Jumalan virhe

Puhutaan syväkielestä, kun tarkoitetaan punavihreää kielenkäyttöä. Syväkielessä musta on valkoista, puolustus on agressio ja agressio on agressioon vastaamista. Suomen kansa on oppinut kohtuullisen hyvin tulkitsemaan syväkieltä, koska itäinen naapurimme siihen meitä 70 vuoden ajan totutti. Syväkielessä sanat ovat ideologisia; niillä on päinvastainen merkitys: vapaus on vankeutta. Sanoilla on useita merkityksiä, joista ideologiset ovat vaarallisimpia. Sanalla ryssä on ideologinen, negatiivinen merkitys.

Grandpa Igor mietti kommentissaan (Asuntoasiaa 12.8.2010), että ryssäviha olisi Suomessa jotenkin piilossa odottamassa sopivaa hetkeä puhjeta täyteen kukintoonsa. Itse en jaa tuota ajatusta lainkaan, sillä pienellä Suomella ei ole koskaan ollut, ei ole eikä koskaan tule olemaan aikomusta hyökätä ja tuhota äiti-Venäjää. Ja jos sellainen silti joskus tulisi, ei viiden miljoonan kansa voi voittaa 140 miljoonan kansaa, jolla lääniä riittää toiselle puolelle planeettaa. Koko ajatus on hirveää paskaa, että väkisin nousee mieleen tuo alussa mainittu syväkieli. Tällaisia väitteitä silloin tällöin kuulee, erityisesti kylmän sodan aikana, jolloin Stalinin ryöstöretkeä piti kansalle jotenkin puolustella. Mutta tosiasia on, että suomalaisilla ei ole koskaan ollut suunnitelmaa Pietarin valtaamiseksi. Ennen Tarton rauhaa suomalaiset toki avustivat Porajärven ja Repolan salomaiden porvareita kapinassaan tuoretta kommunistijohtoa vastaan, mutta sitä ei voi mitenkään nähdä uhkana äiti-Venäjää kohtaan - bolsevikkeja kohtaan kylläkin.

Ystäväni suku menetti kotitilansa Laatokan rannalta viime sodassa ja kysyin kerran, kuinka hän asiaan suhtautuu. Kuulin vastaukseksi, että raja on liikkunut Kaakonkulmalla jo melkein tuhat vuotta, joten viimeisin siirtymä pitää nähdä osana suurta historiallista jatkumoa. Tuollaista ajattelutapaa voinee pitää stoalaisena, mutta se on varmaan ainoa keino käsitellä niin suurta henkilökohtaista uhrausta. Jokainen ymmärtää, että sellaista voimaa ei Suomelle tule koskaan, että me sen takaisin saisimme vastoin Venäjän kansan tahtoa. Siinä tuhoutuisi paitsi Suomi myös suomalaiset ja suomalainen kulttuuri. Aivan kuten moni sukulaiskansamme Venäjän luoteisilla alueilla on ajan saatossa tullut arojen kansan polkemaksi.

Luumäki, presidentti Svinhufvudin kotipitäjä elinaikansa loppuvuosina, sijaitsee Lappeenrannan kaupungin länsipuolella korkeimmalla paikalla Salpausselän päällä. Salpausselkä on suuri hiekkaharju, joka syntyi jääkaudella jään vetäytymisen tauottua muutamaksi sadaksi vuodeksi. Kunta on Suomen sotaisan historian aikana ollut moneen kertaan kuin saluunan ovet. Välillä alueella on äkseerattu venäjäksi, välillä ruotsiksi. Luumäkeläiset puhuvat edelleen suomea herroistaan huolimatta. Venäläiset rakensivat 1700-luvulla suuren sotilastukikohdan Taavettiin, joka sai nimensä linnoituksen johtajan mukaan.

Kuutostie halkaisee Luumäen linjan, joka paremmin tunnetaan nimellä Salpalinja. Suomalaiset rakensivat sen välirauhan aikana maan turvaksi. Rakennushanke oli suhteessa suurempi kuin mitä Kiinan muuri oli Kiinalle, ja vastuulliset rakentajat olivat ammattimiehiä vaikka vapaaehtoisiakin mukana tietysti oli. Kun Stalin vaati Suomea sodan jälkeen purkamaan kaikki linnoitukset, Salpalinja jäi, koska koko maassa ei ollut niin paljon räjähteitä, joilla bunkkerit olisi tuhottu. Bunkkerin viiden metrin paksuinen katto oli suunniteltu kestämään sen ajan suurimman pommin täsmäosuman.

Salpalinjan kaikkein tiiviimmin rakennettu osa ulottui Suomenlahdelta juuri Luumäelle. Alue on linnoitettu bunkkereilla noin sadan metrin välein siten, että jokainen bunkkeri pystyi ampumaan ristitulta toisen bunkkerin sivustalle, jos ryssä olisi onnistunut tekemään läpimurron. (Nyt käytin ryssä-sanaa tehokeinona). Bunkkerin päällä oli tulenjohtajalle tehty teräksinen kupu, koska konekiväärimiehellä ei ollut minkäänlaista näköyhteyttä maastoon. Tärkeimmistä maamerkeistä ampuma-alueelta oli tehty hahmotelma konekiväärin yläpuolelle, ja kun tulenjohtajan ohjeet putkea pitkin ampujan korviin tulivat, tämä osasi kohdistaa tulen oikeaan kohtaan. Sen tiedän, millaisen metelin saa aikaiseksi kun ampuu pienessä betonisessa kopissa, joten arvoitukseksi ainakin minulle jää, miten ampuja olisi puheputkestä mitään kuullut. Tulituksen tauottuakin olisi päässä nimittäin soinut ja vinkunut, vaikka olisi työntänyt palsternakat korviinsa.

Luumäellä on siis tapahtunut paljon. Siellä käytiin punakapinan ensimmäinen ja viimeinen aseellinen yhteenotto punaisten ja suojeluskuntien kesken. Asemalla on myös Suomen oikeustaistelun muistomerkki, joka viestitti Venäjälle, että tässä maassa asuu itseensä uskova kansa. Kunnassa on myös ensimmäisen Suomessa kuolleen jääkärin Lauri Pelkosen muistomerkki, sekä todella hyvä antikvariaatti Punaparta, jossa kannattaa käydä, jos ohi ajaa. Kunnan alueella olevalla Kivijärvellä oli myös oma tärkeä osuutensa Suomen puolustuksessa. Jos Stalinin joukot olisivat tehneet kesällä 1944 pelätyn läpimurron, järvi ja osa Saimaasta olisi tyhjennetty vihulaisen eteen. Sota-aikana Luumäellä toimi myös armeijan radiotiedustelu, joka purkamillaan radiosanomilla pelasti monien suomalaisten sotilaiden hengen.

Varsin harvinainen tieto muuten on, että Stalin ja Hitler tapasivat tiettävästi yhden kerran kasvokkain. Tämä on ilmeisesti tapahtunut 18.8.1939 Puolassa, Lwowyn kaupungin rautatieasemalla. Tapaamisesta ei ole jäänyt montaa dokumenttia, mikä tietysti aiheuttaa epäluuloja väitteen todenperäisyydestä, mutta vastaavasti täytyy muistaa, että varsinkin Stalin järjestelmällisesti pyrki tuhoamaan kaiken tiedon. Eikä varmasti ollut Hitlerinkään etujen mukaista paljastaa tapaamista muulle maailmalle saatikka saksalaisille. Ainoat luotettavat dokumentit ovat FBI:n johtajan J. Edgar Hooverin kirje sekä Stalinin Kremlin työhuoneen vieraskirja, jossa ei kyllä ole tuona päivänä Hitlerin nimeä, mutta ei kenenkään muunkaan. Stalin ei siis ole ollut tuona eikä seuraavana päivänä Kremlissä. Tämän tapaamisen jälkeen Stalin päätti vallata Suomen. Tekosyyksi keksittiin, että Suomi hyökkää Pietariin joko saksalaisten tai englantilaisten avustuksella. Ajatushan oli järjetön, mutta avuksi tuli taas syväkieli: hyökkäys on puolustus.

Venäläinen kenraali Konev kertoo muistelmissaan, että Suuri Isäntä oli todennut antaessaan käskyn valtaussuunnitelman luomisesta, että "Suomessa on vähemmän asukkaita kuin Leningradissa. Heidät on helppo siirtää muualle". Jos Jumala olikin luonut suomalaiset väärään paikkaan, onneksi oli yksi mies, joka kyllä korjaa Jumalan virheet. Silläkin kertaa virhe jäi korjaamatta. Suomen pääministeriksi valitun Otto Wille Kuusisen Stalin olisi kadottanut kansansa mukana, mikä erottaa hänet Halosesta, joka nostetaan vielä johonkin YK:n palkkiovirkaan yrityksestään kadottaa kansansa.

Kuilun pohjalla

Jatkan vielä yhdellä kirjoituksella tuosta demarien ay-liikkeen ydinvoimalobbarin Matti Putkosen siirtymisestä Perussuomalaisiin. Uutispäivä Demarin verkkosivujen kommentointia:

tavallista 3kymppistä perusdemaria huolestuttaa tämä loikkaus. olisi mennyt edes vassareihin, mutta että persuihin. täytyy myöntää, että itsellänikin on käynyt vassareihin loikkaaminen mielessä, esim. silloin, kun vpj:ksi valittiin n. 5 minuutin ajan puolueeseen kuuluneet pappi ja mtv-stara.

Jos nyt katsoo demaripuolueen terävää kärkeä, saa sieltä etsiä tikulla työläisiä. Löytyy opettajaa, pääjohtajaa, järjestöjohtajaa, amerikkalaisen musavideokanavan juontajaa. Kansanedustajissa on vain 2-3 perinteistä duunaria. Loput on ylioppilaita tai kandeja. En yhtään ihmettele, miksi demarien viehätysvoima on työläisten keskuudessa kadonnut.

Ymmärrän täysin. Itse seuraan myös suomalaista työväenliikettä surullisena. SDP ja vasemmsitoliitto ovat aivan hukassa. Aatteellinen pohja on jotain viherhömppän, feminismin, homonismin sekoitusta. Sääli.

Kuten Putkonen, olen itsekin tullut johtopäätökseen, että Perussuomalaiset ovat tämän maan ainoa todellinen työväenpuolue.

Tässä ei valitettavasti jätä puoluetta yksin Putkonen, vaan luulenpa että häntä seuraa melkoinen joukko ns.perusduunareita ainakin äänestystilanteessa.

1994 vasemmiston silloinen pääideologi Esko Seppänen sanoi eduskunnassa

Suomea ollaan viemässä vastoin meidän monien tahtoa EU:n jäseneksi. Emme me
EU:ta vastusta mutta Suomen jäsenyyttä EU:ssa. Se on tärkeä ja merkittävä
kysymys.

Kun otetaan arviossani huomioon myös se, että Vasemmistoliiton kannattajat ovat Perussuomalaisten jälkeen kaikkein vahvimmin EU-vastaisia (Wiki), alamme lähestyä kautta rantain kirjoituksen otsikkoa - kuilua.

EU:n vastustajat näkevät EU:n eliitin pyrkimyksenä sellaisille tavoitteille, joilla heikennetään työväen asemaa ja vahvistetaan kansainvälistä kauppaa käyviä suuryrityksiä. Pieni osa EU:n vastustajista näkee EU:ssa ranskalaisen korruptoituneen hallintomallin (vrt. YK) vastustamisen arvoisena, mutta pääosa kuitenkin vastustaa sitä asetelmasta työväki/pääoma. Suomalaisen vasemmiston nykyinen pääideologi Osmo Soininvaara avasi viikon bloginsa kirjoituksella, jonka voi pituutensa puolesta kopioida tänne vaikka kokonaan.

Olisitteko
arvanneet?

Kun Yhdysvallat saa ensimmäisen värillisen presidentin, olisitteko arvanneet, millä halventavalla attribuutilla valkoinen punaniskarepublikaani tätä Harlemin slummien toivoa solvaa, kun pääsee Hesariin solvaamaan: hän oli liian elitistinen.

Tämä paljastaa erittäin hyvin punavihreän aatteen taustoja. Hän kokee, että eliitti ei ole mikään kunnianimitys ja kuuluminen eliittiin osoittaa, että poliitikko on vain "ymmärretty väärin" - eihän vasemmistolainen politiikka suinkaan levennä kuilua vaan kaventaa sitä. Punavihreä aate perustuu tasa-arvoon, jossa eliittiä ei ole! Katsotaanpa mitä Wikipedia tietää kertoa (Eliitti):

Eliitti ja marxilaisuus

Eliitin käsite eri muodoissaan on ollut tärkeä esimerkiksi marxilaiselle yhteiskuntatutkimukselle, jossa on usein väitetty, että eliitti monistaa vallitsevaa järjestystä käytännöillään ja tekee hankalammaksi järjestyksen muuttumisen. Marxilaisuudessa järjestyksen muuttamisella on tarkoitettu käytännössä niitä toimenpiteitä, joilla eliitin ja tavallisen kansan välistä sivistyksellistä ja taloudellisen vaurauden kuilua saataisiin pienennettyä.

Kuten huomaatte arvon lukijani, Osmo Soininvaaran säikähtäminen johtuu siitä, että arvio Obaman (ja Obaman kannattajaksi julistautuneen Soininvaaran) elitistisyydestä on vastoin niitä ennakko-odotuksia, joita punavihreä eliitti on itseensä ja aatteeseensa asettanut. Toisin sanoen: "emmehän me suinkaan edusta sitä tahoa, joka pyrkii leventämään kuilua kansan suuntaan vaan päinvastoin". Tämän takia Perussuomalaiset on muille vasemmistolaisille "äärioikeistolainen" rasistinen liike, kun se onnistuu jatkuvasti osoittamaan, että punavihreä eliitti pyrkii leventämään kuilua kansan ja itsensä välille.

Vaaliennuste

Tuli luettua kannesta kanteen Iltalehti ja Ilta=Sanomat eilen. Yhden lievästi huvittavan havainnon tein: kaikki haastatellut naiset olivat yhtä poikkeuksestta nuoria ja kauniita (Kata Kärkkäinen, Satu Taiveaho, Susanna Laine, Satu Tuomisto, Helena Karihtala, Tanja Karpela) ja miehet puolestaan niitä, joilla on valtaa (Stubb, Harkimo, Wahlroos, Kaikkonen). Iltapäivälehtiä tehdään näemmä lukijoiden maun mukaan toisin kuin ns. aamulehtiä. Mukavaa on, että kansa osoittaa olevansa oikeilla jäljillä, vaikka tärähtäneistö väsymättä uurastaa vesimeloni-politiikkansa eteen. Ei vaan kansa syty.

Sama esimerkki on luonnollisesti Matti Putkosen ero Urpilaisen johtamasta vihertyneestä demarilinnakkeesta Timo Soinin jätkäsakkiin. Tulemme näkemään, miten hyvää työtä Putkonen Perussuomalaisten eteen tekee, mutta esimerkiksi Osmo Soininvaaran ensireaktio oli sangen paljastava. Oletan, että varsin moni porvari saattaa yllättää itsensä ja äänestää Perussuomalaisia, jotta Soinin porukka nousisi Vihreitä suuremmaksi puolueeksi. Monen porvarin mielestä vasemmisto on vähemmän vaarallinen, jos sen aate ei ole punavihreä vaan kansallismielinen. Porvarimiesten siirtyminen Soinin tueksi vaatii ainakin sen, että aivan loppuun asti Perussuomalaiset haastaa Vihreät tai pysyy gallupeissa jopa sen edellä. Vihreisiin verrattuna Pers-suomalaisilla on se etu, että heidän äänestäjänsä myös menevät uurnille. Moni cityvihreä protestoi omaa puoluettaan (ydinvoimapäätös) nukkumalla vaalit. Toinen edellytys porvarituen saamiseksi on se, että SDP ei ole nousemassa pääministeripuolueeksi. Veikkaanpa, että Vihreiden on pakko kaivaa koipussista Osmo Soininvaara torjumaan Halla-ahon triumfia Helsingissä.

Soininvaaran kommenttiosiolla ylimielinen Uschanov väittää, että Persujen maailmankuva, jossa aurat kyntävät maata, sorvit ujeltavat konepajoissa ja koivu kiehuu selluksi on väärä. Uschanovin mukaan 7/8 osaa Suomen kansantuotteesta tulee palveluista ja 9/10 työvoimasta pesee paitoja toisilleen, ja sitä Persujen romantisoimaa maailmaa ei enää ole. Vasemmistolaisten talouskäsitys on tunnetusti surkea - eiväthän he muuten vasemmistolaisia olisikaan. Vaikka siis raskas teollisuus ja erityisesti konepajat eivät paljoa työllistä, ne hotkaisevat puolet kaikesta sähköstä. Sähkön kulutus kuvaa kaikista parhaiten hyvinvointia. Kiinan kansantuotteen kasvua on turha seurata - seuratkaa öljyn kulutusta.

Uschanovilta jää ymmärtämättä yksi ja sen mukana kaikki: raskas teollisuus myy tuotteensa ulkomaille. Ulkomailta saadaan valuuttaa, jolla voidaan ostaa tänne autoja, telkkareita ja muuta tavaraa, jota Suomessa ei kilpailukykyisesti valmistaa. Raskas teollisuus myy tuotteitaan noin neljän miljardin edestä joka kuukausi. Vielä pari vuotta sitten UPM yksin kuskasi Suomeen 700 miljoonaa euroa joka ikinen kuukausi. Se on järkyttävä määrä rahaa, joka leviää metsänomistajien kautta tähän yhteiskuntaan.

Suomettuneisuuden aikana kaikkialla esitettiin Itä-Saksaa komentotalouden mallimaana. Se oli työläisten paratiisi, joka pääsi melkein yhtä hyvään elintasoon (hah!) kuin länsisaksalaisilla oli. Ilman Neuvosto-Venäjän massiivista (sotilas)tukea ei maa olisi tietenkään ollut kuin varjo, mutta tiedättekö, mikä oli tämän soininvaaran-uschanovin ihannevaltion suurin kovan valuutan tuloerä? Ihmiskauppa, kuuluu vastaus. Itä-Saksa antoi läntisten sukulaisten ostaa tavaroita valtion valuuttakaupasta itäsaksalaisille. Myynnissä oli jopa autoja ja taloja! Toinen suuri erä oli ihan puhdas ihmisten myyminen. Tavallisesta Horstista tai Gretasta Itä-Saksa sai joitain kymmeniä tuhansia, mutta maineikkaista tai muuten tärkeistä ihmisistä Länsi-Saksan hallitus joutui maksamaan toista miljoonaa markkaa.

Amerikassakin vaihtuu valta, kun seuraavat presidentinvaalit pidetään. Obama meni töpeksimään niin raskaasti, että mikään teflonkilpi ei enää miestä pelasta. Obama nimittäin antoi tukensa, tai hänen väitettiin niin tehneen, moskeijan rakentamishankkeelle Ground zeroon. Niin noloa loppua en olisi uskonut Obaman saavan, mutta hyvä näin. Obama ei jäljellä olevan kautensa aikana saa enää yhtään mitään läpi, koska demokraatit varovat leimautumasta Obaman käsikassaraksi. Yhdysvallat jättäytyy pois kaikesta ilmastohumpasta ja Eurooppa seuraa perässä.

