keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Rikotut ikkunat

Oma pikainen analyysini Ukrainan ja Venäjän sodasta on sellainen, että ukrainalaisten katsoessa länteen (lue: Puolaan) he näkevät kolminkertaisen elintason, entisessä Neuvostoliiton alusmaassa, verrattuna omaansa. Kun he katsovat itään, he näkevät ihmisoikeuksia ja kansalaisvapauksia rajoittavan Venäjän, jonka historia on paljastanut valloitushaluiseksi naapuriksi. Ukrainalaiset tulkitsevat, että kääntymällä länteen kohti Euroopan Unionia ja Yhdysvaltoja heillä on mahdollisuus päästä osalliseksi länsimaisesta elämäntyylistä. Olkoonkin, että meitä suomalaisia EU:n poliittinen toiminta syventyvine demokratiavajeineen ja eurovelkoineen ei naurata ollenkaan. Mutta tätä ukrainalaiset eivät idealismissaan näe tai halua nähdä.

Suomalaiset poliitikot ja pitkälti myös suomalainen vaalikarja toteuttaa ns. rikottujen ikkunoiden toimintatapaa. Tavan esittelivät 1982 amerikkalaistutkijat Kelling ja Wilson artikkelissaan The Atlantic -lehdessä. Lyhykäisyydessään kyse on eräänlaisesta rikollisuuden sietämisen nollatoleranssista. New Jerseys poliisit jalkautuivat autoistaan kaduille ja tarkoituksena oli estää rikollisuutta tulemalla lähemmäs kansalaisia. Vastustajat eivät uskoneet moisella tavalla voitavan vaikuttaa rikollisuuden määrään, ja jälkikäteen tarkastellen he olivat itse asiassa oikeassa. Mutta haastatellut asukkaat samoin kuin poliisit pitivät kokeilua erittäin onnistuneena, vaikka rikosten määrään sillä ei siis ollutkaan vaikutusta.

Onnistumisen edellytys on siinä, että ihmiset pelkäävät eniten julkisella paikalla tapahtuvaa äkillistä, yllättävää vieraan ihmisen suorittamaa päällekarkausta. Ihmiset pelkäävät myös epäsosiaalisten lähimmäisten uhkaavaa käytöstä: päihtyneet, narkomaanit, mielenterveyspotilaat, kerjäläiset, teini-ikäiset, prostituoidut ja muut tyhjän toimittajat. Poliisi puuttui metrossa pummilla matkustaneisiin nuoriin tarkoituksena osoittaa, ettei rikollinen tai epäsosiaalinen elämäntapa jää huomaamatta ja ilman seurauksia. Poliisin jalkapartiot loivat yhteisölle säännöt: paikalliset yrittäjät olivat lähtökohtaisesti oikeassa ja erityisesti niissä tapauksissa, jos epäilty ei liikkunut alueella vakituisesti. Musta yhteisö ja valkoinen poliisi sai yhteisillä säännöillä lisättyä alueen turvallisuuden tuntua.

Euroopan Unioni ja Suomi sen mukana on unohtanut Venäjän tapauksessa rikottujen ikkunoiden politiikan. Venäjän on annettu mellastaa pienissä asioissa tekemättä sille selväksi, että Euroopalla on sietorajansa. Venäjän on annettu elää uskossa, että se on suurvalta tai ainakin sotilaallinen sellainen. Venäläinen isänmaallisuus on eurooppalaisista hyvin häiritsevää, koska venäläiset pitävät itseään perinteisinä miehinä, joille voiman näyttö on osa rituaalia. Euroopassa samanlainen uhoaminen yhdistyy helposti kansallis-sosialismiin. Euroopassa kulttuurirelativismi on niin voimakasta, ettemme hyväksy ajatusta siitä, että joku kulttuuri on tai olisi muita parempi.

