Paikalliset sääilmiöt ovat muokanneet erilaisia kansoja erilaisine kulttuureineen. Jokilaaksojen kansat ovat kehittyneet eri suuntiin kuin arojen tai tundran kansat. Oikeampaa kuin puhua eri roduista olisi puhua eri (maanviljely/keräily)kulttuureista ja niiden vaikutuksista kansojen kokemuksiin elinkeinoista ja muista mahdollisuuksista. Olisi ehkä älyllisesti rehellisempää puhua neekerien sijaan trooppisen vyöhykkeen asukkaista ja saksalaisten sijaan jokikulttuurien asukkaista. Kansoilla on eroja ja kansat kilpailevat elintilasta keskenään. Välissä voi olla pitkiäkin rauhanjaksoja, mutta silloinkin kilpailua käydään kulttuurin vaihdolla. Elinkelpoisempi kulttuuri voittaa heikomman. Länsimaiden suuri tragedia saattaa piillä siinä, että se kehitti ylivoimaisen aseen - ydinpommin - jota se ei uskalla käyttää, vaan jota sen viholliset kenties käyttävät sitä vastaan.
Useampi ystäväni uskoo horoskooppeihin. Osa heistä on korkeasti koulutettuja, hyvissä asemissa olevia. Heistä on jotenkin luonnollista, että kaukaiset kappaleet avaruudessa määräävät ihmisten luonteenpiirteitä. Juuri mikään ei mielestäni kuvaa paljastavammin ihmisen ja ihmiskunnan halua ja tarvetta uskoa jumaliin. Katselin erästä vanhaa valokuvaa kaukaisesta sukulaistytöstä. Hän on laiha kuin keskitysleirivanki. Tarina kertoo, että tyttö meinasi kuolla, ja vanhempansa ottivat kuvan muistokseen. Tyttöpä jäi henkiin, mutta kuva kertoo karua kieltään ihmiselon arvaamattomuudesta. Vuosi sitten lapsuuden ystäväni jäi täysin arvaamatta auton alle ja kuoli. Tätä arvaamattomuuttako kaukaiset tähdistöt ja planeetat osaisivat ennustaa?
Usko ihmisen aiheuttamaan ilmaston lämpenemiseen on pohjimmiltaan samanlainen kuin sadetanssit ja papiston joka keväiset eläin- ja ihmisuhrit jokilaaksojen tulvien hankkimiseksi. Jokilaaksojen kulttuurit loivat luonnon kiertokulkua ohjaavat jumalat siinä, missä keräilijäkulttuurit palvoivat vuoria, metsiä, puita, kiviä, tuulia ja ukkosta jumalinaan. Nykyinen länsimainen ihminen on vieraantunut oman elinpiirinsä ilmastosta ilmastoituihin asuntoihin ja toimistoihin. Kun ikivanhat seemiläiset selitykset maailman rakenteesta eivät anna uskottavia vastauksia nykyisiin oloihin, ihmiskunta on alkanut luoda uskomuksia hybrikseen perustuvasta tuhosta. Lapsia pelotellaan nemesiksellä, joka tulee kostamaan, jos perhe ajaa autolla. Mikä tätä pakanallista uususkontoa, horoskooppeja ja antiikin kreikkalaiseen jumalmytologiaan perustuvaa kristinuskoa erottaa? Lähinnä se, että ensimmäisen arvostelu leimataan vastuuttomaksi, koska sen hallitsee vain pieni piiri asiaan vihkiytyneitä, korkeasti koulutettuja ihmisiä.
PS Lisäsin blogilistaani Väärinajattelijan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Asiantunteva horoskooppien laatija pystyy usein antamaan parempia ennustuksia omalla alallaan kuin tiede. Hyvä horoskooppien laatija tuntee psykologiaa, sosiaalipsykologiaa, hänellä on laajat yleistiedot ja hän tuntee asiakkaansa hyvin tämän kertomusten, eleiden, ilmeiden, tunnereaktioiden, mielialojen, vuorovaikutusreaktioiden jne. perusteella. Planeetat ja tähdetkin vaikuttavat elämään fysiikan lakien perusteella, vaikka vaikutus ei välttämättä ole sellainen kuin horoskooppien laatija sanoo.
Toisaalta tiede alkaa olla yhä enemmän mennyttä ja väsynyttä roskaa. Suuret kompleksiset ja hierarkiset organisaatiot ja niiden heuristinen, standardoitu ja ekspansiivinen toimintalogiikka, ja niiden vääristelyt, valheet, virheet ja puutteellisuudet ovat kovaa vauhtia tappamassa tieteen.
Hyvät horoskoopin laatijat näyttävät siis päivä päivältä suhteessa paremmilta.
Jos haemme horoskoopin kuluttajien alkuperäistä syntiä, se ei oikeastaan eroa kovin paljon ateistien vastaavasta. Horoskooppien kuluttajat tunsivat sisällään paineen transsendentaaliseen orientoitumiseen ja selityksille, ja vastasivat houkuttelevien, mutta valheellisten seireenien kutsuun. Ateisti tuntee useimmiten saman paineen ja kutsun sisällään, mutta hän yrittää pitää sen loitolla säännöllisillä rituaalisilla loitsuilla rationaalisuudesta, materiasta ja tieteestä, vaikka hän ei ymmärrä edes sitä, että hän joutuu turvautumaan puhtaaseen uskoon, jotta ne voisivat toimia omissa kapea-alaisissa tehtävissään.
