torstai 7. toukokuuta 2015

Kuka kantaa vastuun?

Hallitus ei saanut työmarkkinajärjestöiltä suostumusta muuttaa lainsäädäntöä siten, että Suomen talouden kompurointi olisi yhteistuumin korporatiivisen fascismin voimin voitu muuttaa. Asiassa ei pitäisi olla mitään ihmeellistä, sillä kaikki aiemmatkin korporatiiviset yhteiskunnat ovat tukehtuneet hapen puutteeseen, kuten esimerkit vuosilta 1945 ja 1991 osoittavat. Muitakin on pilvin pimein, mutta nämä nyt tähdellisimpinä.

Huvittavaa sinänsä, myös "yrittäjillä" on oma korporaationsa Suomen Yrittäjät. sen johtaja Jussi Järventaus vaatii, että hallituksen on otettava vastuu ja muutettava lainsäädäntöä siten, että yrittäjyys Suomessa on mielekästä. Vihdoin Sekoomuksen 28 vuoden taival Suomen tuhoamisessa on näkevä päätepisteensä. Ulkoparlamentaariset eli lainsäätäjän eli eduskunnan ulkopuoliset tahot eivät saa olla esteenä suomalaisten vaurastumiselle.

Toivon todella, että Sipilän hallitus saa muutettua suomalaista yhteiskuntaa järkevämpään suuntaan. Painopisteet löytyvät ennen kaikkea verotuksessa ja toisaalta myös julkisen sektorin avohakkuussa. Antaa ihmisten päättää mitä tienaavat, mitä kuluttavat ja mitä haluavat tukea. Blogikollega Tikka jo ehtikin todeta, että toisten panohalujen hedelmät eivät kuulu muiden maksettaviksi. Ei tämän maan oikaisua estä mikään muu kuin loputon toisten rahoilla eläminen. Ihmisten pitää kantaa vastuu omasta elämästään ja saada siihen riittävät mahdollisuudet ilman, että julkinen sektori kuppaa kaiken itselleen. Kykeneekö seuraava hallitus tähän?

Jyrki Käteinen sössötti kymmenen vuotta vastuunkannosta. Katsotaan, onko Sipilän hallituksesta siihen. Jos on, sama porukka saa jatkaa vuonna 2019. Voiko joku oikeasti perustella pakkoruotsia Norjan öljymarkkinoilla? Minusta tässäkin asiassa saisi raha puhua. Jos kauppaa käydään ruotsiksi, ruotsia osaavia ihmisiä palkataan, koska heillä on korkea markkina-arvo liike-elämässä. Suomalaisia työmiehiä ja -naisia muutti Ruotsiin aikana, jolloin he eivät olleet opiskelleet pakkoruotsia. Hyvin menestyivät ja se olkoon tarinan opetus.

Lopuksi - minusta virkamiehiltä pitää edelleen vaatia hyvää tai erinomaista ruotsin kielen hallintaa. se on luja lukko maamme venäläistymistä (tai nykyään kai afrikkalaistumista) vastaan. Mutta vapaaehtoisesti siis - jos haluaa virkamieheksi, opettelee kaksi pientä Pohjolan kieltä. Bisnes is bisnes.

4 kommenttia:

Vasarahammer kirjoitti...

Lasten kustannusten jako kaikkien kesken rohkaisee nimenomaan niitä, joilla itsellään ei ole kykyä kustantaa omien lastensa kasvatusta.

Käytännössä tämä tarkoittaa tiettyjä maahanmuuttajaryhmiä. Kaikkien pitää kustantaa heidän suurperheensä ja de facto moniavioisuutensa.

Kantaväestöllä taas kustannusten jako tarkoittaa "sarjamoniavioisuutta", jossa avioliitto lopetetaan kevyin perustein heti, kun yhteiselo ei enää huvita.

Näinhän on tosin jo tapahtunut. Hyvinvointivaltiossa kaikki vastuu voidaan sysätä "valtiolle".

Kumitonttu kirjoitti...

Ja kun valtio elättää lapset, se saa myös päättää, kuinka ne kasvatetaan.

Anonyymi kirjoitti...

Virkamiesten ruotsin taitovaatimukset tulisi kohdistaa alueellisesti ja paikallisesti niihin virkoihin jotka sijaitsevat ruotsinkielisissä tai kaksikielisissä kunnissa. Kyseessä tulisi olla sellainen virka/toimi jossa joutuu joka päivä käyttämään sekä puhuttua että kirjoitettua ruotsia. Sellainen jossa olla ollaan jatkuvasti tekemisissä ruotsinkielisten kanssa.

Ei siis koko maassa olevat valtion tai kunnan virat tai toimet.

Kumitonttu kirjoitti...

Vieras, tarkoitin valtion virkamiehiä, en kuntien. Samalla tavalla kuin meillä pitää opetella ajamaan autoa jos mielii taksikuskiksi, voidaan edellyttää että valtion virkamieheksi pääsy edellyttää suomen ja ruotsin sujuvaa puhe- ja kirjoitustaitoa. Riskinä tässä toki on voimakas nepotismi, mutta sitä voidaan rajata pitämällä virkakunnan määrä riittävän pienenä. Valtionhallinnossa voisi työskennellä vain joitain kymmeniä ihmisiä ministeriöissä, kuten Maurice McTiguen kääntämässäni kirjoituksessa kuvailee.