Venäläisten edessä suoritettu nöyristely on samanlaista, mitä länsi on tehnyt islamin kanssa. Molemmat ideologiat uhoavat eurooppalaisille olevansa meidän kulttuuriamme vahvempia ja poliitikkomme kieltäytyvät keskustelemasta aiheesta. He parhaimmillaan naurahtavat kiusaantuneina, etteivät tuollaiset puheet edusta todellista islamia tai eurooppalaisia arvoja (joihin he Kremlin laskevat). Pahimmillaan he uskovat uhon ja toimivat vastaavasti: säikähtävät, ummistavat silmänsä ja kääntävät katseensa. Paras tapa toimia olisi ottaa haaste vastaan ja osoittaa arvostavansa omaa kulttuuriaan, omaa elämäntapaansa niin paljon, että kestää tulla haastetuksi.

Heinäkuussa 2007 silloinen vasemmistoliberaalien ykkösinhokki GW Bush totesi, että sotilaallisen läsnäolon heikentäminen Irakissa vastoin armeijan johdon ohjeita voi johtaa vakaviin taisteluihin valtatyhjiöstä. Bush varoitti Obamaa, että taistelun tyhjiöstä voivat voittaa vielä länsivihamielisemmät uskonnolliset ryhmät, joiden voitto pakottaa amerikkalaiset palaamaan Irakiin entistä verisimpiin taisteluihin. Bush ennakoi, että nämä joukot voivat saada haltuunsa öljylähteitä ja varmistaa tulorahoituksensa ja että Iran pääsee hyötymään kehityksestä. Tuolloin eurooppalainen media julisti Bushin olleen kaikkien aikojen huonoin presidentti, mutta toisin näyttää olleen.

Obaman tavoin eurooppalainen eliitti on antanut sekä islamille että Kremlille periksi niin kauan, että nyt kohtaamme suuria ongelmia. Olisi ollut parempi jalkautua ja ratkoa pieniä ongelmia, mutta se on työlästä ja vaikeaa. Poliitikot eivät siihen ole halunneet ryhtyä, koska he eivät ole mitään erityisen älykkäitä noin keskimäärin. Nyt seisomme eurooppalaisella juna-asemalla, jonka seinät on töhritty graffiteilla, ikkunan potkittu hajalle, nuorisojoukko huutelee hävyttömyyksiä ghettoblasterin pauhatessa, kerjäläiset varastavat lompakot ja puhelimet taskuistamme ja mielenterveyspotilaat heiluvat itsekseen tupakka huulessa. Tuoltahan suomalainen yhteiskunta alkaa näyttää paikoitellen ja manner-Euroopassa laajaltikin.

Mitä Suomen pitäisi tehdä EU:n asettamien Venäjäpakotteiden kanssa? Ottaen huomioon, että Venäjä kuljettaa joukkojaan Ukrainaan sotimaan ja että Suomi on Ukrainan tavoin Venäjän rajamaa, en ymmärrä alkuunkaan Tuomiojan tavoitteita olla laittamatta pakotteita. Toki ne ovat kipeitä, mutta kuten rikottut ikkunat osoittavat, liika on liikaa. Suomen asema Venäjän kainalossa on tukala, mutta meillä on juuri niin vapaat kädet kuin itse haluamme.

11 kommenttia:

Pörri Orava kirjoitti...

En ole tätä paljon seurannut, voi olla, että olen missannut jotain oleellista, mutta minusta tavallaan merkillepantavaa on myös, miten silminnähden vähän Ukrainan tilanne liikuttaa sellaisia Venäjän naapurimaita kuin esim. Kiina ja Japani. Kiina voitaneen nyt sivuuttaa, sitä ei pidä käsitellä samassa yhteydessä kuin ns. demokraattisia maita ja Kiinan sotajoukot ovat varmasti riittävän lukuisat heikentämään kenen tahansa invaasiohaluja.

Luulisin, että Euroopan lammasmaisuus on seurausta semmoisesta asiantilasta, jonka mainitsitkin toisessa yhteydessä: poliitikon "hommasta" on tullut erittäin hyvin palkattu "työ" semmoisille pelleilekin kuin Jyrki Tapani Katainen, joilla ei todellisuudessa ole minkäänlaisia edellytyksiä johtaa yhtään mitään. Kun valtaosa johtajistamme on samaa kaliiperia, seuraukset ovat nähtävissä ikävällä tavalla heti kun ilmenee minkäänlaisia vaikeuksia niin sisältä kuin ulkoa päin.

