Presidentivaaleissa kuulemma tivattiin, onko nykymuotoinen asevelvollisuus, joka koskee vain miehiä, tasa-arvoinen. Ironmistress lähestyi aihetta omasta näkökulmastaan, hyvinvointiyhteiskunnan kaitsemasta tasa-arvokäsitteestä, ansiokkaasti, mikä on Suomessa yleisin näkökulma. Yleisesti hyväksytty ei kuitenkaan ole sama asia kuin vallitseva lainsäädäntö, kuten pakkoruotsi osoittaa, joten voinee perustellusti sanoa, että asevelvollisuus nähdään laajoissa piireissä ilmaistyövoimana tai vastaavana. Jos se olisi jotain muuta kuin valtiontaloudellinen, en lainkaan epäile, etteikö siitä tasa-arvoa ajavien tahojen osalta luovuttaisi.
Tasa-arvo on vain yksi tapa hahmottaa yhteiskunnan järjestäytymisen lähtökohdat. Ranskan suuren vallankumouksen jälkimainingeissa Eurooppa omaksui tasa-arvon johtavaksi ohjenuorakseen - josta siis valtiontaloudellisista syistä voidaan joustaa - mikä itsessään kuvaa osuvasti tasa-arvon ongelmaa: se on loppujen lopuksi taloudellista tasa-arvoa. Yhdysvaltain perustuslain laatijoilla tasa-arvoa tärkeämpänä yhteiskunnallisena arvona oli yksilönvapaus. He ajattelivat, että ihmiset ovat tasa-arvoisia, kun he ovat tasa-arvoisia suhteessa toisiinsa. Kun mikään ryhmä ei voi valtaan noustuaan edellyttää muilta omien pyrkimystensä rahoittamista, yhteiskunta ei voi alistaa kansalaisiaan, kuten uuden ajan Euroopassa maanomistajat kykenivät tekemään.
Asevelvollisuus antaa suomalaisille mahdollisuuden puolustaa itseään ja kotiaan. Se antaa mahdollisuuden uhata valtiovaltaa ja sen pyrkimyksiä tarvittaessa aseellisesti. Yhdysvaltojen eräissä osavaltioissa onkin todettu, että tarvittaessa kansalaiset voivat aseellisesti kukistaa hallinnon. Ilman asevelvollisuutta kansakunta ei kykene puolustamaan itseään. Nykyinen eurooppalainen politiikka tähtääkin juuri kansalaisten lamaannuttamiseen puolustuskyvyttömiksi. Ilman sotaakin sen laaja verotus tulonsiirtoineen aiheuttaa passivoitumista.
Palkka-armeija ei ole kansan komennossa - se on valtaeliitin komennossa. Asevelvollisuus armeijaa ei voi ostaa rahalla - se sotii ideologiansa voimalla. Suojeluskunta tai punakaarti osoitti, että valta kuuluu kansalle. Supervaltojen, kuten USA, Venäjä tai Kiina, osalta tilanne on hiukan erilainen kuin pienen, harvaan asutun yhtenaiskulttuurisen maan, joten sieltä emme voi vetää perusteluita palkka-armeijan puolesta suuntaan tai toiseen. Supervalta kykenee käyttämään asevoimiaan oman sisäpoliittisen linjansa lyömäaseena, mihin pienen maan armeijasta ei ole. Lähin esimerkki Suomelle löytyy Israelista, joka on ainoa toimiva monikulttuurinen maa koko maailmassa, jossa asevelvollisuusarmeija on kyennyt puolustamaan omia arvojaan vuosikymmenten ajan.
