En ole niin sivistynyt, että tuntisin käsitteen "yhteismaan ongelma" siten, kun se on määritelty. Siksi määrittelen sen nyt niin kuin itse sen ymmärrän.
Yhteismaa on jotain, joka kuuluu kaikille kansalaisille. Afrikkalaisessa kylässä kaivo on yhteismaata samalla tavalla kuin meillä katujen varret ovat yhteismaata. Kuka tahansa yhteisön jäsen omistaa sen samassa suhteessa kuin kaikki muutkin saman yhteisön jäsenet. Jos joku pumppaa kaivon tyhjäksi, hän varastaa muilta. Jos joku seisottaa autoaan kadulla yli talven, hän varastaa muilta. Siis edellyttäen, että kaivoja tai kadunvarsia ei ole määrättömästi saatavilla.
Yhteismaan myyminen huutokaupalla tai muulla tavalla ei muuta sitä lähtökohtaista tilannetta, että minulla on sama oikeus hallita tai käyttää hyödykettä kuin minua köyhemmillä tai rikkaammilla. Kuvitelkaapa tilannetta, jossa joku gepardihattu, joka saa vettä lennätettyä itselleen Aquavitan tehtaalta, päättäisi ostaa huutokaupassa kaikki kylän kaivot. Tai joku jormaollila ostaisi huutokaupassa kaikki Kampin katujen varret itselleen. Ostaja ei joudu maksamaan rajahyödystä, koska myyjänä on vain yksi vastapuoli.
Jostain voi löytyä joku, joka ei halua MISTÄÄN HINNASTA myydä pääsyään kaivolle tai oikeuttaan pysäköidä autonsa hetkeksi kadun varteen. Jos ongelma on siis rajallinen resurssi, sitä ei voi myydä eniten maksavalle, vaan sen käyttöä rajoitetaan. Myymällä mitä vain rahasta, annamme avaimet käteen yhteiskunnan vihollisille.
Voi hyvin olla, että en nyt vain tajua jotain oleellista, joten saa oikaista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
16 kommenttia:
On meillä Suomessakin perinteisesti tuollaisia yhteisiä maita. Siellä missä suvullani on ollut kesämökki on esimerkiksi kylän yhteisiä ranta-alueita (+ tietenkin myös vesialueita). Näin on jokaisella kylässä ollut mahdolisuus pitää venettä rannassa vaikkei hänen tontilla omaa rantaa olisikaan. Käsitykseni mukaan sitä osuutta/käyttöoikeutta ei ole voinut erikseen myydä.
Minun käsitykseni mukaan järjestely on suomalaisessa perinteisessä agraariyhteiskunnassa toiminut ihan hyvin.
Jos oikein saivarrellaan niin onko katujen varret kaupungissa oikeasti yhteisomistuksessa vai koskeeko niitä vain velvoite/rasitus, että niillä on kenen tahansa oikeus liikennöidä. Osalla teistähän on kiinteistön omistajalla jopa kunnossapitovelvollisuus rasitteenaan.
Minkähänlaista yhteismaan ongelmaa oikein tarkoitat vai onko tämä joku hypoteettinen kehitysmaajuttu?
Minun käsitykseni mukaan järjestely on suomalaisessa perinteisessä agraariyhteiskunnassa toiminut ihan hyvin.
Niin minunkin. En nyt ymmärrä tätä punavihreää ajattelutapaa, että ei hoideta sairautta (hiilen poltto tai kaivoon kuseminen) vaan oiretta (ilmasto lämpenee tai vesi menee pilalle).
Perinteisesti yhteismaan ongelmalla tarkoitetaan sitä, että yhteisesti omistetuilla resursseilla on taipumus tulla ylihyödynnetyiksi, koska ylihyödyntämisen kustannukset maksavat kaikki mutta hyödyn saavat hyödyntäjät.
Tästä väistämättä seuraava resurssin totaalinen raiskaus voidaan välttää kahdella tapaa. Ensimmäinen on yksityistäminen, jolloin resurssin omistaja sääntelee sen käyttöä hintamekanismin kautta, nostaen ja laskien hintaa riippuen resurssin kysynnästä. Omistajalla on myös insentiivi huoltaa, ylläpitää ja kehittää resurssia sen jatkuvan ja kasvavan tuoton varmistamiseksi. Esimerkiksi Kiina on käyttänyt tätä lähestymistapaa tehokkaasti tiikereiden suojeluun sallimalla tiikereiden yksityisomistuksen, jolloin luonnonvaraisten tiikereiden salametsästys on lähestulkoon loppunut.
