Vasemmisto ryhtyy väkivaltaiseksi - osa XLI

Tällä otsikolla olen viimeksi kirjoittanut kolme ja puoli vuotta sitten. Tuolloin kommentoin Paavo Arhinmäen jalkapallon suosikkijoukkueen joukkotappelusta Helsingissä. Ei sillä, etteikö vasemmisto olisi tässä välissä kohdistanut väkivaltaa niin omiinsa kuin muihinkin. Paavo Arhinmäen lisäksi mm. Pentti Linkola ja Rosmo Soininvaara ovat osoittaneet myötätuntoa mm. terroristijärjestö Hamasia kohtaan. Puhumattakaan laajemmin Euroopan ovien avaamisesta väkivaltaisen islamin edessä.

Uusina tuttavuuksina saamme lukea Antero Vartian blogista, että tarvitaan "oikeudenmukainen muutos":

Jos eläisimme epädemokraattisessa ja keskusjohtoisessa maailmassa, muutokset olisivat kenties toteutettavissa räväkin ottein. Demokratiassa muutoksen läpivieminen keinolla millä hyvänsä on kuitenkin tuomittu epäonnistumaan.

Ei liene vaikea arvata, kuka määrittelee oikeudenmukaisuuden, ja miten valtuutus heille annetaan: Curley-ilmiö.

Jyrki J. Kasvi jo bloginsa nimeä "Uusi uljas maailma" myöten julistaa kommunismin ilosanomaa vailla ironian häivääkään:

Monien mielestä päästövähennykset etenevät liian hitaasti, ja jotkut heistä radikalisoituvat. Ekoterroristit eivät tyydy mielenosoituksiin, vaan tekevät iskuja ilmaston vihollisiksi katsomiinsa kohteisiin. Esimerkiksi lentoliikennettä häiritään toistuvasti lentokenttien ilmatilaan lähetetyillä droneilla, ja sähköä paljon kuluttavien tehtaiden sähkölinjojen pylväitä kaadetaan reppupommeilla.

Oletetaan, että joku kirjoittaisi, miten "rotutietoiset sosialistit mielenosoitusten sijaan tekevät terrori-iskuja vihollisiksi katsomiaan kohteita kohtaan ja tuhoavat reppupommeilla vastaanottokeskuksia". Mikäpä olisi vastaanotto niin Uuden Suomen blogipalstalla, nettipoliisin tärkeysjärjestyksessä tai poliittisen eliitin populismissa...

Jyrki J. Kasvi on tietojeni mukaan mukava seuramies ja älykäs siloviki. Hänen kirjoituksensa ei itsessään ole muulla tavalla arvokas, mutta se avaa näkymän silovikien sielunmaisemaan:

Putinin ystävissä on silovikeja ja liberaaleja, ja niinpä näiden kahden perusryhmittymän raja on liukuva. Silovikien johtajana pidetyn Igor Setshinin mukaan on epäselvää kuka on liberaali, kuka siloviki.

Suomessa alpakka- eli valemedia ei ymmärrä, että Vihreät ja silovikit jakavat saman ideologian:

Silovikien Vihreiden harjoittama politiikka selittyy pitkälle heidän halullaan valvoa Venäjän Suomen taloutta ja kukistaa heidän valtaansa uhkaavat viholliset joita ovat kilpailevat puolueet, Venäjän Suomen omaisuutta lännelle terveysyrityksille myyvät liikemiehet, separatistiset terroristit ja poliittiset ääriainekset äärioikeisto. Silovikit vastustavat Jeltsinin ajan tyyppistä demokratiaa ennen EU-aikaa, mutteivät tue myöskään niin keskitettyä hallintomallia kuin mitä Neuvostoliitossa oli. Silovikit haluavat kehittää Venäjän Suomen taloutta eteenpäin valtiojohtoisten reformien kautta ja nykyaikaistaa maata ottamalla ympäristö huomioon.

Vihreiden karikatyyrinen äänestäjäryhmä on Helsingissä asuvat pehmeiden tieteenalojen korkeasti koulutetut lapsettomat virkanaiset.