tiistai 31. lokakuuta 2017
Miksi jätin Twitterin?
Olen melko lailla vetäytynyt Twitter-maailmasta, koska poliittisen eliitin vallankäyttö sananvapauden nimissä on niin pöyristyttävää, että ainoa asia mitä voin tehdä, on kieltäytyä osallistumasta moiseen teatteriin. Huomatkaa muuten tuossa edellisessä lauseessa ovat peräkkäin sanat "valta" ja "vapaus". Valta annetaan ja otetaan - sen vastapainona on vallankäyttäjän vastuu. Vastuu kannetaan joko taloudellisesti (yritykset) tai polliittisesti (vaalit).
Vapaus taas on jokaisen ihmisen perusoikeus (luonnonoikeus), jota kukaan ei saa ottaa pois. Käytännön tasolla ihminen voi toki itse heittää oman vapautensa pois, esimerkiksi ryöstämällä, raiskaamalla tai muulla yhteisöään loukkaavalla tavalla. Tällöin yhteisö eristää yksilön pois laumasta. Ihminen siis saa pitää vapautensa, jos hän täyttää yhteisöään kohtaan saamansa velvoitteet.
Olen kirjoittanut aiheesta useasti, mutta silläkin uhalla että jankkaan, sanon tämän uudestaan: valta ja vastuu - vapaus ja velvollisuus. Nyt EU:n ja suomalaisen taloudellisen ja poliittisen eliitin ottaessa minulta pois vapauteni - vaikka olen täyttänyt kaikki minulle annetut velvoitteet - koen että valtiovaltaa (huomaatteko yhdyssanan lopussa seisoo "valta"?) ei saada vastuuseen EU:ssa. No yllättäen - siksihän EU on olemassa.
Luin mielenkiintoisen Jörn Donnerin kolumnin Apu-lehdestä. Meinasin kirjoittaa alla olevan tekstin kommentiksi, mutta totesin että jos olen jättänyt Twitterin taakseni, olkoon paluu bloggaajaksi vaihtoehtoinen tapa täyttää velvollisuuteni Suomen sisäisen turvallisuuden pönkittämisekseksi. Alla siis alun perin Donnerin blogiin tarkoitettu kommenttini. Koitan aktivoitua kirjoittajana mutta vanhaan tahtiin (päivä per kirjoitus) tuskin enää kykenen syttymään. Tai mistä senkään tietää...
Historiasta on kuulemma mahdollista ottaa oppia, ja paljon minua kokeneempana Jörn Donnerilla tietoa asioista, joista minä en ole edes kuullut. Valtaosa kansasta nöyränä kulkee vaikka teuraaksi, joten pienten ryhmien kiivaistakaan vaatimuksista ei aina tarvitse huolestua, vaikka 1918 esimerkki osoittaa, että joskus tarvitsisi.
Ottamatta kantaa siihen, missä Eurooppa on 40 vuoden kuluttua edes epäröidessään käyttää voimakeinoja maahanmuuton hallitsemiseksi, voidaan puhua jo alle 10 vuoden jaksosta, jolloin EU nykyisessä muodossaan hajoaa. Koska se ei kykene lisäämään yhdentymistään entisen sosialistiblokin vastustuksen takia, yhdentyminen tulee väistämättä vähentymään. Maailmassa mikään ei pysy ennallaan, vaikka tässä asiassa erityisesti poliittinen eliitti niin toivoisi vain saadakseen lisäaikaa unensa jatkumiseksi.
EU ja sen aktiiviset puolustajat haukkuvat Yhdysvaltoja ja Venäjää epädemokraattisiksi ja syyttävät Trumpia ja Putinia melkein kaikesta. Ilmastopolitiikka saakin varauksetonta suosiota Euroopan lisäksi vain niissä maissa, jotka taloudellisesti siitä hyötyvät. EU:n komissiota ei johda vaaleilla puheenjohtaja vaan tehtävään epädemokraattisesti nimitetty ahdaskatseinen juoppo. EU:n presidenttinä puuhastelee tehtävään nimitetty ja nimitys on tehty kansaa kuulematta. Parlamentilla ei ole oikeutta säätää lakeja itsenäisesti ja niin edelleen.
Donner varmasti nuo asiat tietää, miksi onkin ihmeellistä että hän haikailee muutoskykyistä Ranskaa ja vahvaa Saksaa turvaamaan demokratiavajeen jatkumista. Kokeneelta mieheltä mielellään kuulisi, miksi valtaa ei saa antaa kansalle. Sille tavalliselle pienituloiselle naiselle tai miehelle, joka kasvattaa lapsensa, pelkää Jumalaa tai ilmastonmuutosta ja antaa puolet tuloistaan valtiolle, jossa virkamiehet päättävät mistä veronmaksajat saavat hakea väkijuomansa tai julkisuudessa puhua.
Minusta on mahdotonta nähdä, että EU jatkaa seuraavat 10 vuotta nykyisellään. EU on sekä moraalisesti (ei-kansanvaltainen) väärä tapa järjestää yhteiskunnan toiminta että taloudellisesti (sosialistinen) itselleen ja ympäristölleen vaarallinen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Täällä bloggerin puolella on se etu että blogger ei ole alustana ryhtynyt samanlaisiin banaanointiorgioihin kuin facebook ja twitter. Jaan näkemyksesi EU:sta ja minua ihmetyttää suuresti, että nimenomaan ns. liberaalit ja vapaamieliset kannattavat EU:ta vaikka sen hallintorakenne ei poikkea Neuvostoliiton politbyroo / leimasinparlamentti-järjestelmästä oikeastaan mitenkään.
