tiistai 29. elokuuta 2017

Kuka rahoittaa syvällistä journalismia tulevaisuudessa?

En muista aiemmin törmänneeni Frank Martela -nimiseen henkilöön, mutta Twitter aiheutti senkin. Selailin hänen twiitti-virtaansa, jonka perusteella hän nauttii eliitin piirissä kohtuullisen korkeaa statusasemaa. On vierailtu Suomi Areenassa Porissa, sadat Facebook-kaverit olivat onnitelleet kuplan sisällä ”uran vaihdosta” ja muuta vastaavaa. Pekka Himanen tuli hakematta mieleen, samoin ehkä Esa Saarinen. Ja kuten asiayhteydestä varmaan tulee selväksi, kumpikaan ei kuulu niihin filosofeihin, joiden kirjoituksia haluan lukea.

Martelan kotisivuilla puolestaan on pohdintoja erilaisista asioista, joilla joko on tai ei ole kosketuspintaa filosofiaan kovinkaan paljoa. Yksi tällainen on Martelan kirjoitus otsikolla ”Kuka rahoittaa syvällistä journalismia tulevaisuudessa?”. Kirjoituksen ensimmäinen lause on pielessä Martelan väittäessä, että demokratia vaatii kansalaisilta ”riittävää tietoa ja ymmärrystä asioiden tilasta”. Lausetta voi käännellä puolin jos toisinkin, ja ensimmäisen arvion mukaan siis sivistymättömillä muslimeilla demokratia ei voi toimia eivätkä he kykene uskonnostaan luopumatta asettumaan demokraattisiin maihin maahanmuuttajina...

Pinnallisesti katsottuna Martela on oikeassa, mutta hän ei puhunut islamista vaan meistä suomalaisista. Ja tarkalleen ottaen vielä niin, että turvatakseen asemansa, eliitin kannattaa ottaa suomalaisilta veroja, antaa ne punavihreille toimittajille, jotka todistavat suomalaisille, että muslimeissa ja islamissa ei ole mitään vikaa. Filosofilta pitäisi voida odottaa enemmän, mutta ei näemmä nyky-Suomessa kannata.

Sen sijaan, pureudun pinnallisesti Martelan kirjoituksen ytimeen – miten media saisi uudestaan rahaa palauttaakseen asemansa neljäntenä valtiomahtina lainsäätäjien, tuomarien ja toimeenpanijoiden valvojana. Martela ei määrittele demokratiaa, joten oletan hänen puhuvan hallintomuodosta, joka perustuu enemmistön päätöksiin. Vähemmistöt eivät saa suojaa kuin parhaimmillaan joistain ”kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista”, joilla ei ole mitään merkitystä enää siinä vaiheessa, kun valtio polkee vähemmistön yksilönvapauksia.

Demokratian vaihtoehtohan on amerikkalainen perustuslaillinen hallintomuoto, jossa kansalaisilla on luonnonoikeuden mukaisia yksilönvapauksia, joita lainsäätäjä ei voi rajoittaa. Kyse ei välttämättä ole merkittävästä oikeudesta itsessään (saako aseen viedä kouluun) vaan perustuslain rikkomattomuuden tinkimättömästä noudattamisesta. Kalteva pinta helvettiin on päällystetty hyvillä aikeilla…

Martela siis näkee että kapitalismi ja vaurauden myötä lisääntynyt vapaa-aika johtaa klikkihuoraukseen ja pinnalliseen uutisointiin julkkiksista, kokkiohjelmista ja urheilusta. En sinänsä vastusta tuota, mutta jos ihmiset haluavat mieluummin lukea kimiräikkösestä kuin Juha Sipilästä, ei kannata syyttää. Jos silti haluaa, niin syytöksen tulee kohdistua Sipilään ja hänen tekoihinsa.

Martela ei saa pidettyä fillariaan kaistalla, joten kirjoitukseni jatkuu vielä tovin. Siis Martelan ensimmäinen virhe oli kuvitella, että demokratia on hyvä hallintomuoto ja se tarvitsee toimiakseen vahvaa mielipiteen muokkausta julkisin varoin, koska ”kapitalistiset lehdet” keskittyvät tuottamaan kevyttä viihdettä. Tätä on kokeiltu kautta aikain, ja sitä kutsutaan propagandaksi tai aivopesuksi.

Martela ei siis käsittele keskeistä ongelmaa kirjoituksessaan: MIKSI yksityisessä omistuksessa olevat mediat keskittyvät tuottamaan lähinnä viihdettä. Toimittajakunta on naisistunut ja se tarkoittaa palkkojen laskua, mikä yleensä johtaa sitä kautta myös tason laskuun. Naiset eivät sinänsä tee sen enempää huonoa journalismia kuin miehetkään, mutta feminismin myötä poliittinen korrektius on muuttunut omien tavoitteiden ajamiseen soveltuvaksi lyömäaseeksi. Koska feminismi on ideologiana tummanpunaista, vasemmisto on saanut voimakkaan otteen mediakentästä – usein vastoin omistajan tahtoa.

Jos lukee 1900-luvun poliittisia lehtiä, niin väkisinkin erilaiset vasemmistotaustaiset lehdet saavat suoranaisen häpeän lisäksi koomisia ja tragikoomisia piirteitä. Niin sanotuissa oikeistolaisissa tai konservatiivisissa lehdissä suoranainen järjen käytön puute oli harvinaista. Miettikääpä nyt vaikka sellaisia kylmän sodan ajan lehtiä kuin ”Maailma ja Me” tai ”Neuvostoliitto” ja verratkaa vaikka ”Valittuihin paloihin” tai Kari Suomalaisen pilapiirroksiin. Kummat ovat mielestänne kestäneet paremmin aikaa?

Toinen keskeinen ongelma on, millä keinoin – jos millään – yksityisen sektorin omistamat mediatalot saisivat lukijansa maksamaan analyyttisistä, hyvin taustoitetuista artikkeleista ja uutisista. Pohditaanpa tätä lopuksi. Jokaisella organisaatiolla on joku syy tai motiivi, miksi se on perustettu. Osakeyhtiölain mukaan se on yksityisellä yrityksellä lähtökohtaisesti voiton tekeminen. Vastaavasti, kaikilla kuluttajilla eli asiakkailla on joku tarve tyydytettäväksi. Normaalisti markkinoille syntyy erilaisia yrityksiä, jotka kilpailevat asiakkaiden suosiosta. Kilpailu perustuu sekä organisaatioiden erilaisiin motiiveihin, että asiakkaiden erilaisiin tarpeisiin.

Jälkiteollista kilpailua tehostaa digitalisaatio eli tietoverkkojen kaupallinen hyväksikäyttö asiakkaiden palvelemiseksi. Raskaat organisaatiot ja valtavat toimitilat muuttuvat arvottomiksi kuin Stockmannin liikekiinteistö Suomen parhaalla liikepaikalla sen kilpaillessa nettikauppojen kotiin toimituksia vastaan. Silti – kuluttajat ostavat samat hatut, kengät ja takit niin verkkokaupoista kuin kivijalkamyymälästäkin. Ensimmäinen tekee sen edullisemmin (varasto ei sijaitse kaupungin paraatipaikalla), halvemmin (myyjiä ei tarvita) ja tehokkaammin (24/7).

Mainostajat toivat perinteisesti puolet paperilehden myynnistä, mutta myyntitulot ovat laskussa, koska amerikkalaiset googlet ja amazonit kykenevät palvelemaan suomalaista mainostajaa paremmin. Tämä ei tietenkään koske kaikkia tuotteita, kaikkia mainostajia ja kaikkia kohderyhmiä kaikkina aikoina. Jos koskisi, metroasemilla ei jaettaisi Voima-lehteä kilpailijoineen. Nyt puhutaan yhteiskunnallisia asioita seuraavista työikäisistä ihmisistä – ei anarkisteista.

Jos perinteiset mediatalot eivät ole saaneet myyntiään kuntoon, niillä ei ole mitään, mistä asiakkaat olisivat valmiita maksamaan. Mikä on se lisäarvo, josta sinä tai minä olisimme valmiita maksamaan esimerkiksi Helsingin Sanomille tai MTV:lle?

