Ayn Randin kirja Atlas shrugged perustuu lyhyesti sanottuna ajatukseen, jossa lisäarvoa tuottava väestö hylkää valtionsa. Myönnän heti kättelyssä, että kirja on minulla edelleen kesken ja saattaa muuttua omaksi iisakin kirkokseni. Siitä huolimatta pidän ajatuksesta, että suomalaiset yhtiöt ja yrittäjät lopettaisivat verojen tilittämisen valtiolle. Suomen, kuten muidenkin valtioiden, luottoluokitus perustuu pitkälti siihen, että miten hyvin ne onnistuvat keräämään veroja. Suomi on tässä suhteessa luultavasti maailman kärkimaa, mutta nyt nähty luottoluokituksen lasku ei johdu kyvyttömyydestä kerätä veroja vaan uhkakuvasta, että verokertymä saattaa tulevaisuudessa laskea. Osin toki taloudellisen ahdinkomme vuoksi mutta osin myös siksi, että olemme saavuttaneet saturaatiopisteen verotuksessa.
Terho Pursiainen käyttää nimitystä kuninkaan aarre yhteiskunnan kokonaisvarallisuudesta. Kun verotusta kiristetään tarpeeksi, kansalaiset "säästävät" jättämällä verot maksamatta eli käytännössä käyttävät aikansa sellaiseen toimintaan, jota ei veroteta ja jopa niin, että ulkoistavat myös elantonsa sosiaalitukien varaan. Yksilön tasolla toiminta on toki kovin rationaalista ja kun tarpeeksi moni yksilö moiseen valintaan päätyy, on kyse markkinatalouden toiminnasta. Vaikka poliittinen eliitti kuinka yrittää säädellä markkinoita, niitä ei voi kahlita vaan raha rynkyttää aina irti kahleistaan. Tarvittaessa vaikka tällä tavalla.
Näinä järjettömyyden aikoina on mielenkiintoista ajatella, että joku pieni kunta Suomessa - olkoon vaikka kuvitteellinen Karsina Orwellin hengessä - julistautuisi itsenäiseksi. Blogikollega Yrjöperskeles on tämän kaltaisia kehityskulkuja käsitellyt blogissaan, joten ajatus on selvästi ollut muidenkin mielessä. Kun en omaa Yrjön mielikuvitusta, en lähde hahmottamaan kuvitteellisia kehityskaaria vaan tyydyn pohtimaan asiaa kuivemmin ja ehkä vähän tylsemminkin.
Suomesta irtautumista ei tosiaan ole tehty helpoksi. Yhdysvalloissa on tietääkseni yksi osavaltio (Teksas) joka sai kirjattua sopimukseensa liittovaltioon liittyessään, että sillä on myös oikeus erota siitä niin halutessaan. Kuten Suomen oma itsenäistyminenkin osoittaa, muut maat eivät herkästi tunnusta uutta valtiota eivätkä varsinkaan, jos vanha emävaltio sitä vastustaa. Kylmän sodan aikana DDR:n valtiollisen suvereniteetin tunnustaminen oli tuskaista, vaikka valtio ilmiselvästi oli oikea ja todellinen huolimatta sen rumasta syntymätavasta. Niinpä Suomesta käytännössä voisi irtaantua vain pääkaupunkiseudun ulkopuolinen alue kokonaisuudessaan, mutta yksittäisen kunnan irrottautuminen on täyttä utopiaa.
Ajatellaan kuitenkin, että joku alue Suomessa - Karsina - päättäisi julistautua itsenäiseksi. Sen uusi perustuslaki olisi syytä kopioida esimerkiksi Sveitsistä tai mahdollisesti Yhdysvalloista, joissa hallinto ei ole voinut muuttaa satoja vuosia vanhaa perustuslakia itselleen mieluisammaksi toisin kuin Suomessa, jossa perustuslain yli kävellään kuin Israelin lipun Gazassa. Itsenäisen valtion tunnusmerkkinä on myös kyky puolustaa itseään ja rajojaan. Ensimmäiseksi Karsinan olisikin siis järjestettävä puolustusvoimansa ja rajavalvontansa kuntoon. Länsimaissa noin pari-kolme prosenttia työikäisestä väestöstä työskentelee näissä instituutioissa, mikä Karsinan tapauksessa voisi tarkoittaa paria tuhatta ihmistä, mikäli Karsina olisi Turun kokoinen valtio.