Jos asevelvollisuutta tarkastellaan tasa-arvon kautta, se on kieltämättä epätasa-arvoinen nykyisen kaltaisena. Jos asevelvollisuutta tarkastellaan yksilönvapauden kautta, se saa uuden ulottuvuuden. Vaikka se rajaa miesten vapautta sukupolvi kerrallaan yhden vuoden ajan, se pohjimmiltaan tukee kansalaisten yksilönvapautta suhteessa niihin, jotka haluavat ottaa kansalta vapaudet pois. Vapauden paradoksi onkin, että saadakseen jotain, on luovuttava jostakin. Kyse on pohjimmiltaan siitä, arvostavatko suomalaiset itselleen annettua mahdollisuutta puolustaa itseään ja tapojaan, vai halutaanko sekin vähä vapaus ulkoistaa poliitíkoille ja sitä kautta ammattiarmeijalle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
21 kommenttia:
Myös Neuvostoliitossa oli käytössä asevelvollisuus ja myös Neuvostoliitto tarjosi neuvostokansalaisille mahdollisuuden oppia aseenkäyttötaidot. Usein se vielä lisäksi järjesti ulkomaanmatkoja, joilla opittuja taitoja saattoi soveltaa käytäntöön ja näin hankkia käytännön kokemusta.
Miksi Neuvostoliitto ei ollut mikään vapauden onnela, vaikka sielläkin oli asevelvollisuus?
Miksi joka ainoasssa totalitaristisessa diktatuurissa on aina asevelvollisarmeija?
Kyllä, Neukkula opetti kansalaisilleen aseenkäyttötaidot ja aivopesi heidät systeemin orjiksi. Pohjois-Korean armeija toimii pelotteena vain niin kauan, kuin hallinto kykenee kontrolloimaan tiedonkulkua. On lapsellista verrata Suomen asevelvollisuusarmeijaa johonkin totalitaariseen maahan, ja vetää sieltä johtopäätös, että asevelvolliset kaikkialla toimivat samalla tavalla. Olen aiemminkin todennut, että Suomen armeijaa johtavat rintamalla keski-ikäiset perheenisät, pääosa siviiliammateista koottuina. Suomessa ei ole niin laajassa mitassa aivopesua julkisen hallinnon puolelta, vaikka erilaiset peruskoulu-hypetykset ja liberaalin fasismin ylistykset näin sivullisesta sitä etäisesti muistuttavat.
Lisäksi kannattaa muistaa, että eri kansojen kokemuksia ei sellaisenaan - ainakaan yli aikajänteen - voi siirtää Suomeen. Miksi Neuvosto-Venäjällä ja Saksassa fasismi muotoutui tuhoamisleireille otollisiksi, mutta Italiassa tai Espanjassa ei. Miksi fasismi Yhdysvalloissa tai Pohjoismaissa muodostui liberaaliksi luonteeltaan eikä totaaliseksi?
Vastaus ei ole yksinkertainen, mutta on lapsellista väittää, että kansallissosialismi jossain muussa maassa kuin Saksassa johtaisi tuhoamisleirien rakentamiseen. Kansallissosialismi jostain syystä juuri Saksassa ja saksalaisten toteuttamana kehittyi sellaiseksi. Saksalaisessa kulttuurissa oli jotain, joka reagoi eri tavalla sosialistisen hallinnon toimiin kuin vaikkapa ruotsalainen.
Ennen kaikkea; en arvostele näkemystäsi palkka- ja asevelvollisuusarmeijan hyödyistä ja haitoista, vaan arvostel lähtökohtaasi, jossa käytät tasa-arvoa keskeisenä mittarina. Minun mielestäni maanpuolustus ei ole tasa-arvokysymys vaan asiaa pitää lähestyä yksilönvapauden kautta. Kuten Risto Harisalo on kirjoittanut klassista liberalismia käsittelevässä kirjoituksessaan, asevelvollisuuden kaltainen järjestely ei itsessään ja automaattisesti ole yksilönvapautta rajoittava. Asiaa pitää katsoa laajemmassa perspektiivissä
Vaikka se rajaa miesten vapautta sukupolvi kerrallaan yhden vuoden ajan, se pohjimmiltaan tukee kansalaisten yksilönvapautta suhteessa niihin, jotka haluavat ottaa kansalta vapaudet pois.