Kuka puhalsi ilmat?

Tällainen uutinen oli jäänyt minulta täysin huomaamatta, kun seuraan Ylen uutisia vain satunnaisesti (Metsäntutkijat: Ilmastonmuutoksella luonnolliset syyt). Metsänhoitolaitos eli Metla on kirjoittanut omillakin sivuilla aiheestaan (Puut kertovat Rovaniemellä ilmastonvaihteluista). Ylen toimittaja Matti Torvinen on tehnyt niin hienoa työtä, että kerrankin voi reilusti kehua. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan, koska ilmastohömppää arvostelevat uutiset ovat Suomessakin niin tavanomaisia, ettei niitä tarvitse erikseen kommentoida! Asiaa varmasti hidastaa ja vaikeuttaa se, että meillä media täysin arvostelukyvyttömästi silittää poliittisia päättäjiä myötäkarvaan aina kun kuulee sanan "ilmasto". Kuten tiedetään, ilmastonmuutos on paras mahdollinen työkalu poliitikoille, jotka voivat perustella veronkorotukset yhteisellä edulla ja jopa maailman pelastamisella.

Taiteilijat kertovat, että on mahtava tunne nousta lavalle - joskus jopa kymmenien tuhansien - ihmisten osoittaessa suosiotaan. Voin kuvitella, koska erilaiset pönötykset, paraatit ja suviseurat vahvistavat ihmisiä uskossaan. Kenraali uskoo olevansa voittamaton kun katselee ohi kulkevaa armeijaansa ja poliitikko pyhällä ilmastonmuutoshengellä täytetty profeetta pelastamassa maailmaa kuin Jumala konsanaan. Toimittajalle on aivan liian houkutteleva ajatus päästä mukaan seuraamaan tuota pyhien miesten urotyötä, jotta minkäänlainen lähdekritiikki ja etäisyys haastateltuun pysyisi yllä.

Jo neljä vuotta sitten Metlan tutkijat kirjoittivat Hesarin D-osassa, että näyttö ilmaston lämpenemisestä Lapissa puuttuu (lustiag.pp.fi). Metlan tutkija Helama kertoo siinä, että he löysivät pienestä lammesta männynrungon, vaikka nykyisin metsäraja on 70 km etelämpänä noin 4.000 vuotta sitten (sama englanniksi). Huvittavaa kyllä, ilmastohysteerikot ovat ryhtyneet kumoamaan metsäntutkijoiden saamia tuloksia sillä perusteella, että he eivät ole ilmastontutkijoita. Heh, ikään kuin vain ilmastontutkijoilla on kyky nähdä ja oikeus tulkita ilmastonmuutosta. Historiantutkija ei varmaan saa kommentoida uskonasioita? Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että juuri puulustojen tutkimuksesta koko lätkämaila ja keskustelu ilmaston lämpenemisestä lähti liikkeelle.

Eikö touhu alakin muistuttaa vanhaa katolisen kirkon puuhailua? Olihan se nyt yhtä huutavaa vääryyttä, että kirjapainot suolsivat saksaksi käännettyä raamattua ja papeilta vietiin yksinoikeus tulkita Jumalan tahtoa. Mitä tästä tuleekaan, jos kansa ei usko, mitä lehdissä kirjoitetaan!

Kannattaa lukea esimerkiksi tämä luentokalvo (Teleconnections in the climate system), jonka Metlan tapahtumassa (World Dendro) esitti Göteborgin yliopistolta Hans Linderholm. Keskiviikkona kuulin radiosta pätkän ohjelmaa, jossa käsiteltiin säätä ja ilmastonmuutosta. Joku soittaja tivasi ohjelman asiantuntijoilta, että onko mahdollista, että pilviin sitoutunut hiilidioksidi hidastaisi Maapallon pyörimisliikettä (samalla tavalla kuin piruettia tekevä luistelija) ja sitä kautta muuttaisi sen etäisyyttä Aurinkoon ja...

Meri-Sisko merihädässä

Sisäministeriön maahanmuutto-osaston neuvotteleva virkamies Meri-Sisko Eskolalla on väärä titteli. Meri-Sisko ei ole tullut neuvottelemaan vaan komentamaan (MTV3):

(1) On totuttava siihen, että meidän yhteiskuntamme monimuotoistuu kielen ja
ihmisten taustojen puolesta

Miksi siihen on muka totuttava - kuka niin on päättänyt? Asioihin voidaan vaikuttaa, eikä mitään asiaa pidä vaan hyväksyä vain siksi, että joku muu rajojemme ulkopuolella jotain haluaa.

(2) Meillä pitäisi olla yhteiskunta, jossa kunnioitamme
tasa-arvoperiaatetta

No niin, tulihan se tasa-arvo sieltä. Olemassa olevan järjestelmän, status quo, kannattajat (lue: ne, jotka siitä hyötyvät) vaativat poliittisesti hyväksyttyä kielenkäyttöä. Nyt olemassa oleva järjestelmä kannattaa tasa-arvoa, jonka juuret ovat sosialismissa. Sosialismi on pakkoon perustuva oppi - yhden tasa-arvo on toisen vapauden rajoittamista. Vastakkainen yhteiskuntamalli perustuu yksilön vapauteen eli klassiseen liberalismiin. Meri-Sisko on virkamies, jotka ovat taipuvaisempia kannattamaan, vasemmiston perinteisessä hengessä, kansalaisten lisääntyvää valvontaa ja erilaisia pakkoja.

(3) Maahanmuuttokeskustelu alkaa saamaan poliittista sisältöä, mikä on hyvä
suunta. Alkusyksystä keskustelulla ei ollut sisältöä, ja se oli aika
asiatontakin.

"Alkaa saamaan sisältöä" vasta kun eliitti alkaa puhua jotain koittaen olla loukkaamatta ketään? "[Perussuomalaisten puheissa] viime syksynä ei ollut sisältöä vaan se oli asiatonta" paljastaa vielä paremmin nykyiseen järjestelmäämme pesiytyneen poliittisesti korrektin kielenkäytön vaatimuksen ongelmat ja mukanaan tuomat vaarat. Vaikka arvostan asiantuntemusta, niin Meri-Sisko ei edusta poliittista asiantuntemusta, joten häneltä ei pitäisi edes kysyä tuollaisesta mielipidettä. Uskallan väittää, että jokaisella tämän blogin lukijalla on enemmän poliittista asiantuntemusta. Jos minun kirjoitukseni kiinnostavat, niin oletan niiden olevan kiinnostavia lähinnä siksi, että yritän kuvailla, kuinka ajankohtaiset tapahtumat tulee nähdä osana laajempaa poliittista ideologiaa. Jos se kiinnostaa, niin ihmisellä täytyy olla hyvä poliittinen asiantuntemus taustalla. Ei nämä voi muuten kiinnostaa.

Sitä minä vaan, että ymmärtääköhän Meri-Sisko loppujen lopuksi sitä, mitä hän tuli puhuneeksi ja mihin ottaneeksi kantaa? Hän luultavasti tahattomasti mutta hyvin paljastavasti eritteli ne seikat kohta kohdalta, joiden takaa paljastuu puhtaasti ideologinen, poliittinen aate, jossa ylikansalliset epädemokraattiset tasa-arvon nimellä pyhiteyt päätökset runnotaan poliittisesti korrektin kielenkäytön vaatimuksilla läpi ilman kitkaa. Ihailkaa, miten kattava lista yhdessä pienessä haastattelussa:

3. poliittisesti korrektin puheen vaatiminen
2. tasa-arvon vaatiminen
1. ylikansallisen päätöksenteon vaatiminen

Homoliitot ja feminismi

Lintukoto.net on mainio paikka tutustua nykynuorten maailmankuvaan. Siellä oli keväällä kysymys, oletko koskaan pettänyt. Vajaasta tuhannesta vastaajasta reilu 20% ei ollut koskaan seurustellut, mutta jäljelle jääneistä 60% ilmoitti, että ei petä ikinä ja 15% oli pettänyt, mutta ei tee sitä toiste. Pettäneitä ja vastakin siihen ryhtyviä oli vaivaiset 3%. Miesten ja naisten osalta vastaukset eivät oleellisesti poikenneet toisistaan.

Miksi tähän on tultu - miksi nuoret ovat vanhempiaan konservatiivisempia? Mikä muutos seksissä ja parisuhteessa on tapahtunut, kun 70-luvun vapaa seksi ja e-pilleri piti näyttää ihmiskunnan suuntaa pitkälle tulevaisuuteen? 70-luvulla 1/3 sekä miehistä että naisista hyväksyivät suuressa suomalaisessa seksitutkimuksessa molempien osapuolten pettämisen. Korkeasti koulutetuista yli puolet - olivathan he uuden ajattelun airueita, joille kapitalistinen avioliitto-instituutio oli jäänne menneisyydestä. Miksi parisuhde ei nykyään kestä pettämistä? Ja mikä kaikkein mielenkiintoisinta, miksi suomalaiset nuoret ovat oleellisesti eurooppalaisia lajitovereitaan puhdasoppisempia?

Ainakin joku osa johtuu tietysti suomalaisen avioliittoinstituution suht nopeasta muutoksesta. 70-luvulla seksi kuului avioliittoon, 80-luvulla avoliittoon ja 90-luvulla seurusteluun kunnes 2000-luvulla seksi fyysisenä suorituksena ilman tunteita on arkipäivää. Avioliittoon kuului myös taloudellinen keskinäinen riippuvuus. Puhuttiin miehen ja naisen luomasta perheestä, jonka tehtävä oli ostaa talo, kasvattaa lapset ja hoitaa toista tarpeen vaatiessa. Se oli todellinen avioliittoinstituutio. Toisaalta 70-luvulla seksuaaliseksi perversioksi katsottiin yleisesti jo suuseksi, joten seksi ei ollut kovin kokeilevaa.

