Christopher Booker
on kirjoittanut BBC:n uutisoinnin
yksipuolisuutta käsittelevän mainion kirjasen The BBC and climate change: A triple betrayal. Esipuheen kirjoittanut Antony Jay toteaa, että BBC on 85 vuoden ajan saanut rahoituksensa valtiolta, joten BBC:n yrityskulttuurissa pidetään normaalina ja toivottavana sitä, että valtio ohjaa kansalaisten toimintaa ja rahoittaa itselleen myönteisiä hankkeita. Kuten yleisradiolaitosta. Vastaavasti sinne ei ole kehittynyt asiantuntemusta yritysmaailmasta, jota sieltä eronneiden toimittajien mukaan avoimesti jopa vihataan.
BBC:n toimittajakunta, kuten myös suomalaisessa yleisradiossa, koostuu valtaosin humanisteista. Suurimmalle osalle humanisteja tuntuu olevan hankala ymmärtää tieteen luonnetta ja tieteelle ominaisia menettelytapoja. Siinä missä BBC uskoi IPCC:n väitteisiin siitä, että "tutkijoiden kesken vallitsee konsensus" ilmaston lämpenemisen syistä, todellinen keskustelu vasta alkoi vuoden 2005 paikkeilla. Vuonna 2009 vuodettiin alarmistien sähköposteja julkisuuteen, ja niissä selvästi näkyi, kuinka politisoitunutta tutkimuksesta oli tullut. Se, mikä joskus oli alkanut tieteenä, alkoi muokata tuloksia turvatakseen rahoituksensa.
Vuonna 1974 BBC teki parituntisen dokumentin (The weather machine) sen aikaisesta muotivillityksestä: ilmaston kylmenemisestä. Ohjelmassa haastateltu ruotsalainen
Bert Bolin ennusti, että ihmisen laskema hiilidioksidi johtaa kylmenemisen sijaan hallitsemattomaan lämpenemiseen. Eipä kukaan osannut ennustaa tuolloin, että Bolin nimitettäisiin uuden YK:n alaisen elimen (IPCC) johtajaksi ja keskeiseksi mielipidevaikuttajaksi seuraavien kahden vuosikymenen ajaksi.
Vuonna 1988 NASA:n tutkija
James Hansen vannoi Yhdysvaltain senaatin ja valtavan toimittajajoukon edessä, että Bolinin havainnot vastaavat uusimpia mittauksia, ja maapallo lämpenee kiihtyvällä vauhdilla, ja että kaiken takana ovat fossiilisen polttoaineen käytöstä johtuvat hiilidioksidipäästöt. Vuosien 1990 ja 1996 julkaistut yhteenvedot ilmastontutkimuksesta poliittisille päättäjille loivat pohjan keskustelulle. Poliittisia päätöksiä ei Riossa (1992) eikä Kiotossa (1997) kuitenkaan tehty, vaikka EU sitoutuikin vähentämään omia päästöjään yksipuolisesti ja otti myöhemmin käyttöön kauppapaikan Euroopassa tuotettaville CO2-päästöille. Fascistisen kielenkäytön perinteiden mukaisesti aloitettiin "sota ilmaston lämpenemistä vastaan". Arvostelijat olivat denialisteja, millä viitattiin juutalaisten joukkotuhon kieltäviin uusnatsien tasoiseen älylliseen osaamiseen.
Vuoden 1998 raportoitiin olevan tunnetun historian lämpimin, joten Bolinin ja Hansenin uskottavuus nousi raketin lailla. Pystysuoraan ylöspäin näytti myös kolmannen yhteenvedon kansikuvaksi valittu surullisen kuuluisa lätkämaila, jolla havainnollistettiin suurelle yleisölle ilmaston historiallinen lämpeneminen. Vuosien 2004-2007 väliin osui ilmaston lämpenemisen kritiikittömin suosio, jota symbolisoi Yhdysvaltain edellisen varapresidentin Al Goren puolifiktiivinen Epämiellyttävä totuus -dokumentti. Seuraavana vuonna julkaistu neljäs seurantaraportti uskotteli, että Maapallo on juuri nyt suistumassa lopullisesti ilmaston lämpenemisestä johtuvaan syöksykierteeseen.
Toimituksissa uskottiin IPCC:n väite, että IPCC:n yhteensä yli 1500:n ilmastontutkijan keskuudessa vallitsee täysi yksimielisyys lämpenemisen syistä. Sen seurauksena teorian arvostelijoille ei juurikaan annettu näkyvyyttä, sillä he edustivat toimitusten uskomusten mukaan täysin marginaalista vähemmistöä. Tulevina vuosina valtavaa näkyvyyttä saivat tieteelle täysin vieraat julistukset, että keskustelu ilmaston lämpenemisen syistä pitää lopettaa, kuten silloinen pääministerimme
Matti Vanhanen vaati.
