– Jos näitä päätöksiä [yhteiskuntasopimus] ei osata tehdä itse, niin kuuluisa troikka – joka on käynyt muutamassa Etelä-Euroopan maassa – tulee kertomaan, mistä leikataan. Se on sitten kylmää kyytiä.Orpon käsitys edustuksellisesta demokratiasta on valitettavan kuvaava. Samasta syystä hän kuvittelee, että epädemokraattiset instituutiot (EU-komissio, IMF ja EKP) ovat oikeutettuja, ja hän kunnon sosialistin tavoin pitääkin parlamentarismia epäonnistuneena yhteiskunnallisena toimintamuotona. Mitä Orpo tosiasiassa sanoo on, että jos ette tee kuten minä käsken, otamme teiltä vallan pois ja siirrämme sen ulottumattomiinne. Kyseessä on tyylipuhdas vallankaappaus, josta ainakin ennen muinoin perustuslaissa määrättiin rangaistus.
Orpo on hyvinvointivaltion vankkumaton tukija. Hän edustaa klassista italialaista fascismia, jossa etujärjestöt ja korporaatiot sopivat ohi edustuksellisen demokratian kansalaisia koskevista asioista. Hän teknokraatti, joka uskoo kansaa etevämpään johtoeliittiin, aivan kuten aatetoverinsa (sic) sivilikit. Aidon sosialistin tavoin myös Orpo kuvittelee, että poliitikoilla on oikeus päättää, mitä ihmiset saavat tehdä ja omistaa. Jos joku saa päättää, mitä oikeuksia kansalaisilla on, hän voi myös ottaa oikeudet pois. Tuollainen ajattelutapa on ideologinen, eli dogmaattinen ja toisia pakottava. Sen vastakohtana on luonnonoikeudellinen filosofia (ei siis ideologia), jonka mukaan ihmisillä on oikeuksia, joita kukaan ei voi ottaa pois.
Oma näkemykseni on, että Suomi on jo sillä tiellä, joka päätyy troikan syliin. Nykyinen poliittinen eliitti ei omaa ideologisuuttaan ymmärrä, mitä maailmalla tapahtuu. Yhdysvalloissa kehitys on pisimmällä ja presidentin esivaaleissa vastakkain ovat eliitin sylikummi demokraattien Hillary Clinton sekä republikaanien edustajat Donald Trump ja Ted Cruz. Heistä jälkimmäinen edustaa Tea Party -liikkeen filosofiaa kun taas Donald Trump itsekin kuuluu toki eliittiin, mutta suorapuheisuutensa takia luo itsestään mielikuvan eliittiin kyllästyneestä kapinallisesta. Myös Euroopassa eliitin vastainen liikehdintä on joissain maissa varsin pitkällä, mutta varsinaista läpimurtoa jouduttaneen odottamaan vielä ainakin vuosikymmenen verran pidempään kuin Yhdysvalloissa. Näillä näkymin amerikkalaisetkaan eivät vielä ole valmiita valitsemaan selvästi eliittiä syrjäyttävää presidenttiä (Cruz) vaan Hillary valittaneen neljäksi vuodeksi ylläpitämään viivytystaistelua.
Suomessa huolta herättää kansallismielisen vasemmiston nousu. Aivan kuten Saksassa 30-luvulla, myös Suomessa internationalistisen sosialismin vastustajaksi nousi nationalistinen vasemmisto. Vaikka kansallissosialismi onkin huolta herättävä aate, vähintään yhtä huolestuttava on internationalistinen sosialismi (hyvinvointivaltio), jota kuitenkaan ei valtavirtamediassa haasteta. Kansallissosialistien noususta Suomen poliittinen eliitti saa siis syyttää itseään ja omaa aatettaan. Suomalaisen kansallissosialismin ongelma on - kuten saksalaisen esikuvankin - sen kannattajien heikot älynlahjat. Tyhmillä on samanlainen oikeus päättää omista asioistaan kuin viisaammillakin, mutta tyhmyys - olkoon luonteeltaan nationalistista tai internationalistista - ei saisi oikeuttaa päättämään muiden asioista. Sivilikkien tapaan molemmat uskovat olevansa oikeutettuja pakottamaan muut oman aatteensa taakse.
Palatakseni vielä Orpon arvioon Suomen tulevaisuudesta totean, että Suomen talouden ongelmat johtuvat korkeasta verotuksesta, sääntelystä ja nuoresta demokratiastamme. Lyhyitä ajanjaksoja lukuun ottamatta suomalaiset poliitikot eivät ole sitoutuneet demokraattiseen ajattelutapaan, vaan erilaiset kekkoset, haloset ja kataiset ovat pitäneet yksilönvapauksia lähinnä pilkkanaan. Keskeisin ongelma suomalaisessa demokratiavajeessa on niin kansalaisten kuin poliitikkojenkin enemmistön vajavainen ymmärrys poliittisista ideologioista. Kun kansallissosialisteja kutsutaan (ääri)oikeistoksi, on selvää, että kyseessä on joko tahallinen tai tahaton väärinymmärrys. Jos oikeistolaisuus määritellään kapitalismiksi - siis yksilönvapaudeksi - niin jonkin niin tuhoisan ideologian kuin kansallissosialismin rinnastaminen siihen on älyllinen kuperkeikka. Joka tällaiseen kuperkeikkaan kykenee, ei ole kykenevä päättämään muiden ihmisten - varsinkaan kapitalistien - elämästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti