maanantai 12. tammikuuta 2015

Käsitteen hässimistä - VALTA ja VASTUU

Ansioitunut verkkosivusto Pohmisrässy on kääntänyt norjalaisista muslimeista tehdyn artikkelin. Otsikko on jo paljastavasti "Sananvapaudella on rajansa". Siinä muslimit yrittävät selittää, että vapaus ja vastuu kuuluvat yhteen. Kommentoinkin sivulla, että asiahan ei suinkaan ole näin. VALTA ja VASTUU kuuluvat yhteen. VAPAUS on vastuusta irrallaan ja siihen liittyy VELVOLLISUUS (tehdä tai olla tekemättä jotain).

Aina ansiokkaassa Roopen Mediaseurannassa puhuu Helsingin muslimien yhdyskunnan puheenjohtaja Hamza Peltola:
Peltola ei usko, että kaikki muslimien teoiksi väitetyt terrori-iskut olisivat todella heidän tekemiään. Hän ei esimerkiksi usko, että WTC:n terrori-iskujen taustalla olisivat muslimit.
Peltolan väite on läheistä sukua holokaustin kieltämiselle. Jos muslimit vihastuvat pilakuvista ei varmaan ole kaikkein hedelmällisin ulostulo vuorovaikutuksen kannalta väittää WTC-iskun motiivin olleen muslimien mustamaalaaminen! Mutta ihan oikeasti - mitä muuta voi muslimijohtajalta odottaa?

Kuten siis totesin, valta ja vastuu kulkevat yhdessä ja vapaus on aina rajoittamaton. Kun muslimijohtaja käyttää sananvapauttaan - joka on siis aina absoluuttinen - yllyttäessään kannattajiaan toimintaan, hän käskyttää eli käyttää valtaansa. Kun minä kirjoitan jotain, käytän sananvapauttani vaikka se loukkaa miten ja kuinka muslimeita ja muita vasemmanlaidan kulkijoita. Mutta minä en käytä valtaa mihinkään suuntaan puolustaessani vapautta, joten en myöskään ole vastuussa kirjoitusteni herättämistä tunteista.
Illan - oikeastaan koko viikon - tärkein uutinen tiivistyy tähän yhteen kuvaan alla.

21 kommenttia:

Kari kirjoitti...

Charlie Hebdon tapauksessa, muslimien loukkaantumisesta Israelin ja juutalaisten riistäytymisestää irti Dhimmiydestä ja Lännen kansojen alistumisesta johtajiensa johdolla siihen on koko ajan kyse vain yhdestä asiasta, vallasta. Siitä kuka määrää.
Puheet sananvapaudesta yms. eivät liity asiaan mitenkään.

Islamin tavoite on kolonialisoida ja alistaa koko muu maaailma valtaansa.
Millä maantieteellisellä- tai elämän alueella näin ei tapahdu, niin heidän tunteensa kuumenuvat ja he luokkaantuvat.
Tämän ideologisen "kauhukakaran" loukkantumisten ja raivokohtausten takoituksena on alistaa muut valtaansa. Ainoastaan rangaistus/keppi, ei palkitseminen /porkkana, voi parantaa tuollaista käytöstä.

Kari kirjoitti...

KT: " Mutta minä en käytä valtaa mihinkään suuntaan puolustaessani vapautta".

Vapautta puolustaessa pyritään hankkimaan valtaa esim islamin alistamista vastaan.
Seurauksena on väistämättä palaneita käämejä, halusit tai et.

Kumitonttu kirjoitti...

Käämejä palaa, se on selvä asia. Mutta kuten totesin, en minä ole niistä vastuussa. Eivät Charlie Hebdon piirtäjät olleet vastuussa piirrostensa aiheuttamista tunteista eivätkä siten omasta kuolemastaan.

Kuten tuossa ylemmässä kuvassa näkyy, vastuu ilman valtaa johtaa luovuttamiseen.

Hakki kirjoitti...

