Kuulin tapauksesta, jossa suomalainen keski-ikäinen, työtön ja kouluttamaton yh-mies meni lääkäriin. Hän oli jo jonkin aikaa sairastellut ja yleiskunto oli vähitellen laskenut vaarallisen matalaksi. Potilas otettiin välittömästi vuodeosastolle, jossa häntä tuli tutkimaan nuori ulkomaalainen naislääkäri. Mies kieltäytyi ja vaati paikalle täydellisesti suomea puhuvaa lääkäriä. Pyyntöön suostuttiin, mutta miestä arvosteltiin suvaitsemattomuudesta.
Toisessa tapauksessa esimiesasemassa toimiva keski-ikäinen mies kärsii useista riippuvuuksista. Perheellinen mies haki sairaslomaa työterveyslääkäriltä. Hakemuksensa pönkäksi mies totesi suomalaiselle naislääkärille, että oli eilen käynyt katsomassa naisen omakotitaloa, ja hänellä on kauniit ja terveet lapset, joista pitää iloita, kun nykyaikana lapsille voi sattua vaikka mitä.
Kolmannessa tapauksessa keski-ikäinen, korkeasti koulutettu virkanainen toisessa avioliitossa tilasi ajan vuositarkastukseen. Ajanvarauksessa hänen ainoa vaatimuksensa oli, että lääkärin tulee olla nainen. Mitäpä näistä oikein ajattelen? Ainakin sitä, että ensimmäinen esimerkki luetaan helposti rasismiksi, vaikka kyseessä oli vakavasti sairaan halu varmistua siitä, että kommunikaatio toimii puolin ja toisin. Kolmannessa esimerkissä selviää, että nainen saa valita lääkärinsä ilman huomautuksia suvaitsemattomuudesta tai tasa-arvosta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
11 kommenttia:
En pidä kovin isona ongelmana sitä, jos nainen naislääkärin. Minusta tässä on perustelunsa, ottaen huomioon mitä ***** pervoja sitä ainakin lehtijuttujen perusteella on liikeellä "lääkärin" nimikkeellä. Miksei niinkin päin toisaalta, että mies haluaisi mieslääkärin.
Keskimmäisestä tapauksesta en ihan ymmärrä, mitä se tässä yhteydessä tekee. Kaveri kuuluisi linnaan.
Tanskassa toimii hyvin sellainen järjestelmä, että kunta osoittaa jokaiselle oman lääkärin. Jos ei huoli, sopii maksaa omilla rahoillaan. Minusta linjaus on järkevä. Toki sitten omillaan maksaville aukeaa tuollaisia mahdollisuuksia kuin mitä tuossa keskimmäisessä esimerkissä. Jos lääkärille annetaan valtaa päättää potilaan ajokortista yms. asioista, lääkärikunta joutuu kasvavan uhkailun kohteeksi. Lääkärin olisi kuitenkin tuottavampaa keskittyä lääkärin toimeen kuin juosta hulluja karkuun.
Tyttöystäväni joutui pari viikkoa sitten äkillisesti päivystykseen, sellaisen gynekologisen tms. vaivan vuoksi. Päivystävä lääkäri oli nuori somalimies.
Asia oli hoitunut ilman tarkempia tutkimuksia, mutta lopuksi lääkäri oli kuitenkin kysynyt, josko pitäisi "vilkaista paikkoja".
"Ei tarvitse", oli eukko todennut, ja somali vastasi siihen naureskellen että "Niin vähän arvelinkin".
Lääkäreissä on ammattitaidottomia, tärähtäneitä ja vinksahtaneita samassa suhteessa kuin muussakin väestössä. Lääkäriksi kouluttautuminen edellyttää tietysti selkeästi keskimääräistä parempia älynlahjoja, mutta älynlahjoillahan ei tunnetusti käytöstapoja johdeta. Lääkärien erilaiset riippuvuudet ovat lähestulkoon tabu, mutta silti valtiovalta katsoo, että lääkärit ovat soveliaita ja velvollisia päättämään muitten ihmisten ajokorteista ja aseenkantoluvista. Sitä se auktoriteettiusko teettää.