Blogger poisti ainakin joitain Lehdon luomia blogeja, jos oikein muistan. Hieman herättää epäilyksiä, että poiston takana oli se tosiasia, että niissä herjattiin silloista rouva presidenttiä. Muutoin jää nähtäväksi, kuinka Blogger jatkossa toimii, kun seuraava tuomio tulee.
Bloggaamisen hyvä puoli on tahdin verkkaisuus. Twiittaaminen on nopeatempoista ja soveltuu hyvin erilaisten "someraivojen" luomiseen, minkä takia siellä onkin erityisen paljon toimittajia.
Twitterissä vasemmistolaiset estävät (blokkaavat) erittäin hanakasti toisinajattelijoita. Poliisilla on käsitykseni mukaan joku 200-300 henkilöä ns. somepoliiseina, ja vaikuttaa siltä että heidän aikansa kuluu Facebookissa ja Twitterissä.
Marko "Föbbels" Forss aikoinaan kävi ainakin Vasarahammerin blogia kommentoimassa, mutta ei näkynyt enää toistamiseen kun porukka sätti hänen oikeuttaan tulla normaalien rauhallisten ihmisten keskusteluita tuomitsemaan. Veikkaan että nimenomaan poliisit ovat nyt aktiivisia nopeatempoisessa somessa ja sitten taas tyypilliset setamiehet tekevät meistä tavallisista setämiehistä ilmiantoja täällä blogistanissa.
En ihan täysin ymmärrä tuota vapaus-velvollisuus paria puhuttaessa luonnonoikeudesta. Luonnonoikeuteen perustuvalla vapaudella ei oman käsitykseni mukaan voi olla vastinparia, muutenhan kyse ei ole luonnonoikeudesta vaan ihmisten antamasta vapaudesta, jonka pitääksesi sinun pitää tehdä jotain. Esimerkiksi Yhdysvaltain perustuslain toisessa lisäyksessä ei sanota, että valtio myöntää oikeuden kantaa asetta, vaan että kongressin ei pidä säätää lakia, joka loukkaa tuota (luonnon)oikeutta. Eli implisiittisesti tunnustetaan, että jokaisella ihmisellä on luontainen (syntymään perustuva) oikeus kantaa asetta, jota kukaan ei saa rajoittaa.
Jos verotus on varastamista ja varastaminen ei ikinä ole oikein (vaikka voikin olla hyväksyttävää, esim. jos olet kuolemassa nälkään ja pöllit ruokaa), niin miksi äänestämme aina jonkun päättämään varastetun rahan käytöstä? Sitähän se äänestäminen pohjimmiltaan on, yritämme väkivallan uhalla pakottaa eri mieltä olevat rahoittamaan omasta mielestämme hyviä asioita, ja hävittyämme valitamme vaalituloksesta mutta kuitenkin hyväksymme äänestämisen moraalittoman luonteen.
Tervetuloa takaisin Bloggeriin.
Vapauden vastinpari on velvollisuus yhteisöä kohtaan. Ihminen, jota ei velvoita yhteisön koodisto eli yksilönvapaus, luopuu vapaudestaan.
Historiasta on mahdollista oppia. Ainakin kannattaa yrittää tunnistaa ne selvimmät lainalaisuudet ja trendit. Selvästi merkittävin asia on nyt Kiinan nousu. Mitä ja miten se tulee vaikuttamaan, on ehkä vielä vaikeasti arvioitava juttu, mutta Xi on ottanut selvästi edeltäjiään tiukemman ja aktiivisemman otteen kansainväliseen politiikkaan. Älykkäänä ja määrätietoisena miehenä hänen painoarvonsa on kokonaan toista luokkaa kuin jonkun parhaat päivänsä nähneen Merkelin tai amatöörimäisen Trumpin. Kun sitä impivaaralaisuutta on niin halukkaasti leimakirveenä käytetty, niin huomion rajaaminen EU:n touhuihin impivaaralaisuutta jos mikä. EU oli aikoinaan – silloin kun sen nimi oli Hiili- ja teräsyhteisö – sekä tarpeellinen, että hyödyllinen. Tarpeellinen se olisi edelleen, mutta se on hukannut johtoajatuksensa ja rappeutunut itsetarkoitukselliseksi epädemokraattiseksi byrokratiaksi, joka ajaa Euroopan kantaväestön kannalta vahingollisia asioita, kuten nykyistä yhteiskunnan rakenteita hajottavaa ja sosiaaliturvaa raunioittavaa muuttoliikettä tai naiivia energia- ja teollisuuspolitiikkaa. Näyttää vahvasti siltä, että myös USA on menettämässä otteensa. Ongelmana ei suinkaan ole Trump, vaikka hän melkoinen törmäilijä onkin, mutta USA on historiansa aikana selvinnyt vaurioitta paljon pahemmistakin törmäilijöistä. Ongelmana on katkeroituneen Hillary Clintonin tappiosta katkeroitunut repivä vasemmisto – siitä tosiaan voidaan jo puhua – joka on toistamassa sitä rähinä- ja mellakointipolitiikkaa, joka halvaannutti USA:n politiikan 1960-luvun lopussa ja 70-luvun alussa.
Saapas nähdä, mutta en hämmästyisi lainkaan, jos tämä kansalaispalkan ja valtion tarjoaman elatuksen perään vonkuva ja islamisaatiosta innostunut vihervasemmisto huomaisi 10 -20 vuoden kuluttua joutuneensa töihin ja perehtymään Konfutselaisuuteen. Eikä se mikään huono vaihtoehto taitaisi olla.
Lähetä kommentti