Jo nyt suuri osa suomalaisista maksaa Yle-veron (100 eur vuodessa) lisäksi VAPAAEHTOISESTI useita maksukanavia aina 40 euroon/kk asti. He siis kokevat, että viasatit ja cmoret parantavat heidän vapaa-aikaansa niin paljon, että he pakollisen Yle-veron lisäksi maksavat suoratoistolähetyksistä, videokirjastoista jne. Näiden mediajättien lisäksi omaa lähetysaikaansa syövät erityisesti nuorten toisilleen tekemät lähetykset, joissa itse asiassa tulevat ammattilaiset vasta teroittavat kynsiään.

Videopelit ovat menossa perinteisen urheilun suosion ohi jollain aikavälillä. Vaikka minuakin alkuun nauratti, miten joku voi saada pelaamalla miljoonia, niin eihän se sen hullumpi tapa ole tienata elantonsa kuin pelaamalla korttia, lyömällä puukepillä palloa tai kantaa sitä kainalossa vastustajia karkuun juosten. Huoraamisesta nyt puhumattakaan…

Hesarin ja paperilehtien puolella tilanne on vaikeampi. Yhteiskunnallista lisäarvoa voi tuottaa vain älykäs ja kokenut henkilö – toimittaja tai amatööri. Perinteisessä mediassa nuoret märkäkorvat saivat vähän palstatilaa, auttoivat konkareita ja oppivat arvostamaan työtään ja lukijoitaan. Iäkkäämmät lukijat tajusivat, että nyt siellä joku rebekkahärkönen tai tuuliathynell höpöttelee omiaan, mutta kohta onneksi tulevat pääaiheet käsittelyyn.

Nykyisin rebekkat ja tuuliat saavat parasta lähetysaikaa aiheilleen, jotka eivät ole uutisia vaan oksennuksia, joita maailmantuskasta kramppaava vatsa aiheuttaa. He eivät tuota lisäarvoa kuin kaikkein marginaalisimmille katsojaryhmille, joten näitä toimittajan planttuja asioihin paremmin perehtyneet siirtyvät itse tuottamaan uutisista lisäarvoa toisilleen.

Nyt uudet konkaritoimittajat kuten Marco de Witt tai Junes Lokka kuvaavat suoraa lähetystä nettiin. Sitten kaltaiseni hitaammin syttyvä mutta asioita rauhassa pohdiskeleva ja muista asioista elantonsa saava taustoittaa uutista. En väitä taustoittavani sitä joka puolelta ja kaiken kattavasti, mutta siinä työssä minua taas auttavat lukuisat muut blogistit. Meillä on kaikilla erittäin syvä tuntemus jostain pienestä osa-alueesta, ja yhdistämällä näitä, lukijoillemme tulee monipuolinen ymmärrys tapahtuneesta ja tulevista tapahtumista.

Jos Yle tai Hesari olisivat olleet ainoat mediat, me kaikki uskoisimme että Turussa ei ole tapahtunut mitään uutisen arvoista. Paperimedian kaudella vastaavasti toimittajat kantoivat ammattiylpeydestä huolta, ja olisivat kertoneet Turun tapahtumista. He olisivat ehkä siloitelleet jotain suomettumisen aikana, mutta lisäarvo kuluttajalle oli selkeä. Neuvostoliitossa lisäarvoa ei ollut, joten sielläpä Pravdaa luettiin näyteikkunoista – tai ne lukivat ketkä lukivat.

11 kommenttia:

Yrjöperskeles kirjoitti...

Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Tuo amerikkalainen perustuslaillinen hallintomuoto alkaa mielestäni kuulostaa päivä päivältä järkevämmältä. Sitä voisi mieltää vakuutukseksi utopisteja ja poliittisia seikkailijoita ja tuulenhaistajia vastaan. Vaan missäs vaiheessa veikkaat, että meille tulee se ”edistyksellinen lehdistövero”? Itse en pidä sen tulemista millään muotoa mahdottomana.

Vasarahammer kirjoitti...

