Vuonna 1999 internetiin ilmestyi palvelu nimeltä Blogger, joka tarjoaa mahdollisuuden kirjoitella omia ajatuksiaan julkisuuteen. Sananvapauden kannalta palvelu oli käänteentekevä. Vihdoin periaatteessa kuka vaan saa sanottua ajatuksensa ilman median ylläpitämää poliittisen korrektiuden sordiinoa totuuden torvensa edessä. Suomen virkamiehille palvelu oli luonnollisesti aivan liian avarakatseinen, joten sensuurin kynnet iskivät kiinni bloggareihin ja ihmisiä ajettiin pahoihin vaikeuksiin.
Vielä 20 vuotta sitten tuntui hyvin etäiseltä, että menettää työpaikkansa, vapautensa ja tärkeimmät ihmissuhteensa vain omia ajatuksiaan kertomalla. Sittemmin hallitus on estänyt mielenosoitusten järjestämisen ja liikkumisen Uudeltamaalta pois täysin järjettömillä koronarajoituksillaan. Televisiossa saa imaami sanoa, että islam määrää homoseksistä kuolemantuomion mutta kansanedustaja joutuu Raamatun siteeraamisesta leivättömän pöydän ääreen.
Ennen internetin aikakautta medialla oli valta, mistä kansa pystyy keskustelemaan. Osa toimittajista kantoi valtansa mukana tulleen vastuun, suurempi osa ei. Toimittajat pyörivät poliittisten johtajien kanssa samoissa piireissä, minkä seurauksena kusi ja valta nousevat helposti samoihin päihin. Poliitikkoja liehittelevät julkkikset - kuten Sanna Marinin bileiltojen ryyppyjengi - ovat vain hyödyllisiä idiootteja, joilta kysytään mielipiteitä poliittisiin asioihin vaikkei heillä ole mitään käsitystä niistä.
Poliittinen johto käyttää mediateollisuutta hyväkseen edistääkseen omaa maailmankuvaansa. Mustat mannerheimit ja Disneyn Lumikit ovat osa vallankäyttöä samalla tavalla kuin jokavuotinen Tuntematon sotilaamme tai omina aikoinaan Top Gun ja Panssarilaiva Potemkin. Länsimaissa maailmankuva on liberaali hegemonia (Youtubessa luennoi John Mearsheimer). Taiteilijat, urheilijat ja jopa yritysjohtajat kiiruhtavat irtisanoutumaan Putinista ja Venäjästä naurettavin tavoin.
Vai mitä sanotte niistä vaatimuksista, että suomalaiset yritykset eivät saa toimia Venäjällä, kun samaan aikaan puoli Eurooppaa lämmittää talojaan venäläisillä raaka-aineilla?
Lapsuudessani suurin uhkakuva oli kommunismi eri muodoissaan. Vuoden 2021 kunnallisvaalit olivat sikäli merkittävä virstanpylväs, että ensimmäistä kertaan kunnanvaltuustoissa ei istu yhtään kommunistisen puolueen edustsjaa. Tietenkään kommunistit eivät ole minnekään hävinneet - he asettuivat eri puolueiden listoille, kuten Anna Kontulan esimerkki paljastaa. Jopa Kokoomus meni vallanhimossaan niin pitkälle, että he pitivät Suomea syyllisenä Talvisotaan.
Kansan Uutisissa kerrotaan vasemmiston meemeistä.
Katsoin viikonloppuna kaksi elokuvaa (A hidden life ja American traitor) ja aloitin lukemaan yhtä kirjaa (Niina Hakalahden Aavasaksa). Olen toisinaan aika tarkka omasta ajankäytöstäni, joten rakastan Bloggeria ja bloggaajia, jotka jakavat kokemuksiaan. Erityisesti elokuvien ja kirjojen osalta etsin aina käsiini arvostelun, koska en totisesti haaskaa aikaani huonoon elokuvaan tai kirjaan.
Blogit tavallaan myös tuhosivat perinteiden median ja huonojen toimittajien elannon. Blogeista löytyy kapean alan erikoisosaajia ihna mille tahansa elämän osa-alueelle. Yksikään toimittaja ei voi hallita sellaista nippelitietoutta, mitä blogeista löytyy. Siksi mediassa esitetään yleensä uutiset poliittisten päätöstekijöiden kannalta positiivisessa valossa. Meidät kasvatetaan jo tarhassa vastaanottamaan liberaalin hegemonian mukainen ideologia.
Kaltaiseni ihmiset, jotka uhraavat asioiden penkomiseen ja taustojen selvittämiseen valtavasti aikaansa, eivät pysty enää seuraamaan valtamedian uutisointia. Jokainen omilla aivoillaan ajatteleva ymmärtää, että lännen poliittisella koneistolla ei ole sen arvokkaammat päämäärät kuin Kiinalla, Pohjois-Korealla, Iranilla tai Venäjällä. Meille valehdellaan tietoisesti, jos se edistää liberaalia hegemoniaa, ja valheen paljastamisesta seuraa leimaaminen denialistiksi ja trolliksi.
Pari vuotta sitten oli julkiset hirttäjäiset, jos arvosteli poliittisen eliitin koronatoimia. Nyt pari vuotta myöhemmin jokainen näkee että päätökset olivat virheellisiä ja osin myös laittomia. Kuitenkin sama toimittajien ja poliitikkojen eliitti on edelleen vallassa, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan aiheuttaen puheita jopa ydinaseuhasta. Osa edelleen suurta näkyvyyttä ja arvostusta saavista poliitikoista oli 50 vuotta sitten kumartelemassa Kremlin suuntaan. Nyt he sitovat suomalaiset ulkomaiden velkojen maksajiksi kuin maaorjat aikoinaan.
Olo on kuin olisi parissa vuodessa nähnyt kaiken. Ensin oli Syyriassa kuivuus ja sitä seurasi kansainvaellus, sitten tuli tappava tauti (korona), nyt on menossa sota ja seuraavaksi kai sitten tulee nälänhätä. Kaikki raamatulliset vitsaukset ajettiin kuin pikakelauksella silmiemme edessä.
20 vuotta sitten kuvittelin, että bloggaamisella on joku vaikutus. Siis muukin kuin omien ajatusten selkeyttäminen näppikselle. Mikä tuokin mieleeni, että kynä tarkoitti vanhassa suomen kielessä linnun sulkaa (kana kynittävänä), ja sitä kautta tuli siis sulkakynä (sulkasulka).
Kynä ei ole miekkaa mahtavampi eikä tieto voita voimaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti