Wikipedia ei ole varsinkaan suomenkielisenä lähteiden parhaasta päästä, ja se mielessä pitäen: Espoolainen Kokoomusvaikuttaja
Kai Lintunen kirjoittaa puolueensa johtajien kannattavan hyvinvointivaltiota. Miten
Wikipedia kuvailee hyvinvointivaltiota:
Valtiolle on annettu keskeinen rooli kansalaisten elintason ja toimeentulon varmistamisessa.
Järjestelmän painopiste on tulonsiirroissa.
Antiikin Roomasta kehittyi loppuvaiheissaan hyvinvointivaltio tunnuksenaan "leipää ja sirkushuveja".
Neuvostoliitto oli hyvinvointivaltion pioneeri.
Natsi-Saksakin tosin oli hyvinvointivaltio.
Sosialismi ja kommunismi tukevat yleensä hyvinvointivaltiota voimakkaasti.
Konservatismin ja liberalismin monet muodot (kuten libertarismi) suhtautuvat hyvinvointivaltioon kriittisesti.
Pohjoismaisen hyvinvointivaltion luomisessa keskeisenä on pidettu Axel Hägerströmin perustaman Uppsalalaisen koulukunnan arvonihilististä ajattelutapaa ja oikeusfilosofiaa.
Tuetko sinä
hyvinvointivaltiota?
20 kommenttia:
On selvää, että puhdas hyvinvointivaltio on äärimmäisen epäoikeudenmukainen ratkaisu niille, joiden rahat sosialisoidaan sen rahoittamiseksi. Toisaalta lienee yhtä selvää, ettei puhdas markkinatalouskaan synnytä onnelaa edes niille, jotka siinä menestyvät. Näin siksi, että syrjäytyneiden joukko aiheuttaa yhteiskunnassa epävakautta, joka kaventaa myös menestyjien elinpiiriä.
Siksi paras yhteiskunta syntyy markkinatalouden perustalle, josta poiketaan vain siltä osin, kun hyvinvointivaltion piirteet ovat myös rahoittajien kannalta hyväsyttäviä.
Proffa, kuten olemme aiemminkin keskustelleet, ongelma on yhteiskunnallisen päätöksenteon perusteissa. Demokratia on enemmistön diktatuuria ja siinä Curley-ilmiö antaa suurimman äänisaaliin. Ei niin, että yksi puolue saisi enemmistön, vaan enemmistö muodostuu usealle puolueelle, jotka keskinäisillä lehmänkaupoillaan jakavat rahaa omille kannattajilleen. Tätä on konsensus ja siihen ovat vihdoin liittyneet kaikki suomalaiset eduskuntapuolueet.
Vaihtoehto on perustuslaillinen tasavalta. Sen lähtökohta nojaa luonnonoikeuksiin eli näkemykseen, jonka mukaan yksilöillä on vapauksia, joita kukaan ei viedä pois. Muussa tapauksessa olemme tilanteessa, jossa kaikki oikeudet voidaan viedä ja lopulta myös viedään pois.
Samasta syystä - siis luonnonoikeuksien puutteesta - sotketaan käsite vapaus ja vastuu, vaikka pitäisi puhua vallan ja vastuun keskinäisestä riippuvuudesta. Meilläkin puhutaan valtaapitävistä ja vaaditaan heitä käyttämään (milloin mihinkin) valtaansa. Ei kukaan puhu vapauden käyttäjistä viitatessaan poliitikkoihin tai yritysjohtajiin ja vaadi heitä käyttämään valtaansa epäkohtien korjaamiseksi.
Vapauden käsitteen puutteellinen ymmärrys on johtanut hyvinvointivaltion syntymiseen. Ihmisillä joko on vapaus tai ei ole vapautta. Vaihtoehtoja ei siltä väliltä ei ole. Jos kannatat sekataloutta, kuten kommentistasi voi päätellä, olet kaltevalla pinnalla.
Paras yhteiskunta ei siis synny kuten kuvailet, koska paras yhteiskunta perustuu vapauteen ja se toimii vain jos yksilöt pitävät kiinni velvollisuuksistaan. Vapaus ja velvollisuus kytkeytyvät siis samalla tavalla luonnonoikeuksien yhteiskunnassa kuin valta ja vastuu autoritäärisessä yhteiskunnassa.
Demokratia toimii silloin kun kansalaiset ovat vapaita päättämään omista asioistaan. Nythän olemme tilanteessa, jossa järjestetään demokraattisia näytelmiä vaaleissa aivan kuten Neuvostoliitossa aikoinaan. Jos vaaleissa kysytään, että kannatatko tulontasausta, yli puolet ihmisistä kannattaa, koska yli puolet saavat tulonsiirtoja.
Älyllisesti rehellisempää olisi järjestää vaalit, joissa tulontasauksen sijaan kysyttäisiin sitä, mitä velvollisuuksia kansalaiset toisilleen asettavat. Jos näitä velvollisuuksia ei noudata, menettää vastaavia vapauksia.
Ongelma on kehystyksessä. Libertaarit, varsinkin austrot, kehystävät "hyvinvointivaltion" verotus/tulonsiirto/sosialisointi- problematiikkana, mikä tietenkin osin on totta. Kannattaa muistaa että Buchananin (joka on ainakin osin austro, ja hyvin libertaari) julkisen valinnan teoria ei esimerkiksi täysin sulje pois hyvinvointivaltion "ydinajatusta", se vain kehistää sen toisin.
Ideologinen -- ja anteeksi kielenkäyttöni -- paska, jota ihmiset suoltavat on puolin ja toisin merkityksetöntä ja tympeää.