Tässä on Martelan kotisivut:

https://frankmartela.fi/

Pintapuolisen katsauksen perusteella Martela on tyypillinen latteliberaali. Hyvän ihmisen "latteuksia" latelee.

Jonkin sortin kirjailija ilmeisesti.

Vasarahammer kirjoitti...

Näyttää olevan Himasen ja Sarasvuon ristiriitos eli myy yrityksille kauniilta ja fiksulta kuulostavaa puhetta.

Yritykset ovat luultavasti enimmäkseen julkisen sektorin toimijoita.

Unknown kirjoitti...

Morjens!

Bolsevikkien verisen vallankumouksen ja sitä 1990-luvulle asti seuranneen hirmuhallinnon kokeneet TIESIVÄT, että 99,99% kaikesta mitä valtio ja sen tukemat ja hyväksymät tahot sanovat, tiedottavat, jne, on täyttä paskaa ja todennäköisesti tosiasiassa juuri päinvastoin kuin mitä on sanottu.

Nähdäkseni tällainen "vallankumous" on Suomessa juuri meneillään tiedottamisen ja median, julkisen keskustelun, "arvojohtamisen" ja sirkushuvien saralla. Kun 95% julkisen ohjelmatarjonnan sisällöstä on tyyppiä alastomat homomaanviljelijät autiolla ssarella -haaste ja huutokauppa ja persevako ja jetro, ihmiset harhautetaan kuvittelemaan, että ns. asiaohjelmat sisältäisivät sitten jotain asiallista ja objektiivista tiedonvälitystä ja diskurssia.

Nähdäkseni täällä tällä hetkellä suurin osa EI TIEDÄ (tai sitten kyynisinä ei välitä), että ns. asiapitoinen (valta)mediasisältö ON 99,999% täyttä paskaa ja valetta ja aivopesua. Jotenkin kai naivisi kuvitellaan, ettei nyt SEMMOINEN voi olla SUOMESSA mahdollista! Sitten on vielä n. alle 25v. ikäluokka varsinaisia komsomol nuoria, jotka eivät ole mitään muuta ikinä kuulleetkaan kuin tuota valejournalismia, eivätkä heidän vanhempansa, ja vielä vähemmän koulunsa, eritoten yliopisto, heitä tässä asiassa valista.

Siinä missä neukuissa ja derkuissa jne TIEDETTIIN missä todellisuudessa mennään, täällä EI TIEDETÄ. Ajatukset siitä mitä tästä vielä seuraa ovat hieman pelottavia. Ja monikulttuurisuus on rikkaus, ei mulla muuta.

Kumitonttu kirjoitti...

Ykä - oletan että siis tulevaisuudessa yhä useampi toimittaja on kaltaisemme samizdat-henkinen väärinajattelija. Toimittajuus ei tuo paljoa tuloja, mutta jonkinlainen sarjayrittäjyys palaa takaisin, eli ihmiset repivät elantonsa pienistä muruista sieltä sun täältä. Minulle esimerkiksi on hyvinkin järkevää kirjoittaa ja kommentoida maksutta uutisia, koska samalla verkostoidun uusiin tyyppeihin joilta saan enemmän lisäarvoa, kuin mitä menetän aikaani kirjoittaessani näitä asioita. Okei, tää vie aikaa jonka mielelläni käyttäisin ja maksaisin jostain hyvästä lehdestä, mutta kun ei sellaisia ole.

Olisin siis valmis maksamaan hyvästä laadukkaasta taustoituksesta ja tyytyisin vain lukemaan uutisia ja ehkä välillä kommentoimaan. Nyt kirjoitan blogin ja kommentoin toisten blogeja. Vastineeksi saan paljon enemmän kuin mikä tuo käyttämäni ajallinen panos on. Joten siinä mielessä en oikein usko, että kovin helposti korkeatasoisesta journalismista kukaan enää olisi valmis maksamaan.

Samahan se on juristeilla ja kohta lääkäreilläkin edessä, että robotit ja käännösohjelmat vie heidän tehtävänsä pois. Ihan sama on journoilla ja nyt hyvän tiedonvälityksen tehtävä jää meille osa-aikaisille journoille.