"Eivät Charlie Hebdon piirtäjät olleet vastuussa piirrostensa aiheuttamista tunteista"?? Ainakin he varmaan pyrkivät aikaansaamaan lukijoissaan / katsojissaan tunteita? Miksi muuten moista viestintää ammatikseen tai harrasteekseen harrastaa?

Omasta kuolemastaan he varmasti eivät ole vastuussa. Siitä kantavat miehekkäinä vastuun ne, jotka eivät enää mistään henkilökohtaisesti vastaa.

Vaan mikä ilo on siitä, että on taistellut - kynällä tai rynkyllä aiheuttaen määräämätöntä mielipahaa, tuskaa ja käsrsimystä täysin ulkopuolisille ja muuten vaan viattomille ihmisille?

Kumitonttu kirjoitti...

Hakki, eiväthän he voi olla vastuussa siitä, että joku niille nauraa ja joku niistä verisesti (sic) loukkaantuu. Miten voi olla vastuussa kahdesta toisilleen niin vastakkaisesta tunteesta?

Pointti on siinä, että voidakseen olla vastuussa ihmisellä pitää olla valtaa. Mitä valtaa Hebdon piirtäjillä tarkasti ottaen oli? Hehän käyttivät vapauttaan eivätkä valtaa.

Vapauden vastinpari on siis velvollisuus. Heillä on voinut olla velvollisuuksia toimia tai olla toimimatta jollain ranskalaiseen tai vasemmistolaiseen maailmankuvaan kuuluvalla tavalla, mutta velvollisuus (positiivinen tai negatiivinen) on eri asia kuin vastuu.

Hakki kirjoitti...



Minulle nuo käsite-analyysit ovat aina olleet hankalia, niin tärkeitä ja keskeisiä kuin ne hankalista arvokysymyksistä keskusteltaessa tai muuten debatoitaessa ovatkin. Uskoisin, että näin aika monelle muullekin tavikselle? Ja mitä vähemmän tietoa vs. mitä enemmän luuloa, sitä hankalempia itse kullekin mitä kauempana asiasta keskustelijat toisistaan ovat, minkä tahansa ominaisuuden suhteen?

Riippumatta siitä, mitä käsite "oikeasti" jonkun mielestä tarkoittaa (olipa arvio ex ante tai ex post) (olipa kumpikin, ei kumpikaan tai molemmat minkä tahansa alan asiantuntijoita tai ei).... se (todennäköisesti) tarkoittaa yhtä oikeasti jotain muuta, jonkun muun tai joidenkin muiden tai riittävän monen mielestä?

Miksi ehdoin tahdoin sanoa jotain- tekemisestä tai osoittelemisesta puhumattakaan - , jonka tietää loukkaavan toista hänen vakaumustaan, uskoaan, perhettään.... vaikka oletkin itse vakuuttunut siitä, että sinulla on oikeus niin sanoa? Noin esimerkkinä; tuskin kannattaa tarkoituksellisesti haastaa riitaa palvelujärjestyksestä agressiivisesti käyttäytyvän "skinijoukon" kanssa yöllisessä nakkijonossa vain siksi, että on vakuuttunut siitä, että itse oli paikalla ensin? On selvää, että oikeus puolensa pitäjän puolella, mutta siinä voi käydä hassusti ennen kuin poliisi, tuomarista puhumattakaan pääsee paikalle?

Tai toinen esimerkki; riippumatta siitä mitä oikeus jalankulkijan ja auton kohtaamisesta suojatiellä sanovat, suosittelen kaikille kadunylittäjälle kyllä vanhaa ohjetta; "ensin katson oikealle, sitten katson vasemmalle, jos ei silloin vaaraa näy, suoraan poikki kadun käyn". Sitä ei oman havaintoni mukaan jalankulkijat tunnu enää kovasti arvostettavan. Jokaisella meistä on kuitenkin vain yksi elämä ja harvemmin autoilja henkeään siinä menettää?