Perheen, niin avo- kuin avioliittojen, hajottaminen on nykyään sangen helppoa teknisesti (ei henkisesti). Taloudellinen riippumattomuus ja yhteiskunnan antamat aineelliset tuet eronneille eivät kannusta puolisoita kamppailemaan vaikeuksien kautta voittoon. Nykyaikana parisuhteessa sitoutuminen osoitetaan seksillä. Puolisolle kunnioitusta osoitetaan uskollisuudella; niin kauan kuin olen sinulle uskollinen, aion pysyä kanssasi. Tämä on väitteeni ydin: parisuhde lepää melkein yksin seksin varassa. Samasta syystä nuoret hyväksyvät vanhempiaan selvästi useammin myös homo-avioliitot - avioliiton ainoa merkittävä tehtävä on huolehtia omasta ja puolison seksitarpeesta. Feministit ajavat homo-liittoja, koska hekin näkevat parisuhteen ensisijaisesti seksisuhteena. Muut turhuudet on siitä karsittu pois.

Epäluuloiset

Mediaseuranta nostaa Helsingin Uutisten kirjoituksen (Burka-keskustelu heijastelee epäluuloa) esiin, kiitos siitä. Kirjoituksessa haastatellaan Suomen ainoaa oikeaa kantaa edustavaa Helsingin yliopiston islamin professoria Jaakko Hämeen-Anttilaa. Hämeen-Anttilan leimaa suomalaisista ne, jotka vastustavat islamia epäluuloisiksi. Jos joku vastustaa esimerkiksi sosialismia, onko hänkin epäluuloinen? Entä kapitalismia vastustava kommunisti, saako häntäkin kutsua epäluuloiseksi? Islamin laki on maallisen lain yläpuolella, islam on poliittinen liike, ei pelkästään uskonnollinen.

Tasa-arvoon pohjautuva poliittisesti oikea kielenkäyttö toimii juuri näin. Se leimaa vastustajansa kapeakatseisiksi ja väkivaltaisiksi yksilöiksi. Samalla perusteella Suomessa on jaettu tuomioita, joissa on arvosteltu islamia ja muslimeja kapeakatseisuudesta ja väkivaltaisuudesta. Muutan mielelläni kantaani, jos joku perustelee riittävän järkevillä näkökannoilla, että näissä ei ole kyse samasta asiasta. Riittävän järkevällä näkökannalla tarkoitan sellaista, joka ei nojaa ns. kaltevan pinnan argumenttiin tai olkiukkoihin.

Hämeen-Anttilalla on varmasti riittävän laajat tiedot toimimaan islamin professorina, mutta hänhän ei ole mikään islamilainen vaikuttaja, imaami. Niinpä hän tyytyykin arvailemaan, että kasvot peittävän huivin käyttökielto

Käytännössä voi radikalisoida yksittäisiä muslimeita, koska jotkut
tulkitsevat kiellon olevan hyökkäys islamin arvoja vastaan.

Tällä lausahduksellaan hän tulee kumonneeksi ensiksi sen väitteen, että väkivaltainen sharia-lain tulkinta ei ulotu Suomessa asuviin islamilaisiin. Toisekseen, hän tulee osoittaneeksi, että hän on antanut periksi islamilaiselle jihadille Suomen maaperällä. Eli että islamilainen terrori on toiminut pelätyllä tavalla: emme uskalla tehdä mitään heitä loukkaavaa, etteivät he suutu. Ajatus on synkkä kuin hiililaivan ruuma.

Toinen hänen perustelunsa huivin sallimiselle on sekin läpimätä:

Käyttökielto on kahdella tavalla ongelmallinen. Lain kannalta se törmää muun
muassa uskonnonvapauskysymykseen ja on yleensäkin suomalaiselle lainsäädännölle
vieras puuttuessaan yksityisasiaan, jolla ei ole yleistä merkitystä.

Suomalainen kristitty mies, joka suorittaa asevelvollisuutensa toisin kuin Jehovat, joutuu uskonnollisen vakaumuksensa takia sorretuksi. Ongelma ei ole iso, mutta toimii esimerkkinä tässä, koska Hämeen-Anttilan mukaan

Mitään suuria vaikutuksia kiellolla tuskin olisi

Tasa-arvovisa

Aukioloajat.com on ehdottomasti katsomisen arvoinen sivusto. Sieltä löytyy vaivattomasti kaikkien kauppojen ja virastojen aukioloajat.


Viikkovisa lukijoiden suhteesta tasa-arvoon päättyi tuloksiin:

Kannatan tasa-arvoa 15 ääntä (50%)

Vastustan tasa-arvoa 12 ääntä (40%)

Olen rasisti 6 ääntä (20%)

Olen feministi 2 ääntä (6%).


(Ääniä 30 kpl)
Tulkitsen tuloksia siten, että puolet kannattaa tasa-arvoa, joten puolet ei kannata. Ero johtunee siitä, että osa ei halunnut tehdä noin suoraviivaista jakoa. Oletan myös, että rasisteiksi ilmoittautuneet ymmärsivät kysymykseen sisältyneen kuivan huumorin. Myös feministi-valinnassa oli samaa kuivaa huumoria. Kuitenkin sen tajusi paljon harvempi kuin rasismin. Selitys on käsittääkseni se, että rasismikirves on heilunut niin tolkuttomasti, että ihmiset ovat oppineet erottamaan todellisen ja kuvitellun rasismin. Todellinen rasismi on tekoja - ei sanoja. Feminismin osalta ei ole vielä yhtä laajasti ymmärretty sen todellista poliittista aatetta, vaan moni porvarimies kannattaa sitä kuvitellen sen liittyen jotenkin naisten sortamisen vastustamiseen.

Löylyä lissää

Maailmalla kuulemma naureskellaan tai paheksutaan suomalaisen löylykilpailun perinnettä, jossa nyt sattui yksi kilpailija kuolemaan ja toinen makaa henkitoreissaan (Iltalehti). En edes jaksa yrittää arvailla, kuinka moni suomalainen on menettänyt henkensä saunoessaan tai viimeistään hypättyään päistikkaa kylmään avantoon. Kuoleman pelko ajaa ihmisiä eteenpäin kaikessa, ja tarkemmin ajateltuna koko luomakuntaa.

Englannin yleisradio BBC on keksinyt uuden osa-alueen ilmastonmuutoksesta (Ilmastonmuutos lisää sydänkohtauksia). En usko, että toimittaja Michelle Roberts edes tajuaa, kuinka naurettavaksi hän itsensä tekee. Tutkijasta nyt puhumattakaan, mutta toisaalta toimittajalle tutkija osoittaa suurta viisautta ja asiantuntemusta. Jos tutkija jotain sanoo, se on painavaa puhetta. Tietysti sillä edellytyksellä, että tutkija puhuu toimittajan maailmankuvan mukaisesti.

Tutkijoiden keräämä aineisto osoittaa, että erityisesti iäkkäät yli 70-vuotiaat ihmiset saavat sydänkohtauksia helleaaltojen aikaan. En jaksa tutustua aiheeseen sen enempää, mutta on toki selvää, että kova helle rasittaa sydäntä ja iäkkäillä verenpainepotilailla mahdollisuus menehtyä kasvaa kovassa kuumuudessa. Kuitenkin ilmaston lämpeneminen asteella tai kahdella ei todellakaan nosta kenenkään riskiä kuolla minkään vertaa. Jos näin olisi, jokainen suomalainen Espanjan aurinkorantojen eläkeläinen tekisi paluulentonsa härmään sinkkiyksiössä. Pohjoisella pallonpuoliskolla suihkuvirtaukset ovat tänä vuonna muodostaneet pitkäikäisiä korkeapaineen keskuksia, joista ensimmäinen osui viime talvelle, jolloin kireä pakkanen jatkui kolme kuukautta ja nyt loppukesälle, jolloin kovia helteitä jatkui yhtä jaksoisesti kuukauden päivät. Se on harvinaista mutta ei tavatonta. Sen kytkeminen ilmaston lämpenemiseen ja ikäihmisten kuolemantapauksiin osoittaa puutteellista ymmärrystä.

Asuntoasiaa

Sattuman kautta tietokoneeni ruudulle ilmestyi Hanna Virtanen -nimisen naisen Stakesille eli Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus (huh!) tekemä tutkimus, jossa Hanna haastatteli 50 somali ja venäläistä syntyperää olevan maahanmuuttajan asumistoiveita (Asumistoiveet ja -valinnat). Siinä on paljon mielenkiintoisia huomioita. Yksi on se, jossa Helsingin kaupungin asuntoviranomaiset kertovat, että somalit eivät halua sopeutua suomalaiseen kulttuuriin, vaan pitävät kiinni omista tavoistaan ja uskomuksistaan, mikä selittää somalien keskittymisen joihinkin kaupunginosiin. Hanna käyttää hienoa sivistyssanaa: vapaaehtoinen segregaatiopyrkimys.

Mielenkiintoinen on erityisesti tämä kohta, jossa Hanna kertoo, että vuonna 2003 somaleista asui vuokralla 98% ja kerrostaloissa 96%. Se on nimittäin melkoisen poikkeava Helsingin Sanomien ja Osmo Soininvaaran suuresti korostamasta Suvi Linnanmäki-Koskela -nimisen naisen tutkimuksesta (HS, OS, SL-K). Suvin mukaan vuosina 1989-93 maahantulleista somaleista peräti 40% asuu omistusasunnossa. En epäile Suvin tuloksia, ne perustuvat verotietoihin, mutta jos siis ensimmäisistä Suomeen tulleista somaleista puolet asuu omistusasunnoissa, niin myöhemmin tulleista ei asu kukaan.

