Fascismissa valtio edellyttää työntekijöiden ja työnantajien järjestäytymistä eli kannustaa korporaatioiden välisiin sopimuksiin työehdoista. Mussolinin Italiassa fasces eli vitsakimppu symboloi kimpun vahvuutta ja hennon varvun heikkoutta yksinään. Työntekijän kuuluminen ammattiliittoon eli kiltaan oli jopa edellytys työpaikan saamiselle. Suomessa valtio tukee ay-jäsenmaksuja verovapaudella ja siten kannustaa työväkeä järjestäytymään. Työnantajia valtio myös kannustaa korporaation jäseneksi edellyttämällä yleissitovuutta työehtoihin eri toimialoilla.
Paperiliiton Jouko Ahonen järjesti vuonna 2005 pistelakkoja eri paperiteollisuuden tuotantolaitoksilla, mikä sai lopulta paperiteollisuuden ryhtymään työsulkuun, joka kesti kuusi viikkoa. Paperiteollisuus oli jo havahtunut paperin kulutuksen laskuun, ja se halusi murtaa paperiliiton yksinoikeuden tuotantolaitostensa työehtosopimuksiin parantaakseen muutosvalmiuttaan tulevassa murroksessa.
Työtaistelun jälkeen suomalaisessa paperiteollisuudessa tapahtui merkittävä strateginen muutos, joka lopetti sanomalehtipaperin valmistamisen ja kasvatti kartongin ja päällystetyn paperin tuotantoa. Nykyisin suomalainen paperiteollisuus on hyvin kannattavaa liiketoimintaa, joskin suurinvestoinnit ovat kohdistuneet matalan jalostusarvon selluteollisuuteen. Suomalaisen puun käyttö on laskenut huippuvuosistaan kymmenkunta prosenttia, mutta sen osuus kansantuotteesta on kasvanut korkean jalostusasteen elektroniikkateollisuuden (lue: Nokia) valmistuksen hiipuessa.
Lakko on vapaan yhteiskunnan perusoikeus. Työntekijällä on oikeus järjestäytyä ja järjestäytyneillä työntekijöillä on sama oikeus lakkoon kuin yksittäiselläkin työntekijällä. Fascismissa - joka on siis sosialismia - valtio rajoittaa lakko-oikeutta turvatakseen korporatistisen rakenteen säilymisen. Poliitikot haluavat turvata suuryritysten veronmaksukyvyn. Kiitokseksi suuryritysten työrauhan tukemisesta (lue: riskien leikkaamisesta) poliitikot edellyttävät yritysjohdolta kohtuullisuutta omiin palkkoihinsa. Sen suurempaa syntiä ei suomalainen yritysjohtaja voi poliitikkojen mielestä tehdä, kuin nostaa suurta palkkaa. Samaa palkkamalttia poliitikot eivät edellytä ay-johtajilta, koska iso osa korporatismia kannattavista poliitikoista omaa ay-taustan.
1950-60 -luvuilla Merimiesunionin johtaja Niilo Wälläri vauhditti radistien ja konemiesten jokatalvisilla lakoilla jäänmurtajien automatisointia niiin tehokkaasti, että nykyisin koko radistien ammattikunta on laivoilta kadonnut teknologisen kehityksen myötä. Satamien ahtaajien lakkoherkkyys on sekin koneiden käytön myötä vähentänyt työvoiman tarvetta ja sitä myötä AKT:n neuvotteluvaltaa. Sama ilmiö on tapahtunut jokaisella alalla, jossa ay-liitot ovat innostuneet lakkoilemaan. Lakko paljastaa liike-elämässä pullonkauloja, johon yritykset vastaavat muuttamalla toimintatapojaan. Suuryritykset automatisoivat ja siirtävät toimintojaan ulkomaille sekä etsivät uusia liiketoimintamalleja. Lakot pakottavat suuryrityksiä tehostamaan toimintaansa.
Kannatan ehdottomasti kaikenlaista lakkoilua, koska se on paras tapa nakertaa korporatismia. EU:n johtoon pyrkivä Alexander Stubb totesi äskettäin (Helsingin Sanomat):
”Huolestuttaa, miten pääsemme ylimenokauden yli. Miten ihmisarvo säilyy kun robotit tai tekoäly voivat tehdä työt, joita ihmiset tekivät ennen? Lisäaikaa vapautuu, mutta se ei saa johtaa toimettomuuteen. Digitaalinen vallankumous voi johtaa paljon pahempaan vihanlietsomiseen kuin missä ollaan nyt.”Tämä on ehkä ainoa asia, jossa olen Stubbin kanssa täysin samaa mieltä. Feministien ja muslimien lietsoma viha perinteistä länsimaista perhekäsitystä vastaan on tällä hetkellä tyyntä ennen myrskyä. Arvioiden mukaan 2020-luvulla joka kolmas nykyisistä palvelualan työtehtävistä korvataan roboteilla ja automatiikalla. Ennen niin arvostetut ammatit kuin rakennusmiehet, kirjanpitäjät, tilintarkastajat, juristit ja lääkärit menettävät asemansa roboteille. Jopa ruokaa voidaan valmistaa koneilla paljon nykyistä halvemmalla, mikä onkin välttämättömyys jotta työttömien suuri armeija saadaan tulevaisuudessa ruokittua.
Kannustan kaikkia työläisiä lakkoilemaan nyt, kun ensi vuosikymmenellä sellaista herkkua ei enää ole tarjolla.
2 kommenttia:
Eikös kannattaisi kehittää poliitikkorobotit, jotka latelevat noita latteuksia, jotka nykyään kuuluvat poliitikkojen työtehtäviin? No osittainhan näin onkin, blogistin samanmielisen kommentin astubia ennen ovat jo astubia viksummat aiemmin tuoneet esiin. Tämä on 90%+10% varma asia, olenhan sen jostakin lukenut. Ei muuta kuin poliittisen robotin levyke oikealle kohdalle ja oppimattomille kertomaan miten tulevaisuudessa hommat hoidetaan.
"...ay-liikkeiden oikeus järjestää lakko poliittisten tavoitteidensa edistämiseksi tulisi säätää laittomaksi." Mutta eikös ay-liike ole jonkinmoinen poliittinen järjestelmä hoitamaan jäsenistönsä työpoliittisia tavoitteita, joiden toteuttamisen ainoaksi keinoksi jää joskus lakko tai sillä uhkaaminen.
Keskustelin erään tunnetun poliitikon kanssa kesällä, ja hän sanoi että kansanedustajat saavat valtavasti tietoa sekä suodattamattomana että valmiiksi pureskeltuna. On inhimillistä, että ihminen ei ota opikseen muiden neuvoista - pakko on potkaista varpaat kynnykseen.
On valitettavaa, että jos ja kun poliitikoille on käyty kertomassa, että 2020-luvulla syntyy robotisaation myötä massatyöttömyys, silti populistisesti he puhuvat maahanmuuttajien tarpeesta tulle tekemään paskaduunit ja täyttämään työvoimavaje.
Eikä Stubb sen parempi ole - vaikka hän on ymmärtänyt robotisaation luoman uhan työpaikoille, hänkin hinkuu tänne lisää kouluttamattomia muslimeita. Ei Stubb kenties tyhmä ole vaan ahne ja itsekäs oman etunsa tavoittelija.
Lähetä kommentti