Kumitonttu kirjoitti...

Ykä - osa osa-aikaisista journoista saa palkkaa, suurin osa ei. Osa kehittää itseään ja käyttää sitä väylänään tienesteihin. Halla-aho on hyvä esimerkki henkilöstä, joka pääsi taustoittamalla uutisia hyväpalkkaiseen toimeen.

Maria Pettersson oli toinen - journalistista EU-parlamenttiin avustajaksi. Jos näitä vertaa, niin Pettersson oli viimeisiä journoja, joille pelastusrengas heitettiin. Se on lohdullista siinä mielessä, että nyt yksi aikakausi on piiputtaen matkalla hautaan.

Nimimerkki Pikkupoika ymmärsi tämän jo blogia perustaessaan 15 vuotta sitten. Nyt se alkaa vastaa toteutua ja 15 vuoden päästä ihmetellään, miksi joku tilasi kotiinsa propagandaa.

Kumitonttu kirjoitti...

Vasara - latteliberaali on hyvä sana :D

Frank Martela on luultavasti Sitran ja vastaavien NGO:n henkilöstön koulutustilaisuuksien toteuttaja kuten Esa Saarinenkin aikoinaan.

Voin hyvin kuvitella miten siellä voimaannutaan peräsuoli pitkänä jostain hengitysharjoituksesta. Mikäpä siinä jos se toimii ja ihmisille tulee hyvä mieli, mutta miksi minun pitää siitä maksaa veroissani? Nalle Wahlroos sano 80-luvulla, että kun verotusta kiristetään, ihmiset rupee tekee sellaisia hommia, joissa ei ole verotusta kuten hoitamaan puutarhaa ja joogaamaan.

MOT

Kumitonttu kirjoitti...

Pörri - tietämättömyyttä on kahdenlaista. Toisen lajin muodostavat ne, joille kansan tietämättömyys tuo valtaa ja voimaa. Eli joku katolisen kirkon halu tuomita Galileo Galilein havainnot olivat "tietämättömyyttä" tarkoituksena estää kansaa sivistymästä.

Sitten on tätä suomalaisen kansan tietämättömyyttä, joka on seurausta vähäisestä kiinnostuksesta sivistykseen. Ei haluta lukea, oppia uutta tai nähdä vaivaa. On helpompaa katsoa telkkaria ja haukkua natseja kuin kulkukoirat laumoissaan haukkuvat ohikulkijoille.

Kyllä minäkin joudun rehellisesti myöntämään, että kauan kesti oivaltaa, että Suomen hyvinvointivaltio ei hirveästi eroa mistään stalinistisesta esikuvastaan. Meillä ei systemaattisesti tapeta vääräuskoisia, vaan heidät verotetaan hengiltä. Tässä hyvä kirjoitus Matti Viréniltä aiheesta.

Professori kirjoitti...

Hyvä kirjoitus. Jäin miettimään kuitenkin sitä, että edelleen suurin osa meidän blogiharrastajienkin jutuista perustuu valtamediaan. Ja aika usein kirjoitamme siellä esiintyvien loogisista kömmähdyksistä ja väärinymmärryksistä.

Tästä pääsemme siihen, että käytännössä vain jonkinlaisilla mediataloilla on resursseja tehdä monipuolisia alkuperäisuutisia. Toki nykyisen valtamediankin jutuista suurin osa on jostain muualta kopioituja, mutta silti. Kyllä ne tekevät alkuperräisuutisiakin.

Vaihtoehto ovat jonkinlaiset kapealla alalla toimivat alkuperäistoimijat. Esimerkiksi pohjoismaiden maahanmuuttajauutisia kattaa PT-media, joka on kirjoittanut myös maahanmuuttouutisia. Niiden seuraaminen elämän joka alalla on kuitenkin turhan työlästä, joten kattavaa maailmankuvaa varten tarvitaan jatkossakin jonkinlaisia mediataloja.

