Katedraaliharjoitus

Pääministeri Mari Kiviniemen kotikunta Jalasjärvi on huijannut valtiolta 31 miljoonaa euroa (HS) eli jokaista kuntalaista kohti melkein 4.000 euroa. Mieleen tulee pankkikriisi ja paikallisten säästöpankkien hallitusten maallikkojäsenet, joilta valtio karhusi miljardeja. Minusta tässä voitaisiin noudattaa samaa tapaa, ja haastaa kaikki Jalasjärven poliittiset luottamushenkilöt henkilökohtaisesti vastuuseen. Suomeen on pesiytynyt kaikesta toiminnastaan vastuunsa kieltävä poliittinen kulttuuri. Suuri syy tässä on sillä, että kokonaisveroaste on niin älyttömän korkea, että poliitikkojen käytössä olevan rahan määrä on luonut vääristyneen kuvan, että rahaa on kuin roskaa. Jos poliitikot joutuisivat todella pohtimaan rahan käyttöä eri kohteisiin, sekä poliittiset päätökset että myös poliitikot olisivat vastuullisempia ja osaavampia. Siksipä ei ole mikään yllätys, että poliitikot eivät halua alentaa veroastetta, koska se tietäisi jokaisen nykyisen valtaa käyttävän poliitikon uran loppua.

Lienee selvää, että eniten suomalaisista poliitikoista inhoan Osmo Soininvaaraa hänen läpeensä populististen näkemystensä takia. On toki mahdollista, että Soininvaara ei tajua ilmaston lämpenemisestä yhtään mitään, mutta se ei silti tarkoita, etteikö hän olisi populisti, sillä asioista, joista ei ymmärrä, ei pitäisi vetää laajoja linjauksia. Minä en esimerkiksi ymmärrä naispappeudesta mitään, niinpä en ota asiaan sen kummemmin mitään kantaa. Omana mielipiteenäni vain totean, että uskonnoissa on perinteisesti rajoitettu naisen seksuaalisuutta, sillä se (siis neitsyys) on ollut naisen arvokkain ominaisuus. Kun miehetkin nykyisin arvostavat naisten seksuaalista halukkuutta ja himoa, ei sukupuoleen liittyvillä rajoituksilla ole moraalista perustaa paitsi niiden mielestä, joille naisen seksuaalisuus on vastenmielistä tai paheksuttavaa (= pelottavaa?).

Jari Tervo, jonka Taksirengin rakkaus -novellikokoelmassa on hänen paras tarinansa nimeltään Pohjois-Suomen Ekonomikillan Puhaltaja, on kirjoittanut Uuden Suomen blogissaan New Yorkiin suunnitellusta moskeijasta (Moskeija). Tervon näkemyksen mukaan Amerikka suosii kristinuskoa yli islamin, jos se ei salli moskeijan rakentamista terrori-iskun kohteeksi joutuneiden kaksoistornien läheisyyteen. Olen samaa mieltä, mutta johtopäätökseni on erilainen. Mielestäni islam on niin luokattoman huono uskonto (varsinkin kun naiset eivät pääse taivaaseen muuta kuin panopuina, kokkeina ja siivoajina), että sille ei kannatakaan antaa samaa asemaa kuin valtauskonnolle. Tervon mielestä amerikkalaiset ovat nyt asettaneet yhteiskuntansa kantavan voiman - vapauden - vaakalaudalle.

Havainnollistan asiaa esimerkillä. Oletetaan, että Stalin olisi miehittänyt Suomen 40-luvulla, ja olisimme seuranneet Viron tietä. Nyt meitä asuisi täällä kolme miljoonaa kahden miljoonan venäläisen kanssa, ja suur-Helsingissä olisi venäläinen enemmistö suomalaisten asuttaessa Pietarinradan vartta 20 kilometrin välein sijaitsevia sovhooseja. 90-luvulla Suomi olisi itsenäistynyt uudelleen ja nyt venäläisvähemmistömme suunnittelisi rakentavansa kommunistihallinnon aikana tuhoutuneen Suurkirkon paikalle Kremlin Pyhän Vasilin katedraalin kopion. Lopulta hallitus estäisi suunnitelman, koska kaupunginvaltuustossa venäläisillä ja heitä peesaavilla Vihreillä olisi enemmistö. Venäjä syyttäisi Suomea etnisen ryhmän sortamisesta ja YK:n ihmisoikeustuomioistuin liittäisi Suomen tarkkailtavien maiden listalleen.

Olisiko hallitus toimillaan uhrannut vapauden ja demokratian, kuten Tervo väittää? Minä väitän että ei olisi, koska reaalisosialismi eli marxin teorian käytännön sovellus oli julma, raaka ja ihmisvihamielinen. Maassa asuvilla venäläisillä ei tietenkään olisi vastuuta esi-isiensä tekemisistä, mutta he olisivat vastuussa siitä, että uuden asuinmaansa alkuperäisväestön oikeuksia ja tapoja kunnioitetaan. Toki tämä on hävinneen osapuolen kitinää, mutta muita oikeuksiahan hävinneellä ei olekaan kuin moraaliin vetoaminen. Venäläisen kirkon - korostuneesti moskovalaisen voiman ja vallan symbolin - rakentaminen pääkaupungin parhaalle paikalle ei osoita kunnioitusta, koska se symboloi väkivaltaista sorron kautta - halusivatpa he sitä tai eivät.