RASCZAK: You. Tell me the moral difference, if any, between the citizen and the civilian?
JOHNNY: The difference lies in the field of civic virtue. A citizen accepts personal responsibility for the safety of the body politic, of which he is a member, defending it, if need be, with his life. The civilian does not.
Heinlein on tavallaan aika söpö.
En ymmärtänyt.
Siis yksilönvapautta ei tietenkään voi viedä niin pitkälle, että vankeus kielletään, koska se loukkaa yksilönvapautta. Jos ennakkoon on sovittu - kuten Harisalo kirjoittaa - että tietyissä asioissa yksilönvapauksia ei aiota noudattaa yhteisön sisäisen tai ulkoisen turvallisuuden takia, niin se ei heikennä kansalaisten yksilönvapauksia. Asevelvollisuus on asia, josta on ennakkoon sovittu, koska se nostaa yhteisön ulkoista turvallisuutta. Sen takia sen kieltäminen vain yksilönvapauteen viitaten on omanlaisensa olkiukko.
Jos ennakkoon on sovittu että tietyissä asioissa yksilönvapauksia ei aiota noudattaa yhteisön sisäisen tai ulkoisen turvallisuuden takia, niin se ei heikennä kansalaisten yksilönvapauksia.
Olisi mielenkiintoista tietää, paljonko tämän kirjoittajan ÄO on. Omani on mitattu suht koht korkealle - ei kuitenkaan ihan Mensaan asti - mutta en pysty kykenemään tällaiseen mentaaliseen akrobatiaan. Vähän niinq Orwellin Doublethink.
Minullekin tuo lainattu pätkä on kyllä kategoriassa "does not compute". Ymmärrän kyllä mitä tarkoitetaan, jos joku sanoo, että hänen mielestään yksilönvapauksia ei joissain asioissa tarvitse noudattaa.
Eli jos joku on sitä mieltä, että yhteisön sisäisen tai ulkoisen turvallisuuden takia kansalaisten yksilönvapauksia on mielekästä rajoittaa, niin hän yksinkertaisesti asettaa tämän turvallisuuden (joidenkin) yksilönvapauksien edelle.
Itse lainasin Heinleinia siksi, että tämä ajatus on osapuilleen sama kuin mikä Heinleinilla on. Heinlein oli "lähes libertaari", so. hänen mielestään yksilön pitää olla vapaa sanoutumaan irti yhteiskunnasta, mutta että yhteiskunnalla ei tällöin ole myöskään mitään erityisempiä velvollisuuksia yksilöä kohtaan. Tämä oli siis "kansalaisen" ja "siviilin" ero. Kansalainen oli joku, joka suoritti asepalveluksen ja vasta kansalainen oli yhteisön täysivaltainen jäsen. Siviili puolestaan oli jonkinlainen vapaamatkustaja, jonka ei tarvinnut panostaa yhteiskuntaan, mutta joka ei myöskään sitten saanut siihen oikeastaan vaikuttaakaan.
Heinleinilla on myös useita muita vastaavanlaisia kyhäelmiä. Kuten vaikka Yli-Ihmisen Ajassa, jossa kansalaisoikeudet ovat vain niillä, jotka kantavat asetta ja ovat valmiita ampumaan jokaisen joka niitä oikeuksia rikkoo. Muiden pitää pitää punaista nauhaa, ja heitä ei saa vahingoittaa, mutta heitä saa esimerkiksi etuilla jonossa tms.
Kumiksen näkemykset tässä muistuttavat minua Heinleinista, siinä kaikki.
Olisi mielenkiintoista tietää, paljonko tämän kirjoittajan ÄO on.
Ihan vilpitön kysymys: arvioitko yleensäkin ihmisten mielipiteiden järkevyyden heidän älykkyytensä mukaan?