Länsimainen sananvapaus antoi Charlie Hebdon piirtäjille yksiselitteisesti oikeuden piirtää ja julkaista mediaansa juuri siinä muodossa kuin tapahtui. Ilmeisesti sharia antoi oikeuden tai ainakin murhaajien mielissä "Profeeten kunnian pelastamisen vaatimus antoi heille oikeutuksen tappaa? Ja kuten sanot, "He (Charlie Hebdon) eivät olleet vastuussa siitä, että joku niille nauraa ja joku niistä verisesti (sic) loukkaantuu." Oikeassa olet.

Nyt "he" ovat kuolleita ja heidät murhanneet ovat kuolleita. Tuskin tästä maailma ainakaan lyhyellä aikavälillä muuttuu yhtään entistä oikeudenmukaisemmaksi, suvaitsevammaksi tai edes lakia kunnioittavammaksi muuttuu? Missään päin maailmaa.

Yhtä vähän kuin terrorismia voidaan voittaa sodalla terrorismia vastaan, yhtä vähän sitä voidaan voittaa riitaa haastamalla ja omia oikeuksia kanonisoimalla. Tämä on aika pieni pallo ja meitä on kovin moneksi. Kai meidän olisi syytä yrittää elää yhdessä? Rauhassa. Emme me "oikeassa olevat" voi jokaista "väärässä olevaa" täältä tappaakaan?

Tunne oma tilasi, anna arvo toisellekin.


Kumitonttu kirjoitti...

Miksi ehdoin tahdoin sanoa jotain- tekemisestä tai osoittelemisesta puhumattakaan - , jonka tietää loukkaavan toista hänen vakaumustaan, uskoaan, perhettään.... vaikka oletkin itse vakuuttunut siitä, että sinulla on oikeus niin sanoa?

Minulla on VAPAUS sanoa jotain, mikä loukkaa toista. Minulla voi olla kulttuurisia velvoitteita, jotka pitävät suuni kiinni, kuten esimerkiksi yöllisessä nakkijonossa. Siinäkin tapauksessa minun VAPAUTTANI sanoa on loukattu, ja on jos minun VAPAUDETENI loukkaaminen on sinusta ookoo, niin sittenhän meillä on ratkaisematon ristiriita.

Hakki kirjoitti...

Varmasti "VAPAUTTASI sanoa on loukattu". Eikä se minusta ole ok.

Mutta kuolleena se tuskin ilahduttaa sinua, minua, perhettäni, "uhrieni" perheitä, Stubbia, Hollandea, EUta, kirkkoa(ihan ketä tahansa niistä), maailman rauhaa tai ihmisoikeuksien julistusta?

Kumitonttu kirjoitti...

Hyvä, eli olemme samaa mieltä, että minulla on VAPAUS sanoa jotain mikä loukkaa. Nyt en enää ymmärräkään mistä olemme sitten eri mieltä.

Hakki kirjoitti...

Kumitonttu

Sinulla ja minulla on vapaus sanoa paljonkin ja kaikenlaisia asioita, mutta onko niin tarkoituksenmukaista tehdä kun tietää sen vaikutuksen joihinkin muihin yhmisiin ja yhteisöihin, vain siksi, että siihen on oikeus tekee maailmamme ei mustaksi tai valkeaksi vaan joksikin siltä väliltä olevaksi?

Kumitonttu kirjoitti...

Hakki, vapauden vastapainona ei ole vastuu vaan velvollisuus. Riippuen siitä viiteryhmästä johon kuulumme, meillä on erilaisia velvollisuuksia kuin toisen ryhmän edustajilla.

Minun viiteryhmässäni on velvollisuus varoittaa haitallisista ideologioista kuten islamista. Muslimeilla taas on velvollisuutensa rukoilla päivittäin (indoktrinaatiota) uskonsa vahvistamiseksi. Nämä kaksi velvoitetta ovat siis keskenään ristiriitaisia.

Luuletko muslimin joustavan omasta velvoitteestaan jos minä joustan omastani? Luuletko että maailman konfliktit loppuvat jos länsimaiset lopettavat omien velvoitteittensa noudattamisen ja muslimit eivät?

