Hämeenlinnan kirkon hautuumaalle ovat natsit onnistuneet pesiytymään. Kivipaaden mukaan kaupunki on pystyttänyt kiven niiden muistoa kunnioittamaan, jotka kuolivat Vapaussodassa 1918.
Historian professori Laura Kolbe kirjoittaa kolumnissaan (Lääkärilehti 23/2013) "Inhokkina isänmaa" näin:
Vappuaattona seisoskelin Amsterdin Dam-aukiolla tuhansien hollantilaisten joukossa juhlistamassa uuden kuninkaan astumista tehtäväänsä. Ihmismeri oli kääriytynyt oranssiin eli Alankomaiden kansallisväriin.Olen nyt kirjoittanut yhtä vaille sen määrän bloggauksia, jonka asetin itselleni aikoinaan (kolmisen vuotta sitten aloittaessani blogini pitämisen) ylärajaksi. Sanottava ei varmasti lopu, joten ilmeisesti joudun rikkomaan päätökseni. Ilahduttavaa on ollut huomata, että nykyisin yhä useammassa yhteydessä ymmärretään, että suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on aatehistoriallisesti tarkasteltuna sosialismin tuotosta. Vuoden 1918 jakolinjat voivat ehkä olla olemassa, multa valta on vaihtunut valkoisilta punaisille, ja se näkyy niin Kolben kuvailemalla tavalla kuin ylenmääräisessä natsikorttien viuhuttelussakin. Bloggaaminen tuottaa tulosta hitaasti mutta varmasti, joten olen onnellinen ja ylpeä voidessani kuulua tähän pieneen mutta nuivaan bloginurkkaan.
Sitten tulin koti-Suomeen ja pääsin paremman väen illalliselle, istumaan mediassakin vilahtelevan Ärhäkkään Asiantuntijan viereen. Vertailimme kokemuksia Euroopasta ja Asiantuntija parahti lähes kyyneliin: "Kaipaan niin pois Suomestam, tästä vastenmielisestä, tympeästä maasta!"
Kokemukset pakottivat pohtimaan, miksi suomalainen kriittinen älymystö suhtautuu isänmaahansa niin kriittisesti. Monien Helsingin yliopiston opiskelijoiden vakikommentti on: "Pääsisimpä pois tästä paskasta paikasta!" Samaan aikaan kuulen hollantilaisten, tanskalaisten, norjalaisten ja ruotsalaisten kollegojen ja opiskelijoiden selittävän: "Oh this great country - I love it!"
Monikulttuurisuustutkija Pasi Saukkonen pohti väitöskirjassaan "Suomi, Alankomaat ja kansallisvaltion identiteettipolitiikka" (1999) kahden pienen mutta erilaisen maan omakuvaa. Suomen identiteetti luotiin sivistyneistön projektina, ylhäältä alaspäin, perustumaan maaseudun ja agraaritunnusten varaan. Tavoitteena oli homogeenisen valtion luominen taistelemaan köyhyyttä vastaan. Alankomaissa nationalistit korostivat sosiaalista ja uskonnollista moniarvoisuutta (ns. pilarisaatio), kaupunkikulttuuria, porvarillisuutta ja siihen kietoutuvaa joustavuutta. Vahvat kylät ja kaupungit eivät kaivanneet rinnalleen vahvaa valtiollista kontrollia.
Saukkonen vertaili suomalais- ja hollantilaisintellektuellien suhtautumista maahansa 1990-luvulla. Tulppaanimaassa ylistettiin edelleen vuosisataa varhaisempia piirteitä: kaupunkikulttuuria ja liberaaleja arvoja. Suomalainen sivistyneistö puolestaan asetti itsensä "aidon suomalaisuuden" yläpuolelle sitä halveksien. Kansa ei tarjoa sille samastuskohdetta. Suomessa "viina maistuu ja puukko ja nyrkki heiluvat".
Viime vuosina Euroopassa on koettu isänmaallisten tunteiden uusi renesanssi. Miten suomalaiset korkeastikoulutetut jaksavat elää, jos isänmaa koetaan inhokkina? Puretaanko tässä edelleen vuoden 1918 jakolinjaa?
Kokemukseni on, että vertailu oman ja vieraan välillä kannattaa. Kun arki jää pois, alkavat suuret sinivalkoiset linjat piirtyä positiivisina ja patriotismi kasvaa. Puhdas luonto, tasa-arvo, matala hierarkia, turvallisuus ja avoimuus kultaantuvat maailmalla. Ongelmia toki on, meillä ja muualla. Inhoamalla ei tulosta tule.
14 kommenttia:
Voi yhden kerran, miksi nämä suomenvihaajat eivät pakkaa kimpsujaan ja kampsujaan ja lähde sinne, mihin he todella kaipaavat? Ei heitä täällä kukaan jää kaipaamaan.