Omani on mitattu suht koht korkealle - ei kuitenkaan ihan Mensaan asti
Ihan vilpitön kysymys 2: millä tavalla koet oman korkea(hko)n älykkyytesi jollain tavalla haitanneen tai edistäneen elämääsi?
Vähän niinq Orwellin Doublethink.
Mielelläni kuulen vähän laajemmin, että missä syyllistyn moiseen. Yritän kirjoituksissani kertoa, millainen maailmankuvani on ja mihin se perustuu. Yritän myös ottaa opiksi ja sivistää itseäni, jos luen jotain viisasta. Tuollainen toteamus ei siinä auta, joten pyydän, että perustelet hiukan yksityiskohtaisemmin näkemystäsi.
niin hän yksinkertaisesti asettaa tämän turvallisuuden (joidenkin) yksilönvapauksien edelle.
Jos yksilönvapaus määritellään oikeudeksi loukata toisten yksilönvapautta, niin silloin tietenkin anarkia on yksilönvapautta. Samalla tavalla joku Afrikan savanni on laajinta mahdollista yksilönvapautta, mutta kuka sitä haluaa. Samalla perusteella joku natsi-Saksa tai Pohjois-Korea edustaa sitten suurinta yksilönvapautta, koska jokainen saa omien voimavarojensa mukaan uhata toisten yksilönvapautta. En ymmärrä, miten vapaus antaisi oikeuden toisten vapauden kahlitsemiseen.
arvioitko yleensäkin ihmisten mielipiteiden järkevyyden heidän älykkyytensä mukaan?
Miten niin? En kommentissani varsinaisesti edes ottanut kantaa minkään mielipiteen järkevyyteen.
Tosin älykkäiden mielipiteet tuppaavat kyllä olemaan paremmin perusteltuja kuin tyhmien.
millä tavalla koet oman korkea(hko)n älykkyytesi jollain tavalla haitanneen tai edistäneen elämääsi?
Koen siitä olleen apua lukuisimmilla tavoilla kuin mitä tässä on järkevää eritellä. Älykkyys auttaa selviytymään poikkeustilanteista.
Orwellin Doublethink. ...
Mielelläni kuulen vähän laajemmin, että missä syyllistyn moiseen.
??? Kommentoin viittaamaasi Harisaloa, en sinua.
pyydän, että perustelet hiukan yksityiskohtaisemmin näkemystäsi
Vertaa:
1. Asevelvollisuus: Jos ennakkoon on sovittu että tietyissä asioissa yksilönvapauksia ei aiota noudattaa yhteisön sisäisen tai ulkoisen turvallisuuden takia, niin se [asevelvollisuus] ei heikennä kansalaisten yksilönvapauksia.
2. Munakasresepti: Jos ennakkoon on sovittu, että tietyissä resepteissä munia ei aiota rikkoa ruuan sisäisen tai ulkoisen ylivertaisuuden takia, niin munien rikkominen munakasta varten ei edellytä munien rikkomista.
Molemmat ovat samalla tavalla syntaktisesti oikeaa kieltä, mutta loogisia järjettömyyksiä.
Jos yksilönvapaus määritellään oikeudeksi loukata toisten yksilönvapautta
??? Tästä olkiukkoilusta ei ilmeisesti koskaan ikinä missään päästä eroon.
Yksilönvapaus ei tarkoita vapautta tehdä tasan mitä haluaa. Se tarkoittaa vapautta tehdä tasan mitä haluaa niin kauan kuin ei riko kenenkään toisen vastaavaa vapautta.
En kommentissani varsinaisesti edes ottanut kantaa minkään mielipiteen järkevyyteen.
Luulin sinun viitanneen minuun.
??? Kommentoin viittaamaasi Harisaloa, en sinua.
Ja taas luulin sinun kommentoineen minua.
??? Tästä olkiukkoilusta ei ilmeisesti koskaan ikinä missään päästä eroon.
Ihmettelinkin, että miten minä olisin syyllistynyt tuohon - kun luulin sinun arvostelleen minua - joten yritin osoittaa sen olkiukoksi.
Nyt meinaa mennä mallas väärään kurkkuun. Nimittäin Kumitontun tämänkertainen leipäteksti on monimutkaisuuden ja loogisuuden huomioonottaen aika hyvä suoritus.
En tietenkään ole samaa mieltä mistään muusta kuin siitä, että asevelvollisuus on lopulta ok. Mutta itse argumentti on hieno.
Kumitontunmäellä on jo sen verran mallasta ilmassa, etten ymmärrä, mihin argumenttiin viittaat?
Miksei tämä ota kommentteja? Lähetin mutta äsken ei näkynyt. Kokeillaan nyt.
Voisin kannattaa nykysysteemiä sillä erotuksella että varusmiehelle maksettaisiin vähintään 50 euron päiväraha verottomana, pidetään nykyiset edut kuten maksuttomat lomakyydit, ja että aseen saa mukaan kun kotiutuu.
Siis tuohon koko tekstiisi!
[..]
Tasa-arvo on vain yksi tapa hahmottaa yhteiskunnan järjestäytymisen lähtökohdat. Ranskan suuren vallankumouksen jälkimainingeissa Eurooppa omaksui tasa-arvon johtavaksi ohjenuorakseen - josta siis valtiontaloudellisista syistä voidaan joustaa - mikä itsessään kuvaa osuvasti tasa-arvon ongelmaa: se on loppujen lopuksi taloudellista tasa-arvoa. Yhdysvaltain perustuslain laatijoilla tasa-arvoa tärkeämpänä yhteiskunnallisena arvona oli yksilönvapaus. He ajattelivat, että ihmiset ovat tasa-arvoisia, kun he ovat tasa-arvoisia suhteessa toisiinsa. Kun mikään ryhmä ei voi valtaan noustuaan edellyttää muilta omien pyrkimystensä rahoittamista, yhteiskunta ei voi alistaa kansalaisiaan, kuten uuden ajan Euroopassa maanomistajat kykenivät tekemään.
Asevelvollisuus antaa suomalaisille mahdollisuuden puolustaa itseään ja kotiaan. Se antaa mahdollisuuden uhata valtiovaltaa ja sen pyrkimyksiä tarvittaessa aseellisesti. Yhdysvaltojen eräissä osavaltioissa onkin todettu, että tarvittaessa kansalaiset voivat aseellisesti kukistaa hallinnon. Ilman asevelvollisuutta kansakunta ei kykene puolustamaan itseään. Nykyinen eurooppalainen politiikka tähtääkin juuri kansalaisten lamaannuttamiseen puolustuskyvyttömiksi. Ilman sotaakin sen laaja verotus tulonsiirtoineen aiheuttaa passivoitumista.
Palkka-armeija ei ole kansan komennossa - se on valtaeliitin komennossa. Asevelvollisuus armeijaa ei voi ostaa rahalla - se sotii ideologiansa voimalla. Suojeluskunta tai punakaarti osoitti, että valta kuuluu kansalle. Supervaltojen, kuten USA, Venäjä tai Kiina, osalta tilanne on hiukan erilainen kuin pienen, harvaan asutun yhtenaiskulttuurisen maan, joten sieltä emme voi vetää perusteluita palkka-armeijan puolesta suuntaan tai toiseen. Supervalta kykenee käyttämään asevoimiaan oman sisäpoliittisen linjansa lyömäaseena, mihin pienen maan armeijasta ei ole. Lähin esimerkki Suomelle löytyy Israelista, joka on ainoa toimiva monikulttuurinen maa koko maailmassa, jossa asevelvollisuusarmeija on kyennyt puolustamaan omia arvojaan vuosikymmenten ajan.