Sehän ei ole enää uusi uutinen, että puolet (43%) Suomessa asuvista somaliäideistä on yksinhuoltajia. Tämä viittaa moniavioisuuteen, mistä myös Hesari on osannut kirjoittaa (Suomen somaleilla moniavioisia liittoja). Mielenkiintoista on, että Hesarin tieto kuluvan vuoden tammikuulta tietää yksinhuoltajia olevan 46% somaliäideistä, kun Hannan tieto 43% on vuodelta 2005. Monikulttuurisuuden ja islamin ihquttajien yksi perusajatuksista on, että me suomalaiset voimme oppia maahanmuuttajilta yhteisöllisyyttä. Kummallista yhteisöllisyyttä, jos puolet äideistä on yksinhuoltajia verrokkiryhmän (kantakirjasuomalaiset) päästessä 18%:iin, mitä sitäkin pidetään korkeana.

Mikään yllätys ei tietenkään ole se, että osa somaleista ei halua ottaa asuntolainaa, koska se on sharia-lain vastaista. Toinen osa taas Hannan haastattelun mukaan pitää Suomessa asumista vain väliaikaisena, mikä toki panee miettimään "kotouttamiseen uhrattavien varojen" mielekkyyttä. Uskon, että moni "kotouttamisesta" leipänsä saava on jyrkästi toista mieltä. Kuitenkin Hannan haastattelemien venäläisten tavoitteena oli nimenomaan pysyvä Suomeen jääminen... Miltei huvittava yksityiskohta on se, että somaleista miltei kaikki haluaa omakotitalon. Vihreiden, siis suurimman maahanmuuttoa tukevan poliittisen liikkeen, näkemyshän on, että kaikki ihmiset haluavat asua Helsingin keskustassa (Helsinkiä pitää rakentaa lisää).

Hannan haastattelemat somalit kertovat, että he nimenomaan haluavat asua samoilla alueilla lähekkäin. Somalit päätyvät asumaan vuokralla (70%) kaupungin asunnoissa, koska he epäilevät joutuvansa rasismin kohteeksi vapailla markkinoilla. Koska kaupungin asunnot ovat pääsääntöisesti halvoilla asuinalueilla, ei tästä voi oikein muuta johtopäätöstä tehdä kuin sen, että Helsingin vähemmän arvostetut asuinalueet (ns. kaupungin vuokrakämppälähiöt) ghettoutuvat. Myös Hannan haastattelemat venäläiset kertovat viettävänsä kaiken vapaa-aikansa venäläisten kanssa ilman aikomustakaan tutustua suomalaisiin ja suomalaiseen kulttuuriin.

Venäläishaastatellut kertovat, että he eivät kaipaa muita venäläisiä lähelleen. He myös välttävät niitä kaupunginosia, joilla asuu runsaasti mustia, koska "se osoittaa alueen rauhattomuutta ja huono-osaisuutta". Haastateltu ryssä sanookin sen ihan suoraan: "En ole rasisti, mutta tärkein asuinalueen valintaani vaikuttanut tekijä oli se, ettei täällä asu mustia". Kun puhutaan, että meillä melankolisilla, ennakkoluuloisilla ja juomaan taipuvilla suomalaisilla olisi syytä oppia jotain maahanmuuttajilta, niin kuunnellaanko ryssiä vai somaleita?

Lopuksi korostan, että käytän sanaa ryssä, koska he itse kutsuvat itseään ryssiksi (Rossija) ja Suomen toisella virallisella kielellä venäläinen on ryssä (ryska). En käytä sanaa haukkumamerkityksessä, eivätkä sitä käyttäneet sotaa edeltävät sukupolvetkaan, joille ryssä oli ryssä. Vastustan poliittisesti hyväksyttyä kielenkäyttöä.

Tämän kirjoituksen tarkoitus oli? Se, että Helsingin Sanomat ja Osmo Soininvaara julkaisivat ilmeisesti tyhmyyttään suurena uutisena ja ilonaiheena sen, että puolet somaleista asuu omistusasunnoissa, kun todellisuus on vallan toinen. Näin hyvin media meitä kusee linssiin.

Korkotuki

Eurokriisin yhteydessä on väläytelty ajatusta, että keskusjohtoisuutta tulisi lisätä, jotta kaikkien maiden fiskaali-politiikka eli verotus ja budjetit olisivat jonkin ylikansallisen epädemokraattisesti valittujen tahojen hallussa. Mietitäänpä asiaa hiukan. Ylikansallisen valvonnan tiukentamista on vaadittu lähinnä Kreikan takia. Yhdysvalloissa yksittäiset osavaltiot voivat ottaa lainaa riippumatta Yhdysvaltain Keskuspankista, joka määrää dollarin korkotason. Ei se puutu yksittäisten kaupunkien tai osavaltioiden lainan ottoon.

Miksi siis Euroopassa pitäisi? Jos joku lainaa Kreikalle rahaa, se voi vaatia siitä korkeampaa korkoa kuin millä EKP myy omia velkakirjojaan. Näinhän tilanne on jo nyt. Kreikan valtion kauppaamat velkapaperit ovat euromääräisiä, mutta ne eivät mene kaupaksi sijoittajille samalla tuotolla kuin esimerkiksi Suomen valtion. Ei tähän mitään ylikansallista valvontaelinta tarvita. Riittäisi jos poliitikot pitävät sitoumuksistaan kiinni, eivätkä kiertäisi valuuttaliiton peruskirjan säädöstä, joka kieltää EKP:ia lainaamasta rahaa Kreikalle. Markkinat hoitavat raha-asiat paremmin kuin poliitikot.

Eurooppalaisessa keskustelussa yleisemmin ja Suomessa erityisesti Perussuomalaisia pidetään "äärioikeistolaisena" puolueena. Kuten tiedetään, puolueen virallinen linja on vasemmistolainen vaatimuksineen valtion keskeisestä roolista milloin minkäkin asian ratkaisemiseksi. Myös muiden vasemmistopuolueiden (Sdp, Vihr, Vas) korostuneen säikähtänyt hyökkäily Persuja kohtaan johtuu luultavammin siitä, että kilpailevat samoista äänestäjistä.

Populismi on "fasismin" ja "neuvostovastaisen" kaltainen leimakirves, jolla vallitsevaan tilaan tyytyväiset (lue: siitä hyötyvät) koittavat syyttää poliittisia vastustajiaan siitä, että ne vetoavat kansan tahtoon. Populismi on siis poliittisesti korrektin aatteen tukemista nyky-Suomessa. Todellisuudessa populismi on sitä, että hanakasti lupaa ja vannoo tehdä jotain, jonka tietää mahdottomaksi toteuttaa. Todellista populismia on myös luvata, ettei puolue korota veroja.

Sekoomuksen naureskeleva puheenjohtaja Jyrki Katainen on näin kuitenkin tehnyt (HS). Toki Katainen puhuu vain tuloverotuksesta - ei muista veroista, joita Sekoomuksen toinen suurisuu, Jan Vapaavuori (De Dorka) vaatii tiukennettavaksi asuntolainan verovähennysoikeuden osalta (HS). Asuntojen hinnat ovat tällä hetkellä aivan järjettömän kalliita, joten veronmaksajien jakaminen kahteen toisistaan eriarvoiseen ryhmään on perusteltua. Asuntojen hintataso taas on seurausta poliittisesta valinnasta, josta A-P Pietilä kirjoittaa paljastavasti kolumnissaan Uusimaa-lehdessä (Asuntokauppa on politiikkaa). Lainaan tähän yhden kohdan:

Meillä ei ole uusien asuntojen vapaita markkinoita. Äänestäjät eivät ole
ymmärtäneet, että tiettyä puoluetta äänestämällä tehdään myös valinta
asuntorakentamisen ja palvelutuotannon puolesta. Puoluepolitiikka rusikoi
yhdyskuntarakenteita ja ihmisten arkielämää ilman mitään rajoitteita.

Jos verovähennysoikeuteen puututaan, pitäisi vastaavasti puuttua vuokratukeen, joka lienee joka toisen vuokralla asuvan automaattiseksi muodustunut nautintaoikeus. Vuokralla asutaan joko tilapäisesti tai siksi, että omistusasuntoon ei ole rahaa. Yhteiskunnan etu on, että ihmiset säästävät, ja asunto on yleisin säästämisen kohde, koska korkean verotuksen takia tavalliselle perheelle ei jää yli millä säästää.

Vastustan verotusta tulontasaukseen yleensä ja erityisesti tässä laajuudessa. Kannatan sosiaalista hyväntekeväisyyttä ja muuta toimintaa, mutta en vähäosaisia passivoivia suoria taloudellisia tukia kuin poikkeustapauksissa. Jos tulontasausta kuitenkin päätetään tehdä, ylivoimaisesti järkevintä on verottaa perinnöstä, koska sukua ei voi itse valita. Perillinen saa syntyperästään, johon ei siis ole itse vaikuttanut, johtuen taloudellista hyötyä. On oikeudenmukaista verottaa suvun omaisuutta kerran sukupolvessa, jos verotuksella halutaan tuloja tasata (mitä siis sinänsä vastustan).

Energiavero iskee samalla prosentilla kaikkiin, joten sen suhteellinen rasitus on suunnilleen sama tulotasosta riippumatta, koska varakas asuu suuremmassa talossa kuin köyhä, ja energiaa kuluu samassa suhteessa. Helsinkiläispoliitikot vastustavat hiilidioksidiveroa, koska Helsingin energia tuottaa sähkön ja lämmön hiilivoimalla. Hesalaisten mukaan hiilivoiman verotus on puhdasta aluetukea muualle maahan. Ja oikeassahan he ovat, en kiistä, koska Helsinki on Suomen varakkain alue ja siellä käytetään eniten energiaa. Vihreät ovat Helsingin toiseksi suurin puolue. Vihreät ovat vuosikausia vaatineet ilmaston lämpenemisen varjolla hiilidioksidiveroa eli päästöoikeuskauppaa. Nyt helsinkiläiset äänestäjät ovat saaneet sitä, mitä ovat halunneet.