Kumitonttu kirjoitti...

Kiina on varmaan ihan tyytyväinen Ukrainan kriisistä. Se voi aitiopaikalta seurata Venäjän armeijan tuskaista taaperrusta ja pääsee kiristämään venäläisiltä luonnonvaroja haluamillaan ehdoilla. Myös Yhdysvalloille tilanne on positiivinen, koska se ei millään muotoa haittaa sen talouskasvua sen enempää kuin Kiinankaan.

Jyrki T. Katainen totesi muinoin, että tämä on "unelma duuni". Mutta kun pääkanisterin tehtävä on luottamutoimi eikä duuni, niin se selventää millä älyn lahjoilla ja motivaatiolla hommia tehdään.

Surkeinta on, että eduskuntaa ei saada hajotettua, koska liian monen elanto on kiinni nykyisen jatkamisesta.

Mikko Mattila kirjoitti...

Tilanne on aika kinkkinen. Mitä EU tekee, jos Venäjä ei vain taivu? Kuinka pitkälle se on valmis menemään? Pakotepolitiikka toimii hitaasti, jos ollenkaan. Etelä-Afrikkaa painostettiin vuosikausia pakotteilla, ennen kuin se sitten taipui 1990, kun länsi sen hylkäsi Itäblokin romahtaessa.

Iranille on asetettu pakotteita, muttei se ole paljoa hetkauttanut. Nyt ollaankin mielenkiintoisessa tilanteessa, kun Iranin apua tarvitaan ISIKsen kaatamiseen ja Irakin ja Syyrian rauhoittamiseen. Neuvottelupöydällä ovat silloin varmasti myös pakotteet.

Putin näkee tilanteen siten, että EU ja länsi yrittää kaataa hänet, joten hän varmaankin vastaa horjuttamalla lännen hallituksia. Tit for tat. Talvi on tulossa ja voi tulla kovilla pakkasilla teknisiä ongelmia maakaasuputkiin.

Kumitonttu kirjoitti...

Mitä EU tekee, jos Venäjä ei vain taivu?

Tässä on paljon samaa kuin aikoinaan Itävaltaa vastaan asetetuissa pakotteissa Jörg Haiderin noustua hallitukseen vuonna 2000. Mitenkäs sitten kävikään? Vähitellen todettiin, että ei kai tästä mitään tule ettei kätellä yhden maan edustajia ja kaikessa hiljaisuudessa "boikotista" luovuttiin. Haider astui sivuun puolueensa johdosta ja Itävalta lupasi ettei uusia "äärioikeistolaisia aaltoja" enää sen vuorille nouse. Ja mitenkäs kävi? Kaikissa EU-maissa on erittäin vahva maahanmuuttokriittinen liikehdintä. Eli kaiken minkä EU tekee, se myöhemmin häntä koipien välissä peruu.

Venäjän vastaiset pakotteet nostavat Putinin kannatusta ihan samoin kuin kävi Haiderin Itävallassa tai vielä selvemmin Kurt Waldheimin Itävallassa. Ulkopoliittinen ongelma kääntyy sisäpoliittiseksi voitoksi. Putinin asema horjuu vain, jos EU iskee kunnolla oligarkkien kimppuun, mutta sitä se ei - vielä - uskalla tehdä. Eli kunnon kauppasodalla EU saisi nujerrettua Kremlin, mutta se ei - Chamberlainin tapaan - halua lähteä siihen. EU mieluummin antaa Kremlin huligaanien hajotella ikkunoita, räkiä kadulle ja jumputtaa ghettoblastereitaan sen sijaan, että se näyttäisi oikean tavan toimia.