Jos asevelvollisuutta tarkastellaan tasa-arvon kautta, se on kieltämättä epätasa-arvoinen nykyisen kaltaisena. Jos asevelvollisuutta tarkastellaan yksilönvapauden kautta, se saa uuden ulottuvuuden. Vaikka se rajaa miesten vapautta sukupolvi kerrallaan yhden vuoden ajan, se pohjimmiltaan tukee kansalaisten yksilönvapautta suhteessa niihin, jotka haluavat ottaa kansalta vapaudet pois. Vapauden paradoksi onkin, että saadakseen jotain, on luovuttava jostakin. Kyse on pohjimmiltaan siitä, arvostavatko suomalaiset itselleen annettua mahdollisuutta puolustaa itseään ja tapojaan, vai halutaanko sekin vähä vapaus ulkoistaa poliitíkoille ja sitä kautta ammattiarmeijalle.
Tarkoitin vain että filosofisesti arvioiden olet astunut nyt aivan uudelle tasolle.
@Kumitonttu,
Identifioit itsesi klassiseksi liberaaliksi. Klassiseen liberalismiin ja libertarismiin kuuluu asevelvollisuuden vastustaminen koska se rajoittaa yksilönvapauksia.
Tiedemies ja Kettunen huomauttivat siitä loogisesta ristiriidasta jossa väität että asevelvollisuus ei rajoita yksilönvapauksia. Se on vähän kuin ilmoittaisi olevansa libertaari joka kannattaa korkeaa verotusta ja mekittäviä tulonsiirtoja.
Libertaarina on helppoa tunnistaa liberaalit/libertaarit kannanotot. Mutta aivan erityisen helppoa on tunnistaa epäliberaalit/epälibertaarit kannanotot.
Kiitos kommentistasi LS. Enpä tiedä, klassinen liberalismi pitänee henkistä kotiaan jossain antiikin Kreikassa, jossa oli kansalaisista kootut armeijat kaupunkivaltioiden käytössä. Siksi toisekseen, vapaan pienen maan, joka sijaitsee sotivan suurvallan naapurissa, on mietittävä yksilönvapautta hieman laajemmassa katsantokannassa. Tarkoitan, että ilman asevelvollisuusarmeijaa tätä maata - ja sen kansalaisten yksilönvapauksia - ei voi puolustaa. Jos suomalaiset eivät koe maataan puolustamisen arvoisena, niin se on toinen juttu se.
Täytyy nyt kuitenkin muistaa, että suomalaiset varusmiehet nykypäivänä ovat kaikki käytännössä vapaaehtoisia. Omana varusmiesaikanani tilanne oli toinen.
Asevelvollisuus on täysin eri asia kuin asepalvelus. Kreikkalaisilla ja roomalaisilla oli asepalvelus, joka oikeutti asioihin, muttei asevelvollisuutta muussa mielessä kuin että tietyt etuoikeudet peruutettiin jos ei palvellut.
Klassinen liberalismi, jonka traditio todellakin on peräisin antiikista, toimi toisin kuin nykyisin, nationalismin läpikotaisin saastuttama ajattelu antaa ymmärtää. Nationalismi perustuu ajatukseen, että kansakuntaan kuuluminen sinänsä oikeuttaa ja velvoittaa. Tämä ajatus on peräisin jostain ehkä 1700-luvulta. Kansoja kyllä oli, mutta ajatus, että kansa (people) tms ryhmä muodostaisi luonnollisella tavalla kansakunnan (nation) ei kuulu klassiseen liberalismiin.
En itse pidä itseäni varsinaisesti minään klassisena liberaalina tai libertaristina (kuten nykyisin on tapans sanoa), vaikka se onkin vaikuttanut ajatteluuni. Mutta siis, nationalismi on kollektivistinen oppi, joka perustuu siihen, että kansaan kuuluminen velvoittaa, eli oikeuttaa pakottamaan. Se on yksilönvapauksien vastainen ajattelutapa. Platon esimerkiksi esittää, että vain valtion osana ihminen voi olla "todella vapaa", mutta se on pelkkä sanakikka. Retorikot käyttivät "vapauden" tapaista ladattua sanaa vähän joka välissä, ja teksteissä se näkyy. Se oli sanana sen ajan "suvaitsevaisuus", joten kriittisyyteen on aihetta.
Jos jätetään erilaiset metsästäjä-keräilijä yhteiskunnat pois, niin kaupunkivaltioiden ajasta alkaen voidaan ihmisten katsoa muodostaneen kansoja. Käytännön syistä johtuen kansat ovat liittoutuneet ja sotineet, mutta kummassakin tapauksessa kuuluminen kansaan on ollut yksilön kannalta turvallisempaa keskimäärin kuin olla kuulumatta.
Kun 1700-luvulla kansat huomasivat, että on järkevämpää perustaa kieleen ja kulttuuriin perustuvia kansoja kuin vaan olla jonkun kruunupään alaisuudessa, alettiin puhua nationalismista. Nationalismi taas edellyttää, että kansalaisella on oikeuksia ja velvollisuuksia. Halusimme niin tai emme, tästä lähtökohdasta on pakko pitää kiinni, koska minä en koe mielekkääksi pohtia jonkin olemattoman yhteiskunnan ideaalirakennetta filosofiselta kannalta. Faktat ovat faktoja, ja yksi fakta on, että Suomella on naapurissa riidanhaluinen supervalta. Asia on jollain tavalla järjestettävä, ja olen yrittänyt tuoda esiin, että asevelvollisuus ei ole ristiriidassa yksilönvapauden kanssa, koska se tässä tilanteessa supervallan naapurina pikemminkin turvaa kuin heikentää sitä.
En yritä yllä missään vaiheessa väittää, etteikö voitaisi perustella, että yksilönvapauksien rajoitukset ovat joskus tarkoituksenmukaisia tai että rajoitukset pitkällä aikavälillä turvaavat suuremmat faktiset yksilönvapaudet kuin ilman rajoituksia olisi mahdollista.
Sensijaan väitän, että yksilönvapauksien käsite on hyvin yksinkertainen, ja että syntymästä asetettu, kansalaisuusperusteinen asevelvollisuus on yksilönvapauksien rajoitus. Väite, että rajoitus ei ole rajoitus, on vain loogisesti pätemätön.
Vapaudella voidaan tietenkin perustella tämä rajoitus niin, että jos emme hyväksy tätä rajoitusta, niin joudumme ennen pitkää hyväksymään vielä suuremmat rajoitukset kun esimerkiksi vihamielinen naapurimaa alistaa meidät orjiksemme. Tämä on voi olla tai olla olematta pätevä argumentti, riippuen faktoista. Jos haluat perustella näin, niin sen kuin vain. Mutta se kannattaa kirjoittaa auki jo ihan siitä syystä, että muuten se ymmärretään väärin.
Nationalismi on ristiriidassa klassisen liberalismin kanssa, koska se ei perustu ajatukseen vapaiden ihmisten tekemästä ja uusintamasta sopimuksesta, vaan on muotoa "rotu, veri ja maa". Nationalismissa ei ollut kyse sinänsä mistään kansojen spontaanista järjestäytymisestä kansallisvaltioiksi, vaan useimmat Euroopan kansallisvaltiot luotiin kuninkaan tms. mandaatilla, ja ne ovat monin paikoin kieltä myöten keinotekoisia, suunniteltuja kokonaisuuksia.
Poikkeuksia toki on, mutta jos nyt katsot Euroopan karttaa, niin ei siellä kauhean montaa valtiota ole, jotka oikeasti olisivat muodostuneet tuolla tavalla kuin annat ymmärtää.
Olen samaa mieltä - ei lisättävää.
Lähetä kommentti