Mielestäni on ihan hyvä että +70v ajokuntoisuuden arvioi lääkäri. Järjestelmä jossa ajo-oikeus lähtee pois automaagisesti tietyn iän jälkeen on huono samoin kuin myös järjestelmä joka sallii autoilun dementoituneille vanhuksille.
Aseenkantoluvista en osaa sanoa mitään. Periaatteessahan jokaisella lainkuuliaisella miehellä tulisi olla oikeus kantaa asetta.
Sori olen kovasti myöhässä tähän vastaamaan mutta:
Lääkäri on hyvä arvioimaan, onko jokin lääketieteellinen kriteeri täyttynyt, so. onko ihmisen näkökyky riittävä, onko hänen kuulonsa missä kunnossa, onko riski että kaveri nukahtaa/saa kouristuksia/jne.
Lääkäri sensijaan ei ole mikään kahvinporoistalukija tai mentalisti, joka tietää mitä toisen päässä tapahtuu ja sitä, mitä tämä tulee tekemään ja miten tämä tulee elämään. On ilman muuta selvä, ettei lääkäreiltä tällaista tule vaatiakaan.
Morjesta vaan Tidari ja kiitos kommentista.
Lääkäri on hyvä arvioimaan, onko jollain riittävä näkökyky ja niin edelleen. Ongelma on se, että ihminen, joka pelkää korttinsa menettämistä, ei ehkä uskalla mennä silmälääkäriin. Tämä on ongelman toinen puoli. Toinen puoli on se, että ajokortin pois ottaminen tapahtuu yksityisellä puolella työskentelevän lääkärin toimesta, vaikka oman oikeustajuni mukaan tuollaiset hallinnolliset päätökset tulisi tehdä virkavastuuta noudattaen. Ei auta, että kortin kuittaa muodollisesti pois poliisi.
Homma menee niin - tai siis pitäisi mennä - että kortin saa uusittua, kun on lääkäri, joka pistää puumerkkinsä paperiin, että joo, kaveri näkee.
Lääkäri siis diagnosoi näön. Ei homma niin voi mennä, että lääkärin pitää ilmoittaa poliisille tms. jos joku on sekaisin tai sokea. Tätä minä vastustan jyrkästi. Sensijaan mitä lääkäri voi tehdä, on sanoa potilaalle, että nyt et muuten enää sitten voi ajaa autoa. Potilas voi olla noudattamatta tätä, ja jos on, niin syyllistyy rikokseen, mutta lääkärille ei voi minusta laittaa vastuuta ilmoittaa asiasta kenellekään. Se rikkoo koko instituution perusedellytyksen, eli luottamuksen, ja siitä olen samaa mieltä.
Eli, minusta ei ole ongelmallista se, että erilaisiin luvanvaraisiksi katsottuihin juttuihin (ajaminen, ampuminen jne.) vaaditaan lausunto lääkäriltä, vaan se, että lääkärin ja potilaan luottamus rikotaan.
Kyllä. Eikä pidä unohtaa sitäkään, että hallinnolliset päätökset tekee virkamies ja on virkavastuussa. Ajokyky on yksi juttu, mutta mites esimerkiksi päihdeäidit tai huostaanotot, jos päätöksen tekee ns. keikkalääkäri? Hän kun ei ole virkavastuussa vaan on työsuhteessa. Vastaavanlaisia esimerkkejä löytyy kaikkialta, kun koko (hyvinvointi)yhteiskunta edustaa aikaa, joka oli ja meni. Nyt kun joku homma ei toimi, ei tehdä korjauksia ja muutoksia IDEOLOGISELLA tasolla lähestyä koko ongelmaa, vaan sorvataa kieltolakia kieltolain päälle. Buaahhh...
Lääkärillä on kyllä vastuu: vastuu siitä, että jos hän kirjoittaa todistuksen, että kaveri näkee, niin kaveri todella näkee.
Hulluudesta en menisi nyt niin sanomaan; se on jo vähän outoa, jos kaverille pitää kirjoittaa terveen paperit. Oma uskomukseni on, että jos jollain on konkreettisesti terveen paperit, niin ei se voi ihan terve olla. :)
Kaikkihan me tekemisistämme olemme vastuussa, mutta tarkoitin virkavastuuta.
Lähetä kommentti