Kansankokonaisuus ja Vasarahammer ovat kirjoittaneet hyvät analyysit Ukrainan kriisistä. Aakula toteaa, että Venäjän imperiumi on aina laajentunut samalla mekanismilla: on perustettu nukkehallitus, joka pyytää äiti-Venäjä avukseen. Vasarahammer nojaa Tsekin entisen presidentin arvioon, jonka mukaan Ukraina on pysyvästi menetytty Venäjän etupiiriin pois EU:n ulottuvilta.
Eurooppalaisittain Venäjän politiikka näyttää merkilliseltä, koska Ukraina on köyhä. Olkoonkin että siellä on noin kolmasosa maailman mustasta mullasta, sen arvo (ainakin tällä hetkellä) vain pisaroita öljyn arvosta. Venäjän valloitushalu näyttäytyy lähinnä öykkäröinniltä ja tuo mieleen NKP:n harjoittaman globaalin kolonialismin.
Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama (Barack Obama - rasisti 6.2.2014) on johdonmukaisesti heikentänyt Yhdysvaltain painoarvoa maailmalla. Hänellä on siihen oma logiikkansa, joka rakentuu 1950-luvun siirtomaiden itsenäisyysliikkeiden ideologian päälle. Obama on täyttämässä isänsä unelmaa valkoisen kulttuurin ylivallan lopettamisesta. Paradoksaalisesti tämä unelma on myös Putinin ja EU-sosialistien jakama, vaikka ne nyt Ukrainasta muka kilpailevatkin.
Keskeisin osoitus Euroopan pesemättömästä likapyykistä on edelleen kutsua kansallis-sosialismia oikeistolaiseksi ja erityisesti "äärioikeistolaiseksi" ideologiaksi. Meillä pahuutta ei liitetä sosialismiin, varsinkaan sen demokraattiseen versioon, vaan pelkästään natseihin - kansallismieliseen ilmentymään. Yhdysvallat - ja sen edustama individualismi ja kapitalismi - on Venäjän ja Euroopan fascismista viehättyneelle poliittiselle eliitille irrationaalinen ja pelottava. Paljastavan esimerkin antoi tällä viikolla Krista Kiurun avustaja Esa Suominen kommentoidessaan oman eurososialisminsa kohtaamaa arvostelua (Esa Suominen - Krista Kiurun avustaja 27.2.2014). Hänen mielestään yskilönvapautta kannattavat henkilöt ovat vajaamielisiä, koska hän ei ymmärrä miten joku haluaa elää ilman valtion suojelevaa syliä ympärillään.
Vaikka Venäjällä, EU:lla ja Obaman Yhdysvalloilla onkin yhteinen tavoite - Yhdysvaltain globaalin painoarvon laskeminen - Ukrainan kriisi paljastaa karulla tavalla tehtyjen päätösten virheet. Virheet siis minun ja kaltaisteni kannalta - poliitikkomme kokevat ne onnistumisina! Onkin ristiriitaista, että kun nämä kolme peluria ovat näennäisesti toistensa kurkuissa kiinni Ukrainan osalta, ne kuitenkin samaan aikaan toteuttavat päätöksiä, joilla on yhteinen päämäärä: saada Yhdysvallat savustettua ulos Euroopasta. Erinomainen analyysi on Naturalgaseuropen kirjoitus Putinin energiadiplomatia. Saksa EU:n ehdottomana johtotähtenä on kiistaton, joten sen toimilla on EU:n lähialueilla painoarvoa.
Sosialismi on "rauhan aate" ja ydinaseet ovat sille pahuuden symboli. Sosialismi on luonteeltaan antikapitalistinen, antiamerikkalainen ja antikonsumeristinen, joten ydinvoima on saanut saman tartunnan Euro-eliitin sydämissä. Saksa on vähitellen ajanut itsensä riippuvaiseksi Venäjän öljy-, hiili- ja kaasutoimituksista. Saksan ydinvoimakielteisen politiikan seurauksena se on kasvattanut fossiilisten polttoaineiden käyttöä entisestään. Nyt jo noin puolet Saksan kaasusta on venäläistä alkuperää. Suomenkin poliitikot saavat kantaa osavastuunsa myönnyttyään Venäjän haluun rakentaa Nord Stream Pipeline -kaasuputki Itämeren pohjaan. Se antaa Venäjälle poliittista liikkumavaraa, kun sen ei tarvitse ottaa huomioon entisten alusmaittensa orjuuttamisesta aiheutuneita katkeria kommentteja. Samalla kun Venäjä on avannut solmut ranteidensa ympäriltä, EU on vapaaehtoisesti kiristänyt omiaan.