Asian voi nähdä myös niin että käytännössä kaikessa sellaisessa päätöksenteossa jossa tehdään päätöksiä luonteeltaan julkisista toiminnoista -- myös tilanteessa jossa ei ole mitään "valtiota" -- on voimakas "tulonsiirto"-aspekti. Esimerkiksi, silloinkin kun vaikkapa maanviljelijät jossain kuvitteellisessa valtiottomassa tilassa ovat tehneet peltonsa yhteiseen järveen/jokeen rajoittuen, ja kun esimerkiksi kasteluvettä on rajoitetusti, näiden täytyy tehdä päätöksiä jotka koskevat heidän omaa ja toistensa toimintaa, sopimuksia jotka rajoittavat "vapauksia" ja tyypillinen coaselainen neuvotteluratkaisu johtaa siihen että se joka hyötyy marginaalilla eniten "yhteisen" omaisuuden hyödyntämisestä, maksaa "tulonsiirtoja" niille muille.
Nyt, teollisessa yhteiskunnassa on tilanteita jotka voidaan ymmärtää samankaltaisten tarpeiden kautta. Ideologinen paska jota puolin ja toisin suolletaan, sivuuttaa oikealta sen, että näiden päätösten tekeminen tapahtuu aina jotenkin; jos niitä päätöksiä ei tehdä yhdessä, ne tekee joku jonkun toisen puolesta ja osaoptimointi johtaa tehottomuuteen ja valtaviin menetyksiin *kaikille*. Jos viemärivesi lasketaan maaperään oman tontin rajalla ja se sieltä valuu naapurin tontille, niin siitä seuraa riita. Jos firman työntekijät hengittävät myrkkykaasuja, niin siitä seuraa riita.
Vasemmalla taas unohdetaan se, että näiden päätösten tehtävänä ei ole minkäänlaisen "utopian" tai ihanneyhteiskunnan luominen, vaan käytännössä ilmenevien ongelmien ratkominen tavalla jonka riittävän moni kokee legitiimiksi. Legitimaatiokysymykseen ei ole mitään yhtä oikeaa ratkaisua, koska a) jos lähdetään siitä että muut eivät saa päättää ikinä mitään kenenkään toisen yksilön "puolesta", niin em ristiriitoja ei ratkaista, b) jos lähdetään siitä että enemmistö päättää ja vähemmistöt vikisevät, niin tulonsiirtokoneisto turpoaa kunnes kukaan ei tuota mitään vaan odottaa vain muiden elättävän heidät.
Hyvinvointivaltion voi nyt kehystää tässä niin, että se on sitä että turvotetaan sitä tulonsiirtokoneistoa joka jumalan suuntaan ja ajetaan systeemi aivan äärimmilleen, kunnes se romahtaa. Toisaalta sen voi kehystää julkisen valinnan kautta niin, että päätöksenteko tähtää kokonaishyvinvoinnin maksimointiin l. tehokkuuteen.
Minä nimittäisin sitä jollakin muulla nimellä kuin "hyvinvointivaltioksi", koska sillä on tällainen vasemmistolainen kaiku.
Konservatiivit ovat oikeastaan vain ikkunoita rikkovia kiljupunkkareita joilla on poliisi ja armeija tekemässä likaisen työn heidän puolestaan.
Tiedemies: "joka hyötyy marginaalilla eniten "yhteisen" omaisuuden hyödyntämisestä, maksaa "tulonsiirtoja" muille."
Tässä olemme erimieltä. Minusta ainoastaan todellisesta haitasta pitää maksaa korvaus. Jos kukaan muu ei esimerkiksi osaa tai pysty käyttämään hyödyksi yhteistä omaisuutta, ei sen, joka osaa tai pystyy, tarvitse maksaa muille siitä penniäkään.
Samoin, osaavan tai pystyvän maksamaa korvausta mahdollisesta haitasta ei mitenkään voi etukäteen pystyä laskemaan. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka tuulivoimalat. Niiden aiheuttamat ympäristöhaitat ovat osin selviämässä vasta nyt, mutta korvaukset on hallinnollisilla osaoptimoinneilla päätetty jo ajat sitten.
Siitä olen samaa mieltä että ideologista sontaa tulee joka tuutista. Itse en kannata ideologioita vaan länsimaisia filosofiaan nojautuvia perinteitä. Ideologiat ovat dogmaattisia ja muita pakottavia oppirakennelmia. Filosofia pyrkii löytämään "totuuden".
Narraat, koska olet oikeasti eri mieltä myös itsesi kanssa. Pystyn antamaan lukuisia esimerkkejä siitä missä olet edellä esittämäsi kanssa päinvastaista mieltä.
Et myöskään ymmärrä tai epäilen että mahdollisesti ymmärrät tahallaan väärin. Jos meillä on resurssi jota voidaan hyödyntää rajallisesti juuri nyt, ja minä en halua hyödyntää sitä, ei tästä synny sinulle oikeutta hyödyntää sitä kokonaan. Esimerkiksi jos yhteisellä pellolla on tietty määrä ruohoa, ja ostamani lampaat toimitetaan viikkoa myöhemmin kuin sinun lampaasi, ei tästä synny sinulle oikeutta laiduntaa peltoa kaljuksi. Siitä että kunnan omistamalla kadulla on pysäköintipaikka vapaana, ei synny minulle oikeutta parkkeerata nakkikioskia siihen ilman että maksan siitä kunnalle.
Kunta siinä missä kuka tahansa muukin, vuokraa nakkikioskipaikan sille joka siitä on suurimman vuokran valmis maksamaan. Kun me neuvottelemme jonkin yhteisen resurssin käytöstä, me pyrimme siihen että se joka resurssin parhaiten kykenee hyödyntämään, maksaa siitä vähintään vaihtoehtoiskustannuksen muille; teoriassa tämän suuruus on mikä tahansa sellainen hinta joka ylittää sen mitä joku muu olisi valmis siitä maksamaan. Tästä seuraa että se joka resursseja parhaiten kykenee hyödyntämään, maksaa eräänlaisen tulonsiirron muille. Mikä tahansa tämän alittava hinta on periaatteessa tulonsiirto sille joka ko. resurssin saa käyttöönsä.
Tästä syystä esimerkiksi on täysin älyvapaata että esimerkiksi Helsingissä rakennetaan kunnallisia hintasäännösteltyjä asuntoja sensijaan että rakennutettaisiin asuntoja ja myytäisiin tai vuokrattaisiin niitä markkinahintaan.
Rosvot ja ryövärit ovat rosvoja vaikka ryöväisivät köyhemmiltään.
Anna ihmeessä niitä esimerkkejä! En suinkaan väitä ettenkö olisi vaihtanut monista asioista mielipidettäni. Siksi joku aiempi mielipiteeni ei ehkä nykyisin nauti enää arvostustani. Se on pölhöpopulisti joka vaihda mielipidettään saatuaan uusia vaikutteita.
Tästä seuraa että se joka resursseja parhaiten kykenee hyödyntämään, maksaa eräänlaisen tulonsiirron muille.
Eikös sitä varten ole tuloverotus olemassa? Jos lampaani ovat syöneet pellon tyhjäksi, se on ensi kesänä myös sinun lampaittesi käytössä. Jos minä otan riskin siitä, että pelto on ehkä hyvä paikka lampailleni, ei anna sinulle oikeutta ottaa osaa riskistäni ilman että osallistut myös riskin jakamiseen.
Olemme keskustelleet tästä lukuisia kertoja aikaisemminkin kaivoon kusemisen ja katupysäköinnin osalta, emmekä ole päässeet yksimielisyyteen. Minusta maksullinen pysäköinti on silkkaa verotusta (koska niukan resurssin voi jakaa myös pysäköintikiekolla) kun taas sinusta kadun käyttöä pitää verottaa sen tuottavuuden mukaan.
Jos minä saan tehtyä miljoonan diilin pidettyäni autoa kadulla tavatessani asiakkaani, sinun mielestäsi minun pitäisi maksaa siitä enemmän kuin sinun, joka piti autoa kadulla parkissa sen hajottua. Minusta tuossa ajattelutavassa ei ole mitään järkeä vaan se tappaa kaiken yritteliäisyyden. Miksi tekisin diilin jos sinä tulet ja otat siitä osan pois vain sillä perusteella, että olen onnistunut luomaan jotain sellaista lisäarvoa jota sinä et ole.
Kaikella kunnioituksella, pidän ajattelutapaasi tämän asian suhteen lapsellisena tai ehkä paremmin sanottuna silkkana sosialismina.
Ei. *sinun* mielipiteesi on sosialismia. *sinun* käsityksesi asiasta on markkinatalouden vastainen, *sinun* mielipiteesi on lapsellinen.
Jotenkin tulee Paanasen Tomi nyt tuosta mieleen.
No, jos mielestäsi se, että kunta ottaa käypää vuokraa parkkipaikasta on "sosialismia", niin asiasta on varmaan aika lailla turhaa keskustella.
Se, että meillä on markkintaloudessa sellaisia toimijoita kuten yrityksiä tai yhdistyksiä tai vaikkapa kuntia ja valtio, on *työkalu* sille, että (yksityis)omaisuuden käsitettä voidaan hyödyntää. Se on keino jolla saadaan käyttöön ne hyödyt joita omistusoikeuksista on, myös silloin kun omistusoikeus perinteisessä mielessä on vähän hankala. Esineiden tms materiaalisten hyödykkeiden kauppa on kohtuullisen ongelmatonta, ja kun nämä vaihtavat omistajaa, ei synny sen kummempia ongelmia. Minulla on kotonani joku vaasi tai purkki tai kirja tai ruuvimeisseli, ja minä omistan sen. Tässä ei ole kerrassaan mitään ongelmaa.
Sitten tulee ongelmaa, kun on jotain omaisuutta jota on vaikeampi näyttää että tämä on minun ja tuo sinun. Vaikka nyt joki, josta maanviljelijät ottavat kasteluvettä; kenelle se vesi "kuuluu"? Sinun näkemyksestäsi on vaikea päätellä, mutta yllä sanomasi perusteella näyttää siltä että mielestäsi se "kuuluu" sille, joka nyt vaan sattuu kaivamaan omille mailleen kastelukanavan ja keskustelu loppuu siihen.
Jos sensijaan asia ratkaistaan "omistusoikeudella", niin yksi tapa tehdä asia on että joenvarren maanomistajat perustavat vaikka hallintayhtiön joka omistaa joessa virtaavan veden. Tämä hallintayhtiö sitten myy jokivarren maanviljelijöille vesioikeuksia. Tämä on esimerkki; se voidaan hoitaa myös niin että maanviljelijät keskenään sopivat että kuka saa käyttää minkäkin verran vettä. Tai sitten maanviljelijät tappelevat siitä kuka saa käyttäää vettä. Tai... Ja niin edelleen.
Coaselainen neuvotteluratkaisu on sellainen jossa maanviljelijät istuvat yhteiseen pöytään ja alkavat tehdä tarjouksia siitä että muut jättävät näidenkin käyttöön vettä. Tästä seuraa, että sellainen maanviljelijä, jonka pellot parhaiten hyödyntävät vettä, pystyy tarjoamaan enemmän kuin muut ja näin saa käyttöönsä enemmän vettä, mutta maksaa siitä muille enemmän. Tällainen sopimus syntyy jos neuvotteluun ylipäätään ryhdytään ilman että joku pakottaa, ja jos väkivaltainen ratkaisu on suljettu pois.
Tässä on kuitenkin eräs ongelma; yläjuoksulla asuva maanviljelijä voi vaatia enemmän rahaa kuin alajuoksulla asuva, koska hän voi esimerkiksi padota joen ja uhata käyttää kaiken veden itse. Tällaisessakin tilanteessa coaselainen neuvotteluratkaisu kyllä on, mutta siinä rahat eivät jakaudu tasan tai "reilusti" muutoin kuin niin että yläjuoksulla olevat saavat suuremman korvauksen.
Nyt, mikään yllä esitetyistä ratkaisuista ei ole "sosialistinen". Missään niistä ei kukaan byrokraatti tai valtion virkamies tule sanomaan miten asiasta pitäisi neuvotella. Minimaalisessa ei-sosialistisessa valtiossakaan ei byrokraatti päätä miten asia sinänsä ratkaistaan, mutta laki saattaa vaikkapa kieltää yläjuoksulla asuvalta joen patoamisen. Se, että lakeja tms säädetään tällaisia tilanteita silmällä pitäen, ei ole mitään "sosialismia", vaan sellaiset lait on yleensä laadittu sitä silmällä pitäen että joskus ihmiset käyttäytyvät kuin mulkerot ja estävät tehokkaan ratkaisun löytämisen esimerkiksi kiristämällä muita koska heillä on mahdollisuus padota joki.
Täytyy kuitenkin huomata, että efektiivisesti se, että neuvotellaan vedenkäyttöoikeuksista ja erityisesti jos vedenkäyttöoikeuksien kohdalla päädytään maksamaan jotain korvauksia, on jo itsessään eräänlainen tulonsiirto.
Tämä ei ole sosialismia. Se, että mielessäsi "sosialismi = paha", ei muuta sitä miksikään; kaikki se mistä olet eri mieltä, ei ole sosialismia.
Tämän aiheen yhteydessä olemme keskustelleet ainakin parkkimaksujen, hiilidioksidin ja kaivoon kusemisen yhteydessä. Jos olen ymmärtänyt oikein, minä kannatan näkemystä, jonka mukaan vasta todellisen vahingon näyttänyt voi vaatia rahallista korvausta muilta, kun taas sinusta se mahdollisuus, että jollain toisella voisi olla tarve antaa oikeuden rahalliseen korvaukseen.
Esimerkiksi: voit kusta kaivosi pilalle, jos minä en sieltä vettä hae. Voit pysäköidä autosi kadulle, jos minulla ei ole autoa. Voit tuprutella hiilidioksidia taivaalle, jos se sinua jollain tavalla auttaa tuottamaan jotain ja myymään minulle vaikkapa lämmintä vettä.
Nämä erilaiset osaoptimoinnit ja kauppasopimukset ja kaikki vastaavat ovat minusta sosialistista komentotaloutta. Ja lopuksi sinun on turha rakennella olkiukkoa, että pitäisin kaikkea sellaista sosialismina, mistä olen eri mieltä. Siksi tuo viittaus Paanaseen.
Otetaan se parkkipaikka esimerkiksi.
Olennaista siinä parkkipaikassa on, että sitä ei voi käyttää kuin yksi ihminen kerrallaan. Jos nyt jotenkin oletettaisiin että olisi mahdollista sopia kuka sitä parkkipaikkaa saa milloinkin käyttää, niin mitä vaihtoehtoja meillä on sen parkkipaikan käyttöoikeuden jakamiseen?
Olet moneen kertaan sanonut että sinusta pitää rajoittaa pysäköintiaikaa mutta maksua ei saa ottaa. Tämä ratkaisu on minusta nimenomaan sosialistinen. Siinä on siis ideana selvästi se, että ihmiset sitten jonottavat parkkipaikkaa ja byrokraatti päättää mikä on sopiva aika parkkipaikan käyttämiseen. Minusta tässä ei ole mitään järkeä, koska se vaatii sellaisen ratkaisun tekemisen jossa otetaan oikeasti ulkopuolelta kantaa "tarpeeseen". Byrokraatti, kansankokous, politbyro, sinä, minä, tai kukaan muukaan, ei pysty määrittämään sitä mikä ihmisten tarve sille parkkipaikalle on.
Sensijaan ihmiset itse tietävät sen. Heille se tarve näyttäytyy siten, että jos parkkipaikan voisi ostaa jonakin ajanhetkenä rahalla, niin he olisivat valmiita siitä maksamaan.
Jos parkkipaikasta on minulle hyötyä enemmän kuin sinulle, niin olen valmis maksamaan enemmän kuin sinä siitä että saan sitä käyttää. Siitä että käytän sitä, aiheutuu toki sinulle vaihtoehtoiskustannus, koska minä käytän sitä ja sinä et.
Jos oletetaan että parkkipaikan omistaa esimerkiksi parkkifirma, jonka tarkoituksena on tuottaa voittoa, niin parkkifirma hinnoittelee parkkipaikat sen mukaan että saa ne kaikki kaupaksi, olettaen että sillä ei ole monopolia. Jos parkkipaikkojen markkinat toimivat suhteellisen hyvin, niin suurin osa parkkipaikoista saadaan myytyä ja hinta on sellainen että yhtäältä parkkipaikkoja ei ole kovin paljon tyhjänä, mutta toisaalta niihin ei paljon ole jonoakaan.
Jos on jonoja tai tyhjiä parkkipaikkoja, niin parkkipaikkoja kaupitteleva firma pitää väärää hintaa. Jonojen tapauksissa hinta on selvästi liian matala. Tyhjien parkkipaikkojen tapauksessa kysyntä selvästi on heikko joten todennäköisesti hinta on liian korkea.
Näin markkinat toimivat. Jokainen joka omistaa parkkipaikan, saa toki päättää mitä sillä tekee. Mutta pääsääntöisesti parkkipaikkamarkkinat toimivat näin.
Sinä olet sitä mieltä, tai ainakin olet ennen ilmaissut olevasi sitä mieltä, että parkkipaikkoja pitäisi jakaa jonkinlaisilla byrokraatin päätöksillä sensijaan että niitä myydään markkinahintaan. Minusta se on selvästi sosialistisempi ratkaisu kuin se että niistä otetaan markkinahinta.
Ilmakehän kanssa on sama asia. Ilmakehällä on jokin kyky toipua erilaisista päästöistä, esimerkiksi hiilidioksidin määrästä riippuen, sitä absorboituu tietty määrä mereen ja kasvien yhteyttäessä maaperään koko ajan. Jos ilmakehä voitaisiin jakaa osiin niin että päästöt eivät siirry paikasta toiseen, jokaisen osasen omistaja voisi itse päättää mikä on heille hyväksyttävä hiilidioksiditaso ja määrätä sitten sopivat hiilidioksidipäästöt itse omalle maalleen. Näin voitaisiin tehdä jos se olisi mahdollista ja se ratkaisisi kaikki kysymykset asiaan liittyen täydellisesti eikä mitään politiikkaa asian suhteen edes tarvittaisi.
Kuitenkaan näin ei ole, vaan päästöt nostavat hiilidioksidipitoisuutta kaikkialla. Kutakin päästömäärää vastaa osapuilleen tietty pitoisuus jolle hiilidioksidin määrä asettuu ajan oloon. Tätä ei tunneta tarkasti, koska järjestelmä on kovin monimutkainen; ainoa mikä tiedetään täysin varmasti on, että nykyisillä päästöillä tasapaino on jossain missä pitoisuus on paljon nykyistä suurempi. En ota tässä kantaa siihen, mitä seurauksia pitoisuuden nousulla on, mutta nousu nyt ainakin on todellinen ilmiö.
Hiilen polttaminen ei ole verrattavissa "kaivoon kusemiseen", vaan pikemminkin vedenottamiseen joesta. Vettä virtaa tietty määrä, jos sitä otetaan paljon yläjuoksulla, sitä jää vähemmän alajuoksulle. Erona on se, että ilmakehää voi saastuttaa hyvin pitkään ja todella paljon yli sen mitä se kestää, ennen kuin negatiiviset vaikutukset alkavat näkyä.
On erillinen kysymys ratkaista se, mikä on "liikaa". En ota siihen kantaa, mutta siitä huolimatta että joku määrä on liikaa, niin joku pienempi määrä ei ole liikaa. On siis jokin rajallinen määrä päästöjä jonka ilmakehä kestää. Aivan samaan tapaan kuin on rajallinen määrä vettä joka joesta virtaa kasvukaudella. Ei sitä veden ottamista kokonaan ole mieltä kieltää sillä perusteella että se loppuu, sensijaan sen olemassaolevan veden jakamisesta eri viljelijöiden kesken on syytä neuvotella.
Markkinaratkaisu ja coaselainen neuvotteluratkaisu ovat tehokkaita ratkaisuja. Se tarkoittaa sitä, että jos joku byrokraatti menee sorkkimaan näitä ratkaisuja, niin saadaan jotain missä jonkun hyvinvointi vähenee enemmän kuin jonkun toisen paranee. Pahimmassa tapauksessa lopputulos on kaikkien kannalta huonompi. Jos yläjuoksulle rakennetaan pato, niin alajuoksun viljavammilta pelloilta ei saada satoa.
Se, ettet halua, pysty, tai mikä ikinä onkaan syy, ymmärtämään tätä, ei tarkoita että tässä on mitään "sosialismia". Tällä ei ole mitään tekemistä sosialismin kanssa, mutta nimität sitä sosialismiksi, koska asiasta pitävät meteliä ihmiset joista et pidä ja nimität sosialisteiksi kaikkia joiden kanssa olet eri mieltä. Tältä se ainakin näyttää.
Tämä liittyy hyvinvointivaltioon sillä tavalla, että vaikka sille on olemassa aidosti sosialistinen, tasa-arvoon nojautuva perustelu -- jota siis en allekirjoita koska en ole sosialisti -- joillekin sen piirteille on olemassa myös aivan selkeä perustelu jolla ei ole mitään tekemistä sosialismin kanssa.
Mikään perusteluista ei tietenkään ole aukoton, ja jokaista niistä voidaan kritisoida, ja on syytäkin kritisoida, libertaarista näkökulmasta. Kritiikki on kuitenkin syytä kohdistaa siihen asiaan jota kritisoidaan eikä esimerkiksi siihen ihmiseen joka asiaa esittää tai välillisesti väittää kritisoivansa asiaa kun tosiasiassa kritisoi ihmistä. Esimerkiksi jonkin politiikan kritisoiminen sillä perusteella että joku sosialistiksi tunnettu sitä kannattaa, ei vielä tee politiikasta sosialistista.
Hyvinvointivaltioon on myös syytä suhtautua kriittisesti, mikä on eri asia kuin dogmaattinen vastustus. Edelleen, jos vastustaa sosialismia, niin toki sosialistisiin perusteluihin on syytä suhtautua negatiivisesti, mutta se ei koske muita perusteluja.
Olet itse itseasiassa esittänyt yhden hyvinvointivaltioargumentin, jota minä taas vastustan, ja se on juuri ym. parkkipaikkaesimerkki. Sosialistinen perustelu sille että parkkipaikat pitää jakaa tasan eikä saa ottaa maksua on nimittäin se, että "köyhienkin pitää saada tasa-arvon nimissä parkkeerata". Olet esittänyt tämän aiemminkin, eli koska parkkipaikka on "yhteistä" omaisuutta, niin jokaisella on siihen oikeus.
Esitin silloinkin asian niin, että vaikka ostaisin Applen osakkeita miljoonalla, ei tämä silti oikeuta minua marssimaan Apple Storeen ja ottamaan sieltä haluamaani puhelinta tai iPadia siksi että se on "yhteistä" omaisuutta, ja kun olen osakkeenomistaja niin ne kuuluvat minulle. Samalla tavalla se, että kunta omistaa parkkipaikan, ei tee parkkipaikasta jotain mihin kaikilla on ilman muuta oikeus ilman korvausta. Ei ole mitään periaatteellista eroa näiden kahden tilanteen välillä.
Koulutuksen ja terveydenhuollon "sosialisoiminen" eli se, että näiden saatavuus pyritään turvaamaan ihmisille myös silloin kun näillä ei ole varaa maksaa markkinahintaa, voidaan perustella sosialistisesti, mutta se voidaan perustella myös esimerkiksi ihmisten riskiprofiilien perusteella ja vakuutusteoreettisesti. Vakuutus toimii tehokkaasti jos vakuutuksenottaja ei ota vakuutusta vapaaehtoisesti, koska tästä seuraa adverse selection; vakuutusyhtiön ei kannata periaatteessa edes myydä vakuutusta sellaiselle asiakkaalle joka sen haluaa ottaa. Esimerkiksi (voin muistaa esimerkit väärin) USA:ssa sellaiset vakuutustarjoukset joita tehdään satunnaisilla puhelinsoitoilla tms, ovat järjestäen kymmeniä prosentteja halvempia kuin tarjous jonka saat jos menet vakuutusyhtiöön kysymään tarjousta. Tähän on hyvä syy.
Näistä seuraa joskus market failure. "Hyvinvointivaltio" voidaan ajatella myös yrityksenä korjata nämä silloin kun ne esiintyvät. Toki tällainen koneisto on altis laajentamiselle kaikenlaisin sosialistisin perustein ja siksi monet konservatiivit vastustavat sitä. Mutta tällaisia tilanteita on oikeasti olemassa, eikä dogmaattisuus ja kaikkien asiasta puhuvien haukkuminen "sosialisteiksi" muuta todellisuutta.
Erittäin hyviä näkökantoja joita olet esittänyt aiemminkin. Valitettavasti en ehdi kuin lyhyesti kommentoida takaisin.
Koska sinä jo tiedätkin minun näkemykseni, niin toistan sen tässä nyt sellaiselle lukijalle joka ei mahdollisesti ole aiempia keskusteluitamme (onnekseen) nähnyt. Parkkipaikka-esimerkki on hankala siitä syystä, että emme tiedä miten kadut ja tieverkoston ylläpito on rahoitettu ja miten se rahoitetaan. Oletetaan yksinkertaistuksen vuoksi, että autoilijat ovat sen rahoittaneet ja autoilla kerättävillä veroilla sitä ylläpidetään.
Tässä tapauksessa pidän kohtuuttomana, että minä maksan sinulle - autottomalle ihmiselle - yhtään mitään siihen liittyvästä. Jos et ole osallistunut kustannuksiin, et saa tuottojakaan. Toki voi väittää, että katujen ylläpitoon osallistuvat kaikki kiinteistöverojen muodossa tai että tieverkostoon osallistuvat kaikki veronmaksajat, mutta käytännössä kaikki nettoveronmaksajat omistavat auton. Taloudellinen aktiivisuus edellyttää sitä valtaosassa Suomea.
Voi olla, että jollain tasolla on järkevämpää kerätä rahaa esimerkiksi pysäköinnistä maksun perusteella kuin rajoittaa pysäköintiaikaa, mutta jos tuota rahaa ei käytetä pysäköinnin haittojen torjuntaan - mitä ikinä ne ovatkaan - niin silloin kyse on silkasta verotuksesta ja kuten molemmat tiedämme, kyllä virkamiehet verovaroille käyttöä keksivät. Voi olla että nojaan nyt kaltevan pinnan argumenttiin, mutta minusta se ei ole tässä yhteydessä ongelma.
Mutta tässä on se ratkaiseva ero meidän ajatusmalliemme välillä. Esimerkiksi, jos minä ostan Applen osakkeita osakeannista, minulle ei synny mitään oikeuksia mennä hakemaan tehtaalta puhelimia tms, ei vaikka minun rahoillani olisi rahoitettu juuri sitä tuotantolinjaa josta puhelinta itselleni vaadin.
Kunnan ja valtion veronkeräyksen problematiikka on omanlaisensa; en ota kantaa siihen. Pääasillinen syy miksi veroja kerätään, on fiskaalinen. Veroja kerätään siksi että saadaan tuloja ja tuloilla katetaan menoja. Niillä ei ole korvamerkkiä.
Jos lähdetään siitä, että verolla pitäisi olla korvamerkki kuten yllä esität, niin silloin asia joka verolla hoidetaan, pitäisi hoitaa yksityistämällä tai ainakin yhtiöittämällä se asia. Esimerkiksi, jos halutaan että autoilijat rahoittavat tien ylläpidot yms, niin tiet pitää yhtiöittää ja kerätä tienkäyttömaksuja ja luopua autoveroista. Itse olen itseasiassa tämän kannnalla täysin.
Otetaan toiseksi esimerkiksi nyt vaikkapa jonkun joen patoaminen. Oletetaan että vettä ei tarvita muualla ja kyseessä on valtion maat. Valtio rakennuttaa voimalaitoksen. Suomessa näin ei taideta tehdä, vaan valtio antaa luvan jollekin taholle rakentaa voimalaitoksen ja joko myy tai vuokraa maan. Esimerkin kannalta tässä nyt ei ole suurta merkitystä.
Voimalaitos tuottaa sähköä. Pitäisikö sähkö jakaa tasan kansalaisille "tasapuolisuuden nimissä"? No, ei tietenkään pitäisi, ei siinä ole mitään järkeä. Jos meillä on toimivat sähkömarkkinat, niin sähkö myydään markkinahintaan ja saadut tulot laitetaan valtion kassaan. Jos oletetaan että valtio on muuten budjetiltaan täysin tasapainossa eikä ole velkoja tms, niin summalla voidaan esimerkiksi laskea veroja tai jakaa se kansalaisille "kansalaisosinkona". Tässä ei ole mitään muuta sosialismia kuin se tosiasia että valtio nyt sattuu omistamaan jotain mikä tuottaa; sosialismi, kuten tiedämme, viittaa oppiin jonka mukaan valtion tulisi omistaa tai ainakin kontrolloida tuotantovälineitä (l. pääomaa). Erotuksena esimerkiksi kapitalismissa jossa pääoman omistavat yksityiset tahot.
Onko kohtuullista että sähköä käyttävä taho maksaa sähköä käyttämättömälle?
Palataan esimerkkiin kasteluvedestä. Yläjuoksun vähemmän viljavalla maalla ei kannata käyttää paljoa kasteluvettä, koska pari kuutiota vettä tuottaa enemmän hyötyä, eli isomman sadon alajuoksulla. Tehokas ratkaisu tietenkin saadaan myös niin, että yläjuoksulla joku rakentaa padon ja myy sitten vettä alajuoksulla oleville maanviljelijöille. Tällaisten toimintojen kanssa on kuitenkin ongelmia, koska ne tuppaavat johtamaan riitoihin ja väkivaltaan. Siksi ihmiset usein säätävät lakeja siitä miten vaikkapa vesioikeudet pääsääntöisesti ratkaistaan ja missä puitteissa niistä neuvotellaan.