Käytännössä mikään kaupunki ei kuitenkaan Suomesta irrottaudu, vaan jäljelle jäävät pienehköt maalaiskunnat, joissa on asukkaita viitisen tuhatta. Sen kyky puolustaa itseään perustuisi siis täysin sveitsiläistyyliseen kansalliskaartiin, jossa jokainen kuntalainen puolustaa omaa maataan, omaa kotiaan. Suomen puolustusvoimat toki helposti murskaisi tuollaisen porukan, mutta esimerkiksi Ruotsin armeija olisi jo helisemässä kohdatessaan moista - mikäli päättäväistä - vastarintaa. Siksi on syytä lähteä siitä liikkeelle, että irrottautuminen Suomesta tapahtuisi siedettävässä yhteisymmärryksessä eduskunnan kanssa.
Pienen valtion valuutta ei käytännössä ole vaihtokelpoinen, joten vaihtoehtona olisi ottaa jonkun luotettavan naapurimaan valuutta (Ruotsin kruunu) tai kansainvälinen reservivaluutta kuten Yhdysvaltain dollari tai Sveitsin frangi. Karsina voisi hyvinkin päätyä Ruotsin kruunuun, joka sidottaisiin yhden suhteessa yhteen uuteen Karsinan markkaan. Muu lainsäädännön perusta olisi myös tarpeen kopioida, ja esikuvana voisi toimia joku yksinkertainen ja maalaisjärkeä vastaava koodisto, jossa yksilönvapauksia kunnioitetaan ja rangaistukset vastaavat oikeustajua. Mikään sharialaki ei siis tule Karsinan tapauksessa kyseeseen, vaan pikemminkin jonkinlainen moderni versio Suomen lainsäädännöstä maailmansotien väliseltä ajalta.
Karsinan kyky selviytyä itsenäisenä valtiona nojaa tietenkin sen kykyyn käydä ulkomaankauppaa ja tuottaa kansalaisilleen tuontitavaroita, joita sen pitäisi ostaa saamillaan vientituloilla. Tässä tapauksessa tärkein vientimaa olisi luonnollisesti Suomi, mutta koska Suomen taloudellinen suorituskyky on kovin surkea, myös muuta ulkomaankauppaa tarvitaan. Siksi Karsinan on tärkeä houkutella ulkomaisia sijoituksia ja mahdollisesti myös suuryritysten pääkonttoreita, joiden saaminen on tietenkin riippuvainen siitä, miten Suomi suhtautuisi uuteen rajanaapuriinsa. Sotilaallinen konflikti ei houkuttele kansainvälisiä pääkonttoreita, vaikka veroaste olisi nolla.
Oletetaan kuitenkin että Suomi suhtautuisi uuteen naapuriinsa suotuisasti ja pitäisi Pietari Suuren tapaan tätä jonkinlaisena mielenkiintoisena kokeiluna tai näyteikkunana omasta suvaitsevaisuudestaan. Karsinan läpi kulkisi satavarmasti valtateitä ja mahdollisesti myös rautateitä. Vanhoista asukkaista myös iso osa kävisi rajan yli ansiotyössä, joten uuden valtion rajat olisivat melko kuvitteellisia käytännön tasolla ja vastaisivat pitkälti nykyistä (tai pian entistä) Schengenin sopimusta. Karsinalla olisi kuitenkin nyky-Suomeen verrattuna yksi ylivertainen asema: se voisi aina palauttaa ei-toivotut siirtolaiset rajan yli takaisin Suomeen.