Toinen ja yleisempi vaihtoehto on sääntely ja rajoittaminen, jolloin poliittisin perustein jaetaan käyttöoikeuksia resurssiin ja rangaistaan väärinkäytöksistä. Sääntely kuitenkin useimmiten synnyttää omat uudet ongelmansa eikä siitä huolimatta aina ratkaise yhteismaan ongelmaa. Esimerkiksi uhanalaisten eläinten salametsästyksen kieltäminen ja kiellon valvominen tuntuvien rangaistusten uhalla ei ole pystynyt estämään salametsästystä, mutta on siitä huolimatta saanut aikaan valtavia kustannuksia valvonta- ja rangaistuskoneistojen piirissä.
Huomenta Pasi ja kiitos erittäin selkeäkielisestä kommentista. No jotain tuollaista minäkin ajattelin, että jokainen saa omalla maallaan tehdä mitä huvittaa, mutta yhteisellä maalla kaikilla on - tai pitäisi olla - samat oikeudet. Oma mielipiteeni on, että etuoikeuksien myyminen rahalla ei lisää tehokkuutta vaan on silkkaa verotusta.
Kuten Pasi sanoi, ongelma on siinä, että jos yhteismaa tai yhteisresurssi jotenkin laitetaan "hallintaan", eli pidetään huoli että sitä ei ylikäytetä, on osapuilleen kaksi mahdollisuutta.
Ensimmäinen on se, että kielletään käyttämästä enempää kuin joku tietty määrä. Miten tämä määrä määritellään? Paskalaki on hyvä esimerkki yrityksestä määritellä ravinnekuormitus niin, että kaikki ovat samalla viivalla, niinkuin vaadit. Tällaisia rajoitteita täytyy kuitenkin valvoa, koska niitä rikotaan. Valvonta on kallista, ja kenen vastuulla se sitten on? Se maksaa.
OK, oletetaan, että tässä kuitenkin onnistutaan, eli valvonta onnistuu. Joudutaan kuitenkin yhteen ongelmaan, ja se on se, että Penalla ja Jormalla on eri käsitys siitä, kuinka arvokas ja tärkeä se resurssi heille on. Säädöksen puitteissa he saavat käyttää sitä tarkalleen yhtä paljon, mutta tämä on tyhmää, jos Pena arvostaa sitä enemmän. Syntyy tilanne, jossa Pena olisi valmis maksamaan Jormalle siitä, että saa käyttää resurssia Jorman puolesta. Sallitaanko tämä vai ei?
Jos se sallitaan, niin olemme jo tilanteessa, jossa olemme luoneet "päästöoikeuden", jakaneet ne tasan, ja annamme nyt ihmisten käydä niillä kauppaa. Tätä olet kuitenkin vastustanut, koska se on mielestäsi sosialismia.
Minä en oikeasti ymmärrä sitä, mitä argumentillasi tavoittelet, ja se vaikuttaa ihan oikeasti ristiriitaiselta.
Tässä kai pitäisi alkaa lukea maanomistuksen ja maatalouden historiaa ainakin Suomen osalta että osaisi kommentoinda. Mutta lonkalta heitän oman arvaukseni asiasta. Yhteismaan ongelman ratkaisu on perinteisesti ollut kykseisen maa-alueen haltuunotto. Joku tai jokin on sitten sen maa-alueen ottanut itselleen haltuun, joko ostanut, tai siitä on ensin kiistelty voimakeinoin jolloin voittaja saa sen.
Yhteismaa olisi tarkasti ottaen ei-kenenkään maa josta ei mitenkään ole todennettavissa kenen tai keiden se on. Jos on tiettyjen osapuolten kesken päätetty että jokaisella heistä on yhtä suuri omistusosuus tuosta maasta, niin onko se siinä tapauksessa yhteismaata? Ei, koska nimenomaan nuo tietyt osapuolet omistavat sen.
