Olipa kerran mies nimeltä Onni, joka omaa ahkeruuttaan rakensi itselleen auton, jossa oli penkkejä enemmän kuin hän itse tarvitsi, joten auton nimeksi tuli onnikka. Hän päätti lähteä ajelemaan naapurikaupunkiin, ja heti matkaan päästyään, hän huomasi naapureittensa kävelevän samaan suuntaan. Naapurit kysyivät kyytiä, ja jos he maksaisivat polttoaineet, niin kaikki olisivat tyytyväisiä.
Tovin ajettuaan naapurit pistivät sököringin pystyyn ja juttu kävi kuin tuvassa. Radiosta valui blues, jota yksi matkustajista inhosi. Onni kieltäytyi vaihtamasta kanavaa, koska valittaja edusti vain 10% matkustajista. Onni totesi, että bussissa mennään enemmistön ehdoilla. Tässä vaiheessa hän tunsi kuin hänen olkapäähänsä olisi pistetty hiilihangolla.
Tovin ajeltuaan he saavuttivat tutun porukan, joka kertoi, että heillä ei olisi varaa maksaa mitään matkasta, mutta perille päästyään he voisivat pestä onnikan paluumatkaa varten. Koska paikkoja oli vapaana, matkustajat päättivät suostua ehdotukseen.
Vähän ajan kuluttua he kohtasivat tutun perheen, joka oli viemässä lääkäriin metsätöissä loukkaantunutta isäänsä. Perhe valitteli varattomuuttaan ja lupasi maksaa kyytinsä, jos isäukko saisi selkänsä kuntoon ja palaisi takaisin leivän syrjään. Perhe tunnettiin sanansa mittaisena, joten pientä pikavippiä ei pidetty moraalittomana, päin vastoin.
Vähän ajan kuluttua onnikka kohtasi koko tien leveydellä hoipertelevan retkueen, joka lupasi laskea onnikkan ohitseen, vain jos he saisivat itse samalla kyydin kaupunkiin. Koska kukaan ei tuntenut palavaa hinkua rähinään, seurue sai luvan matkustaa, jos istuvat hiljaa peräosassa.
Kun kaupungin valot jo häämöttivät pimenevässä illassa, peräpenkin porukka alkoi udella, miksi kuljettaja oli rakentanut niin ison auton, ettei itse voinut millään tarvita kaikkia niitä penkkejä. Onni vastasi, että hän ajatteli pistää säästönsä poikimaan ja tarjota kyytiä maksua vastaan sitä tarvitseville, mutta mikään pakkohan hänen ei olisi ketään kyydittää, jos ei huvittaisi.
Viimeiseksi kyytiin tullut porukka haastoi muut älylliseen kaksintaisteluun ja kysyi, että jos puolikas bussi on jo kerran maksanut koko matkan, niin miksi loppuja ei oteta mukaan maksutta? Onni totesi lakonisesti, että niinhän tässä on käynytkin, mutta onneksi sököringin porukalla on vielä rahaa ostoksiin - kiitos kimppakyydin. Porukka alkoi vaatia, että jäljellä olevat rahat on jaettava tasan kaikkien kesken, koska ovathan he jo ikään kuin samaa seuruetta, eikä sellainen peli vetele, että joku pitää rahansa ominaan. Väitteen mukaan jo tämäkin kimppakyyti osoitti, että niille, joilla on enemmän kuin kylliksi, ei tuota mitään haittaa laskea lompakolleen nekin, joilla ei mitään ole.
Etuosan vastustellessa hämmentyneenä moista röyhkeyttä, takapenkin matkustajat uhkasivat ottaa viedä rahojen lisäksi terveyden, jos heidän vaatimuksiinsa ei suostuttaisi. Loppujen lopuksi Onnilla naapureineen ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin vaihtaa paikkoja, kiinnittää turvavyöt, kumartaa pää polviin ja toivoa parasta bussin kiihdyttäessä itsensä takaisin tien päälle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Näin neuvosta viisastuneena en aloita koskaan yksityistä bisnestä ilman että sillä on valtion suojelu muodossa tai toisessa.