Modernissa yhteiskunnassa tieverkostoa sun muut infraa rakennettaessa syntyy samantapaisia tilanteita. Suuri osa -- libertaarit sanovat että kaikki, ja melkein kaikista olen melkein samaa mieltä -- voidaan hoitaa ilman että oikeasti tarvittaisiin valtiota sorkkimaan mitään. Ihmisillä on kuitenkin kovin paljon hankaluuksia pysyä sopimuksissa yms, ja joku yleensä valvoo niitä. Minarkistit ajattelevat että tämä on valtion tehtävä. Moni sitten ajattelee että valtio voi tarjota esimerkiksi neuvottelussa välitysmenettelyä tms.
Näissä rooleissa valtiolla on enemmän pelivaraa ja toimintamahdollisuuksia kuin moni ymmärtää. Se, miten se toimii näissä tilanteissa on viimekädessä legitiimi poliittinen kysymys. Nyt, minä en pidä ideologisesti neutraalina sellaista ajatusta että se, joka maksaa enemmän veroja, päättää asioista enemmän. Verojen keräämisen tulisi pohjautua siihen että ne ovat em. kaltaisia "kohtuullisia korvauksia" siitä palvelusta jota valtio tarjoaa, jolloin veron maksanut ei ole "ansainnut" mitään yli tai ohi sen mitä hänelle on jäänyt käteen verojen jälkeen. Esimerkiksi, jos meillä on polttoainevero tai vaikkapa tien käyttömaksu, niin näiden suuruus heijastelee näistä aiheutuvaa kustannusta, ja siten se että joku on maksanut enemmän veroa, tarkoittaa että tämä on myös vastaavasti aiheuttanut muille jotain kustannuksia.
Ym. esimerkissä; maanviljelijä joka viljavalla maalla viljellessään on maksanut vedestään "veroa", on jo saanut vedestä sen hyödyn jota hinta heijastelee. Tälle ei synny esimerkiksi oikeutta päättää siitä saako joku muu meloa joessa kanootilla sillä perusteella että hän on "maksanut vedestä". Pysäköintipaikan kohdalla argumentti on samankaltainen. Autovero ei oikeuta mihinkään ylimääräiseen. Se että ihmiset kokevat näin, on ymmärrettävää, mutta se on vain merkki siitä että vero on liian korkea.
Lisään nyt vielä yhden aspektin siitä mitä nimität "verotukseksi". Voidaan tosiaankin nimittäin sopia niin, että kaikkia valtion tai vastaavan julkisen instanssin tuloa kutsutaan veroksi; ei ole merkitystä tällä.
Kunnalla tai valtiolla on tietenkin menoja, ja siitä mistä nämä menot muodostuvat, voidaan tietenkin vääntää paljon kättä. Kuten sanoit, byrokraatti keksii kyllä menoja jos tuloja tulee lisää. Tämä kuulostaa hullulta ehkä äkkiseltään, mutta tästä syystä itse pidän tulonsiirtoja (in cash) varsin hyvänä ideana. Erotuksena siis ns julkisista palveluista (in kind).
Jos valtiolla on menoja, esimerkiksi poliisin, oikeuslaitoksen, maanpuolustuksen jne (ns yövartijavaltio) ylläpidosta, niin nämä menot tietysti pitää jotenkin kattaa. Tähän tarvitaan veroja.
Valtiolla tms voi olla ja usein onkin, myös omaisuutta jota syntyy esimerkiksi siitä että sen maanpuolustus voi olla vaikkapa alunperin operoinut alueella jossa ei ole ollut kunnolla vakiintunutta maanomistusta. Tai kun omaisuudelle ei ole ollut laillista perijää tms. Tai... jne. Joka tapauksessa on teitä yms omaisuutta joka nyt on olemassa ja rakennettu ja tästä omaisuudesta voi olla tai olla olematta tuloja. Itse näen asian niin, että tulo- ja vastaavien verojen keräämisen sijaan valtion tulisi parhaansa mukaan rahoittaa toimintaansa tällaisesta omaisuudesta saatavilla tuloilla. Tämän lisäksi erilaisista haitallisista toiminnoista joissa haitta on selkeästi olemassa mutta jossa haitan kärsijä on vaikeasti osoitettavissa, on mielekästä, ja oikeastaan tarpeellistakin, kerätä veroja.
Tällaisia voivat olla esimerkiksi erilaiset paikallisempian pysyvät saasteet, joissa pieni määrä ei juuri haittaa, ja vähän suuremmasta määrästäkin aiheutuva haitta on esimerkiksi vähäinen. Aikanaan esimerkiksi paperitehtaiden tuottama hajuhaitta voisi olla tällainen; ympäröivien kuntien tai vaikkapa maakuntien olisi voinut olla mahdollista kerätä veroa paperitehtailta suhteessa aiheutettuihin hajuhaittoihin. Tällainen maksu luonnostaan luo tilanteen jossa haittaa aiheutetaan vähemmän ja toisaalta tämän luontoista haitasta joka lankeaa vaikkapa melko vaikeasti osoitettavasti kunnan asukkaille, peritty maksu on mielekäs tulonlähde kunnan toiminnan pyörittämisessä jolloin muita veroja on tarpeen kerätä vähemmän.
Tiedän että et hyväksy näitä perusteluja, mutta minulle nämä perustelut ovat tarkalleen päinvastainen asia kuin "sosialismi" jossa veroja kerätään esimerkiksi suurituloisilta progressiivisesti jotta yhteiskunnasta saataisiin "tasa-arvoisempi". Jos julkista palvelua voidaan ylipäätään pitää oikeutettuna -- puhdasoppinen libertaari ei sellaista toki hyväksy, mutten puhu nyt siitä -- niin sen rahoittamisen tulisi tapahtua tavoilla joissa mahdollisimman paljon on se periaate että a)palvelusta hyötyvä taho maksaa siitä vapaaehtoisesti (vrt, siis ennemmin maksulliset tiet kuin autovero) ja b) haitan aiheuttaminen on kallista myös silloin kun on vaikea osoittaa suoraan kuka sen haitan kärsii vrt, saasteverot tai päästökiintiöt jotka huutokaupataan.
Kun ostat Applen osakkeita, teet vapaaehtoisen sopimuksen ja tietenkin sitoudut noudattamaan yhtiön sääntöjä joiden mukaan et saa itsellesi puhelinta maksutta. Pysköintimaksun tapauksessa et ole tehnyt mitään sopimusta - olet syntynyt suomalaiseksi ja sinulla on oikeus käyttää yhteistä omaisuutta korvauksetta (vrt jokamiehen oikeudet). Jos joku alkaa keräämään mustikoita tienvarsilta ennen sinua, ei hänelle synny velvollisuutta maksaa siitä sinulle korvausta. Tai maksaahan hän sen tuloverotuksen kautta, mutta tuloveroasteen määrä tässäkin nousee ongelmaksi. Eli maksaako mustikanpoimija enemmän kuin voi pitää kohtuullisena jos kukaan muu ei mustikoita kerää...
Toisin kuin siis väität, ratkaiseva ero ei meillä ole siitä, että pitääkö veroja maksaa yhteiskunnan toiminnan kattamiseksi (pitää) vaan siitä, että minä pidän ns. luonnonoikeutta tärkeänä takuuna orjuuttamisen estämiseksi. Jokamiehen oikeudet turvaavat ihmisen mahdollisuuden elättää itsensä. Emme tarvitse säätelyä vaan vapautta. Teollisessa yhteiskunnassa elättäminen ei enää tapahdu marjoja keräämällä vaan käyttämällä julkista infraa kuten teitä ja katuja. Teiden ja katujen tehtävä ei ole maksimoida verokertymä (koska kaikki verot käytetään loppujen lopuksi curley-ilmiön osoittamalla tavalla) vaan antaa ihmisille mahdollisuus elää mahdollisimman vapaasti.
Jos minä autoilijana osallitun tieverkon ylläpitoon, minun puolestani on parempi että käytät sitä maksutta jos se auttaa sinua elättämään itsesi. Siinä vaiheessa kun hotdog-kärrysi tai hatun takana musisointisi vie minulta parkkitilan, sinulle laitetaan ajallinen rajoitus toimia kadulla. On parempi että elätät itsesi tekemällä jotain kuin että etsitään Pursiaisen Kuninkaan aarretta ja saat elantosi minulta tekemättä mitään.
Ymmärrän. Mutta toivottavasti ymmärrät itse että monella tapaa sinun näkemyksesi asiasta on enemmän sosialistinen kuin se jota minä kannatan ja näet miten se että nimität minun käsitystäni "sosialismiksi" synnyttää mielikuvan että nimität sosialismiksi yksinkertaisesti kaikkea mistä olet eri mieltä?
Minä en näe julkista sektoria omaisuuden osalta olennaisesti erilaisena kuin vaikka esimerkissä Applea; ero on lähinnä siinä että kaikki kansalaiset ovat osakkaita. Taloyhtiö, jossa kaikilla osakkailla on tarkalleen sama määrä osakkeita, voisi olla ehkä parempi vertaus, sillä taloyhtiö tekee paljon sellaisia asioita mikrotasolla joita julkinen sektori tekee. Taloyhtiön hallussa olevista parkkipaikoista esimerkiksi tulee maksaa vuokraa joka vastaa niiden kysyntää ja tarjontaa. Toki jokainen yhtiö määrää omat sääntönsä mutta kun olen yhtiöiden hallituksissa ollut olen yrittänyt saada muut ymmärtämään sen että esimerkiksi jos yhtiöllä on vuokrattavissa paikkoja, niin paikan vuokran pitäisi olla sama omistajille ja ulkopuolisille koska jos se on eri, niin hintaero on tulonsiirto autoa omistamattomilta auton omistajille. Ja että vuokran pitäisi olla suurempi jos vaihtuvuus on pieni ja jonot pitkiä.
Resurssien arvo rahallisesti määräytyy markkinoilla. Markkinahinta on niiden aito vaihtoehtoiskustannus. Jos yhdessä jostain päätetään niin markkinahinnasta poikkeaminen on yhteisellä päätöksellä tulonsiirto; jos hinta on alhaisempi niin se on tulonsiirto sille joka resurssin saa, jos se on suurempi niin toisin päin.
Esimerkiksi se että kunnat luovuttavat maapohjaa halvemmalla rakennusfirmoille, on varastamista ja tulonsiirtoa kansalaisilta rakennusfirmoille. Tampere esimerkiksi tekee näin; se teki niin Ranta-Tampellan kanssa ja näyttää tekevän niin kansiareenan kanssa. Tämä on sosialismia. Se on sosialismia vaikka hyödynsaaja onkin SRV:n osakkeenomistajat.
Ymmärrän tuon näkemyksesi että autopaikat pitää vuokrata eniten tarjoavalle, mutta samalla tavallahan voitaisiin vaatia että kylän kaivo myydään eniten tarjoavalle. On joitain asioita, joissa mielestäni pitää noudattaa jokamiehen oikeuksien kaltaista ajattelutapaa, ja minusta esimerkiksi autopaikat ovat sellaisia, koska modernissa maailmassa auton omistaminen alkaa olla välttämättömyys erinäisten asioiden toteuttamiseksi.
Sosialismia ei ole se että annetaan maata rakennusyhtiölle alihintaan, koska maan hinnoittelu ei nojaa pelkkään neliöhintaan. Infraa voidaan tehdä hyvin tai huonosti hinnasta riippumatta. Ei verokilpailukaan ole sosialismia, eli jos vaikka Hollanti ei verota holding-yhtiöitä yhtä kovalla prosentilla kuin Suomi, ei siitä seuraa että Hollanti olisi sosialistinen.
Kaikkinensa - sosialismia on se, että yhdet päättävät mihin käyttävät toisten rahat, ja tästä lienemme samaa mieltä.
Lähetä kommentti