Ennustus - Suomi vuonna 2030

Mitä keinoja Suomella on pysäyttää pakolaistulva? 40-luvulla syntyneet ja 60-70 -lukujen taitteessa valtaan noussut vasemmistolainen poliittinen eliitti on nyt vähitellen väistymässä ilkkakanervoineen, tarjohalosineen ja paavoväyrysineen. 50-lukulaisista Esko Aho nostettiin valtaan pelastamaan maa 30-lukulaisten maunokoivistojen vakaan markan tuholta. Hetken aikaa meillä oli vallassa 70-luvulla syntynyt peruskoulun aivopesun läpikäynyt sukupolvi jyrkikataisineen ja juttaurpilaisineen, mutta heidän jäljiltään maa ajautui pahaan kriisiin. Peruskoulun läpikäynyt sukupolvi näyttää kuvittelevan, että aina tulee jostain Puolue, joka loppujen lopuksi kantaa vastuun mahdollisista virhepäätöksistä. Nyt valtaan nousivat 60-lukulaiset Soini, Sipilä ja Orpo. Merkittäviä päätöksiä pitää siis odottaa ainakin vielä yksi hallituskausi, ehkä kaksikin. Puhutaan siis vuosista 2023-27 ennen kuin uusi poliittinen ikäluokka nousee valtaan, ja he ovat 80-luvulla syntynyt ikäluokka (Wille Rydman, Sebastian Tynkkynen nyt tunnetuimmat mainitakseni).

Suomea velvoittaa pakolaistulvassa ns. kansainväliset sopimukset (Dublin-sopimus pakolaisten palauttamisesta ensimmäiseen EU-maahan), joiden noudattamista ei nyt kukaan vaadi! Dublin-sopimuksesta Suomi pääsee irti eroamalla EU:sta, minkä todennäköisyyttä pidän olemattomana. Rajatarkastukset eivät auta, koska "kansainvälisten sopimusten" mukaan on aivan sama, hakeeko henkilö turvapaikkaa Suomen rajoilla vai maan sisällä. Sotilaat tai rajatarkastukset eivät siis pakolaisten tuloa estä.

Kun henkilö on päässyt Suomeen, häntä ei käytönnässä voida palauttaa Irakiin tai Afganistaniin, jotka ovat merkittävimmät pakolaisten lähtömaat. Vaikka pakolais-asemaa ei myönnetä, myönnetään kuitenkin lupa oleskella maassa. Tämän jälkeen karkoitus muuttuu myöhemminkään käytännössä mahdottomaksi laittaa käytäntöön. Suomi seuraa Saksan esimerkkiä seuraavat vuodet, eli käytännössä heikentää sosiaalitukia ja vaatii kielitaitoa. Näillä voidaan estää nyt maahantulevien kansalaisuus, mutta heidän lapsiinsa nämä eivät enää vaikuta.

Käytännössä Yhdysvallat näyttää esimerkkiä siitä, mihin Eurooppa menee. Siellä enää noin puolet ovat valkoisia (siis ei-latinoja) ja neekereitä on noin 13% väestöstä. On luultavaa, että Euroopan väestökehitys seuraavan 10 vuoden aikana tulee olemaan samanlainen. Ainoa todella merkittävä ero on siinä, että USA:ssa muslimeita on alle kaksi prosenttia kun taas Euroopassa melkein puolet. Tämä tulee väistämättä heijastamaan merkittävään yhteiskunnalliseen muutokseen rikosten torjunnassa. Onpa käytössä muhamettilaisten sharia-laki tai eurooppalainen lainkäyttö, rangaistukset muuttuvat merkittävästi ankarammiksi, ja vankilassa voi istua useita prosenttiyksikköjä asukkaista.

Jotkut epäilevät, että eurooppalainen väestö nousee aseelliseen vastarintaan ajaakseen muhamettilaiset pois, mutta olemme liian tottuneita ulkoistamaan tämän kaltaiset kysymykset valtiolle. Sitä kautta vastauksia ei kuitenkaan ole tulossa - vasta 80 vuotta sitten poliittinen eliittimme tuhosi koko mantereen ja valkoisina pitämämme venäläisetkin luopuivat Itä-Euroopan orjuuttamisesta vain 25 vuotta sitten. Venäläiset itsekin elivät lähes maaorjuudessa 1900-luvun loppuun asti, vaikka heidän johtajinaan olivat etnisesti samaa kansaa edustavat poliitikot. Mikään ei viittaa siihen, että nykyinen EU-johtoinen ja kansallisvaltioissa toteutettu politiikka kohtelisi eurooppalaisia kansoja yhtään sen inhimillisemmin, mihin euro-sosialismin aiemmat ruumiillistumat olivat halukkaita.

Yhdysvalloissakin on osavaltioita, joissa valkoisten osuus on edelleen merkittävä (kuten Suomen kokoinen ja sijainniltaankin Suomea muistuttava Wisconsin tai lähinnä Lappia muistuttava Montana). Meihin suhteutettuna luvut tarkoittavat, että Suomeen tullee noin miljoonan muslimin vähemmistö, eli verrattuna moneen muuhun eurooppalaiseen maahan selviämme iskusta pienemmin vaurioin, joskin kuolema saattaisi olla parempi vaihtoehto kuin tuollainen tulevaisuus.

Euro-sosialistien halveksimat punaniskat ja raamattuvyöhykkeet muodostuvat Suomeenkin, ja pääkaupunkiseudun tulevaisuus muistuttaa Chicagon tai Detroitin menneisyyttä. Kaupungit muuttuvat valtaviksi ghetoiksi, joiden talous on kuralla ja joissa ei eletä amerikkalaista unelmaa vaan afrikkalaista painajaista. On suurta ironiaa, että sosialistien yhteiskuntakokeilun lopputulokseksi saadaan yhteiskunta, jossa heikoimmista ei huolehdita.