Se mitä Onnin olisi pitänyt tehdä, on hankkia vaikutusvaltaisia ystäviä valtiosta, jotka kurmoottavat matkustajia, jos ne alkavat vaatimaan jotain.
Venäjänkin järjestäytyneessä rikollisuudessa on kahdenlaisia ryhmittymiä - niitä, joita valtio suojelee, ja niitä joita se ei suojele. Ne ryhmät, joita valtio suojelee, ovat suojelemattomia ryhmiä menestyksekkäämpiä.
Menestyksekästä bisnestä ei pysty tekemään ilman, että valtio on mukana tavalla tai toisella.
Liberaalissa fasismissa yrittäjyys sallitaan vain, jos yrityksellä on yhteiskuntavastuu, eli suomeksi se ei "saa olla ahne". Vapaa kilpailu toimii siten, että pääomat allokoituvat "liian ahneille" toimialoille, koska sieltä saa riskiin nähden liian suuren tuoton. Tämä johtuu tietenkin tarjonnan ylittävästä kysynnästä, mihin pääomaliike reagoi, ja toimialalle suuntautuva uusi pääoma lisää tarjontaa ja poistaa riskin ylittävät lisätuotot.
Minusta tuo on niin selvä ja yksinkertainen asia, että en todella pysty käsittämään, että joku ei tuota ymmärrä.
Liberaalissa fasismissa yrittäjyys sallitaan vain, jos yrityksellä on yhteiskuntavastuu, eli suomeksi se ei "saa olla ahne".
Vittu mitä vasemmistolaista paskaa.
Itse en ole yhdeltäkään vasemmistolaiselta saanut henkilökohtaisesti yhtään mitään. En edes hyvää käytöstä. Vasemmistolaiset ovat itsekkäitä paskoja. Kun eivät itse halua auttaa lähimmäisiään, haluavat että yritykset hoitavat sen.
Vittu mitä porukkaa.
En edes hyvää käytöstä.
Ihme juttu.
Vasemmistolaisuus on "kaunis aate" juuri siksi, että siinä annetaan vähäosaisille, joilla ei tarkoiteta laiskoja vaan sairaita ja tyhmiä. Mutta valitettavasti mitä enemmän tuloja siirretään, sen enemmän myös laiskoja ilmestyy tukea saavien ryhmään. Vasemmistolaisuuden moraalinen ongelma liittyy kuitenkin siihen, että se perustuu varastamiseen. On maksuasia, kenellä on niin paljon, että varastaminen on oikeutettua. Onko tulotason mediaanissa oleva niin varakas, että hänen voidaan katsoa olevan velvollinen elättämään muita?
Yhtä merkittävää on, että varkaus on jaloa, kun tulovirta käy rikkaalta köyhälle, mutta onkin riistoa ja orjuuttamista, kun tulovirta käy köyhältä rikkaalle. Orjuus ei siis ole sosialistien mielestä moraalitonta, koska itse varkastamisen mekanismin he hyväksyvät. Itse asiassa imperialismikin oli kommunisteille hyväksyttyä, jos valloitettu kansa sillä tavalla säästyi kapitalismin ikeestä. Tämä on itsensä Marxin hahmottelemaa kommunistista ydinajattelua eikä suinkaan mikään "sairas poikkeus". Marx odotti, että maat kaatuvat kommunismiin yksi toisensa jälkeen, kun työväen kansainvälinen solidaarisuus toteutuu ensin yhdessä valtiossa.
Marx odotti, että maat kaatuvat kommunismiin yksi toisensa jälkeen, kun työväen kansainvälinen solidaarisuus toteutuu ensin yhdessä valtiossa.
Mitäköhän vittua Marxilla on liikkunut päässä? Sehän on käytännössä tarkoittanut vain sitä, että muissa maissa on mennyt paremmin, kun kommunistisen maan yritykset ovat anti-tehokkuutensa vuoksi poissa globaalista kilpailusta.
Kuvassa olevat henkilöt mahdollistivat suomalaisen hyvinvointivaltion vuosina 1970-2010
Väärä analogia! :|
Kirjoita parempi.
Lähetä kommentti