EU:ssa on voimakas halu rankaista Israelia sen harjoittamasta politiikasta suhteessa arabeihin, mutta se suorastaan halvaantuu, kun sen pitäisi kohdata Venäjän nationalismi, maskuliinisuus ja uhoava käyttätyminen. Samalla tavalla Saddam Hussein aikoinaan pilkkasi Bushia räksyttäväksi mitättömäksi koiraksi, ja miten kävikään? Nyt Venäjä pitää EU-johtajia pilkkanaan, ja nämä nielevät kaiken epävarmasti hymyillen. Ikään kuin heitä nolottaisi, että Putin haukkuu esimiehet (lue: EU-poliitikot) alaisten (lue: kansalaiset) edessä munattomiksi idiooteiksi. Ja oikeassahan hän siinä on.

Tero kirjoitti...

En haluaisi Suomen osallistuvan minkäänlaisiin pakotteisiin ihan puhtaasti itsekkäistä syistä. Suomi on taloudeltaan niin heikossa hapessa, että Venäjä voisi halutessaan nitistää meidät taloudellisesti kuin kärpäsen minimaallisilla vahingoilla omalle taloudelleen.

Ei siinä tarvita muuta kuin pistää sähkö-, öljy-, kaasu- ja hiilitoimitukset jäihin yllättäen keskellä talvea, kun tässä maassa on täysi hätätila päällä, vanhuksia kuolee koteihinsa ja vesiputket ovat jäässä kaikkialla. Energian hinta nousee pilviin.

Suomen uhoaminen Venäjälle on tällä hetkellä kuin juuri autokolarissa ollut tokkurainen mies lähtisi vetämään huligaaneja turpiin. Tilanne näyttää etenevän hyvin tasan niin kauan kuin huligaanit eivät lyö tosissaan takaisin.

Jos tämä kriisi olisi käynnistynyt kymmenen vuotta sitten niin mikäs siinä pakotellessa. Kaikin mokomin!

EU on kuitenkin romuttanut taloutensa sarjalla idioottimaisia päätöksiä ja sen ansiosta menettänyt kykynsä vaikuttaa maailman tapahtumiin. Tuskin ne venäläisetkään isottelisivat jos eivät näkisi miten avuttomia me todellisuudessa olemme.

Tero kirjoitti...

Noissa EU -pakotteissa onkin vähän sellainen tasapainoilun maku. Satutetaan Venäjää niin kovin kuin suinkin voidaan, mutta pidetään tarkasti huoli siitä ettei kuitenkaan niin paljon että Venäjä suuttuisi oikeasti. Käynnissä onkin jonkinlainen bluffauksen maailmanmestaruusottelu.

Kaiken huipuksi nappulat on aseteltu nyt niin että perääntymällä Putin menettää kasvonsa, mutta perääntymättömyydestä ei seuraa mitään merkittävää jota Venäjä ei voisi kostaa kaksin verroin kovemmin.

Nyt pitäisi olla niitä sellaisia diplomatian suurmiehiä, jotka ymmärtäisivät ettei vastapuolen johtoa nöyryyttämällä saada aikaan kuin sotia. Sen sijaan EU:n johto räksyttää Venäjälle kuin lauma kuohittuja rakkikoiria, kukin yrittäen ylittää toiset solvausten laadulla. Merkelkin nimitti Putinia jo Hitleriksi, mikä lienee näin niinkuin diplomatian saralla jonkinlainen törkeysennätys.

Ei tästä kuulkaas tule yhtään mitään... *facepalm*

Kumitonttu kirjoitti...

En haluaisi Suomen osallistuvan minkäänlaisiin pakotteisiin ihan puhtaasti itsekkäistä syistä.

Mä en ajattele noin. Ei se kriisi tule koskaan sopivalla hetkellä. Me emme ikinä ole riittävän valmistautuneita kohtaamaamme uhkaan.

Pienestä pitäen ihmettelin kun aikuiset ympärilläni kirosivat lakkoilijoita. Minusta lakko paljastaa tuotantoketjussa sen heikoimman lenkin, ja sen voi aina korjata jollain. Ilman lakkoja ja kriisejä ei tapahdu kehitystä.

