En finne igen!

Sigtuna on Lundin ohella Ruotsin vanhin kaupunki. Perimätiedon mukaan kaupungin perusti Erik Sylikuningas 900-luvulla, ja vuonna 1187 karjalaiset kävivät pistämässä paikat tasaiseksi kostona. Kustaa Vilkuna epäili syyksi, että merkittävät lohijoet oli suomalaisten heimojen keskinäisellä sopimuksella jaettu siten, että pirkot eli hämäläiset kalastivat Tornionjoella ja karjalaiset Kemijoella.

Ruotsalaiset takavarikoivat karjalaisten lohipyydykset, mistä kostoksi siis karjalaiset nousivat veneillään kauas sisämaahan Mälarille asti tuhoamaan ryöstäjien pääkaupungin. Kun kaupunki oli poltettu, tarina kertoo, että kuningas käski kerätä kaikki arvoesineet suuren onton tukin sisään ja laskea sen järveen. Tukki tulla kolkutteli jokia pitkin aina merelle asti, jossa se törmäsi saareen. Näin syntyi Stockholm, tukkisaari.

700 vuotta myöhemmin kaupungissa vieraili muuan karjalaisnainen, joka avioitui Oskari Nurmen kanssa. Oskari oli ahkera työmies, joka viljeli kasviksia sivutoimenaan. Koska maa oli köyhää, Nurmesta tuli lannankerääjä. Hän rakensi kärryn, johon sopi tynnyri, johon hän tyhjensi 15 kilometrin säteellä ulkokäymälöitä aina aamuisin ennen töihin menoaan. Nurmi sai paikallisilta arvostusta ja kunniaa, ja kun Paavo myöhemmin juoksi Suomen maailmankartalle, tukholmalaiset muistuttivat lantamaratoonari Oskarin olleen poikaansakin nopeampi juoksija.

Ja lopuksi vielä linkki Ragnar Granitiin, joka on ainoa suomalainen lääketieteen Nobelisti. Harmi vaan, että tuli sota ja pysti meni sen seurauksena Ruotsiin. Toinen suomalainen, Erik Jorpes keksi hepariinin, joka on pelastanut miljoonien ihmisten hengen. Jorpes oli Nobel-ehdokkaana 1945, mutta palkinnon saivat penisilliinijn kehittäjät Fleming, Florey ja Chain. Vastakkain olivat siis kaksi sodasta tutuksi tullutta lääkettä, joista penisilliini siis voitti.

Niin että kun meillä perustellaan tätä holtitonta maahanmuuttoa sillä, että meniväthän suomalaisetkin Ruotsiin... Seuraavaa ei-etnistä suomalaista nobelistia odotellessa!