Valtion tai kunnan maata ei oikeastaan voi pitää yhteismaana koska maanomistaja tuossa tapauksessa on todennettavissa, vaikka omistaja on julkishallinnollis-institutionaalinen eikä yksityishenkilö tai yritys. Tietenkin julkishallinnollis-institutionaalisen omistajan motiivi omistaa maa-alue ja sen käyttötarkoitus on eri kuin yksityisen.
Laissa mainittu jokamiehen oikeus eli oikeus poimia marjoja ja sieniä metsässä on jäännös jostain vanhasta yhteismaan käyttötavasta. Eli marjoja ja sieniä saa poimia vapaasti kuka tahansa. Sen sijaan metsästykseen pitää olla maanomistajan lupa.
Jossain vaiheessa minullekin avautui että eihän kyse ole pelkästään maanomistuksesta tai -hallinnasta. Vaan erilaisten, kaikenlaisten resurssien allokoinnista. Ääriesimerkkinä vaikkapa uhanalaisten eläinten salametsästys tms.
Minulle oli uutta tuon asian suomenkielinen nimitys "yhteismaan ongelma" ikään kuin kyse olisi vain maanomistuksesta. Minä otinkin sen konkreettisena ja mieleeni tuli omakohtaiset kokemukset suomalaisen maalaiskylän yhteisistä maista.
No, joka päivä oppii jotain uutta. Hyvä niin.
Kiitos kommenteista T, V ja I.
Ensimmäinen on se, että kielletään käyttämästä enempää kuin joku tietty määrä. Miten tämä määrä määritellään?
Kyllähän virkamies on ennenkin keksinyt ja jos ei ole, on perustanut komitean. IPCC on yksi karmeimmista esimerkeistä, kuinka teknokraatit kuvittelevat voivansa hallita luontoa ja ihmismieltä.
Valvonta on kallista, ja kenen vastuulla se sitten on?
Yhteiskunta vastaa turvallisuudesta ja järjestyksestä.
Syntyy tilanne, jossa Pena olisi valmis maksamaan Jormalle siitä, että saa käyttää resurssia Jorman puolesta. Sallitaanko tämä vai ei?
Totta kai sallitaan! Siinähän kaksi vapaata yksilöä harrastaa kaupankäyntiä keskenään eli syyllistyvät vapaaseen markkinatalouteen. Jos valtio päättää jakaa kaikille kansalaisilleen metrin kauneinta Suomen Saimaan rannalta, niin saathan sinä sillä tehdä mitä lystäät.
Jos se sallitaan, niin olemme jo tilanteessa, jossa olemme luoneet "päästöoikeuden", jakaneet ne tasan, ja annamme nyt ihmisten käydä niillä kauppaa. Tätä olet kuitenkin vastustanut, koska se on mielestäsi sosialismia.
Ei kun juuri päin vastoin. Silloin olemme sosialismissa, kun valtio verottaa jonkun resurssin - mistä ei aiheudu yhteiskunnalle (ainakaan merkittäviä) kuluja - käytöstä. Korkea veroaste on sosialismia. On tietysti ihan sama, kerätäänkö verot palkkatuloista, kulutusveroina vai "päästöoikeuksina".
Minä en oikeasti ymmärrä sitä, mitä argumentillasi tavoittelet, ja se vaikuttaa ihan oikeasti ristiriitaiselta.
No toivottavasti nyt ymmärrät. Oletan ymmärryksen puutteesi tai ristiriitaisen tulkintasi johtuvan siitä, että sinulle sosialismia on joku sellainen, jossa kaikille kuuluvaa omaisuutta ei huutokaupata. Minusta sosialismia on big government.
Keskustelu ei ainakaan parane termien uudelleenmäärittelystä. Sosialismilla kuitenkin useammin tarkoitetaan (pakotettua) yhteisomistusta, jos kohta hyväksyn verotuksen laskemisen siihen mukaan. Big governmentin tavoittelua voisi kutsua pikemminkin etatismiksi, tosin totta on sekin, että ei voi olla ei-sosialistista big governmentia, eikä kyllä myöskään pientä.
Keskustelu ei ainakaan parane termien uudelleenmäärittelystä
Ei tietenkään, mutta hyvä keskustelu alkaa termien määrittelyllä, mistä kiitokset sinulle.
Väitin Tidarista, että sinulle sosialismia on joku sellainen, jossa kaikille kuuluvaa omaisuutta ei huutokaupata johonka Pasi jatkoi, että Sosialismilla kuitenkin useammin tarkoitetaan (pakotettua) yhteisomistusta. Väitän edelleen, että ihmiset eivät koe valtion ottaneen metsiään tai kaupungin katujaan väkipakolla haltuunsa.
Arvo Poika Tuominen kirjoitti joskus 70-luvulla, että pohjoismainen "hyvinvointiyhteiskunta" oli Forssan kokouksen osallistujien unelma. Tuominen siteerasi Myrdalia, jonka mukaan kapitalistit saavat Ruotsissa ainakin toistaiseksi hallita omaisuuttaan (koska ihminen hallitsee paremmin omaansa kuin yhteistä), mutta työväki pystyy käytännössä päättämään tehtaan voittojen käytöstä. Näinhän tässä on pitkälti käynytkin.
Toinen asia on se, että minun ja Tidarin yksi keskeisiä ajattelutavan eroja on suhtautuminen parkkimaksuihin. Kukaan ei väitä, että kadut pitäisi yksityistää, no ehkä pl. innokkaimmat libertaarit. Jos kunta päättää alkaa laskuttaa pysäköinnistä (enemmin tai vähemmin vapaasti sovitussa) yhteisomistuksessa olevalla kadulla sillä verukkeella, että autot eivät seiso ruuduissa päiväkausia, niin samaan lopputulokseen päästään rajoittamalla pysäköintiä. Pysäköinnin valvominen ei edes maksaisi muille autoilijoille mitään, koska siirtokustannukset voidaan veloittaa autoilijalta (jatkokeskustelussa voi pohtia, onko se auton omistaja vai kuljettaja).
Jos valtio omistaa jotain -- oli se omistuksen peruste tai syy mikä tahansa -- niin sen omistuksen käyttö ja siitä määrääminen on demokraattisen päätöksenteon takana. Tämän voi hyväksyä tai olla hyväksymättä täysin riippumatta siitä, hyväksyykö valtion olemassaolon noin ylipäätään. Se on oikeastaan jonkinlainen sivujuonne tässä, enkä halua mennä sen yksityiskohtiin. Alla voi ihan vapaasti korvata sanan "valtio" vaikka sanalla "kuningas" tai "Jorma" tai mitä vaan; se on omistaja ja sen omistajan toimintaa tässä nyt käsittelen.
Oletetaan, että valtio omistaa järven, mutta järven ympärillä olevat maat ovat yksityisomistuksessa. Valtio on antanut maanomistajille oikeuden käyttää järveä kalastukseen, veneilyyn jne. ja nyt huomataan, että maanomistajat laskevat paskavettä järveen. Valtio on siinä mielessä hyväntahtoinen, että haluaa antaa kaikkien käyttää järveä edelleen, mutta kun kalat alkavat kuolla, huomataan, että paskaveden päästäminen pitää lopettaa tai ainakin sitä pitää vähentää.
Tämä ongelma on ihan yksinkertaisesti ratkaistu, ja olemme varmasti yhtä mieltä siitä, että on fiksua selvittää turvallinen päästömäärä ja jakaa se asukkaille jotenkin. Toinen vaihtoehto on, että jos Valtio onkin vähän rahapulassa, niin se myy nämä oikeudet asukkaille. Jos kyseessä on yksityinen taho, tämä on mielestäsi OK, mutta jos kyseessä on valtion kaltainen kollektiivi, se muuttuu yhtäkkiä jotenkin moraalittomaksi. Jos valtio jakaa nämä oikeudet tasan ilman korvausta, ja niillä sitten käydään kauppaa -- ja hinta muodostuu kovaksi -- niin valtio on luopunut arvokkaasta resurssista ilmaiseksi.
Korvataan valtio yksityisellä toimijalla, niin tällainen hyväntekeväisyys olisi aika avokätistä. Korvataan se sen jälkeen jollain isommalla kollektiivilla, vaikka osakeyhtiöllä, jonka osakkaina on muitakin kuin järven ympärillä asuvat maanomistajat, niin näemme, ettei tuollainen ilmaisjakelu tulisi kuuloonkaan.
