tiistai 3. maaliskuuta 2015

Australia

Kuluneen vaalikauden kaikkein keskeisin epäonnistuminen liittyy suurten eurooppalaisten pankkien konkurssin torjumiseen. Pankit loivat useaan maahan hintakuplan luottaen siihen, että viime kädessä poliitikot eivät anna pankkien mennä konkurssiin kuplien puhjetessa. Vaikka poliitikot lupasivat, että euromaat eivät takaa toistensa velkoja, pankkiirit ymmärsivät että yhteisvaluuttaa ei saa toimimaan muuten kuin takaamalla ristiin. Jälkiviisaana voi todeta vain yhden asian: Soini oli oikeassa.

Katainen yritti ostaa Soinin hiljaiseksi tarjoamalla hallituspaikkaa erivapaudella olla äänestämättä Välimeren maiden tukipakettien puolesta. Tämän epäonnistuttua Soini yritettiin nujertaa siten, että kaikki muut puolueet asettuvat yksimielisesti sen tavoitteita vastustamaan. Vastustus johti hallituksen täydelliseen halvaantumiseen ja maan kannalta tärkeiden tosiasioiden tunnustamatta jättämiseen. Sen jälkeen maa on ajelehtinut vailla ohjausta niin talous- kuin turvallisuuspoliittiseen akanvirtaan.

Talouspolitiikassa suurin virhe oli siis liittyä euroalueeseen, joka ei sovellu sosialistisille erillisille kansallisvaltioille. Tätä EU on lähtenyt torjumaan ylikansallisella ja äänestäjien ulottumattomissa olevilla menetelmillä ajaessaan keskusjohtoista liittovaltiota. Korkea verotus yhdistettynä suureen tehottomaan julkiseen sektoriin on tullut tiensä päähän. Ongelmat voidaan ratkoa joko kertarysäyksellä tai uskoa ihmeisiin, kuten Marice McTiguenin erinomainen kuvaus Uuden Seelannin lamanhoidosta paljastaa (Uusi Seelanti 15.9.2014).

Turvallisuuspolitiikassa virhe on ollut jatkuvan NATO-option roikottaminen. Tällainen optio oli ehkä Ahtisaaren aikana olemassa, mutta vuodesta 2000 lähtien se on ollut kuvitelmaa. Meillä on nyt loistava tilaisuus tarkastella maamme kannalta merkittävien kansainvälisten sopimusten aiheuttamia kustannuksia suomalaiselle veronmaksajalle yhteisvaluutta euron osalta, kun yhteistä talouspolitiikkaa on puolustettu kustannuksista piittaamatta. Sama opiksi ottamaan kykenemätön Sekoomus ja sen Vihreä puisto-osasto haluavat nyt liittää Suomen ylikansallisen ja epädemokraattisen NATO:n jäseneksi lisäämään suomalaisen veronmaksajan kustannuksia turvaamalla muiden maiden sotilaallista puolustamista. Sitä samaa tarmoa ja kriittisyyttä, jolla arvostellaan Putinin toimia, ei kohdisteta omiin päättäjiimme.

Sekä talous- että turvallisuuspolitiikan epäonnistumisen hiomaton timantti on muslimien jatkuvasti kasvava maahanmuutto. Luojan kiitos ilmastomme vähän jarruttaa timantin särmien hiomista verrattuna Ruotsiin ja Norjaan, joita Suomen poliittiset johtajat siis haluavat aseellisesti nyt liittyä puolustamaan. Minkäänlaista kriittistä keskustelua tulevien vasemmistoäänestäjien massamaahanmuutosta ei sallita. Rahaa hankkeeseen löytyy loputtomasti kuten Ruotsin vuosittaisen 100.000 maahanmuuttajan haaliminen paljastaa. Maavoimansa Ruotsi ajoi alas, ja voi pohtia, mitä käy valtiolle, joka julkisesti ilmoittaa olevansa kykenemätön puolustamaan aluettaan? Maan valtaa joku muu maa tai kuten Ruotsissa, maahanmuuttajat luovat Ruotsista sellaisen valtion ettei se kenellekään muulle enää kelpaa.

Talous- ja turvallisuuspolitiikan todellinen kruununjalokivi on ihmisen aiheuttama maapallon lämpeneminen. Euron ja maahanmuuton tavoin tämän osalta ei kustannuksissa pihistellä toisin kuin puolustusbudjetissa. Ihmiskunnan suurimmaksi uhaksi nostettua lämpenemistä on median ja poliitikkojen yhteisrintamassa markkinoitu perinteisestä kristinuskostaan luopuneille ihmisille uutena tiedeuskontona. Markkinoijat ovat omaksuneet jopa kristillisiä käsitteitä kuten ane ja synti. Joanne Novan blogissa on hyvä kirjoitus, missä paljastetaan tiedeuskonnon perustusten lepäävän ironisesti valheiden - ei tieteen - päällä.

Vuonna 1933 Australian meteorologit tekivät merkittävän työn ja keräsivät yksiin kansiin maanosansa mitatut lämpötilat edellisen 74 vuoden ajalta. Aineisto on nyt käyty läpi ja verrattu sitä ilmaston lämpenemistä ennustavien tietojen kanssa. Paljastui, että alkuperäisiä lukemia on keskimäärin laskettu 0,4 celsius-astetta. 1900-luvulla tapahtunut 0,9 asteen lämpeneminen selittyy puoliksi aineiston säätämisellä halutun kaltaiseksi. Novan blogissa kysytäänkin hyvin, että jos noita ikivanhoja mittaustuloksia piti kaupunkisaarekeilmiön vuoksi pudottaa, niin eikö nykyisiä pitäisi pudottaa vielä radikaalimmin? Sen jälkeen mitatusta 0,9 asteen lämpenemisestä ei jäljelle jää mitään.

2 kommenttia:

Professori kirjoitti...

Autralian ilmastotilastoissa on tosiaankin tapahtunut melkoisia muutoksia viime vuosina. Itse tulin tallentaneeksi kuvakaappauksin nämä muutokset: Todisteet viittaavat tieteelliseen epärehellisyyteen ilmastonmuutostutkimuksessa?

Saman kirjoituksen lopussa näkyy myös globaaleihin lämpötilaennusteisiin liittynyt manipuolointi.

Kumitonttu kirjoitti...

Kusetuksen tekijät julistivat vertaisarviointia parhaana puolustuksenaan. Kauan se on pitänytkin.