Millä Karsina sitten eläisi? Se tarvitsee yrittäjiä, joiden houkutteleminen perustuu yhteen yksinkertaiseen vetovoimatekijään: riskin ottamiseen. Tärkein keino houkutella yrityselämää on vapaan kilpailun varmistaminen ja siitä huolehtiminen, että yrittäjän kannattaa ottaa taloudellinen riski. Riski ja tuotto kulkevat käsikkäin, joten yrittäjä tarvitsee palkkion riskin otosta. Nyky-Suomessa yrittäjä ei eroa palkansaajasta vaan saa keskimäärin saman tulotason ja kantaa silti kaikki riskit. Kuinka moni palkansaaja olisi valmis vuokraamaan työnantajaltaan toimitilat, jos varmuutta työsuhteen jatkuvuudesta ei ole tai palkka sidottaisiin hänen henkilökohtaiseen tuottavuuteensa?
Karsinan keskeinen kilpailukyky muodostuu siis sen kyvystä houkutella uusia yrittäjiä kansalaisikseen. Tärkein tehtävä on varmistaa vapaan markkinatalouden toiminta. Se tarkoittaa, että ihmisille jää valtaosa heidän ansioistaan itselleen päätettäväksi, kuinka se kulutetaan. Mikäli vanhemmat haluavat kouluttaa lapsensa kotona, ei heidän pidä osallistua koululaitoksen ylläpitoon. Mikäli vanhemmat haluavat kasvattaa lapsensa kunnon muslimeiksi, ei yhteiskunnan tule siihen puuttua. Mikäli vanhemmat haluavat lahjoittaa rahaa kehitysapuun, he voivat sen omien tulojensa puitteissa vapaasti tehdä. Lyhyesti sanottuna - antaa ihmisten päättää, mitä markkinoilla tuotetaan ja mihin hintaan.
Suomen julkisella sektorilla työskentelevistä ihmisistä 80% on naisia. Suomi on ulkoistanut lasten hoidon samoin kuin lasten hankkimisenkin varmistaessaan naisten pääsyn työelämään. En osaa sanoa, miten kurjasti naisten asiat ennen olivat heidän kasvattaessaan kotona omia lapsiaan ja ollessaan miehensä tuloista riippuvaisia, mutta ilmeisen huonosti, koska paine nykysuuntaukseen on ollut valtava. Nykynaisilla - ja miehillä - ei kuitenkaan tunnu olevan sen parempi tilanne, koska naisista 20% ja miehistä jopa 25% jää lapsettomiksi. Kyetäkseen huolehtimaan omasta yhteiskunnastaan Karsinassa olisi päätettävä, millä tavalla tulevien sukupolvien lukumäärä turvattaisiin. Kyseessä on pitkälti arvomaailmaan liittyvät valinnat, jotka edellyttävät sekä yksilöiltä että yhteiskunnalta selkeitä moraaliin perustuvia linjauksia.
Kaikkinensa olen kohtuullisen optimistinen sen suhteen, että Suomeen voisi syntyä Karsinan tapainen vapaavaltio, jonka hallinto perustuisi ns. luonnonoikeuksiin ja klassiseen liberalismiin. Paradoksaalisesti sen suurimpana esteenä ovat itseään suvaitsevaisina ja monikulttuurisina itseään pitävät ihmiset. Samat tahot, jotka ovat luoneet sotia ja vallankumouksia vaatiessaan muita hyväksymään yksinkertaiset ratkaisut ainoina vaihtoehtoina monimutkaisiin ongelmiin.
8 kommenttia:
En osaa sanoa, miten kurjasti naisten asiat ennen olivat heidän kasvattaessaan kotona omia lapsiaan...
Mielenkiintoista, miniäni on hyvin tyytyväinen ollessaan kotiäitinä. Suurin ongelma tässä on se, että lapsille on vähänlaisesti leikkikavereita kun niin monet laittavat lapsensa tarhaan päiväajaksi. Mutta lasten terveys ja hyvinvointi on hänelle ja pojalleni tärkeämpää. Tähän asti heidän erikoislaatuinen kokeilunsa on tuottanut hyviä tuloksia. Sairastelu on vähentynyt ja lapset ovat muutenkin hyvinvoivia ja hilpeitä.