[Lisäys 12.8.2010 Myös Hypoteekkiyhdistyksen tj. Matti Inha, joka on kunnostautunut asuntojen hinnan romahtamisen ja korkojen rajun nousun ennustamisesta jo vuosia, toteaa, että asuntojen korkeat hinnat eivät ole ostjien vika (MTV3).]

Kun äly ei riitä

Economist-lehti on amerikkalaisen silmin liberaali eli vasemmistolainen. Lehden kanta monissa yksityiskohdissa onkin hyvin vapaamielinen, kuten sosiaalihuollon kasvattaminen, päästökaupan aloittaminen ja huumeiden myymisen tukeminen. Lehti on myös korostetusti ei-patrioottinen keskittyen seuraamaan koko maailman tapahtumia. Eurooppalaiselta kannalta lehti on kuitenkin selvästi oikeistolainen, onhan se avoimen markkinamyönteinen.

Lehdessä oli kirja-arvostelu nykyaikaisen islamilaisen radikalisoitumisen oppi-isästä, Sayiid Qutbista (Portrait of a revolutionary). Qutb tapettiin 1966 kuulumisestaan Muslimiveljeskuntaan, jonka pelättiin tekevän vallankumouksen Egyptissä. Qutbin pääteos on Koraanin varjossa, jossa hän kommentoi Koraania. Winston Churchill vertasi omissa muistelmissaan (Daniel Pipes) Mein Kampfia Koraaniin, mutta Qutbin käsissä itävaltalainen viiksivallu alkaa tuntua partiopojalta. Qutb on arabimaailman Che Guevara; äärivasemmistolainen, väkivaltaista sosialistista vallankumousta ajava kommunisti.

Qutb oli jo 50-luvulla päätynyt kannattamaan vasta perustetun Israelin valtion tuhoa. Arabialaiseen tyyliin sanat sanotaan kovaa ja kiertelemättä. Lyhyesti kuvailtuna, Qutbin mielestä juutalaiset piti tuhota. Qutbin viha ei ollut mitään nuoren pommimiehen uhoa vaan 50-vuotiaan miehen vakaa näkemys. Ottaen huomioon, että keskitysleirit ja kaasukammiot olivat vaienneet vain viittä vuotta aiemmin, Qutb osoittaa hämmästyttävää inhoa seemiläisiin serkkuihinsa.

The Economistin kirja-arviossa ihmetyttää se, että Qutbin äärimmilleen venytettyä antisemitismia ei tuoda esiin millään tavalla. Ikään kuin olisi normaalia, että ihminen voi olla rasisti, kunhan kohteena on juutalainen. Elämäkerta on vaikea arvioitava, koska itse kirjoitustyylin lisäksi lukijan arvostus kohteen elämää ja arvoja kohtaan vaikuttaa sekä itse arvioon että kirjasta pitämiseen tai inhoamiseen. The Economistin arvostelija jätti nyt epähuomiossa aika nolon kuvan itsestään. Arvostelija jopa väittää, että Qutb ei kannattanut väkivaltaa ja terroria.

Tundratabloid kirjoittaa (Finnish Greens national security advisor defends burka), että Vihreiden turvallisuuspoliittisen työryhmän jäsen, Anu Palosaari, on muslimi. Anu kirjoittaa (Naisen seksuaalinen valta) hieman taustoja valinnalleen. Koska valinnastahan siinä on kyse, kun aikuisena jotain alkaa kumarrella. Anun mielestä feminismi, nykyinen poliittinen valtavirta, on ajanut nuoret tytöt yliseksuaalisiksi itseään kauppaaviksi huoriksi. Moraalia ei ole, avioliitot eivät kestä ja mainosten alastomat naiset ovat merkkinä Anulle "materialistisen yhteiskunnan tuhon alusta". Anun ratkaisu on islam, vaikka Koraanissa ne pätkät, joissa taivaan nautintoja kuvataan, eivät naisia paljon lohduta. Miehet naivat, syövät ja huilivat, mutta naisia ei ole kuin naitavina, kokkeina ja siivoajina.

Qutb asui 50-luvulla Amerikassa, ja hänen kokemuksensa sieltä syvensivät hänen vakaumustaan länsimaiden rappiosta. Qutb kaataa juutalaisten niskaan Amerikassa havaitsemansa asiat: ateistisesta materialismista, eläimellisestä seksuaalisuudesta ja avioeroista. Eihän tuo lista millään tavalla poikkea Qutbia 60 vuotta myöhemmin eläneen Anu Palosaaren listasta. Islam on uskonto, mutta se on myös poliittinen aate. Se on ismi siinä missä kansallissosialismi ja neuvostokommunismikin. Eikä se edes eroa niistä, vaan sen tarkka kutsumanimi on arabisosialismi.

Vihreä ajoneuvovero

Vihreiden puheenjohtaja Anni Sinnemäki kirjoittaa, että ilmastonmuutoksen ja tasa-arvon nimissä verottomat kilometrikorvaukset tulee ottaa lähempään tarkasteluun. Annia riivaa se, että työnantaja saa verotta maksaa jopa 45 euroa sadan kilometrin ajosta korvauksena työntekijän oman auton käytöstä. Jos nyt ihan karkeasti laskee, niin tuo 45 senttiä kilometriltä on sangen tarkka kulu uudella autolla ajavalle ihmiselle. Tietysti korvausta voi käyttää "väärin", jos on sen verran munaa ettei tarvitse uutta autoa, koska silloin auton arvon alenemista korvaava osuus jää työntekijän poveen (Kilometrikorvaukset kohdalleen).

Tässä ei tietenkään sinänsä ole yhtään mitään yllättävää, että Vihreiden puheenjohtaja vastustaa yksityisautoilua, ja yksi keino on tietysti poistaa autoa työssään tarvitsevilta korvaus auton käytöstä. Annin mielestä "Nykyinen vähennysjärjestelmä on raskas, byrokraattinen ja huonosti ilmastopolitiikkaa tukeva. Kaikki liikkumisen kannustimet tulisi päivittää niin, että ne tukevat kestävää liikkumista ja kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa."

Epäselväksi jää, minkä takia Vihreät sallivat erilaisten autojen myymisen. Ei kukaan voi tarvita erilaista, vaan kaikille pitää kelvata sama kulkuneuvo. Kaksi ovea, jotta kulku sisään olisi hankalaa. Manuaalivaihteinen, jotta ajaminen ei olisi leppoisaa. Tosin vaihteita tarvitaan vain kaksi - yksi molempiin suuntiin. Teho rajattu kahteen hevosvoimaan, koska silläkin vauhdilla ehtii. Ei pakoputkea, josta tupruaa inhottavia hiilidioksideja. Umpikatto, koska lämpöisiä päiviä on kovin vähän. Kangaspenkit, koska nahka pitää riipiä jonkun eläimen päältä pois. Mitään muoviosia ei autossa saa olla, koska muovi tehdään öljystä. Siispä puurenkaat. Lautaseinät ja kangaskatto, jotta metallia tarvitaan vähemmän ja luonnonvaroja säästyy.

[Jahas, kirjoittaessani tätä, myös Soininvaara oli jo ehtinyt asiaa kommentoida: Kilometrikorvaus ja autoliiton laskuri]

Ponnistus

Maasta se perse edellä pienikin ponnistaa, vai mikä se nyt oli. 10.8.2010, siis tänään, Helsingin Sanomat kirjoittaa niin hullunkurisen pääkirjoituksen, toistan: pääkirjoituksen, että tämä on pakko nostaa esiin ja siirtää tänne tuleville sukupolville muistoksi. Jos viimeaikoina olenkin ollut näkevinäni jotain muutoksen tuulia lasitalossa Mikaen Pentikäisen tartuttua Janne Virkkusen jälkeen ohjaksiin, on minun syytä tunnustaa reilusti erehtyneeni. Samaa sontaa aviisi tunkee kuin ennenkin.

Hollanti käy kauppaa maahanmuuttajilla

Hollantiin on muodostumassa vähemmistöhallitus, joka joutuu tekemään lehmänkauppoja oikeistopopulistien kanssa taatakseen onnistumisensa.

Kesäkuun vaaleissa voiton vienyt liberaalipuolue epäonnistui työväenpuolueen houkuttelemisessa yhteiseen hallitusrintamaan, ja nyt se neuvottelee koalitiosta kristillisdemokraattien kanssa. Jotta vähemmistöhallitus pystyisi saamaan läpi haikailemansa rajut budjettileikkaukset, sen täytyy luottaa muukalaiskammoisen Geert Wildersin tukeen.

Wilders luotsaa vapauspuoluetta, joka keräsi vaaleissa kolmanneksi eniten ääniä. Se sai parlamenttiin 24 paikkaa – vain seitsemän vähemmän kuin tulevan pääministerin Mark Rutten liberaalit.

Wilders on luvannut, että vapauspuolue tukee vähemmistöhallitusta tärkeimmissä äänestyksissä, jos hallitus tiukentaa maahanmuuttopolitiikkaa. Puoluejohtaja tunnetaan islaminvastaisista kommenteistaan, joissa hän haukkuu Koraania fasistiseksi ja ehdottaa päähuivia käyttäville musliminaisille huiviveroa. Wildersin islaminvastainen lyhytelokuva Fitna toi hänelle syytteen vihan ja syrjinnän lietsomisesta.