Niin Obamalla, Merkelillä kuin Putinillakin on siis yhteinen tavoite - Yhdysvallat ulos Euroopasta. Obama näkee isänsä unelman toteutuvan, Saksa saa hyvityksen vuoden 1945 tappiolleen ja Venäjä 1989 romahdukselleen. Vaikka Saksan ja Suomen entiset päämiehet Gerhard Schröder ja Paavo Lipponen saivat venäläisiltä yhteensä miljoonapalkkiot konsultoidessaan Itämeren kaasuputkea, todelliseksi maksumieheksi - jälleen kerran - joutuivat eurooppalaiset konservatiivit (olivathan kyseiset konsultit sosialisteja). Toiminnan eettinen perusta on kyseenalainen.
Kaikkinensa Ukrainan kriisi on nähty ja paketoitu. Putin sai tahtonsa läpi Merkelin ja Obaman vastustaessa näennäisesti voimankäyttöä. Suurin häviäjä eivät edes ole ukrainalaiset vaan eurooppalaiset. Politiikan rehellisyys, oikeudenmukaisuus ja avoimuus on hukassa. On ikävä myöntää, mutta ei Euroopalla tai Yhdysvalloilla olisi ollut tarjota ukrainalaisille mitään sellaista, mikä pohjimmiltaan olisi ollut parempaa kuin mihin Janukovitsh kykeni. Tämä on ollut arvoton näytelmä alusta alkaen, mutta se on ollut johdonmukainen seuraus natsikammoisen eurososialismin ohjaamista päätöksistä. Ainoa positiivinen puoli on se, että tämä paljastaa eurososialismin todelliset tavoitteet.
7 kommenttia:
Öö... Persut ja muut EU:n vastustajathan haluavat että Venäjä olisi seuraavaksi auttamassa Suomea. Teikäläisethän ovat siellä kohta heittelemässä polttopulloja eduskuntatalon edustalla ja avot, kohta on panssarivaunulla veli venäläinen ajanut pihaan.
Tämä on EU:n vastustajien aivan keskeinen tavoite.
Persut on ainoa puolue, joka on vaatinut uskottavaa maanpuolustusta. Nyt jos hierot aivonystyröitäsi, niin luuletko että puolustusta yllä pidetään Venäjää vai EU:ta varten?
Ihmettelen sun impulsiivisuuttasi välillä.
Ei tässä ole impulsiivisuudesta kyse. Toisin kuin tämä "eurososialistit"-läppä, realistinen skenaario todella on, että Venäjä jossakin vaiheessa painostaa Suomea. Jos Suomi ei ole EU:n tai NATO:n jäsen, niin pelimerkkejä ei juuri ole.
Toivotte niin kovasti EU:n hajoamista, mutta ette tule ollenkaan ajatelleeksi, että se on tällä hetkellä (ainakin jos Suomi ei liity NATO:on) ainoa pidäke sille että Venäjä uhittelisi. Mikä tässä on vaikeaa ymmärtää?
Persut vaativat käytännössä nöyristelemistä Venäläisille. Vihreät on muuten ainoa puolue joka on avoimesti kritisoinut Venäjää. No, Arhinmäen tempaus nyt niikseen.
Ei tässä ole mistään ideologiasta, sosialismista tai muustakaan kyse, vaan venäläisestä imperialismista. Ei se ole mitään ideologiaa, vaan se on perinteistä uhoa, joka pysähtyy vain jos vastassa on riittävän iso voima. Jos silloinkaan. Vaikka Suomi pistäisi Singaporen tapaan 7 prosenttia BKT:sta puolustukseen, niin sillä ei silti saisi vielä riittävää voimaa Venäjää vastaan, jos se todella uhittelemaan alkaisi.
Ihmettelen sun haluasi liittää Suomi Venäjään.
Lisään vielä edelliseen:
Olet varmastikin täysin eri mieltä Jyrki Kasvin kanssa, koska hänhän on mielestäsi hullu sosialisti.
En vain ikinä ole hahmottanut teikäläisten juttua. Kommentoin samasta jo aiemminkin. Sinun jutuissasi näkyy räikeä ristiriita, sentään uskonnollisten konservatiivien venäjärakkaus tulee perustelluksi sillä, että Venäjän homolainsäädäntö on sentään heidän mielestään asianmukainen. Sensijaan en ymmärrä miksi markkinatalouden kannattaja haluaisi liittää Suomen Venäjään.
