Miksi mamu rötöstelee?

Katselin eilen sivusilmällä Nelosen ohjelmaa Adoptoidut. Jaksossa herkän ja haavoitetun tuntuinen Elina kertoi oman tarinansa. Yhden illan suhteesta alkanut ei-toivottu raskaus, joka johti Elina-vauvan kuljettamiseen kadun yli Kätilöopistolta Sofianlehtoon odottamaan adoptointia. Tasoituspisteitä tyttövauva oli antanut muille enemmän kuin tarpeeksi.

Elinalle selvisi biologisen äitinsä kuolema ja isä kieltäytyy laskemasta häntä elämäänsä. Elinan epätoivo oli ohjelmassa käsin kosketeltavissa ja isän viivytystaistelu on turhaa muutenkin kuin inhimilliseltä kannalta tarkasteltuna. Adoptiolapsen juurettomuus ja irrallisuus pelottavat. Elina nojasi elämässään ei-kristilliseen hengellisyyteen, jota edustivat mm. ennusmerkit ja inkarnaatio. Katulampulla Elinan ikkunaa vastapäätä istuva kyyhkynen oli ehkä äitinsä ja jostain leijaillut höyhen sitäkin varmempi todiste siitä, että vaikka maailma on paha paikka, on jossain tuolla vielä kaikki paremmin.

Viime eduskuntavaalien jälkeen Anu Mylläri kaivettiin kirjoineen esiin (Ulkonäkö voi pettää 10.7.2011) todistamaan suomalaisen kulttuurin rasistisuudesta. Adoptiolasten juurettomuus uusissa perheissään ja mahdollisesti jopa uusissa kotimaissaan luo valtavan trauman, jota ei ilmeisesti korvaa adoptiovanhempien puhtaaksi pesty omatunto valkoisen miehen taakasta. Kun laajemmin pohditaan maahanmuuton seurauksia, ilmeisesti juurettomuus ei poistu edes sillä, että ympärillä on oma biologinen perhe. Suomalaisten sopeutumisongelmia Ruotsissa 1960-70 -luvuilla pidetään todisteena sille, että maahanmuuttajien väkivaltaisuus on normaalia. Koska suomalaiset hallitsivat 70-luvulla Tukholman pimeää alkoholikauppaa, on luonnollista että muslimit raiskaavat 2010-luvulla suomalaisia naisia.

New Yorkin italialaismafiat ja kiinalaiset triadit todistavat, että maahanmuuttajien väkivaltaisuus on normaalia ja se katoaa itsestään aikojen kuluessa. Maahanmuuton ongelmia kuvitellaan ratkottavan "kotouttamalla" ja "resursseilla", vaikka todellisuudessa maahanmuuton lieveilmiöt ovat biologisia kuten Elinan ja Anun esimerkit havainnollistavat. Ihmisellä on tarve löytää elämälleen tarkoitus, ja länsimaisen panteistisen feminismin omantunnon puhdistajana maahantuotu elintasopakolainen ei sitä itselleen löydä. Sen takia maahanmuuttoon liittyviä ongelmia ei saada ratkotuksi syyttämällä niistä muuta kuin maahanmuuttajien omaa repaleista taustaa.

Jos alussa mainittu Elina ei ole löytänyt paikkaansa Suomessa, miten siinä voi onnistua afrikkalainen muslimi? Luonnonvalinta kannustaa ihmisiä laumaeläimiksi ja laumaan kuulumattomuus aiheuttaa pysyvää turvallisuuden tunteen laskua. Ihminen pelkää jäävänsä yksin ja tulevansa eristetyksi laumastaan, joten hän ei myöskään koe ympärillään olevia ihmisiä laumakseen. Laumaan kuulumattomat ihmiset ovat vihollisia, mikä näkyy heihin kohdistuvana agressiona. Kaikkein keskeisin lauman jäsenyyden tunnusmerkki on yhteinen uskonto, koska uskonnollisuutta on vaikea näytellä siihen sisältyvien rituaalien ja uhrausten vuoksi. Väärä uskonto ympärillä on suora uhka yksilön omalle turvallisuuden tunteelle.

Konservatiiveilla oli ennen sanonta, että parempi huonokin perhe kuin ei perhettä ollenkaan.