Hallitusneuvottelut ja vääntö Wildersin roolista kestänevät vielä pari viikkoa. Neuvottelut ovat hankalia, koska kristillisdemokraatit ryhtyvät erittäin vastahakoisesti minkäänlaiseen yhteistyöhön oikeistopopulistien kanssa.

Asiantuntijoiden mukaan hallitusohjelma tuskin tulee sisältämään suuria myönnytyksiä Wildersin maahanmuuttajavastaiselle linjalle, mikä on oikein Hollannin muslimiväestöä ajatellen. Muunlainen kehitys kyseenalaistaisi Hollannin maineen vapaamielisenä maana ja vahvistaisi Euroopassa lisääntynyttä suvaitsemattomuutta maahanmuuttajia kohtaan.

Jos Wilders ei olisi muukalaiskammoinen sammakoiden sylkijä, hän olisi vaalimenestyksensä ansiosta saanut melko varmasti paikan hallituksesta. Taustapirun asema kuitenkin miellyttänee häntä jopa enemmän kuin ministerin titteli. Se antaa hänelle mahdollisuuden jatkaa politikointia äärilaidalla mutta vedellä samalla hallituksen naruista.

Syntyy tilanne, jossa Wildersillä on vapautta ja valtaa mutta ei juuri vastuuta hallituksen päätöksistä, kuten epäsuosituista menoleikkauksista.

Hollannin tilanteelle löytyy esikuva Tanskasta, jossa oikeistopopulistinen Tanskan kansanpuolue on saanut valtaa tukemalla vähemmistöhallituksia. Wildersin tuleva asema on vielä epäselvä, mutta yksi asia on varmaa: kaupankäynti maahanmuuttajilla on riskipeliä.

Oikeistopopulistinen, muukalaiskammoinen, sammakoita syljeskelevä, suvaitsematon... Ei jumankekka, ei tuollaista enää uskonut näkevänsä, mutta näin vaan kävi. Erityisen herkullinen on tuo kohta, että "maahanmuuton jatkuminen on Hollannin muslimiväestön etu". Ihan varmasti on, mutta päättääkö se Hollannin ajan suvaitsevana yhteiskuntana muuttaen sen islamilaiseksi sharia-valtioksi, on tärkeämpi kysymys.

Sveitsissä naiset ovat seksin suhteen Euroopan suvaitsevimpia, selviää Osmo Kontulan kirjasta Himo & Intohimo (s. 79). Liekö sitten sattumaa se, että sveitsittäret äänestivät maahansa minareettikiellon (Times online)? Suomalainen media ei aiheesta ole kauheasti metelöinyt, kun se sotii vastaan käsitystä siitä, mitä on feminismi. Feminismihän on tasa-arvoa (Seksistä 4.8.2010).

Tasa-arvon henkeen kuuluu maahanmuuton ja islamin lisäksi luonnollisesti ilmastonmuutos. Suomen presidentti Jumalan armosta, Tarja Halonen, on nimitetty YK:n kestävän kehityksen paneelin puheenjohtajaksi (HS). Pesti päättyy ensi vuonna YK:n pääsihteerille annettavaan ilmastonmuutosta julistavaan julkilausumaan. Mitä se kuvaa maailmasta, kun yhteen kappaleeseen on saadaan sovitettua Tarja Halonen, YK ja ilmastonmuutos?

Luomumunaa ja -kanaa

Punavihreä aate alkaa vähitellen erkaantua vihreydestä ja muuttua täysin punaiseksi. Osmo Soininvaara kirjoittaa blogissaan (Jätehuoltoon tarvitaan kilpailua), että kaupungissa kävellään enemmän kuin maaseudulla, jossa ei ole mitään, minne mennä. Kun puhutaan kaupungista, tarkoitetaan yleensä keskikaupunkimaista ruutukaavoitettua arvoaluetta. Jo ihan tästä määritelmästä johtuen suurin osa ihmisistä ei voi asua kaupungissa vaan lähiöissä, joita Soininvaara kutsuu republikaanivyöhykkeeksi.

Kaupungeilla länsimaissa on oma rakenteensa, jossa ytimen muodostaa kallis keskusta-alue, jota ympäröi vanha teollisuusalue, jonka ulkopuolelle on kaupunkien kasvaessa muodostunut keskiluokkainen "republikaanivyöhyke" eli nukkumalähiöt. Lähiöistä käydään joko autolla tai julkisilla kulkupeleillä töissä riippuen käytännössä pitkälti taloustilanteesta. Helsinki on sikäli poikkeuksellinen länsimainen suurkaupunki, että sen keskustassa on edelleen slaavilaiseen tyyliin julkisia virastoja. Muissa länsimaissa suurkaupunkien keskustoissa majailevat pankit, vakuutusyhtiöt ja muut suuryhtiöt.

Myös Venäjä eroaa myös muista valtioista siinä, että sekä talouselämä että julkinen hallinto ovat keskittyneet käytännössä yhteen kaupunkiin. Ennen sosialistista vallankumousta venäläinen kaupunki toimi puhtaasti hallinnollisena keskuksena. Venäjällä kaupunkien keskustat ovatkin siksi yleensä matalasti rakennettuja hallintorakennuksia ja aivan kaupunkien ulkolaitamilla seisoo valtavia kerrostaloja, joista kuljetaan junalla töihin keskustaa kiertäviin teollisuus"kombinaatteihin". Pääidea länsimaissa siis on, että keskusta-alue on kallista, koska maa on siellä rajallinen resurssi, ja siksi rakennetaan ylöspäin kun sivulle ei pääse.

Kun Venäjä 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa rakensi rautatieverkkoaan, arvioiden mukaan puolet sen kansantuotteesta kului tähän valtavaan urakkaan. Pieni Suomikin oli tarpeen yhdistää rautateillä äiti-Venäjään, jonka armeijalla tuli olla nopea pääsy kaikkiin kolkkiin. Jos Suomi olisi ollut osa Ruotsia, meillä olisi rakennettu ainoastaan yksityisiä rautateitä satamista metsä-Suomen tehdaspaikkakunnille. Juna on punavihreässä aatemaailmassa ainoa oikea kulkuneuvo, koska se on yhtäältä romanttinen ja toisaalta ilmastoystävällinen. Romanttinen se on siksi, että se muistuttaa ajasta, jolloin maisteri oli ja eli kuin maisteri, kun taas putkimies oli nöyrä ja köyhä. Markkinatalous vaan on muuttanut ajat niin, että putkimies asuu ja elää leveästi maisterin nysvätessä keskikaupungin kaksiossaan. Siitä maksetaan, mitä tarvitaan, ja valitettavan monen maisterin työpanosta ei kukaan oikeasti tarvitse. Ilmastoystävällinen se on siksi, että sen vaatima energia tuotetaan keskitetysti suuressa yksikössä, jonka vasemmnisto kuvittelee olevan tehokkaampi tapa tuottaa energiaa.

Puolet venäläisistä asuu yli 100.000 asukkaan kaupungeissa ja peräti huikeat 97% asuu alle 15 km:n päässä lähimmästä rautatieasemasta. Jopa Siperiassa asutaan tiiviisti, mutta kaupunkien ulkopuolella elävät lähinnä ikivanhat paimentolais-heimot. Neuvostoliitossa kerrostalojen rakentamista puolsi erityisesti niiden sosialistiseen ideologiaan liittyvä  kollektivisuuden ja yhteisöllisyyden korostunut ominaisuus ja samalla edullisuus. Kaupunkilaisia on helpompi valvoa ja propagandaa levittää. Ennen Neuvostoliittoa Venäjä oli maaorjien ja kulakkien valtakunta, jossa kaupungeissa asuivat vain Nikolai Gogolin kirjoittaman Päällystakin pyrkyrimäistä päähenkilöä, Akaki Akakijevitsia, muistuttavat virkamiehet. Kaupunkien keskustoista on varattu suuria alueita joukkomielenosoituksia ja sotilasparaateja varten.

Venäjällä kaupallisuuden vastustamisen nimissä mentiin jopa niin pitkälle, että tsaarinajan kaupunkien hallinnolliset keskukset siirrettiin pois vanhoilta sijoiltaan kuin Burmassa konsaan. Leningradissa Moskova prospektin varrelle rakennettiin uusi keskusta, jota ei kylläkään koskaan otettu käyttöön alkuperäisessä tarkoituksessaan. Vanhoissa keskustoissa sijaitsi paljon erikoispalveluita ja -liikkeitä, joita edes sosialistinen kaupunkisuunnittelu ei saanut hävitettyä. Nämä ovat niitä Soininvaaran kuvaamia "paikkoja", joita nukkumalähiöissä (saati maaseudulla) ei ole. Soininvaaran kaltaiselle romanttiselle sosialistille olisi varmasti kova isku käydä Tapiolassa, jossa pientalovaltainen asutus on kävelymatkan päässä toisaalta luonnosta ja toisaalta Stockmannista. Moskovan, joka on edelleen yksi maailman kalleimmista kaupungeista, kalleimmat alueet ovat keskustan lisäksi juuri muutamat upeat nukkumalähiöt, joiden vetovoima perustuu luonnon läheisyyteen. Eivät asukkaat tietenkään sankoin joukoin kulje metsissä virkistäytymässä, mutta luonnon läheisyys on se, mikä ihmisiä houkuttelee.