Siksi onkin vielä moitittavampaa kuin kirjoituksessasi totesit, että nykyinen valtamediamme on sortunut mielipidekirjoittajaksi vähintään samassa mittakaavassa kuin blogisti, jonka kirjoitukset ovat lähtökohtaisesti aina enemmän tai vähemmän mielipidekirjoituksia. Sellaisten sijaan tarvitsisimme enemmän faktatietoa ja niitä monelta kantilta analysoivaa tutkivaa journalismia, jolla ei ole poliittisia motiiveja.

Unknown kirjoitti...

Tavallaan media on palannut 1800-luvulle, eivät sanomalehdet eläneet mainoksilla tai tilauksista, ne olivat jonkun puolueen tai isorikkaan propagandaa, jolla ohjailtiin rahvasta haluttuun suuntaan. Oikeastaan vasta keltainen lehdistö, lukutaidon yleistyminen sekä sähkövalo muuttivat median kannattavaksi liiketoiminnaksi.

Internet muutti taas koko liiketoimintamallin. Alusta lähtien media etsi viisasten kiveä, kuinka saada ihmiset maksamaan sisällöistä. Liian kauan kuviteltiin, että totta kai ihmiset tilaavat Hesaria, kuten ennenkin. Toisaalta, olisiko Hesari säilyttänyt tilaajansa paremmin vanhalla 1980-luvun mallilla?

Olisiko tuollaiselle rehelliselle ja syvälliselle medialle tilaajia tarpeeksi? Amerikassa kokeillaan kuulemma sellaista mallia, jossa on luettelo kiinnostavista aiheista ja haetaan joukkorahoitusta. Kun on saatu kasaan riittävä summa, toimittaja kirjoittaa jutun. Toimiikohan sielläkään?

Kumitonttu kirjoitti...

Proffan huomio pitää paikkansa, että me blogistit reagoimme valtamedian uutisiksi luomiin tapahtumiin emmekä itse pääse juurikaan asemaan, jossa voimme määritellä mitkä tapahtumat saavat ilmatilaa. Tämä ei ole suuren suuri ongelma silloin, jos tarkoitukseeme on korjata esimerkiksi joku poliitikon lapsus, johon media ei puuttunut.

Suurempi ongelma se on siinä mielessä, että valtaosa eläkeläisistä seuraa telkkaria ja hesaria, ja mikä ei ole uutinen siellä, sitä ei eläkeläkisille ole olemassa. Tältä osin ei ole tällä hetkellä näköpiirissä, että muutos olisi tulossa, ellei sitten muutokseksi lasketa esimerkiksi Breitbartia ja Zerohedgeä, jotka ovat erittäin hyvin toimitettuja vaihtoehtoisia talouteen ja politiikkaan keskittyneitä uutissivustoja. Mutta kyllä - on mahdotonta ylläpitää nettisivustoa, joka kertoisi kaupunkiuutisia vaikkapa Iisalmesta vapaaehtoisvoimin. Ainakin toistaiseksi. Mutta kukaanhan ei tiedä, miten esimerkiksi Googlen mainoseurot jatkossa voivat imeytyä pois iisalmensanomilta ja ohjautua jollekin itsensä toimittajaksi kokevalle blogistille, joka keskittyy iisalmen asioihin.

Miikko Mattila esittää mielenkiintoisen version joukkorahoituksesta. Tieto ei käytännössä ole enää minkään rahan arvoista. Vain tiedon jalostaminen on. Jokainen tietää että tupakointi on vaarallista, mutta kuka tupakoitsija kykenee muuttamaan tapansa ja millä tavalla?

Tai yleisurheilukilpailun voittaja rantasalmen koulujen välisessä syyskilpailussa ei ole rahallisesti minkään arvoinen, mutta jos kytket siihen rantasalmen koo-kaupan tarjoukset perjantaina, niin tieto voikin muuttua arvokkaaksi. Tiedon muuttaminen sellaiseksi, että joku on valmis siitä maksamaan, on vaikeaa eikä nykyisestä mediasta nykyisellä toimittajaporukalla ole siihen. Suomessa on muutama hyvä toimittaja (Mäkäräinen, Krautsuk, Hurri ja Ainola), jotka tuottavat aidosti lisäarvoa tuottavia uutisia. Voi olla muitakin mutta näitä neljää minä jaksan seurata.