Apunen kirjoittaa, että
Journalistinen raportointi ilman maailmankatsomusta on useimmiten valheJätetään viimeinen lause pois myöhempää tarkastelua varten. Muissa asioissa Apusen kirjoitus osoittaa, että blogeja seurataan ja tarkasti seurataankin. Suomen paras mediakriittinen blogi Alastontotuus on valitettavasti hyllyllä, mutta mukava huomata, että Pikkupojan taistelu tuulimyllyjä (todellakin!) vastaan ei ollut turhaa.
Jos käy ilmi, että 84 prosenttia lehden toimittajista on vasemmistolaisia, onko se todella kolaus luotettavuudelle?
On hämmästyttävää, että internetin keskustelupalstoille kirjoittavat, normaalisti terhakkaat vahtikoirat eivät vaadi toimittajia paljastamaan korttejaan enempää. Mediakritiikkiä esittävät lähinnä maahanmuuttovastaiset kansalaispiirit, mutta vain voidakseen uhriutua – siis voidakseen todistaa, etteivät he saa mediassa "asiallista" kohtelua.
On todella mielenkiintoista, että median suunnalta ainoa heitä kriittisesti tarkasteleva taho ovat maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvat bloggarit. Vaikka en itse koe olevani maahanmuuttokriittinen, vain islamvastainen, niin sanan laajassa merkityksessä tunnustan syyllisyyteni. Mistä johtuu, että vain mamukriittiset (lue: sosiaaliturvan avulla maassa elävät siirtolaiset) osaavat olla mediakriittisiä? Vielä hetki sitten sosiaalisiirtolaisuutta arvostelevia (kuten minä) arvosteltiin muistuttamalla, että entä finnjävelit Tukholmassa. Nii'in, entä sitten? Hehän olivat sosiaalitukien (tai rikollisuuden) varassa eläviä pummeja. Ovatko sostuki-siirtolaisuutta vastustavilla joku parempi käsitys taloudesta, yhteiskunnan henkisen sietokyvyn rajoista vaiko parempi ymmärrys vieraista kulttuureista?
Miksi siis olen mediakriittinen, kuten Apunen väittää? Luultavasti siksi, että kannatan demokratiaa henkeen ja vereen. Tiedän kuitenkin demokratian akilleen kantapään, joka on varojen suruton haaskaaminen. Neuvosto-Venäjä opetti meitä 70 vuoden ajan, että jokainen pitää parempaa huolta omista kuin toisten varoista. Olen halunnut torjua sosialismin vaikutusta ja leviämistä, joten olen joutunut perehtymään sosialismin historiaan ja teoriaan. Toisaalta, olen seurannut pitkään Israelin ja arabien konfliktia ja varsinkin muslimimaailman radikalisoitumista. Nykyinen tasa-arvoon perustuva relativismi feminismi sostuki-siirtolaisuuksineen hyväksyy mukisematta muslimimaailman radikalisoitumisen.
Silloin tällöin joku esittää ajatuksen, miksi Stalinia tai Hitleriä vastaan ei kukaan noussut. Kysymys on mielenkiintoinen, sillä jopa keisari Neron järjestämän kiivastahtisen puhdistuksen aikaan useita senaattoreita julkisesti vastusti Neroa vaikka tiesi sen kuolemanvakavat seuraukset. Sen sijaan Neuvosto-Venäjän 17. puoluekokouksessa järjestetyssä salaisessa lippuäänestyksessä 1934 (NL:n historia) 166 äänesti Stalinia vastaan, mutta Isännän edessä kaikki vain hymyilivät. Hyvä kysymys kuuluukin, olemmeko me suomalaiset saaneet itämaisia vaikutteita vai onko kyse laajemminkin siitä, että Eurooppa on ajautunut vaarallisen kauas klassisen antiikin hyveistä?
Ja sitten se loppu - minua ei kiinnosta tipan vertaa todistaa, että en saa mediassa "puolueetonta kohtelua". Minä en omista lehtiä enkä tuputa niitä kenellekään. Jos joku haluaa tilata Hesarin ja uskoa mitä siellä kirjoitetaan, niin ihan vapaasti. Minä vastustan Hesarin ajamaa politiikkaa enkä Hesaria. Minua ei kiinnosta, onko Hesari tasapuolinen minun näkemyksilleni - enää näin nettiaikana - vaan minua kiinnostaa tuoda esiin, että se ei ole. En minä osaa katkeroitua, jos Vihreä lanka tai Kansanuutiset eivät julkaise tasapuolisesti uutisia, joten miksi katkeroituisin Hesarin vinoutuneesta uutisoinnista.
Hesari tuputtaa lukijoilleen progressiivista maailmankuvaa. En minäkän tätä halua estää.
VastaaPoistaSen sijaan toivoisin, että ihmiset ymmärtäisivät Hesarin tuputtavan tietynlaista näkemystä, vaikka se on muodollisesti sitoutumaton.
En myöskään väitä, että maailmankuvan tuputus olisi tietoista. Minusta kyseessä on sisään rakennettu ominaisuus, joka on seurausta toimittajista ja siitä, millaisesta ympäristöstä toimittajat tulevat.
Täysin aiheeseen liittymättä laitan linkin Osmon kirjoitukseen:
VastaaPoistaTekivätkö ruotsinkieliset oman maalin
Jos vain syntyperäinen ruotsinkielinen kelpaa palvelemaan ruotsinkielistä, mihin sitä pakkoruotsia tarvitaan?