Parkkipaikkojen kohdalla on ihan sama juttu. Esitit, että se, että autoilijat maksavat jo muutenkin veroja paljon, tarkoittaa että parkkipaikat pitäisi saada ilmaiseksi. Mutta parkkipaikka on samanlainen arvokas resurssi, ja sen rahan antaminen niille autoilijoille on rosvoamista niiltä, joilla autoa ei ole, ihan niinkuin se, että järven paskomisoikeudet annetaan ilmaiseksi niille, jotka sen rannoilla sattuvat asumaan.
Aatonaattoa Tidarille!
Toinen vaihtoehto on, että jos Valtio onkin vähän rahapulassa
Miksi se on rahapulassa?
niin se myy nämä oikeudet asukkaille.
Mikä oikeus sillä on myydä minun omistukseni jollekin muulle?
Jos kyseessä on yksityinen taho, tämä on mielestäsi OK, mutta jos kyseessä on valtion kaltainen kollektiivi, se muuttuu yhtäkkiä jotenkin moraalittomaksi.
En ole tuota mieltä, mutta se on epäoleellista.
Jos valtio jakaa nämä oikeudet tasan ilman korvausta
Siis jakaa meidän yhteistä omaisuuttamme meille - miksi minun pitäisi maksaa valtiolle jotain, että luovuttaa minun omistukseni minulle?
ja niillä sitten käydään kauppaa -- ja hinta muodostuu kovaksi -- niin valtio on luopunut arvokkaasta resurssista ilmaiseksi.
Ei valtio omista mitään - me olemme valtio. Me omistamme kaiken, mikä täällä on julkisessa omistuksessa. Ei valtio luovu mistään, jos se lopettaa verottamisen tai jos se antaa omaisuutemme meille. Ei sitä tarvitse valtion myydä.
Minusta tuntuu, että tuo lähtökohta suhtautumisessa valtion rooliin on meillä suurin erottava tekijä. Tai siis sen seurauksena sinusta verotus on jees ja minusta ei.
Niin, mutta ei nokian osakkeenomistajakaan voi menne Nokian tehtaalle ja vain kaapia sieltä tavaraa mukaansa, koska on omistaja.
Jos nyt sivuutetaan ihan kaikki muu valtion toiminnan syy ja oikeutus, se voi olla olemassa esimerkiksi vain sitä varten, että se hallinnoi omaisuutta, joka ei "kuulu kenellekään", vaikka maaomaisuutta, joka on jäänyt jälkeen kuolleilta ilman testamenttia ja perillisiä, tai jotain vastaavaa. On yhdentekevää, mistä se omaisuus on tullut, oletetaan, että se on valtiolla ja että kansalaiset "omistavat" valtion niinkuin sanot.
Jos valtio (eli me) omistaa jonkun resurssin, vaikka sen järven, kadun, minkä hyvänsä, niin minä, sen omistajana, haluan tietenkin saada siitä käyvän osani. Jos me omistaisimme yhdessä firman, niin firma käyttäisi omaisuuttaan niin, että se pyrkii saamaan sille parhaan tuoton. Syy tähän ei ole pelkästään se, että firma tai sen osakkaat ovat ahneita, vaan se, että jos se toimii muuten, se ikäänkuin antaa meidän omaisuuttamme pois alihintaan.
Jos valtiolla on hallussaan jokin resurssi, ja siitä resurssista on hyötyä vaikka kymmenelle ihmiselle, mutta sillä on omistajia tuhat, niin miksi nämä 990 muuta antaisi sen resurssin ilmaiseksi niille kymmenelle? Hyvää hyvyyttään? Anteliaisuuttaan? Jos kyseessä on se järvi, ja sen päästöoikeudet jaetaan ilmaiseksi kymmenelle kaverille, jotka alkavat niillä keskenään käydä kauppaa, ja joku tyypeistä ostaa päästöoikeudet vaikka sadalla tonnilla kappale itselleen, mikä tässä nyt on oikeuttanut juuri ne yhdeksän rantatontin omaistajaa tämän myyntivoiton saamiseen, eikä niitä 990 muuta osakasta, jotka järveä ovat omistamassa?