Hupsis! Tässä tuli puhuttua lapsista eikä heidän äidistään... Mutta kai teilläkin on tärkeysjärjestys kohdallaan?
Lisäarvoa tuottava väestö voi hylätä valtionsa. Valitettavasti se ei tapahdu Smith & Wessonin kuvaamalla tavalla vaan siten, että koulutettu väestö ja yritykset muuttavat rajojen ulkopuolelle. Ja tämä vaara on Suomessa hyvin todellinen. Suuryritykset siirtävät tuotantoaan ulkomaille, pienemmät yritykset perustetaan Viroon. Eläkeläiset muuttavat Espanjaan, Portugaliin, Floridaan ja Viroon. Insinöörit ja muu koulutettu ja ammattitaitoinen porukka muuttaa ensin kotimaisten firmojen ulkomailla oleviin toimipaikkoihin ja sitten siellä toimiviin naapurifirmoihin. Valtio yrittää paikata tästä aiheutuneita tulonmenetyksiä korottamalla veroja. Se vain kiihdyttää tätä kehitystä. Oman lisänsä tähän kehitykseen tuo työllistymättömän ja kouluttamattoman väestön tuonti tänne elätettäväksi. Ja tämä ei ole mitään spekulointia, vaan tilastosta luettavissa olevaa toteutunutta kehitystä.
Pienissä valinnoissa näkyy kunkin arvojärjestys. Jotkut äidit laittavat lastensa edun oman etunsa edelle, toiset pitävät työtään tärkeämpänä kuin lapsiaan. Sama pätee parisuhteissa, jotka kestävät nykyisin tasan niin kauan kuin nainen on tyytyväinen. Yhteiskunta on astunut kotien kynnysten yli ja ottanut miehen paikan elättäjänä ja naisen paikan lastenhoitajana.
Samalla tavalla kuin anopit ja miniät eivät enää asu saman katon alla tai lapset vaikene ruokapöydässä ja teitittele vanhempiaan, myös tälle muutokselle on ollut kysyntää ja tarvetta. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että yhteiskunnan tulisi taloudellisesti edistää poliitikkojen näkemystä oikeasta perhemallista. Perhe on yhteiskunnan ydin, ja sitä pitäisi suojella pikemminkin kuin suhtautua siihen neutraalisti tai jopa vähättelevästi.
Strix Senex, olet aivan oikeassa. Ehkä tuo tulevaisuuden Karsina onkin Viro.
Itse hahmotan eri kansojen kilpailukyvyn kuin vesikerrokset meressä. Jokainen kansa kelluu juuri sillä syvyydellä, johon sillä on paukkuja henkisesti ja taloudellisesti. Suomi pitkään kellui pinnalla Ruotsin ja Norjan vieressä, mutta nyt molemmat ovat vajonneet syvälle. Vajoaminen on ainakin hetkeksi pysähtynyt, koska meillä on kuitenkin hurjasti infraa ja kumulatiivista osaamista kertyneen.
Jos kuivapukuumme ei pian pumpata lisää ilmaa, jatkamme vajoamista syvemmälle. Alapuolellamme on edelleen suurin osa maailman maista, mutta vähitellen ne nousevat sieltä ja me saatamme yhä vajota. Vaikka Suomi ei taloudellisesti köyhtyisi absoluuttisin mittarein jatkossa, sen suhteellinen asema kyllä heikkenee. Joskus jollain aikavälillä tähän toki tulee muutos, mutta se edellyttää sosialismin hylkäämistä pysyvästi siten, että se ei ole edes teoreettisen amahdollisuutena poliitikkojen ja virkamiesten puheissa tai edes ajatuksissa.
