Miljoonat pienet kompromissit

Politiikassa johtajiksi nousevat kuvittelevat olevansa Valittuja, joilla on uudempi, korkeampi moraali. Solzenitsyn totesi, että Venäjän vankileirien saaristoissa kuolleet eivät puolustaneet tuomioitaan näön vuoksi tai tekopyhyydestä, vaan he oikeasti tarvitsivat ideologisia argumentteja pitääkseen kiinni siitä tunteesta, että heidät on tuomittu virheellisesti. Heidän piti uskoa siihen, koska muussa tapauksessa järjen menettäminen ei ollut kaukana. Virhe ei ollut raaka ja julma tuomio vaan se, että juuri heidät oli tuomittu. Kun ihmisistä tulee historian rakennuspalikoita, Valitut kuvittelevat voivansa luopua moraalisesta vastuustaan. Valittujen rakennuspalikat ovat "luokkavihollisia" joiden tuhoaminen kuuluu suureen rakennelmaan. Kun suvaitaan yhden kuolema tai kärsimys, suvaitaan ne kaikki.

Ideologian nimissä suoritettavan tappamisen nerokkuus piilee siinä, että kun kaksi toisilleen vierasta ihmistä laitetaan samaan selliin ja toinen on uhri ja toinen kuulustelija, heidät saadaan uskomaan, että murha palvelee jotain suurempaa tarkoitusta. On helpompaa uskoa, että murhia tekevät hirviöt, vaikka niitä tekevät humanististiten ihanteiden täyttämät tavalliset miehet ja naiset. Joukkomurhia suorittavat ja jopa toteuttavat tavalliset ihmiset. "Voidakseen tehdä pahaa ihmisen on uskottava tekevänsä hyvää" kirjoittaa Solzenitsyn.

Owen Matthewsin kirjassa Stalinin lapset kerrotaan Matthewsin äidistä, joka Toisen maailmansodan jälkeen oli koulussa ihmetellyt opettajan Amerikka-vastaisuutta kysyen, eikö Amerikka auttanut Venäjää. Muut oppilaat olivat kutsuneet kokoon "druzinan", joka oli lasten puoluekokouksessa kehitetty lasten oma keskinäinen tuomioistuin. Paikalle saapuneet luokkatoverit tuomitsivat Matthewsin äidin osallistumaan "poliittiseen kasvatukseen" ja antoivat virallisen moitteen, joka säilyi äidin papereissa ja kansioissa läpi tämän elämän. Eikä tämä ollut ainoa kerta, kun hän joutui näiden tekopyhien oikeudenjakajien eteen.

Matthewsin äidin kirjeissä tämä toteaa, että kieltäytyy tekemästä kompromisseja, hyväksymästä neuvostoelämän realiteetteja. "Haluan elämän osoittavan minulle käytännössä periaatteitteni kestävyyden maailmassa,jossa ihmiset haluavat enimmäkseen vain selvitä jotenkin niillä eväillä, mitä heillä on". Matthewsin äiti kutsui puolueen nöyriä, typeriä idealisteja toveri Kompromissi Kompromisovitsiksi ivallisena kunnianosoituksena miehille ja naisille, jotka selvittivät tiensä neuvostoelämän tekopyhyyden ja pettymysten halki miljoonien pienten kompromissien avulla. Matthewsin äiti ei kuulunut heihin.

Uutinen Stalinin kuolemasta 5.3.1953 otettiin vastaan Venäjän orpokodeissa hysteerisen surun vallassa. Kun järjestelmä - valtio - oli ottanut isän roolin itselleen, lapset kuvittelivat hyväntahtoisen suuren johtajan mukana isänsä kuolleen. Hymyilevä viiksivallu oli vienyt orvoilta isän, jonka tilalle hän oli itse astunut.

Vaikka Suomi tai "pohjoismainen hyvinvointivaltio" ei suoranaisesti tapa luokkavihollisiaan, se muistuttaa kovin vahvasti neuvostoimperiumin henkistä alennustilaa. "Kansakunnan edun mukaista on, että iso linja ei muutu", tervehtii tuleva pääministeri Jan Vapaavuori tuoretta SDP:n johtajaa Antti Rinnettä. Eikä muutukaan, koska miljoonat pienet kompromissit ovat näiden ihmisten elämän polun reunakivinä. Kuvaavaa on, että kolme vuotta sitten pidettyjen vaalien tuloksesta riippumatta meillä on pääministerinä ja valtiovarainministerinä ihmiset, joita ei kukaan tehtäviinsä äänestänyt.

- Urpilainen on laittanut oman edun sivuun Suomen edun puolesta, niin kuin me kaikki muutkin, ja tämmöisinä vaikeina aikoina se osoittaa suurta johtajuutta.

Tai kuten Antti Rinne toteaa:

- Politiikassa joutuu tekemään kompromisseja.

Tai RKP:n Mikaela Nylander:

- Se oli kompromissien kompromissi. Ei voi olla niin, että yhden hallituspuolueen puheenjohtaja vaihtuu ja kaikki menee uusiksi.

Tässä on Suomen, hallituksen ja Sekoomuksen suurin ongelma. He ovat valmiita kaikkiin kompromisseihin pysyäkseen vallassa. 2011 jytkyn jälkeen Timo Soini osoitti, että kaikkia kompromisseja ei tarvitse hyväksyä.