Ryssi jäällä tai ilmassa

Normaalilla älyllä varustettu ihminen ymmärtää, että jos tavoittelee jotain, niin oma toiminta pitää olla sellaista, että se tukee tavoitteeseen pääsemistä. Eilen Venäjän jääkiekkojoukuueen päävalmentaja Oleg Znarok teki kädellään kurkunleikkaamista matkineen eleen Ruotsin apuvalmentajalle Rikard Grönborgille. Kansainvälisessä jääkiekkoliitossa Venäjän asema on vahva, joten Znarok sai valmentaa joukuueensa viimeiset harjoitukset ennen finaalia. Pienemmän maan valmentaja olisi saanut toimitsijakiellon heti, mutta eipä pienen maan valmentajan mieleen olisi edes noussut leikkiä wanna-be-gangstaa.

Znarokin ele on kuin pienoismalli Venäjän valtion toiminnasta. Ilmatilan loukkaukset ovat osoitus joko ylimmän valtiojohdon mielialasta tai kurittomasta armeijasta. Venäjällä toki on kuriton armeija, minkä symboliksi ehkä nousee sukellusvene Kurskin turma vuosien takaa. Silti nykyiset ilmatilan loukkaukset helposti muutetaan Moskovan vihamieliseksi eleeksi Suomessa velloville puheille liittymisestä NATOon. Samoin kuin Znorek, tuossa linkissä haastateltu "Kremlin propagandapäällikkö Dmitri Kiseljov" tulee virittäneeksi miinan, joka voi possahtaa Kremlin silmille. Kiseljovin lausunto ei monen päätä Suomessa muuta sen suhteen kannattaako vai vastustaako NATOa. Tuokaan ei oikeastaan edes ole uutisen arvoinen haastattelu (tämä voi olla) eikä siitä olisi edes tehty uutista Halosen kaudella. Jokainen ymmärtää, että Suomen liittyminen NATOon suututtaa Venäjää, mutta se ei johda mihinkään eikä edes vaikuta Suomen päätökseen.

Suomessa on nyt nousemassa valtaan 70-luvun ikäluokka, jolle NATO-jäsenyys ja EU-jäsenyys ovat erilaiset kuin heitä vanhempien ikäluokalle. Vanhemmat ymmärtävät, että Suomen on itse pidettävä huolta itsestään ja omista eduistaan. Varsinkin Urpilaiseen ja Kataiseen henkilöityi tragikoomiseksi muuttunut iskulause "vastuunkantamisesta". He lapsellisuuttaan ilmeisen vilpittömästi kuvittelivat että syventämällä liittovaltiokehitystä jostain nousisi joku mystinen brysseliläinen virkamies ja lukuisa joukko saksalaisia, ranskalaisia, italialaisia ja espanjalaisia poliitikkoja alkaisi nähdä Suomen ja suomalaisten edun itsensä, EU:n ja omien kotimaidensa etuna. Ajatus on niin mielenvikainen, että se ei edes naurata. "Vastuunkanto" Kataisella ja Urpilaiselle tarkoittaa todellisuudessa sitä, että omia asioitaan ei tarvitse hoitaa kunnolla tai edes sinne päin, koska jostain tulee ulkopuolinen "vastuunkantaja", joka kuittaa velat.

Niin kauan kuin on ollut pankkeja, on pohdittu velallisen asemaa niissä olosuhteissa, joissa velallinen on menettänyt mahdollisuutensa koskaan selviytyä veloistaan. Osa meistä vielä muistaa Arja Alhon (SDP) ja Ulf Sundqvistin (SDP) sopimuksen, jolla Sundqvist vapautettiin miljoonaveloistaan. Lainan antajalla on toki vastuunsa välttää liian suuria riskejä eikä pankilla ole oikeutta jakaa omistajiensa rahaa ongelmiin ajautuneille velallisille. On myös hassu ajatus, että asiansa "kaikkein huonoimmin hoitaneelle" annettaisiin "palkinto" armahduksena, kun pienemmät velalliset joutuisivat kuitenkin kiristämään vyötään ja elämään niukemmin selvitäkseen veloistaan. Kuitenkin Kataiselle ja Urpilaiselle juuri tämän kaltainen toiminta on "vastuunkantoa".

Venäläinen kulttuuri on ilmeisen ylimielinen, kun sen johtajat öykkäröivät kuin mitkäkin bandiitit ja gangsterit. Suomen turvallisuuspoliittinen asema ei muutu Znorekin tai Kiseljovin teoista ja puheista, mutta ne osoittavat hyvin sen tosiasian, että niin NATO kuin EU jättävät molemmat Suomen yksin tiukan paikan tullen. Katsotaan miten tänä iltana Erkka Westerlundin leijonalauma laittaa kampoihin karhunpennuille, mutta jotain kovin symbolista siinä on tälle ajankuvalle. Pieni Suomi ajautui jatkopeleihin menetettyään itse otteensa, mutta ryhdistäytyi juuri kun oli katkeamassa. Tänään on mahdollisuus myös vaihtaa suunta ja lopettaa usko "vastuunkannosta" Suomen etuna. Peli on kovaa mutta se pitää pelata loppuun asti kun on aloitettu. Urpilainen ja Katainen - huonoin hallituspari ikinä - on nousemassa komissaariksi tai saamassa jonkun muun palkkioviran. Onko tosiaan oikein, että asiansa kaikkein huonoimmin hoitanutta on palkittava?