Voimme helposti nähdä, että yhtä vaikeaa kuin irakilaisen turvapaikanhakijan on luopua uskonnostaan on suomalaisen poliitikon ja virkamiehen luopua sosialismistaan. Niin kauan mikään ei muutu parempaan.
Minä kyllä väittäisin, että tuo Viron on jo tämän päivän Karsina. Virolaiset poliitikot eivät suomalaisten tyyliin käy perseilemässä Brysselissä, vaan ainakin vielä asettavat oman kansan edut etusijalle.
Siellä on yrittäminen paljon järkevämpää. Mustalaiset, islamilaiset ja kerjäläiset eivät pyöri jaloissa, eli yksityisen kansalaisen turvallisuus on korkeata luokkaa, venäläisestä vähemmistöstä huolimatta.
Virohan ilmaisi joku vuosi sitten aikovansa tulla Euroopan matalimman verotuksen maaksi. Se voi hyvin onnistua imemään suomalaisia yrittäjiä niin paljon, että onnistuu tavoitteessaan nostaa kansalaistensa elintason suomalaisten yläpuolelle. Matkaa toki on paljon, mutta juuri Suomi ei ainakaan tee mitään parantaakseen asemiaan.
On ollut hämmentävää seurata Carl Haglundin vuodatusta Stubbin hallituksen huonosta toimintakyvystä. Calle kuitenkin istui kuin homesieni kylpyhuoneen saumassa kovin tyytyväisenä asemaansa ja etuihinsa. Vasta kun edut katosiva, alkoi poru huonosta hallitustaipaleesta. Jos nämä hyväkkäät oikeasti ajattelisivat muidenkin kuin itsensä ja lähipiirinsä etua, he lopettaisivat politikoimasta ja siirtyisivät sankoin joukoin yrityselämän palvelukseen. Luulisi nyt siellä olevan kysyntää noin taitaville neuvottelijoille ja visionääreille.
Hyvin mielenkiintoinen ajatus. Olen leikitellyt samalla itsekin. Yhden pointin tuon esille ja se on Karsinan sijainti.. Pääasiallisesti akseleita on kaksi: 1) syrjässä - varrella ja 2) rajalla - keskellä. Tästä seuraa neljä vaihtoehtoa:
a) syrjässä - rajalla: esim. Ilomantsi.
b) syrjässä - keskellä: esim. Suonenjoki.
c) varrella - rajalla: esim. Kitee.
d) varrella - keskellä: esim. Äänekoski.
Rajalla sijaitseminen tarkoittaa, että kyseessä ei olisi Suomen enklaavi, mikä taas on geopoliittisesti vahvempi asema - tai sitten heikompi. Syrjässä sijaitseminen tarkoittaa, että paikkakunnan läpi ei kulje tärkeää reittiä. Tällaisen paikkakunnan irtautuminen olisi ehkä helpompaa, kun taas reitin varrella oleva saattaisi irtautuessaan hyötyä huomattavasti asemastaan.
Joka tapauksessa yksittäinen kunta olisi luultavasti liian pieni itsenäisyyteen, kun ajattelee mitä kaikkia velvoitteita terveydenhuollosta koulutukseen tulisi hoidettavaksi, etenkin kun on oletettava että ex-emämaa ei välttämättä ole suopea. Sen sijaan melkein mikä tahansa Suomen maakunta siihen pystyisi. Vähän Viron tapaan.
Jaska, yksittäisen kunnat velvoitteet ovat vähän eri asia, kun nyt Arkadianmäen kunnanvaltuusto tekee kunnalliset päätökset ukoistettuaan valtakunnalliset päätökset Brysseliin.
Esimerkiksi - Laihian kunnan maine nuukana johtuu kuulemani mukaan siitä, että 1868 suuren nälänhädän (jota muuten pahensi Suomen Pankki) aikaan kunnan läpi pääsi kulkemaan, mutta kuntaan ei siirtolaisilla ollut asiaa. Päätöksen takia Laihia oli ainoa kunta, jonka omia asukkaita ei kuollut nälkään!
Lähetä kommentti