Muslimien vihkioikeus Suomessa

Suomessa vihitään avioliittoon joko viranomaisen taikka uskonnollisen yhdistyksen luvalla (luettelo luvan saaneista). Molemmissa tapauksissa on selvitettävä, että vihittävät eivät ole sisaruksia, toistensa jälkeläisiä tai valmiiksi avioliitossa. Instituutiota suojaa laki vihkimisoikeudesta. Ennen muinoin, kun ihmiset olivat viisaampia, avioliitto oli yleensä järjestetty. Valtiolla tai kirkolla ei juurikaan ollut halua valvoa naimisiin meneviä 1500-luvulle asti, josta alkaen kirkko on hoitanut vihkimisen. Viimeistään silloin poistui ystävyysliitto ja yhteiskunta alkoi laajemminkin valvoa kansalaistensa seksielämää. Lähisukulaisten ja lasten naittamista ryhdyttiin vastustamaan, vaikka sotien ja tautien kaataessa kansaa tavallista runsaammin, näistäkin oli pakko joustaa. Eläimiinsekaantuminen oli yleistä ja tavallista, koska kotieläimethän asuivat samoissa tölleissä, joten moni nuori poika lienee ollut kiintyneempi kevytkenkäiseen laidunystäväänsä kuin naapurin tarkan silmälläpidon alla olleeseen piikaan.

Ruotsissa paljastui karmea yllätys, kun monisatavuotinen perinne avioliitosta kyseenalaistettiin. Tehtävänä tutkia -niminen ohjelma salakuvasi islamilaisten moskeijoiden johtajia, jotka luonnollisesti kertoivat huolestunutta vaimoa näytelleelle toimittajalle koraanin ohjeiden mukaiset tulkinnat vaimon asemasta avioliitossa. Kysymys onkin, kuinka merkittävä rooli imaameilla on muslimien - ja erityisesti vaimojen - elämässä?

Yksi tapa selvittää asiaa on lukea Suomen islamilaisen neuvoston SINE:n antamat ohjeet jäsenilleen:
1. Vihkimistä ei saa tehdä ilman avioliiton esteidentutkintaa, jota haetaan paikallisesta maistraatista. (Erikoistapauksissa oltava oikeusministeriön lupa lainsäädännön mukaisesti).
2. Vihkimisen aikana on tehtävä vahvistus siitä, että nainen on tullut vihittäväksi omasta tahdostaan.
3. On merkittävä mähr (myötäjäiset).
4. On pidettävä vihkimisrekisteriä.
5. Osapuolten on vahvistettava, että lapset kasvatetaan muslimeiksi.
6. Vihkijän on oltava rekisteröity maistraatissa.

7. Osapuolten on valtuutettava vihkijä/yhdyskunnan imaami ratkaisemaan mahdolliset kiistat (mukaan lukien avioeron).

8. On muistettava edunpuolustajan (wali) suostumus soveltuvissa tilanteissa.
9. Mahdollinen avioehto on kirjattava tarkasti.
10. Valtuutuskysymyksissä kirjataan valtuuttajan nimi ja sotu selkeästi.
11. Mähr on selitettävä selkeästi morsiamelle, jottei se olisi liian vähäinen eikä liian suuri.

Kohta seitsemän on nyt Ruotsissa paljastuneen moskeijakohun jälkimainingeissa lievästi sanottuna huolestuttava ja realistisesti todettuna pelottava. Imaamilla on ja pysyy oikeus tulkita avioparin kiistat haluamallaan tavalla. On aivan turha selittää, että imaamin tiukka linja ei edusta oikeata islamia tai maltillisen enemmistön näkemystä.