Koska, rakas turkkulaane, he eivät ainoastaan ole omasta mielestään oikeassa vaan sen lisäksi heillä on OIKEUS ja VELVOLLISUUS pakottaa muut olemaan samaa mieltä kanssaan. Siksi vasemmistolaisuus on aina kiehtonut älymystöä, että se antaa työkalut ja moraalisen selkänojan muiden alistamiseen ja pakottamiseen.
Vanhat kommarit eivät juuri valittaneet Suomesta isänmaana, enintään siitä että oli väärä komento. Nykyinen punavihreä vasemmisto oikeasti muistuttaa stalinisteja ja taistolaisia siinä suhteessa, että Suomi ei ole heille isänmaa vaan isänmaa oli silloin Moskva ja nyt Bryssel.
Da da...
Varmasti Turussakin mietitään seuraavaa:jos kansallisvaltioiden aika on ohi ja Suomi kuuluu kaikille ja nationalismi on vain sosiaalinen konstruktio, niin miksi kurdien ja palestiinaniilojen pitäisi saada oma kansallisvaltionsa? Puhumattakaan länsisaharalaisista.
Muuten olen sitä mieltä, että kommarien pitäisi päästä hetkeksi valtaan, niin ne alkaisivat ampua toisiaan melkoisen välittömästi. Ongelma ratkeaisi itsestään.
No niinpä... Kai se on niin että suomalaisuus on konstruktio koska palestiinalaisista tulee heti suomalaisia kun ne astuu rajan yli, mutta israelilaisia niistä ei tule ikinä.
"kommarien pitäisi päästä hetkeksi valtaan, niin ne alkaisivat ampua toisiaan melkoisen välittömästi. Ongelma ratkeaisi itsestään".
Kannatettava idea, jos vihreät saataisiin sotkettua tuohon mukaan myös. Pelkona tietysti on, että tuona hetkellisenäkin aikana tuo joukko voisi saada esim. ilmastolain voimaan?
Olihan valta todella "vasemmalla" jatkosodan päättymisen jälkeen. Jäikö jotain sitten kenties kesken 1918:n jälkeen?
Riko hyvä mies päätöksesi ja jatka ihmeessä kirjoitteluasi. Blogistasi saa myös paljon uutta tietoa historiasta, eikä kukaan ole ainakaan vielä haastanut oikeuteen "kiihottamisesta kansaryhmää vastaan"?
Niin, sotien jälkeen vasemmisto oli hetken aikaa enemmistönä eduskunnassa. Arvo Poika Tuominen on arvioinut että vasemmistosta noin kolmasosa on epäisänmaallisia. Tätä nykyä se lienee samaa luokkaa, joskin kaikkien puolueiden edustaessa samaa arvoliberalismia vasemmistoa, epäisänmaallisia on kaikissa puolueissa ja siten heillä on enemmän valtaa kuin silloin.
Ei tämä bloggaaminen ihan vielä lopu, koska on ollut hauska oppia itsekin uusia asioita ja nähdä, miten yleinen ilmapiiri on ainakin pienessä mitassa alkanut ymmärtää nykyisen menon vain toistavan menneisyyttä. Valitettavasti.
Ei tietenkään he pakkaa kimpsujaan ja lähde ulkomaille, koska ulkomailla he eivät pärjäisi. Kukaan ei heidän elämistä maksaisi, kuolisivat raukat nälkään ja sairauteen.
Vain Suomessa he voivat elää ja tulla toimeen, koska "hyvinvointivaltio" jonka veronkeruun ja maksamien tukien vuoksi nämä ressukat pysyvät elossa ja tuntevat itsensä hyödylliseksi ja paremmaksi kuin ne jotka heidän elämisen maksaa.
- buuri johannesbuurista -
PS. Tätä blokia ei saa lopettaa, kuuluu päivittäiseen lukemistooni!
Näillä suomalaisuutta ja ennen kaikkea suomalaisia joka käänteessä halventavilla ihmisillä on se yhteinen piirre, että vaikka suomalaiset noin yleensäkin ovat heidän mielestään roskasakkia, niin he onneksi muodostavat siitä roskasakista loistavan poikkeuksen. Ja luulevat ressukat saavansa maailmalla arvostusta sillä, kun mainostavat sitä, kuinka paskasta maasta he tulevatkaan.
Ei bloggaamista kannata lopettaa. Ainakaan kokonaan. Onhan itselläkin ollut taasen tunne, että tää menee toiston toistamiseksi, mutta kun tuo vastapuoli sitä yhden ja saman toistamista koko ajan harrastaa, niin ei tässä muutakaan vaihtoehtoa ole.