Eurooppalaiset ml. suomalaiset ovat onnistuneet kämmäämään poliittisen järjestelmämme. Tämä nostaa johtopaikoille munakarvattomia keskenkasvuisia maitoviiksiä, jotka eivät uskalla kohdata konflikteja. Kuitenkin varmaa on että konflikteja riittää tulevaisuudessakin. Ehkä Eurooppa tarvitsee Venäjän herättämään ja muuttamaan omaa poliittista järjestelmäänsä. Nykyinen enemmistön diktatuuri on tulossa ellei jo tullut tiensä päähän. Ei maata voi johtaa siten, ettei tarvitsisi ratkoa ristiriitoja vaan voisi katsoa muualle ja toivoa parempia aikoja. Sitä on nyt Suomessa koitettu 20 vuotta ja EU:ssa 10.

Tero kirjoitti...

Voihan se hyvinkin olla että olet oikeassa. Luova tuho näyttää luovalta tuholta vasta jälkikäteen.

Mutta silti tätä kriisikunnan asukkia hirvittää mitä tapahtuu jos ne munakarvattomat maitoviikset onnistuvat suututtamaan huligaanit niin että sieltä alkaa oikeasti tulemaan nyrkkiä tähän suuntaan.

Melkeinpä mitä tahansa sieltä tuleekin, Suomi tuppaa olemaan se isoin kärsijä. Ja jos jotain hyvityksiä EU:lta haetaan, korvausten ehtona on takuuvarmasti suostuminen EU-maiden välisiin tulonsiirtoihin. Sanokaa minun sanoneen.

Kumitonttu kirjoitti...

mitä tapahtuu jos ne munakarvattomat maitoviikset onnistuvat suututtamaan huligaanit niin että sieltä alkaa oikeasti tulemaan nyrkkiä tähän suuntaan

Sen takia meillä on asevelvollisuus ja maanpuolustustahtoa. Nämä karvattomat kataiset, haloset ja stubbit nimenomaan haluavat romuttaa senkin. Jalkaväkimiinat olivat yksi välietappi.

Tämä on ihan hyvä herätys suomalaisille, että onko isänmaa puolustamisen arvoinen. Jos on, niin äänestetään jatkossa parempia johtajia ja vaaditaan heitä muuttamaan demokraattista järjestelmäämme lähemmäs sveitsiläistä. Jos ei ole, niin Ellis Islandilla tavataan :)

Mikko Mattila kirjoitti...

Heikki Ylikangas kirjoitti jossain kirjassaan, että sotien lopputulokset vaikuttavat eri tavalla. Jos valtaeliitti voittaa sodan, se vahvistuu. Tästä ovat esimerkkinä vaikkapa Ruotsin kartanot, jotka rakennettiin osittain Saksasta ja muualta Euroopasta ryöstetyillä varoilla.

Toisaalta kun Kaarle XII hävisi sotansa, Ruotsin yksinvalta päättyi ja siirryttiin parlamentarismiin, hattuihin ja myssyihin.

Kun Saksa lyötiin maan rakoon 1945, voittajat muodostivat siitä liittovaltion, jossa valta on jaettu keskusvallan ja osavaltioiden kesken.

Tässä on nyt se mahdollisuus myöskin, että EU:n johtajat häviävät ja palataan vanhaan, kuten tuossa Karin piirroksessa, kun suurvallat huomaavat, että on helpompaa ajaa etujaan itse kuin yrittää rakennella jotain epämääräisiä kompromisseja 29 muun EU-jäsenen kanssa.

Jos Putin on oikein ovela, hän tekisi Kreikalle tarjouksen, josta ei kannata kieltäytyä: hajottakaa euro, me maksamme siirtymäajan kuluja.

Euroeliitillä olisi yhtäkkiä paljon muuta ajateltavaa kuin Ukraina ja Venäjän pakotteet.

vieras kirjoitti...

Mitä Kumis arvelee tästä? Sanottaisiin Venäjälle että ota Kreikka itsellesi niin jätät Ukrainan rauhaan. Venäjä saisi samalla Kreikan konkurssipesän velat vastuulleen. Kreikka ei tietääkseni inhoa Venäjää. Venäjästä se saisi turvatakuut Turkin varalle. Venäjän tekemillä toimenpiteillä Kreikka pääsisi eroon laittomista maassaolijoista ja maahanpyrkijöistä ja palauttaisi niitä takaisin.