Suomen turvallisuuspolitiikasta voi olla samaa mieltä kuin sinä tai sitten minä. Uskallan väittää että olen paremmin perehtynyt aiheeseen kuin sinä, mutta se ei tietenkään tarkoita että olen oikeassa. Se tarkoittaa vain, että olen tehnyt aiheesta erilaisen päätelmän kuin sinä.
Suomen miehittäminen on vaikeaa koska meillä on puoli miljoonaa aseenkantajaa. Jos edes joka toinen onnistuisi tappamaan venäläisen, maan miehittämisrn hintana olisi Venäjän armeijan taistelukyvyn romahdus jo nykyisestä huonosta tasosta.
Lisäksi Venäjä edelleen ymmärtää Talvisodan muistoista jotain paremmin kuin Kasvit ja muut liimatilhet. Sinun mielestäsi jopa maanpuolustus pitäisi ulkoistaa valdelle. En ymmärrä tuota haluttomuutta kantaa vastuuta omasta elämästä.
Minä en vastusta maanpuolustusta lainkaan, enkä kannata mitään ulkoistamista. En myöskään ole sitä mieltä, että puolustusbudjettia pitäisi nykyisestä karsia.
Sensijaan totean, että ei se merkittävin uhka ole että Venäjä miehittäisi Suomen. Reserviläisarmeija ja pyssyjen määrä on riittävä siihen, ettei tällaiseen kannata ryhtyä. Se, mitä Venäjä voi tehdä, on painostaa Suomea esimerkiksi Itämeren kaupankäynnin osalta, vaatia myönnytyksiä omille kaupallisille ja strategisille eduilleen, jne, siis paluuta samanlaiseen alisteiseen asemaan kuin Kekkosen aikana. Silloin valtapelin tasapaino saavutettiin pitämällä kansa kurissa ja valtiojohto vahvana.
Jos nyt sivuutetaan liioitteluni Persujen halusta liittää Suomi Venäjään (joka on astetta lähempänä ttuutta kuin sinun väitteesi EU:sta ja Obamasta), niin tämä minusta näyttäisi olevan persumielisten tavoite. Siis, dirigismi, vahvat johtajat, "teollisuuspolitiikka", ja hyvät idän suhteet. Tämä nähdään jonkinlaisena romanttisena paluuna "hyviin aikoihin", jolloin Venäjältä tuotiin Ladoja ja Sinkkiämpäreitä ja sinne vietiin sukkahousuja ja laivoja. Näin siis taas vähän karrikoiden, nyt sieltä varmaan haluttaisiin tuoda puuta, sähköä, öljyä ja kaasua, ja viedä mitälie kännyköitä tai jotain.
Minä tulin täysi-ikäiseksi Neuvostoliiton romahtamisen jälkimainingeissa ja muistan vielä sen, miten nopeasti Suomi muuttui liberaalimmaksi EU:n myötä. Yhtäkkiä kaupassa sai myydä energiajuomaa, bileitä saikin pitää aamuun asti, ja pian sai matkustaakin ihan vapaasti. Nyt osa siitä on kelattu takaisin, kun suomalaiset byrokraatit ovat oppineet pelaamaan EU:n direktiivipelejä ja rajoittamaan ihmisten elämää rikkomatta EU:n sääntöjä.
Sinulla ja muilla EU-vastustajilla tuntuu olevan ihmeellinen kuvitelma että suomalainen dirigismi ja byrokratia on jotenkin EU-lähtöistä. Höpönkukkua, sanon minä. Kyllä se on kotitekoista, ja jos ei EU:ta olisi, tämä olisi vielä huomattavasti ankeampi paikka elää. Vähän niinkuin Suomi 80-luvulla.
Olen pitkälti samaa mieltä. Olemme ulkoistaneet sekä vahvan markan politiikan että kylmän sodan kokemusten takia poliittisen päätöksenteon EU:lle.
Vakavasti kysyen, onko sillä saavutettu paremmat tulokset kuin että korko- ja budjettipolitiikka olisi pidetty omissa käsissämme? Ymmärrän mitä ajat takaa, mutta lopputulema ratkaisee eikä keinot.
Jos Väyrynen ja kumppanit ovatkin katastrofeja 70-luvulta, ei Katainen ja kumppanit tarjoa mitään parempaa. On aika ottaa vastuu itsellemme, ei Venäjä eikä EU sitä puolestamme kanna.
Lähetä kommentti