Sama juttu on vaikka Helsingin pysäköintipaikoissa. Kaupungissa on puoli miljoonaa "osakasta" ja kuvitellaan että niistä 100 000 ajaa autoilla. Ensiksi kysymys kuuluu, miksi 50 000 espoolaista ja vantaalaista saisi pysäköidä Helsingissä ilmaiseksi, kun helsinkiläiset voisivat periä pysäköinnistä maksun? Ja kun maksu peritään, miksi niiden 100 000 helsinkiläisen autoilijan pitäisi saada ilmaiseksi rahanarvoisen edun, jos ne 400 000 muuta jäävät nuolemaan näppejään?
Se, että jokin asia on valtion, eli "meidän" omistuksessa, ei tee kenestäkään yksittäisestä meistä oikeutettua vielä sinänsä yhtään mihinkään. Voimme tietenkin olla eri mieltä siitä, mitä valtion pitäisi tehdä, aivan samaan tapaan kuin yhtiökokouksissa ollaan eri mieltä siitä, mitä yhtiöiden pitäisi tehdä. Valtio on tietenkin erilainen, koska se on olemassa ikäänkuin pakolla jne, mutta en puutu nyt siihen, koska oli se olemassa millä tavalla tahansa ja mistä syystä tahansa, se on siinä mielessä samanlainen, ettei sitäkään omaisuutta voi alkaa kuppaamaan tuosta vaan vain siksi, että on siinä osakkaana.
Se on varastamista ihan siinä missä S-ryhmän kaupasta pihistäminenkin, vaikka kuinka olisi asiakasomistaja.
Tää alkaa nyt vaarallisesti leviämään kuin pullataikina.
Se, että jokin asia on valtion, eli "meidän" omistuksessa, ei tee kenestäkään yksittäisestä meistä oikeutettua vielä sinänsä yhtään mihinkään.
Juuri näin. Valtio, poislukien sen vapaassa markkinataloudessa olevat osaset kuten sijoitusomaisuus, muistuttaa toiminnalliselta päämäärältään enemmän voittoa tavoittelematonta osuuskuntaa kuin globaalia osakeyhtiötä. Tämä näkyy mm. siinä, että valde antaa ilman mitään sitoumuksia rahaa maksukyvyttömille, ylläpitää kannattamattomia palveluita jne.
Ensiksi kysymys kuuluu, miksi 50 000 espoolaista ja vantaalaista saisi pysäköidä Helsingissä ilmaiseksi, kun helsinkiläiset voisivat periä pysäköinnistä maksun?
Vantaalaiset voisivat periä kaikilta maksun lentokentälle saapumisesta, mutta eivät sitä tee, koska siinä ei ole mitään järkeä.
Kerro sinä, miksi kunta saa rahapulaansa luoda erilaisia maksullisia palveluita? Mikä peruste se on, että jos Helsinki on sössinyt taloutensa, se saa laskuttaa ministeriöiden edustoilta pysäköintimaksuja, kun espoolainen tulee sinne käymään? Tai jos kunnan talous on kuralla, niin se korottaa vesimaksuja, jätemaksuja, terveyskeskusmaksuja, sähkölaskua, kaukolämpölaskua ja niin edelleen sen sijaan, että sopeuttaisi omia menojaan - niinkö? Jos tuo (siis kaupunki voi rahapulaansa helpottaakseen alkaa veloittamaan hallinnassaan olevien hyödykkeiden käytöstä) on ihan aikuisten oikeasti mielestäsi järkevä toimintatapa, niin eihän meillä sitten oikeastaan ole mitään tarvetta keskustella. Vaikka kumpikin varmaan ns. järkimiehenä kuuntelee vastakkaisia näkemyksiä yrittääkseen ottaa niistä jotain opikseen, minä voin suoraan sanoa, että tuon asian suhteen en aio vaihtaa näkemystäni.
Jos ongelma on se, että ei ole tarpeeksi tilaa pysäköidä, sitä helpotetaan lyhentämällä pysäköintiaikaa - ei veloittamalla pysäköinnistä. Jos tarve on saada kunnan kassaan rahaa, pysäköintiajan lyhennys ei sitä tuo, mutta parkkimaksut tuovat. Kummasta on mielestäsi kyse?