Hakki kirjoitti...

Kumitonttu

Kaikista ideologioista ja varsinkin niiden fanaattisista ilmenemismuodoista ja opetuslapsista onkin syytä varoittaa. Ideologiasta riippumatta.

Minun viiteryhmässäni taas velvollisuuksia ei tässä mielessä ole ensimmäistäkään. Saan rauhassa ihmetellä lajien monimuotoisuutta ja populaatioiden ja yksilöiden käsityskyvyn reunaehtoja. Joudun tosin samalla katomaan peilistä, enkä aina pidä edes siitä mitä sieltä näen.

Millä tavalla olet päätynyt siihen, että muslimien ja sinun "velvollisuudet" ovat väistämättä edes ristiriidassa toistensa kanssa? Aika monet ihmiset tässä maailmassa rukoilevat. Eikä siitä kai sinäänsä ole minkään uskonnon piirissä suoranaista haittaa, paitsi ehkä VooDossa?

No, ei ne konfliktit ainakaan lopu - koskaan - jos jokainen meistä tuijottaa omiin velvollisuuksiinsa, vapauksiinsa ja unohtaa, että täällä meitä on moneksi. Kun miettii uskontojen ja muiden ideologioiden kirjoa ihmiskunnan historissa olemme toisiamme tapammalla vähitellen ehkä löytäneen sen verran yhteistä pohjaa, että jäljellä niitä ei montaa ole. Mutta onko ihmiskunnalla todella velvollisuus kehittyä aina vain vaikeimman ja tuhoisimman kautta? Kyllästyttäisi varmaan yksinkertaisempiakin eliölajeja?

Kumitonttu kirjoitti...

Muslimien velvollisuudet vääräuskoisten suhteen on lueteltu Koraanissa ja haditheissa. Olet niin pitkään pyörinyt tässä blogosfäärin sameassa vedessä, että uskon sinun tietävän ne. Kun reformistit - siis terroristit - vaativat paluuta islamin juurille, se tarkoittaa sanatarkkaa tulkintaa Muhammedin opeista.

Minun velvollisuuteni juontavat juurensa helleenis-judeokristilliseen liberalismiin, ja siellä yhtenä ätyylilajina käytettiin ironiaa:

Vaikka ironia on huumorin alalaji, se ei ole yksinomaan hauskaa eikä ironian päätarkoituksena ole huvittaa tai viihdyttää. Ironia on monesti katkeraa, ja usein ironinen huomautus on tarkoitettu peitellyksi hyökkäykseksi tai loukkaukseksi.

vieras kirjoitti...

Islamin oppien mukaan muslimi saa valehdella vääräuskoiselle jos se tuottaa Allahille kunniaa eli edistää islamin asiaa. Sen nimitys on taqiyya tai kitman.

Kumitonttu kirjoitti...

Islam on ainoa suuri yhteiskunnallinen ideologia, jossa valehtelu ei ole väärin. Se että valehteleminen on suhteellista on merkittävä syy siihen, että muslimeilla on erilainen eettinen näkemys oikeasta ja väärästä.

Samaa sukua on valerauhan tekeminen vääräuskoisten kanssa. Pysyvää rauhaa ei voi tehdä, ainoastaan sellaisia taukoja, joiden aikana muslimit voivat kerätä voimiaan.

Hakki kirjoitti...

Wouw "helleenis-judeokristilliseen liberalism", onhan käsitekonstruktio!

Islam saattaa olla "ainoa suuri yhteiskunnallinen ideologia, jossa valehtelu ei ole väärin" kun näin kerrot. Ei varmaankaan tarvitse edess epäillä. Vaan eipä tuo ole meitä muitakaan tähän mennessä moisesta estänyt. Tuskin estää jatkossakaan?

Ikuisia rauhansopimuksiakin olemme kirjoittaneet toistemme, muidenkin ja jopa heikäläisten kanssa jo satoja vuosia. Ja tarvittaessa niitä myös rikkoneet. Voimia kerätäksemme tai muuten vaan.

vieras kirjoitti...

