torstai 9. elokuuta 2012

Kriisitietoisuus

Jotenkin niin kuvaavaa, että hallitus puskee otsasuonet pullistuneina erilaista ilmastoveroa hirveällä tohinalla, mutta kotimaisen ruokatuotannon toimintaedellytysten säilyminen ei aiheuta kiirettä. Ymmärtäähän sen - ilmastoviulut maksetaan ulkomaille - köyhille ja sorretuille kulttuureille. Kotimaisen ruokahuollon turvaaminen menisi punaniskoille, junteille, metsästäjille, kouluttamattomille maalaisille - perkeleille! (MTV3)

Marttila povaa ilmastoruokakriisiä Suomeen, mikäli pikaisiin toimiin ei ryhdytä. Maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Jari Leppä (kesk) on suurelta osin samoilla linjoilla. Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen (kok) myöntää tukalan tilanteen, mutta samalla rauhoittelee hätäisimpiä.

Marttila kehottaa eduskuntaa käsittelemään ilmastoruokakriisiä hätäkokouksessa vielä elokuun aikana. Kansanedustaja Leppä jakaa Marttilan huolen, mutta ei pidä hätäkokousta tarpeellisena.

Ilmastoruokakriisi on varmasti edessä jo piakkoin, mikäli asialle ei pikaisesti tehdä jotain, joten aika on kortilla.

Teollisuudenkaupan pitää näyttää tässä sitä kuuluisaa vastuuta. Nehän kyllä voimakkaasti esiintyvät vastuullisina, mutta käytäntö on jotain muuta.
– Viime vuoden lopulla tulleen selvityksen mukaan teollisuudenkaupan puolella ei ehkä ihan ole lakia rikottu, mutta kyllä siellä selkeästi joitain epäterveitä käytäntöjä on.

Ministeri Koskinen ei kiistä väitteitä orastavan ilmastoruokakriisin uhasta, mutta toivoo asian käsittelyyn malttia.

– Ensinnäkin pitäisi saada selkeä käänne tapahtumaan lämpötiloissatuottajahinnoissa, jotka ovat selkeästi alle eurooppalaisen keskiarvon.

Koskinen odottaisi vielä syksyn ilmastosatonäkymiä sekä Suomessa että maailmalla.

– Katsotaan mitä syksy tuo tullessaan. Maailmalla on kärsitty kovasti kuivuudesta, jolloin esimerkiksi viljasato on jäänyt pieneksi. Kotimaassa taas on ajoittain saatu liikaakin vettä.


Vaikka en yleisellä tasolla kannata elinkeinoelämälle maksettavia tukia, maatalous on mielestäni muusta elinkeinosta poikkeavassa asemassa. Ensiksikin, maataloustuotteiden tukeminen pienentää ulkopoliittista riippuvuutta. Toiseksi, kaikki ulkomailta ostamamme ruoka on rahoitettava vientikaupalla, joka jo nyt yskii vakavasti. Kolmanneksi, pidän kotimaista ruokatuotantoa turvallisempana kuin esimerkiksi romanialaista sianlihatuotantoa.

Suomalaiset syövät noin 2/3 päivittäisistä aterioistaan teollisuuden valmistamina ja suurkeittiöiden lämmittäminä. Teollisuuden valmistama ruoka on kehittynyt niin huimasti viimeisen 10 vuoden aikana, että tavallinen sokkoruokailija ei maista tai välitä, onko annos teollisuuden jalostamaa vai keittiön raaka-aineista valmistamaa. Mitä pidemmälle ruokaa teollisuudessa jalostetaan, sen edullisemmin se kuluttajalle voidaan myydä. Yhden annoksen hinta on esimerkiksi oppilaitoksissa noin euron (palkkakulut toisen euron). Lounasravintolan verottoman kahdeksan euron tarjottimen hinta on keskimäärin 2,5 euroa (palkkakulut saman verran päälle).

Ehdotukseni on, että valtio voisi tukea kotimaista julkisen sektorin (koulut, vanhainkodit) laitosruokailua esimerkiksi 20-40 senttiä annokselta, jos raaka-aine on kotimaista. Tarkoituksenani olisi turvata kotimaiselle raaka-aineelle noin 50%:n markkinaosuus. Ulkomainen kilpailu pitää huolen, että tuet eivät valuisi tehottomuuden ylläpitämiseen. Tiedän, että EU ei tähän anna mahdollisuutta, joten se asia on poliitikkojen jotenkin ratkaistava.

Nykyisessä tilanteessa on vaarana, että yksi suuri toimija (S- tai K-ryhmä) pystyy esimerkiksi kesäsesongin aikana dumppaamaan ulkomaisella suurostolla koko kotimaisen sianlihateollisuuden nurin. Ministerin väite kauppojen "laittomuuksista" ovat siis puhdasta populismia. Suomalaisen ruoan tuottajan mahdollisuus investoida on varsin matala, kun riskinsietokykyä ei tällaisessa tilanteessa oikein ole. Ruoka ei ole sellainen ylellisyystuote, johon kannattaa soveltaa maan suhteellista tuottavuutta. Riippuvuus edullisemmasta tuontiruoasta ei ole mahdollisen hintapiikin tai jonkun kriisin seurauksena tavoiteltava ihannetila.

Erityisen vaarallinen tilanne on sellainen, jossa kansainvälisen ruokakriisin sattuessa suomalainen vilja on varastoituna suuriin helposti tuhottaviin tai vallattaviin yksiköihin. Maanpuolustuksen kannalta järkevintä olisi varmistaa, että ruoka säilytetään maatiloilla pienissä yksiköissä, jolloin sen valvonta kriisitilanteessa säilyisi kansalla eikä valtaa pitävillä - olivatpa nämä suomalaisia tai venäläisiä.

2 kommenttia:

  1. Ääh, tänne mitää tukia tarvi. Kannattamaton elinkeino on kannattamatonta ja kun ruoan hinta kunnolla nousee niin täällä Pohjolassakin homma taas lyö leiville ilman tulonsiirtoja. Tuet ovat johtaneet älyttömiin satsauksiin maanviljelyksessä, kun eräskin tuntemani isäntä osti uuden (kolmannen) traktorin tilalleen kun on kuulema kätevämpää kun ei tartte työkoneita vaihdella perässä niin usein. Voi jättää sen kärryn yhden traktorin perään koko ajaksi.

    Nyt kannattais ostaa vanhoja pakettipeltoja, 20-30v ja niiden arvo on moninkertainen.

    Suomalaisen ruoan puhtaus vrt. ulkomainen ruoka on myytti. Tuoreus taas ei ole myytti, sen tajuaa itse kukin miksi.

    VastaaPoista
  2. kun ruoan hinta kunnolla nousee niin täällä Pohjolassakin homma taas lyö leiville ilman tulonsiirtoja

    Tuo on yksi näkökulma. Minusta meidän pitää tukea suomalaista ruokahuoltoa samalla tavalla kuin me panostamme maanpuolustukseen. Mitä järkeä on puolustaa tätä kylmää ja karua pöpelikköä, kun etelämpänä on paljon viljavempia ja kauniimpia maita?

    VastaaPoista

Lainsäädännössä usein esiintyvä ajatus, jonka mukaan on olemassa vain yksi oikea elämisen tapa, on hyvin etäinen liberalismille, koska se sallii viisaiden pakottaa kypsymättömät, oppimattomat ja lyhytnäköiset ihmiset omaksumaan sen heidän oman vapautensa nimessä.

Risto Harisalo