Itse pysyn loitolla pakkoruotsikeskustelusta. Osmo on kuitenkin oikeassa siinä, että RKP:n voitto tuossa kiistassa oli Pyrrhoksen voitto.
Mitä tulee Pohjanmaan ruotsin murteisiiin, niitä ei välttämättä ymmärrä edes syntyperäinen ruotsalainen.
Terve Vasara!
VastaaPoistaJoo, siis toimittajakunta on varmaan aina ollut sormi ojossa kulkevaa lajia, mutta siinä missä aiemmin - siis suomalaisen lehdistön syntyaikoihin 1800-luvulla - julmistelu kohdistui sääty-yhteiskuntaan ja todelliseen kansansivistystyöhön (maatalous, hygienia jne) se kohdistuu nyt puhtaasti tasa-arvo-opin levittämiseen.
Ruotsinkieliset pyrkivät erottumaan suomenkielisistä samalla tavalla kuin kaikki muutkin vähemmistöt etnisestä enemmistöstä. Jostain syystä minua ei kuitenkaan häiritse ruotsinkielisten rapujuhlat sen enempää kuin irkkubaarit, joihin kokoontuu kaikkialla maailmassa (valkoiset) maahanmuuttajat. En kuitenkaan pidä pakkoruotsin opiskelua mielekkäänä, koska päätöksen taustalla ollut kylmän sodan aikainen ajattelutapa, että Suomi voisi nojata Ruotsiin Venäjän karhun ärjähdellessä oli jo syntyessään kuollut, saati nykypäivänä, jolloin suihkukoneet ovat muuttaneet sodankulun toisenlaiseksi.
Ruotsi on ihan virallisestikin näyttänyt keskisormea tähän suuntaan ajamalla oman maanpuolustuksensa alas, joten mitään pohjoismaista yhteistyötä sen kaikkein merkittävimmällä osa-alueella, turvallisuuspolitiikassa, on turha haikailla. Oikeudenmukaisuuden nimissä ruotsalaiset voisivat opetella ainakin armeijan käyttämät komennot suomeksi koulussa, niin sodanjohto helpottuisi.
Terve Kumari!
VastaaPoistaEikö olisi helpompi lukijan kannalta jos lehdet olisivat vanhojen aikojen tapaan sitoutuneita, joko puoluelehtiä, puolueen äänenkannattajia tai jonkin ajatus-tai arvomaailman omaavia lehtiä. Lukija voi sitten vertailla lehtiä keskenään ja hamottaa sitä kautta jonkin käsityksen.
Jotta lehti olisi sitoutumaton, siellä pitäisi kai olla robotteja tai EVVK-tyyppejä töissä, tai joka puolueesta kiintiöedustus, samaan tapaan kuten äänestyspaikkojen toimitsijat ovat puolueensa edustajia jotka valvovat toisiaan.
Pakkoruotsi pitää poistaa. Suomen kielestä pitää tehdä suomen ainoa virallinen kieli. Ruotsin kieli on historiallinen vähemmistökieli joten sille voi antaa vähemmistökielen statuksen.
Mitä tulee ruotsinkielisiin palveluihin, niin ruotsinkieliset saavat järjestää ne itse, kun kerta osaavat valmiiksi ruotsia.
Olisin aikoinaan valinnut saksan peruskolussa ja lukiossa mutta aikabudjetti ja kielibudjetti ei riittänyt. Nyt sitten olen iltalukiolla käynyt kursseilla. Keväällä ehkä kirjoitan sen yo-kokeessa.
Jos haluaa joku lukea vapaaehtoisesti ruotsia niin lukekoot.
En tajua miksi pakkoruotsin vastustusta pidetään ruotsin kielen ja suomenruotsalaisten vastustamisena. Tuo käsitys on joidenkin valitsema retorinen taktiikka tai sitten jotkut luulevat oikeasti noin.
Miksi Ruotsissa ei ole suomi toisena virallisena kielenä ja näin ollen lueta pakkosuomea?
En vastusta ruotsin kieltä sinänsä enkä vastusta ketään ruotsinkielistä yksilönä.
Jos pakkoruotsi poistetaan, niin minulle käy se että samalla ruotsinkielisiltä poistetaan pakkosuomi. Ne oppivat suomen omin päin muutenkin. Jos ei halua opiskella suomea, niin omapa on asia.
Sen sijaan jokaisen maahanmuuttajan on mielestäni opeteltava suomen kieli jos haluaa oleskeluluvan Suomessa, puhumattakaan kansalaisuudesta.
Ruotsia ympäröi Nato-maat sekä Suomi. Ruotsi on ulkoistanut heille puolustuksensa Venäjän varalta, mutta se ei maksa mitään siitä. Se on siis pummi.
Venäjän puoli-itämaiset piirteet ovat monilta osin tietääkseni peräisin mongolivallan ajoilta. Jossittelua, mutta mitä olisi tapahtunut jos mongolit olisivat vielä kokeilleet hyökätä Karjalan kannaksen, Laatokan pohjoispuolen tai Viron kautta Suomeen?
Huomenta Vieras!
VastaaPoistaEn tajua miksi pakkoruotsin vastustusta pidetään ruotsin kielen ja suomenruotsalaisten vastustamisena.
Nämä ovat tunneasioita, eikä niissä tarvita tajuamista. Pakkoruotsissa on kyse vallankäytöstä. Monille tuntuu olevan ylivoimaista ymmärtää, että kansalaiset osaavat itse päättää asioistaan. Poliitikoille on nöyryyttävää antaa periksi kansan tahdolle (paitsi milloin on kyse kansan halusta lisätä sääntelyä).