Suomalaisena lapsena ensikontaktini institutionalisoituun uskontoon
tuli seurakunnan pyhäkoulusta. Seuraavaksi tutustuin luterilaiseen shariaan kun
kuulin, että eräs koulukaverini ei saa tulla katsomaan telkkaria. Samalla opin
uuden termin: lestadiolainen, joka myöhemmin sai myös etunimen Leevi.
Seuraava suurempi shokki tapahtui, kun pääsin
turistimatkalle rautaesiripun taakse. Tiesin toki, että suomalaiset veivät
Raamattuja Neuvostoliittoon, mutta en tajunnut, miksi kukaan ottaisi Jumalan
takia riskin virua loppuelämänsä gulagilla. Vaikka kyse oli lähetystyöstä,
siinä oli mukana myös aimo annos maallisia ulottuvuuksia hyväntekeväisyydestä
jännityksen hakemiseen.
Kun myöhemmin näin televisiosta, miten Puola murskasi
pappeja poliittisessa koneistossaan jäljettömiin, ymmärsin, miksi puolalaiset
vihasivat sosialismiaan. Heillä ei ollut uskonnonvapautta. Merkillisin
yksityiskohta olikin se, että musta sosialismi (natsismi) ei ollutkaan sen
pahempi kuin punainen. Päinvastoin, Itä-Euroopassa nomenklatuura pakotti alamaisensa
juhlimaan veristä vallankumousta.
Olin käynyt keskitysleirimuseossa, joka tatuoi aivoihini
kuvia yksilönvapauksien menettämisen hinnasta. Olin kuitenkin vielä liian nuori
ymmärtääkseni tuon hinnan koituvan vain tavallisen kansan maksettavaksi. En
tajunnut, että sosialismissa oli myös voittajia: nomenklatuuran jäsenet ja
suuri joukko hyödyllisiä idiootteja.
Aleksandr Solzenitsyn kuvaili osuvasti, että gulagilla
valtaosa vangeista ei valittanut olosuhteista, joilla vastavallankumouksellisia
kohdeltiin vaan sitä, että heitä kohdeltiin vastavallankumouksellisina. Hehän
koittivat auttaa isänmaataan – miksi heidät oli tuomittu!
Näihin aikoihin tutustuin ensi kertaa juutalaisuuteen, ja
samalla tietenkin myös islamiin. Jälkimmäisestä opin kerralla, että se
muistuttaa suunnattomasti eurooppalaisia ideologisia sisaraatteitaan.
Juutalaiset joutuivat maksamaan kovaa hintaa asumisestaan Israelissa, jota
arabinaapurit parhaansa mukaan yrittivät tuhota samoin opein, joita Euroopassa
oli kokeiltu. Vääräuskoisilla ei ole oikeutta harjoittaa uskontoaan.
On toki huomattava määrä ihmisiä, joille uskonnot edustavat
kaikkea huonoa patriarkaalisuudesta suoranaiseen älylliseen tyhmyyteen. Omana
elinaikanani nämä ihmiset jaksavat toistaa toistamasta päästyään, miten
henkiolentoihin uskominen on todiste uskovaisen älyllisestä tasosta.
Laura Huhtasaari on ilmoittanut uskovansa Jumalan luoneen
maailman, kuten Raamatussa kuvaillaan. Tämä hänen oma henkilökohtainen uskomuksensa
on joutunut hyödyllisten idioottien vihan kohteeksi. Vaikka Suomessa siis
periaatteessa on uskonnonvapaus olemassa, käytännössä uskovaiset saa leimata
vajaaälyisiksi. Vain sekulaarin sosialismin uskontunnustus nauttii käytännössä
täyttä uskonnonvapautta.
Nykyinen vihreä sosialismi on uskonnollinen ideologia, joka
julistaa panteistista gaia-kulttia. Siinä on samanlaiset rituaalit kuin
muissakin uskonnoissa, se on luonteeltaan muita alistava ja siinä on pakottavia
dogmeja, joilla niskuroivia alamaisia ajetaan kuriin.
On vain kaukainen haave, että liberaalissa fascismissa
ihmiset saisivat nauttia uskonnonvapaudesta. Maahan tulleiden muslimien myötä
heidän edellytetään luopuvan islamiin elimellisesti nivoutuvasta sharia-laista.
Käytännössä yhteiskunnan on siedettävä erilaisia näkemyksiä ja erilaisia
arvomaailmoja, jos emme halua toistaa 1900-luvun eurooppalaisia totaalisia
hallintomuotoja.
Ainoa keino sietää, on pitää siedettävien lukumäärä
riittävän vähäisenä. Suomessa asuneet tataarit ja juutalaiset eivät
aiheuttaneet omilla uskonnoillaan ristiriitoja, koska heidän toimintansa oli
pienimuotoista. Toiminta oli pienimuotoista myös siksi, että elättääkseen
itsensä, heidän tuli omaksua suomalaiset arvot ja tavat. Vuoden 2015 jälkeen
nuo arvot on haastettu Euroopassa ja siinä sivussa myös Suomessa.
