Paljastavat nimettömät

Iltalehden haastattelema Euroopan demarinuorten pj. Kaisa Penny tietää kertoa, että Europarlamentin jäsen, ortodoksikirkon Isä Mitro tunnetaan kaksimielisestä vitsailustaan. Itse en epäile Pennyn väitettä pikkutuhmista puheista, ja puheiden huono maku juontunee siitä, että ihmiset odottavat pappismiehen puheilta arvokkuutta. Onnellista tässä on se, että demokratia toimii vain, jos kansa kokee voivansa samaistua johtajiinsa. Jos poliitikkojen julkisuuskuva kehittyy moraaliltaan rikkumattomaksi, myös johtajakultit yliluonnollisesta kansakunnan isähahmosta saavat lannoitetta. Pääsääntöisesti näitä johtajakultteja esiintyy sosialistimaissa, mutta myös uskonnollisten johtajien osalta samoja pyrkimyksiä on nähtävillä.

Kaisa Pennyn haastattelussa on kuitenkin yksi huomionarvoisa kohta, jos Mitron puheita sinänsä ei sellaisena pidä. Pennyn mielestä

- Emme me voi elää sellaisessa yhteiskunnassa, jossa uhrilla on julkinen todistusvelvollisuus.
- En ole mikään tuomioistuin, mutta näyttää vahvasti siltä, että nämä syytökset pitävät paikkansa.
- Suuri osan nuorista naisista joutuu vastaisuudessakin tekemään töitä Mitro Revon kanssa. Eivät he voi näistä nimellänsä puhua

Ei tästä kauaa ole, kun nuoret - ja vähän vanhemmat - vihaiset miehet netissä puhkuivat vihaa tavalla, joka sai presidenttiä myöten poliittisen eliitin vaatimaan netin tarkempaa valvontaa, ja lehtitalot poistivat anonyymit kirjoittelijat yksissä tuumin nettisivustoiltaan. Yllättäen nyt "nuoret naiset", "seksuaalinen vihjailu" ja "virkauralla eteneminen" koetaan niin merkittäviksi yhteiskunnallisiksi asioiksi, että nimettömät paljastukset pitää hyväksyä, ja asia tulee ratkoa tuomioistuimen sijaan toverineuvostossa, jotta verovaroin kustannettu nuorten naisten "uraputki" ei vaarannu.

Asiaa voi toki tarkastella toiseltakin kannalta. Miten Kaisa Penny suhtautuu niihin tilanteisiin, joissa meidän tavallisten veronmaksajien on käytävä oikeutta julkisesti ja omalla nimellään - ilman poikkeusta? Oikein pahasti raiskattu tai alaikäisenä seksuaaliväkivallan uhriksi joutuneella on oikeus salata henkilöllisyytensä, mutta että saman oikeuden saisivat nuoret uransa puolesta huolissaan olevat demarinaiset, jotka kuitenkin ovat emansipaation myötä tottuneet jakamaan sitä arvokkaintaan kuin Amnestyn flaijereita Kolmen sepän patsaalla. Missä on myötätunto niitä raiskattuja naisia kohtaan, jotka joutuvat maksamaan hengellään provokaatiostaan?

Tällaiset uutiset ovat poikkeuksellisen riemukkaita, koska ne avaavat - edes väläyksen omaisesti - meille tavallisille ihmisille näkymän eliitin maailmaan ja ajattelutapaan. On selvää, että Kaisa Penny on nuori ja naiivi, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että hän tuli paljastaneeksi suvaitsevaisuutta vaativien nuorten naisten suhtautumisen lakiin, julkiseen oikeudenkäyntiin osana laillisuusvalvontaa ja omaan virkauraansa ikuisena nautintaoikeutena.

Otetaanpa tähän loppuun vielä rautalankaa, ja katsotaan mitä Wikipedia kertoo Yhdysvaltain pääkaupungista (Kuinka rikastua taantuvassa taloudessa 21.10.2011):

Washington ei käytännössä juurikaan kärsi lamakausista kuten maan muut kaupungit, sillä siellä on paljon julkisen vallan toimintoja – lama-aikaan julkista hallintoa usein laajennetaan, jolloin työpaikkoja syntyy lisää ja tehdään enemmän hankintoja.