräämään. Mitään syytä hän ei kerro, ellei sellaiseksi lasketa "sosiaalisesta asuntotuotannosta" päättämistä.

Tapasin männä viikolla nelikymppisen asunnottoman miehen. Elämäntapaintiaani kuvaa varsin hyvin hänen elämäänsä ja asennettaan. Mies on toisen polven maahanmuuttaja ja taustaltaan lähi-itämaalainen. 90-luvun laman aikaan hän asui jonkin aikaa lehtiroskiksissa, mutta enää niitä ei ole, ne ovat lukituissa katoksissa tai niissä ei ole turvallista olla. Pitkä asunnottomuus on ajanut hänet mielenterveyspotilaaksi, eikä häntä voisi kuvitella mihinkään 2010-luvun Suomessa tarjolla oleviin töihin. Raksalle laudankantajaksi tai satamaan ahtaajaksi hänestä olisi, jos niissä tarvittaisiin velttoa ja epäsäännöllisesti töihin kykenevää lusmuilijaa.

Hän ei ole saanut juuri mitään suoria tulonsiirtoja koko aikana eikä hänellä ole edes pankkitiliä. Kuulemma viime vuoden lopulla hän lopulta ilmoittautui työttömäksi, koska poliisit edellyttävät jotain luotettavaa selitystä toimeentulolle. Asuntoa mies ei ole saanut, mutta sosiaalitoimisto on sitoutunut maksamaan vuokran. Pieni mutka asiassa on siinä, että hänelle kelpaavat vain tietyt kaupungiosat - mihin tahansa slummilähiöön hän ei kuulemma mene. Tällainen ihminen ei tarvitse Soininvaaran "metropolihallintoa", eikä sitä tarvitse kukaan muukaan pois lukien valtava vihreä puolue-apparaatti, joka janoaa jatkuvasti lisää hallintoa, byrokratiaa ja verotuloja.

Matkalla täältä sinne keskusteltiin maailman menosta. Kysäisin seurueeseen kuuluneelta entiseltä poliisilta, että miten maahanmuuttajien tulo näkyy poliisin työssä Helsingissä tänä päivänä. Hänen mukaansa ennen laajamittaista "sosiaalista asuntotuotantoa" tarvitsevaa maahanmuuttoa poliisilla oli järjestyksenvalvonta hyvin hallussa, vaikka jo silloin alkoi demlalainen meno tuntua. Rajojen avaamisen myötä rikollisuudesta tuli kuitenkin kansainvälistä, ja nykyisillä menetelmillä poliisi ei oikein voi siihen vastata. Kysyinkin, että mitä pitäisi tehdä, johon hän vastasi, että poliisilla olisi keinot ratkaista ongelma, mutta sen ei anneta tapahtua, koska se ei sovellu nykyiseen poliittiseen ideologiaan. Näistä keinoista kirjoitan myöhemmin oman bloggauksen, koska ne ovat mielestäni mielekkäitä ja kustannustehokkaita.

Soininvaaran mielestä (pääkaupunkiseudun sosiaaliset) ongelmat tulee ratkaista poistamalla rajat, aivan kuten tehtiin Schengenin myötä, ja mistä pääosa sosiaalisia ongelmia juontaa tällä hetkellä juurensa. Rajattomuus vähentää kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa oman asuinalueensa ongelmiin. Toisin kuin Vihreiden pääpolitrukki Soininvaara kuvittelee, verojen maksajat turhautuvat entistä enemmän, jos he eivät kykene vaikuttamaan, mihin heidän verojansa käytetään.