En edelleen ymmärrä, miten perustelet tuon. Sanot vain, että "jos ongelma on tämä, se ratkaistaan näin", mutta ratkaisullesi et esitä mitään perustetta.
Minä esitin perusteluni varsin yksinkertaisesti: Jos valtiolla (vrt: osuuskunnalla) on joku resurssi, josta voi saada tuloja, on reilumpaa että se resurssi myydään eniten tarjoavalle ja jaetaan rahat kansalaisille (vrt osakkaille), kuin että annetaan potentiaalisten hyötyjien käyttää sitä ilmaiseksi, semminkin kun se hyöty on heille rahanarvoista.
Taloyhtiön hallituksessa olen joutunut vääntämään tästä kerran jos toisenkin. Ihmettelin aikanaan sitä, että kun taloyhtiössä oli vähemmän parkkipaikkoja kuin autoja asukkailla, ja osa oli vuokrattu ulkopuolisille, niin miksi ihmeessä ulkopuolisilta otettiin isompi vuokra kuin asukkailta? Ehdotin, että jos kerran kaikille ei voida antaa parkkipaikkaa, niin laitetaan edes vuokra kaikille samaksi, mutta tämä olisi ollut muka "epäreilua". En ymmärtänyt sitä, koska kuvittelin, että asunto-osakeyhtiön tehtävänä on toimia kaikkien osakkaiden eduksi, eikä vaan niiden, joilla on sattunut käymään tuuri että ovat saaneet autopaikan. Jos ulkopuoliselle sai autopaikan vuokrattua 100 eurolla kuussa, niin miksi osakkaat saivat sen 10 eurolla? Siinähän taloyhtiö lahjoitti 90 euroa kuussa sille paikan saaneelle.
Ja minulla itselläni oli se autopaikka, eli en ajanut omaa etuani.
En tiedä miten sinä tuosta ajattelet, mutta minä näen sen tarkalleen samana asiana. En siis vain kykene näkemään mitään eroa asunto-osakeyhtiön ja valtion tms. kansalaisten yhteenliittymän välillä. Ei as oy myöskään tuota voittoa, se kerää rahaa pihojen ja julkisivun kunnosapitoon, vesi- ja lämmityskuluihin, jne.
Minusta tämä keskustelu ei ole turpoamassa, vaan päästään olennaiseen; minun perusteluni on yksinkertainen: tulot jostain resurssista pitää kohtuuden rajoissa(*) maksimoida ja käyttää ne tulot siihen, mihin nyt onkaan sovittu että ne käytetään. Syy tähän on se, että jos tehdään toisin, niin resurssin jakaminen alhaisemmalla hinnalla on pois muilta, se on muiden lahja niille, jotka resurssin saavat, vrt. taloyhtiöesimerkkini.
(*) Oletan tässä että kohtuuden käsite on ongelmaton; ei se yleensä ole, mutta en halua turvottaa keskustelua enempää, vaan pikemminkin päästä olennaiseen käsiksi.
tulot jostain resurssista pitää kohtuuden rajoissa(*) maksimoida
Periaatteessa samaa mieltä.
ja käyttää ne tulot siihen, mihin nyt onkaan sovittu että ne käytetään.
Tämä taas on kunnallis- ja valtionveron tehtävä.
Syy tähän on se, että jos tehdään toisin, niin resurssin jakaminen alhaisemmalla hinnalla on pois muilta, se on muiden lahja niille, jotka resurssin saavat, vrt. taloyhtiöesimerkkini.
Ei ole, koska kovimmat veronmaksajat ovat ne, jotka investoinnin ovat maksaneet ja myös palvelua (autopaikka, sähkölasku, kiinteistövero jne) eniten käyttävät. Minusta kyse ei ole loppujen lopuksi ole siitä, että näitä keskeisimmin verotettuja hyödykkeitä haluttaisiin ohjata verotuksella kohdistumaan tarkemmin, kuten sinä näet. Minusta ne kohdistuvat riittävällä tarkkuudella. Riittävällä siis siinä mielessä, että maksajat ja käyttäjät ovat riittävällä tarkkuudella sama porukka ja tehokkuus on riittävän korkea ottaen huomioon, että yhteiskunta on voittoa tavoittelematon yhteenliittymä.
Lähetä kommentti