Vuonna 2001 Richard Lindzen todisti Yhdysvaltain senaatille, että hänen neljänteen yhteenvetoraporttiin toimittamansa johtopäätökset poistettiin, koska ne eivät tukeneet IPCC:n virallista näkemystä lämpenemisestä. Hurrikaanitutkija Chris Landsea totesi saman vuonna 2004, kun IPCC vakuutti hurrikaanien määrän olevan kasvussa. Vuonna 2005 Paul Reiter vuorostaan pääsi todistamaan, kuinka tutkijoiksi kutsuttavat ympäristöaktivistit muodostivat IPCC:n näkemyksen vaarallisten tartuntatautien leviämisestä vastoin Reiterin itsensä hankkimaa tieteellistä näyttöä. Saman vahvisti Nils-Axel Morner merenpinnan nousun osalta. Steve McIntyre ja Ross McKitrick kykenivät vihdoin 2003 todistamaan, että IPCC:n ikoniksi noussut Michael Mannin lätkämaila ei perustu väitettyyn havaintoainistoon.
Vuodesta 2007 alkaen teoria ilmaston lämpenemisestä alkoi pahasti huojua. Huolimatta kiihtyvästä fossiilisten polttoaineiden käytöstä, vuoden 1998 lämpöennätystä ei lyöty. Vielä vakavampaa oli, että teorian mukaista ilmakehän keski- ja yläkerroksen lämpenemistä -jonne CO2-molekyylien piti kohota - ei havaittu, vaan lämpeneminen mitattiin maanpinnalla. Erityisen ongelmallista oli Martin Durkinin väite, että lämmetessään meristä vapautuu hiilidioksidia, joten kasvava CO2-pitoisuus voikin olla seuraus eikä syy. Lisäksi tanskalainen Henrik Svensmark esitti, että Maan pinnalle saapuva kosminen säteily vaikuttaa pilvien muodostumiseen, mikä puolestaan ohjaa lämpötiloja. Svensmarkin teoria haukuttiin pystyyn sillä perusteella, että muutokset Auringon säteilyssä ovat aivan minimaalisen pieniä. Erityisen ongelmallista teoriasta johdettujen tietokoneohjelmien kannalta oli se, ettei se antanut mitään selitystä sille, miksi lämpötilat voivat tasaantua, kuten vuoden 1998 jälkeen kävi. Jos CO2-pitoisuus kasvaa, myös lämpötila kasvaa, oli teorian vankkumaton perusta.
Durkinin tv-ohjelma The great global warming swindle sai gaia-uskonnon jäsenet raivoihinsa ja valittamaan sen esittäneen Channel 4:n toimintatavoista lautakunnalle (Ofcom), joka arvioi tv-ohjelmien tiedollista laatua. Lautakunnassa istui muuan Phil Jones, Itä-Anglian yliopiston ilmastontutkimuslaitoksen johtaja, jonka sähköpostiviestit paljastivat (19.11.2009) hänen tehneen parhaansa hankaloittaakseen minkäänlaisen kritiikin läpimenoa tieteellisiin julkaisuihin. Lautakunnan työtä juhlistivat poikkeukselliset runsaat lumiolosuhteet ympäri maailmaa, joiden selitettiin vain kuvaavaan yhä yleisemmiksi tulevia äärimmäisiä sääilmiöitä. Niiden takana lymysi todellinen uhka - lämpeneminen.
IPCC:n asema tieteellisen tutkimuslaitoksen sijaan vahvistui poliittisen ideologian pääasialliseksi tukijaksi. Se otti käyttöönsä irvokkaan lausahduksen, jonka mukaan 90%:n varmuudella lämpeneminen on ihmisen aiheuttamaa. Lausahdus kuulostaa kovin tieteelliseltä, mutta ei sitä ole. Jokainen mediaa seurannut on huomannut, kuinka yksipuolisesti asiaa käsitellään. Media ei ole käsitellyt teorian arvostelijoita silkkinhansikkain, ja sivullisesta on ollut suorastaan pökerryttävää lukea arvioita, joiden mukaan arvostelijat saavat aivan liikaa julkisuutta ja ääntään kuuluviin. Vainoharhaisuuden lisäksi tuollaiset väitteet muistuttavat kovasti väitteitä monikulttuurisuuden arvostelusta.