Kun katsoo, minkälaisen yhteiskunnan vihreä fascismi on
2000-luvulla Suomeen luonut, en lainkaan ihmettele, että muslimit avoimesti
kapinoivat sitä vastaan kuten katoliset papit aikoinaan Puolassa. Tulevaisuus
näyttää, uhraammeko omat yksilönvapautemme, mukaan lukien uskonnonvapauden, vai
tulppaammeko islamilaisen muuttoliikkeen.
Miksi näin kävi? Pääsyy on se, että Suomen perustuslaki ei
keskity kansalaisten vapauksiin vaan heidän velvollisuuksiinsa palvella
valtiota. Eliitti mielellään harhauttaa väittämällä, että vapaus tulee ansaita
(Arbeit macht Frei), ja tuo ansainta tapahtuu olemalla vastuullinen (hiljaa).
Vastuu on kuitenkin sillä, kuka käyttää valtaa.
Tavallisella ihmisellä on vapaus kasvattaa lapsensa, ja hän
saa tuota vapautta käyttää sitoutuessaan täyttämään yhteisön hänelle asettamat
velvollisuudet. Velvollisuudet ovat luonteeltaan ohjaavia ja ne nojaavat
paikallisiin arvoihin (Suomessa perinteiset talonpoikaisarvot ovat rehellisyys,
ahkeruus ja vaatimattomuus). Jos kasvattaja poikkeaa velvollisuuksistaan, hän
saattaa menettää pahimmillaan vapautensa kasvattaa lapsiaan, jotka yhteisön
muun jäsenet ottavat turviinsa.
Poliitikolla puolestaan on valtaa, joka ilmenee parhaiten
käsitteessä väkivalta. Ei ole väkivapautta tai -velvollisuuksia – on vain
väkivaltaa, jota käytetään poliisin ja vankeinhoidon kautta vapaudenriistoon.
Valta tuo mukanaan vastuun, johon Olaus Petri viittaa Tuomarinohjeissaan: ”Mikä
ei ole oikeus ja kohtuus, ei voi olla lakikaan.”
Suomalainen poliittinen rälssi on luopunut tuosta säännöstä,
ja sen sijaan se yrittää sälyttää vastuun niille, joilla ei ole valtaa ja ottaa
pois vapauden niiltä, jotka täyttävät velvollisuutensa. Huhtasaari uskoo, että yksilöillä on
olemassa ns. luonnonoikeudet (God given rights), joita kukaan ei voi riistää
pois. Huhtasaari näyttää niin korkeaa moraalista esikuvaa, että kreationismille
on mahdotonta asettaa mitään hintalappua kenenkään maksettavaksi, koska se
kuuluu uskonnonvapauden piiriin.
4 kommenttia:
Politiikasta kuten myös valtiollisesta virasta on tullut uravalinta, joka ohjaa näkemyksiä ja mielipiteitä. Luottamustehtävän tai viran haltijat pyrkivät edistämään asioita, jotka edistävät heidän omaa urakehitystään. Tämä on johtanut moraalikatoon eli ns. isänmaan edun unohtamiseen.
Räikeimmillään moraalikato näkyy Timo Soinin hillotolpan metsästyksessä.
Valtaosa poliitikoista ei ikinä pääsisi tuolle tulotasolle, joten heidän kannattaa itsekkäästi ajatellen nuolla hierarkiassa ylempiään. Ihan sama juttu kuin muissakin korporaatioissa. Hyvin harva nykyihminen jaksaisi elää sitä kuluttavaa elämäntapaa, jota suomalaiset talonpojat edustivat. Siksipä heidän arvoilleen nykyisin naureskellaan ja ivataan.
Huhtasaaren kreationismi oli presidenttiehdokkuudessaan ainoa asia, joka häiritsi minua alkuun. Aika pian päädyin pohdinnoissani siihen tulokseen, että kannatan mieluusti avoimesti kristittyä, joka uskoo moraalin kumpuavan muusta kuin kavereiden kesken sovitusta lainsäädännöstä ja joka avoimesti antaa ymmärtää suuremman ihanteen ohjaavan toimintaansa. Vaikka syyksi riittäisikin totta puhuen pelkästään suvakkien paskahalvausten odotettavissa oleva taajuus.
Näitä hajatelmia pyörittelin tänään omassakin blogissani. https://oikeavaihtoehto.blogspot.fi/2017/08/aivoitus-i.html
Kristian, olemme kaikki omin silmin päässeet näkemään että vihreä fascismi on ajanut kansamme ja maanosamme jyrkänteen reunalle tai sen yli. Sata vuotta sosialismia ei näemmä opettanut ihmisiä. Tarvitaan uusi sota jonka jälkeen säädetään perustuslaki uudelleen.
Lähetä kommentti