Islamin oppien mukaan muslimi ei saa tehdä rauhaa vääräuskoisen kanssa. Ainoastaan tulitauko on sallittu ja tuona aikana muslimin tulee varustautua uuteen sotaan. Kyseessä on ajanpeluu. Muhammed toimi noin kun kävi sotia. Näin ollen muslimit seuraavat Muhammedin esimerkkiä.

Islamin oppien mukaan muslimin ei tarvitse noudattaa sopimusta joka on tehty vääräuskoisen kanssa. Sopimusta saa rikkoa kun on tilaisuus. Muhammed toimi noin joten muslimit seuraavat Muhammedin esimerkkiä.

Lenin sanoi että kommunistin ei tarvitse noudattaa sopimusta joka on tehty kapitalistin kanssa. Sitä saa rikkoa kun koittaa tilaisuus.

Kumitonttu kirjoitti...

Wouw "helleenis-judeokristilliseen liberalism", onhan käsitekonstruktio!

Viittaan siihen jatkumoon antiikin kreikkalaisen filosofian ja juutalaisen uskonnon sulautumisesta, jonka seurauksena syntyi kristinusko, joka 1700-luvulla teki mahdolliseksi valistusajan ja tieteellis-teknisen kehittymisen.

Kyllä ihmiset valehdella voivat uskossaan tai ilman, mutta ainoa ideologia jossa valehtelusta ei rangaista vaan siihen yllytetään on islam. Minusta se on eettisesti ajatellen merkittävä ero omaan kulttuuriimme, jossa petos on petos yksiselitteisesti. Ei se tietenkään estä ihmisiä tekemästä petoksia, mutta se ohjaa (lauman) käsitystä oikeasta ja väärästä ja mihin on tavoiteltavaa pyrkiä.

Kuten Vieras tuossa lisää, niin samanlainen moraalinen kaksinaamaisuus näkyy myös sosialismissa. Heidän mielestään kapitalistin luomaa lakia ei tarvitse noudattaa, koska proletariaatti ei ole voinut vaikuttaa sen säätämiseen.

vieras kirjoitti...

Väittääkö Kumis että pelkkä juutalaisuuspohjainen kristinusko ei olisi kyennyt siihen ilman että siihen olisi lisätty kreikkalaisuutta ja roomalaisuutta?

Juutalaisten uskonto ei sulattanut niitä itseensä mutta juutalainen kulttuuripiiri kykeni silti tuottamaan kaupallista, tieteellistä ja taiteellista aktiviteettia.

Toivottavasti tämä ei karkaa kauaksi aiheesta.

Kumitonttu kirjoitti...

Tarkoitin sitä, että kristinusko on yhdistelmä juutalaisuutta (monoteismi) ja helleenistä uskontoa (Jumala nostaa taivaaseen sankareita).

Kyse on siis pikemminkin alueellisesta pitkäaikaisesta kehityksestä synkretismin ja kulttuurien diffuusioiden kautta.

Kari kirjoitti...

Vieras: "Juutalaisten uskonto ei sulattanut niitä itseensä".

Kyllä sulatti. Vieläpä paljon ennemmin kuin Eurooppa.
Juutalaisuutta "mooseslaisuutena" ei ole ollut edes teoreettisena mahdollisuutena enää vuoden 70 jälkeen. Siitä lähtien juutalaisuus on ollut vain kreikkalais-roomalaisena versiona. Käytännössä samanlainen muutos tapahtui kristillisyydelle n. 40-vuotta eli sukupolvea myöhemmin.

Ranskan PM Valls viittaa Länsimaisen kulttuurin juutalaiseen osaan ytimessään sanoessaan että, että jos juutalaisuus poistuu Ranskasta, niin sillä ei enää ole vanhaa ydintään, vaan sen kulttuuri on muuttunut kristillis/kreikkalais/roomalais/ateistis/ islamilaiseksi.