Öljyn hinnan jatkuva nousu osana maailmankaupan noususuhdannetta loi mielikuvan, että öljyvarat ovat loppumassa, ja uusiutuva energia on ihmiskunnan ainoa toivo. Monikulttuurisuuden mukaisesti kehitysmailta ei vaadittu päästörajoituksia, koska länsimaiden vauraus perustui vain valkoisen miehen historialliseen kolonialistiseen virheeseen pumpata arabien öljy poltettavaksi öljykattiloissaan. Kun talous romahti 2008 ja markkinoiden likviditeettiä voimakkaasti lisättiin, öljyn hinta nousi uusiin ennätyksiin, mikä edelleen vauhditti käsitystä loppumaisillaan olevista öljyvaroista. Uudet teknologiat ja länsimaiden talouskasvun hiipuminen ovat painaneet öljyn hintaa alaspäin, ja tehnyt uusiutuvasta energiasta täysin kannattamattoman hankkeen.
Kun Ofcom vuotta myöhemmin julkaisi vastauksensa saamiinsa valituksiin Channel 4:n ohjelmasta, media uutisoi sen kuin suurena tieteellisenä todisteena ilmaston lämpenemisen puolesta. Ofcom ei ottanut tieteelliseen näkemykseen mitään kantaa, vaan totesi Channel 4:n toimineen IPCC:n suuntaan liian lyhyellä aikajanteellä vastineen hankkimiseksi.
Mikään toinen maailmanlaajuinen järjestö ei ole nauttinut samanlaista rajatonta luottoa kuin IPCC. Vasta 2010 BBC:n Intian-toimittaja Pallava Bagla kiinnitti huomiota väitteeseen, jonka mukaan Himalaja sulaa vuoteen 2035 mennessä. Koska asialla on Intialle melkoinen merkitys, hallitus ryhtyi selvittämään asiaa. Paljastui, että intialainen jäätikkötutkija Syed Hasnain oli antanut haastattelun vuonna 1999 pienelle ympäristölehdelle. WWF lainasi haastattelua 2005 ja IPCC julkaisi väitteen 2008 totena, vaikka mm. itävaltalainen jäätikkötutkija Georg Kaser totesi IPCC:n tutkijaryhmässä moisen väitteen olevan täyttä mielikuvitusta. Sittemmin paljastui, että alkuperäisen väitteen esittänyt Hasnain palkattiin IPCC:n intialaisen pääjohtajan Rachendra Pachaurin yhtiöön nimeltä TERI jäätikköjä tutkivaksi ympäristökonsultiksi ryhmään, joka sai huomattavat tuet selvittääkseen Himalajan jäätiköiden sulamista vuoteen 2035. Ympyrä sulkeutui.
Ympyrä avautui, kun vastaavanlainen petos paljastui Amazonin sademetsien odotettavissa olevasta tuhosta. WWF:n mukaan 40% sademetsistä tuhoutuu ilmaston lämmetessä, vaikka tässäkin oli takana pieni brasilialainen ympäristöjärjestö, joka vuonna 1999 pelkäsi hakkuiden - ei lämpenemisen - johtavan metsien tuhoutumiseen. Afrikassa IPCC ennusti tulevien satojen romahtavan puoleen perustuen yhden ympäristöpolitiikalla ratsastaneen tutkijan selvityksiin - joita ei tietenkään koskaan löytynyt.
IPCC:n vuoden 2007 yhteenveto oli 40 tutkijan käsialaa 12 eri maasta. Noin 3.000 sivuisessa yhteenvedossa viitattiin 18.531 kertaa "tieteelliseen julkaisuun", joista 5.587 (kolmasosa) oli todellisuudessa viittauksia lehtikirjoituksiin, uutisiin ja vastaaviin. Samaan aikaan Pachaurin valtava nepotismi ja korruptio alkoi paljastua, ja hänen eroaan vaadittiin. Omistamansa TERI laajeni samaan aikaan maailmanlaajuiseksi konserniksi kun valtiot rahoittivat tutkimuksia ilmaston lämpenemisestä.
Tulevaisuudessa on varsin mielenkiintoista seurata, mihin suuntaan tiede ja erityisesti uutisointi tieteestä menee. Toisaalta on
James Delingpolen ja (oli)
Michael Crichtonin kaltaisia monilahjakkuuksia, jotka seuraavat maailmaa huomattavasti laajemmin kuin yhdestä kapeasta katsantokannasta. Sitten meillä on verovaroin ylläpidetty valtava yleisradiolaitos, jonka tehtävä on tuottaa ja ylläpitää "euron vakaudesta", "monikulttuurisuudesta" ja "kestävästä kehityksestä" ohjelmia myönteisessä sävyssä. On vaikea ymmärtää, kuinka tällainen julkea, häpeilemätön agitointi ja propagointi voivat edesauttaa ihmisten luottamusta massatiedostusvälineisiin ja poliittiseen eliittiin. Minä luulen, että pitkän päälle kaikki propagandaan nojaavat järjestelmät häviävät tiedolle, koska tietoa ei voi piilottaa.
