Esimerkkinä käy Pietarsaaressa järjestetty Jeppis-pride, johon osallistui 2.000 ihmistä. Helsingin Pravda ei - taaskaan - malttanut olla politisoimatta tapahtumaa, vaan laskeskeli, että 10% pietarsaarelaisista marssi Pride-kulkueessa. Määrä voi tietenkin tuntua suurelta nykyaikana, jolloin vain stadionkonsertti vetää kymmeniä tuhansia ihmisiä yhteen. Itselleni se tuo kuitenkin mieleen kylmän sodan ajan wappumarssit:
1970-luvulla vappumarsseilla saattoi olla jopa kymmeniätuhansia osallistujia.Ei sosialismin ruokkima anarkia ole mihinkään kadonnut. 70-luvulla kajahtaneet kävelivät punalipun perässä, nyt sateenkaarilipun tai "Vapauttakaa Gaza"-kylttien.
– Todennäköisesti tässä sakolla selviäisi. Lippu on aina jokin viesti. Pitää miettiä, missä mielessä tätä tehdään. Tässä tarvitsee myös pohtia sitä, miten ihmiset viestiin reagoivat ja kuinka liputus ihmisiin vaikuttaa, Mansikka-aho selvensi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lainsäädännössä usein esiintyvä ajatus, jonka mukaan on olemassa vain yksi oikea elämisen tapa, on hyvin etäinen liberalismille, koska se sallii viisaiden pakottaa kypsymättömät, oppimattomat ja lyhytnäköiset ihmiset omaksumaan sen heidän oman vapautensa nimessä.
Risto Harisalo