Ateisti kieltää Jumalan, koska "se on vain tarina" ja pseudosublimoi irrationaalisuutensa karkottaessaan tarinaa toisella tarinalla, jossa yhdestä uskosta on löydetty joitain yhtäläisyyksiä (tai näennäisiä yhtäläisyyksiä) johonkin toiseen uskoon, aivan kuin tällä loitsulla olisi selitysvoimaa.
Jos ateisti ei tuntisi tavalla tai toisella Jumalan kutsua sisällään, hänen ei tarvitsisi jatkuvasti karkoittaa sitä ateistisilla loitsuilla. Sitä mikä ei häiritse, ei tarvitse loitsuta. Tätä pahentaa se, että ateismi on tyhjyyttä. Horoskooppien kuluttajillakin on sentään pettävä oljenkortensa, mutta ateisti katsoo ammottavaan kuiluun ja kuilu katsoo häneen.
Usko itsessään on virheellinen sana. Ateisti pitää uskovaista uskovana, mutta uskovalla on tieto Jumalasta ja luottamus Jumalaan. Kristitylle tieto Jumalasta on orientaatiota Jumalaa kohti ja kulkua Jumalaa kohti. Hänelle ei siis merkitse yhtään mitään se, että maailmankuva tuhansia vuosia sitten oli puutteellinen meidän maailmankuvaamme verrattuna. Hänelle ei merkitse mitään se, että orientaatio Jumalaa kohti on esim. animistien keskuudessa ollut puutteellinen ja kehittymätön. Jumal-orientaatiolla on samanlainen kehityskulku kuin muillakin asioilla, esim. tieteellä. Jumala tuomitsee joka tapauksessa oikeudenmukaisesti ihmisen kehitysasteiden, kykyjen ja mahdollisuuksien mukaan. Kristitylle Jumalaa kohti orientoivat psykologiset vaistot ovat tyytyväisyyden lähde, koska ne saivat sellaista tärkeää käyttöä, jota niillä ei alkeellisemmissa kehitysvaiheissa ollut.
Tiede ja kristillisyys eivät ole toisilleen vastakkaisia, vaan edellinen voi auttaa jälkimmäistä lähentymään Jumalaa. Tällä on jo pitkä historia. Kristityt eurooppalaiset kehittivät modernin tieteen.
Hyvä kristitty professorimme kertoo omasta matkastaan kristityksi:
http://charltonteaching.blogspot.com/2011/06/psychology-of-atheist.html
Minua häiritsee ilmastonmuutoskysymyksessä eniten sen kannattajien valikoiva logiikka. Vaikka oletamme ilmastonmuutoksen todeksi, ja oletamme sen ihmisen vapauttaman hiilidioksidin aikaansaamaksi, niin tämä ei vielä tarkoita että jotain olisi tehtävä. Mukautuminen voi olla halvempi/järkevämpi vaihtoehto kuin hiilidioksidin vapautumisen estäminen.
Kaikkein räikeintä on suomalaisten soimaaminen - "osuutemme" hoitaminen vaikuttaa järkyttävän vähän hiilidioksidin kokonaismäärään. Hoitamalla "osuutemme" huononnamme vain sopeutumismahdollisuuksiamme mm. ajamalla teollisuuden pois, samalla kun muut viis veisaavat "osuuksistaan" ja näin pitävät ilmastonmuutoksen käynnissä. Yllättäen tämän näkökulman esittämisen jälkeen kyse ei ole enää käytännöstä. Kyse onkin moraalista! Ilmastonmuutoksen hypettäjillä tuntuu olevan oletusarvona, että hiilidioksidi on leikattava pois, ja perustelut valitaan sitten vastapuolen argumenttien mukaan.
Asiantunteva horoskooppien laatija pystyy usein antamaan parempia ennustuksia omalla alallaan kuin tiede.
Tiede tutkii ja havainnoi menneitä tapahtumia: ennustaminen ei ole tiedettä.
Tätä pahentaa se, että ateismi on tyhjyyttä. Horoskooppien kuluttajillakin on sentään pettävä oljenkortensa, mutta ateisti katsoo ammottavaan kuiluun ja kuilu katsoo häneen.
Tämä Takkirauta-blogin käyttämä termi ymmärretään näemmä väärin, joten lienee syytä antaa linkki sanonnan alkulähteille: Jokainen ihminen on kuilu, pyörryttää, kun sinne katsoo, toteaa Woyzeck ja on jo itse kuilun reunalla
Hoitamalla "osuutemme" huononnamme vain sopeutumismahdollisuuksiamme mm. ajamalla teollisuuden pois, samalla kun muut viis veisaavat "osuuksistaan" ja näin pitävät ilmastonmuutoksen käynnissä. Yllättäen tämän näkökulman esittämisen jälkeen kyse ei ole enää käytännöstä. Kyse onkin moraalista!
Hyvin oivallettu ja kiteytetty! Ilmastoane on kuvaava käsite. Siinä pahat teot sallitaan, jos maksat niistä. Synnit pyyhitään rahalla pois, mikä on varsin inhimillistä vaikkakin osoitus selkärangattomuudesta.
Usko itsessään on virheellinen sana. Ateisti pitää uskovaista uskovana, mutta uskovalla on tieto Jumalasta ja luottamus Jumalaan.
Hyvin sanottu! Kaikilla ihmisillä on joku asia, mistä he ovat varmoja. Käytännön tasolla on kuitenkin järkevämpää määritellä ihminen, joka tietää Jumalan olevan olemassa, uskovaiseksi, koska sitä tietoa ei voi vahvistaa millään yleisesti hyväksyttävällä keinolla. Niinpä on parempi puhua uskosta ja tiedosta selvyyden vuoksi.
Kumitonttu: "Tiede tutkii ja havainnoi menneitä tapahtumia: ennustaminen ei ole tiedettä."
Voimme käsitellä tätä kahdella tavalla.
1) Hiusten halkominen sanoista. Kirjoitin: ".. tiede antaa ..". Se mitä tiede antaa voi olla tiedettä tai ei-tiedettä.
2) Itse asian käsitteleminen. Mielestäni hedelmällisempi vaihtoehto. Tieteen raison d'etre on ennustaminen. Tieteentekijöiden työnä on de facto ennustaa. Tieteentekijät käyttävät työssään jatkuvasti tieteen ennustuksia. Tiede on mahdotonta ilman ennustuksia. Tiede pyrkii kokoamaan mahdollisimman universaalisti käytettävissä ja sovellettavissa olevaa ennustavaa tietoa. Tieteentekijöille ei maksettaisi penniäkään, elleivät he pystyisi joko tekemään ennustuksia tai tuottaisi tietoa, jota voidaan käyttää ennustuksissa (Esim., mitkä rakenne- ja materiaalivaihtoehdot ovat parhaita X sillalle käytettävissä olevilla varoilla ja tällä geografialla; ammuttaessa elektroneja fosforiruudulle, miten ne jakautuvat siellä kvanttimekaniikan mukaan tilastollisesti, minkälaisen hajontakuvion ne muodostavat; jne.) Ostin juuri, jälleen kerran, n. 200 eurolla Oxford University Pressin kirjoja, en sen takia, että siellä on tietoa menneisyydestä, vaan sen takia, että siellä on melko universaaleja ennustuksia tulevasta ja mahdollisesta tulevasta.
Silti meidän usein tavallaan odotetaan sulkevamme silmämme tältä tosiasialta. Miksi? Ennustaminen on riskialtista. Kun tiede pitäytyy tiukasti tutkimuksissaan ja määrittelee vain niiden tulokset tieteeksi, se suojelee tieteen "täydellisyyttä" ja mainetta, ts. se saa kaiken hyvän ilman riskejä. Jos ennustukset ovat huonoja ja heikkoja, tiedemiehet voivat aina vedota siihen, että tiede itsessään ei ennustanut mitään, tiede vain väitti että tietyissä tutkimuksissa X ja Y tiettyjen epävarmuustekijöiden vallitessa, tieteen jatkokäyttö ei ole tiedettä ja se tapahtuu kokonaan jatkokäyttäjien omalla vastuulla. Tämän ja muiden tieteen mystifikaatioiden mukaan tiede ei voi olla huonoa, tiede ei voi olla väärässä (koska tieteellinen tieto on aina falsifioitavissa, tiede korrektisti sisällyttää virheet, puutteet, epätäydellisyydet, epävarmuudet, kattamattomuuden jne. tietoonsa), tiede ei voi olla puolueellista, tiede on puolueetonta, objektiivista ja universaalia, jne.; kaikki nämä väitteet ovat (de facto) paikkansapitämättömiä. Tieteen mystifikaatio vaatii sosiaalisesti konstruoituja keinotekoisia jaotteluja.
Jos makkaratehtailija sekä tuottaa että myy makkaraa, hän on sekä makkarantuottaja, että -myyjä, riippumatta siitä kuinka paljon hän mystifioi pois makkaranmyymistä (periaate tiivistettynä).
Ps. Kiitän alkuperäisestä lainauksesta, mutta eiköhän Takkirauta -sovellus sovi näihin tarkoituksiin. ;)
Mielelläni kuulen, mitä ostamissasi kirjoissa kerrotaan, joten jos pyytää saa, niin teeppä joku yhteenveto, kooste tai vastaava blogiisi.
Mielelläni Kumitonttu. Kirjat liittyvät positiiviseen (ja negatiiviseen) psykologiaan. Juuri näiden kirjojen osalta tietojen materialisoituminen johonkin blogimuotoon jää kuitenkin ensi vuoteen, koska en muuta lukulistajärjestystä (lista on pitkä) internetväittelyjen takia.
Tämä kommentti kannattaa varmaan pistää tähän ketjuun. Huomasin että Pasi kirjoitti jutun, joka sopisi tähän linkitettäväksi.
Lähetä kommentti