Arin kommentti on varmasti oikea, koska hän on joutunut/päässyt mittauttamaan markkinoilla oman työpanoksensa arvon. Jos kuka tahansa näistä kiljukauloista laitettaisiin esimerkiksi yrittäjäksi, en usko mistään löytyvän ensimmäistäkään oikeaa yritystä (jollaiseksi en laske virastoja ja NGO-laitoksia), joka ostaisi heidän palveluksiaan. Tai voisi ostaa, mutta ei sellaisia palveluksia, joista he NYT saavat palkkaa. Niillä ei yksinkertaisesti ole mitään markkina-arvoa globaalissa mittakaavassa.
Ykä tiivisti aika hyvin tunteen, että tää on toistoa toiston perään, mutta sitähän se tenniksen peluu on. Mitä enemmän reenaa sen paremmaksi tulee. Mulla tuli vaan tulee seuraavassa bloggauksessa täyteen se alkuperäinen määrä, jonka ajattelin kirjoittavani, joten pitää hiukan kypsytellä tuota merkkipäivää. Tuskin siitä mitään Pulitzeria tulen saamaan kun eivät nämä aiemmatkaan ole sellaisia ansainneet, mutta jotain ekstraa voisi sentään YRITTÄÄ koittaa.
Ja kuten totesin, iso osa niistä asioista joista olemme tässä blogosfäärin pimeässä nurkassa mesonneet ovat nousseet yhä laajempaan tietoisuuteen. Tänään viimeksi juttelin yhden henkilön kanssa, joka ilmaisi huolestumisensa Tukholman mellakoista. Kerroin hieman peitellysti oman mielipiteenio ja hän ihmetteli että hyvä että muutkin kuin hän ovat huolestuneita.
Kumitonttu toimi pitkään lähinnä blogikommentaattorina, joten oma blogi oli aikanaan iloinen yllätys. Nyt kun olen seurannut blogia sen perustamisesta asti, en missään nimessä halua sen loppuvan.
Olen kateellinen KT:n ahkeruudelle, koska itse olen viime aikoina ollut iltaisin liian väsynyt kirjoittaakseni mitään.
Juu, älä lopeta blogia!
Mutta tuo eri asteissa ilmenevä "Suomi on paska maa" tai vähintään ainakin "kaikki suomalainen on paskaa" on kyllä surkea juttu. Minä olen sitä havainnut laajalti kaikissa sosiaaliryhmissä eikä siinä auta edes faktat - mikä kertoo minusta etenkin "älymystön" kohdalla jotakin...
Bloggaamisen surin ongelma liittyy ammattitaidon puutteeseen. Kun ei ole mitään koulutusta ja koko touhu menee harrastepohjalta, niin välillä itseäkin naurattaa oma toiminta. Vaan aina oppii uutta.
Olin vähän aikaa sitten erään sukulaiseni häissä Hollannissa. Illan mittaan tuli käytyä useampiakin mielenkiintoisia keskusteluja sulhasen sukulaisten kanssa.
Eräs vajaa 40v perheenisä, jolla oli kaksi koulun alimpia luokkia käyvät tyttäret, intoutui kovasti kehumaan minulle Suomea (jossa vieraili usein työnsä takia). Jossain vaiheessa mainosti kovasti Suomen koulutuloksia, kun heillä puolestaan on kuulemma keskeyttämisprosentitkin aivan karmeita. Totesin että Suomen tuloksia voi osittain selittää poliittisesti epäkorrektisti sillä, että vielä toistaiseksi Suomessa koululaitoksen läpikäyneet ovat olleet taustaltaan (kieli, kulttuuri) kovin homogeenista joukkoa. Seurasi aivan ällistyttävä kymmenen sekunnin hiljaisuus, jonka jälkeen mies jatkoi hiljaisemmalla äänellä: olemme laittaneet tyttäremme sellaiseen kouluun, jossa kaikki ovat taustaltaan (alkuperäisiä) hollantilaisia. Lähes anteeksipyydellen mies vielä kommentoi, että haluamme että tyttäremme saavat kunnon koulutuksen ilman että opettajien aika menee osan oppilaiden kurinpitoon ja kielivaikeuksien hoivaamiseen. Tuossa valitettavasti kiteytyy aika hyvin eurooppalainen todellisuus tällä hetkellä: maanosa on kovaa vauhtia jakautumassa niihin, jotka voivat valita asuinpaikkansa ja koulunsa, sekä muihin.
Ruotsalaisten versio tuosta "isänmaallisten tunteiden renesanssista" näkyy Suomessakin huomenna kello 21:00 alkaen Yle Femmalla. Seuratkaa sitä "kulttuurien kirjoa" yleisössä...
Tänä aamuna Jukka Relander kehui Yle Puheella miten hieno kirjastolaitos on, kun sinne pääsee maahanmuuttajatytöt turvallisin mielin isiä ja veljiä pakoon. Ja hullu jatkoi, että ne tytöt opiskelee illat kotona kun veljensä ovat pihalla pahanteossa.
Lähetä kommentti