Neuvosto-Venäjällä ihmiset olivat resursseja. Ihmisten tehtävä oli muurahaiskekomaiseen tapaan toimia koneiston osana. Kaupunkirakenne, korkeat kerrostalot ja rautatiet kuljettivat ihmiset toteuttamaan Stalinin suurta unelmaa Venäjän teollisen imperiumin luomiseksi. Kaupungeissa ihmisiä on helpompi hallita ja ihmiset ovat riippuvaisia julkisesta vallasta ihan perusravintoa myöten. Maaseudun ihmiset kun voivat kasvattaa pihoillaan perunat ja marjat. Toki sosialistinen keskusvalta oli sen verran tehoton, että kansaa kuoli miljoonittain nälänhätään. Jopa keskellä pahaa ruokakriisiä vuonna 1941 Stalin myi Saksaan viljaa, vaikka omaa kansaa kuoli nälkään. Maaseudulla ihmiset voivat kerääntyä jonkun vastavallankumouksellisen kotiin punomaan viekkaita juoniaan kantaen mukanaan pyssyjä ja torrakoita, jotka on luonnollisesti saatava kitkettyä pois. Torrakko oli venäläinen kivääri, jos joku sitä miettii.

Venäjällä kaupungistuminen ei perustunut vapaaehtoisuuteen. Venäjän maaseudun asutus on muodostunut pääsääntöisesti nauhamaisiksi tiiviiksi kyliksi. Suomen maaseudulle ominaista yksittäisten tilojen muodostamaa rakennetta, minkä isojako 1700-luvun loppupuolella aiheutti, ei Venäjällä ole. Vallankumouksen jälkeen Venäjällä sosialistit hahmottivat kaupunkien ihannekooksi 50.000 asukasta, joka takaisi yhdyskunnan toimintojen tehokkaimman toteuttamisen. Asukasluku kasvoi valtion vanhetessa peräti 400.000 asukkaaseen, muistuttaen jo suomalaista suuruuden ekonomiaan nojaavaa sairaanhoitopiiriä. Silti keskusjohtoinen suunnittelu oli koko ajan perässä siitä, mitä kaupungeissa tapahtui. Kun valtion varat menivät asuntojen rakentamiseen, ei lähiöihin ehditty tuottaa palveluita vastaamaan kysyntää. Tämä on se, mihin Soininvaara viittaa kirjoittaessaan, ettei "maaseudulla ole paikkaa mihin kävellä". Muurmanskin pohjoinen lähiö sai pilkkanimen Durgorod eli hölmölä, koska sinne ei koskaan rakennettu mitään palveluita. Lainkaan.

Kun maa ja omaisuus oli sosialisoitu, Venäjällä ei tunnettu käsitettä maanhintakorko, joka selittää miksi halutulla alueella maa on kalliimpaa kuin muualla. Senpä takia Venäjän kaupunkien keskustoja ympäröivät teollisuusalueet ovat valtavia. Neuvostoliitossa oli asetettu, että työmatka pitää keskimäärin hoitua 40 minuutissa, mikä edellytti tehokkaan joukkoliikenteen järjestämisen. Köyhässä maassa kun ei ollut autoja, ja kävellen ei montaa kilometria siinä ajassa taita.

Jos siis jotain yhteenvetoa tästä haluaa tehdä, niin väitän Soininvaaran innostuksen julkiseen liikenteeseen ylipäänsä ja erityisesti raideliikenteeseen johtuvan siitä, että hänen käsityksensä asutuksesta ja sen järjestämisestä noudattaa vanhaa neuvostotyyliä. Se, onko vihreä aate muna vai kana kommunismille, jääköön avoimeksi.

Elämysmatkalla

Osmo Soininvaara kertoo matkustaneensa eilisessä ukkosmyrskyssä junalla kunnes matkanteko loppui radalle kaatuneisiin puihin. Matka oli kuulemma vaiherikas ja muutenkin ihqu, vaikka hän pääsi Nastolasta (Lahden vieressä) kotiin vasta kuuden tunnin jälkeen - bussilla! Soininvaara on tunnettu siitä, että hän rakastaa raideliikennettä ja haluaa ihmiset asumaan rautateiden varteen rakennettaviin pieniin betonilähiöihin, joten eihän sellainen mies mitenkään voi arvostella junamatkailua. Soininvaara päättää kirjoituksensa (Tukevasti kiskoilla) kerrassaan huvittavasti: Me kaikki olimme hyvin iloisia siitä, että juna pysyi pystyssä. Tässä vaiheessa minua alkoi jo naurattaa ääneen. Tuollainen typeryys tulee mieleen vain JJJ Kasvin hampunhajuisista kirjoituksista. Että me oltiin tyytyväisiä ettei juna kaatunut. Voi saamari.

Minusta kuuden tunnin odottaminen jossain hikisessä junassa ventovieraiden kanssa ei ole hauskaa, joten siksipä en matkusta junalla. Ilmeisesti asenteeni myös henkii fennougrilaista kulttuuriperimää, sillä en pidä ventovieraiden ihmisten läheisyydestä. Eräs isovanhempani, tarinan mukaan, lähti kirves kädessä joen vartta kulkemaan, kun naapuri metelöi lähettämällä lastuja alajuoksulle. Maan tapa.

Suomen virallisen kirkon papit pelkäävät maahanmuttokeskustelun koventumisen johtavan rasismiin (Länsiväylä). "Kirkon pitäisi ehdottomasti torjua kaikki vihamielisyys maahanmuuttajia kohtaan" sanovat. Minä en oikein ymmärrä, mistä sitä vihamielisyyttä oikein kumpuaa, kun suomalaiset ovat kaikista tuntemistani kansoista ehdottomasti kaikkein muukalaisystävällisimpiä. Ei tarvitse mennä kuin itärajan yli niin törmää muukalaisvihamielisyyteen. Lännessä on kuulemma sama juttu, mutta hepä ovat itse tilanneet maahansa pari miljoonaa muukalaista.

Kotimaanmatkailusta tuli lopuksi mieleeni kenraali Rudolf Walden, jolla oli jonkin sortin pakkomielle asioiden järjestelmällisyydestä. Jos oli sovittu tapaaminen Mikkeliin Herra Sotamarsalkan luokse maanantaina kello kymmenen, hän huolehti saapuvansa päämajan pihaan vain minuuttia paria aikaisemmin. Sotaa käyvässä maassa ajeltiin siihen aikaan puukaasun voimalla, ja Waldenin suurta hupia oli piiskata kuljettajaa ajamaan pöllyäviä hiekkateitä aina entisiä ennätyksiä rikkoen. Jalka tukevasti konehuoneen puolella kuljettaja ajoi puolustusministeriä kuin tuulispäätä. Kukaan muu ei niillä teillä sellaiseen vauhtiin päässytkään, sillä puolustusministerin auton tankissa loiskui gaso eli bensiini. Kukaan ei vaan raaskinut kertoa siitä Rudolfille, joka sai kaikessa rauhassa tehtailla häkäpöntön ennätyksiään.

Näin meillä, entä teillä?

Entinen EU-komissaari ja työväenpuolueen johatajan Neil Kinnockin (s. 1942) poika Stephen on todellinen monikulttuurisen Euroopan irvikuva. Tämä englantilaisen paronin poika asuu Tanskassa, mutta maksaa veronsa Sveitsiin. Stephenin vaimo on tanskalainen milffi,  sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Helle Thorning-Schmidt. Laskelmien mukaan perhe on säästänyt noin 50.000 euroa vuodessa. Se on kohtuullinen määrä rahaa, kun muistetaan että suomalaisen keskipalkka ennen veroja on karvan verran matalampi, jos mukaan lasketaan sotu- ja eläkemaksut. Stephenin äiti, entinen euroedustaja, ja isä saavat EU:lta melkein 200.000 euron eläkkeet vuodessa, mikä on sekin hulppea summa rahaa.

Stephen työskentelee Maailman Talousfoorumissa (WEF), joka on ylikansallisen päätöksenteon eittämätön tunnuskuva. Tanskan sosiaalidemokraatit ovat tarjonneetkin lamalääkkeeksi kansalleen yhä uusia veronkorotuksia, vaikka Tanskassa on jo maailman korkein veroaste. Samaa myrkkyä tarjoaa Jyrki Katainen. Veronkorotus ei ole koskaan hyvä ajatus, mutta varsinkaan silloin kun veroilla ei luoda mitään uutta, siis investoida, ei veroja pitäisi lähtökohtaisesti koskaan nostaa. Ne verot, joita käytetään tulontasauksiin, liikkuvat nekin, ja huonoina aikoina tasattavaa on vähemmän. Alkaa jotenkin näyttää siltä, että verot kuluvat valtavan virkamiesaatelin elättämiseen. Mihinkään muuhunhan ei rahaa tunnu riittävän. Ei riitä sairaaloihin, ei lääkäreille, ei hoitajille, ei kouluille, ei opettajille, ei kouluruokaan, ei katujen kunnossapitoon, ei puistojen siistimiseen, ei armeijaan, ei varusmiehille, ei vankiloihin eikä poliisille.

90-luvun laman jälkeen Suomessa muutettiin parlamentin toimintaa siten, että yksinkertaisella enemmistöllä pystyy maan juoksevia asioita hoitamaan. Siihen asti tarvittiin määräenemmistöä jopa verolakien muuttamiseen. Vanha laki oli toimiva, kun torjuttiin idästä noussutta uhkaa, mutta se muuttui kankeaksi kuin tuore vainaja, kun piti torjua "läntistä uhkaa" eli kaupan esteiden karsimista. Päätös oli hankala vasemmistolle, koska se lisäsi parlamentin valtaa ja vähensi ulkoparlamentaaristen etujärjestöjen valtaa. Sosialistit kuitenkin suostuivat Ahon ja Viinasen ehdotukseen, koska vasemmisto oli vuosikymmeniä asiaa ajanut. Kun ajat muuttuivat, porvarit käyttivät tilanteen hyväkseen ennen kuin vasemmisto ehti kissaa sanoa.

Kun ay-liikkeiden valta mureni laillista tietä, jatkoivat työnantajat vielä liittopomojen nenän hieromista asfalttiin pistämällä paperitehtaat työsulkuun. Tällä päätöksellä koko Suomen elinkeinorakenne ja erityisesti metsäteollisuus hyppäsi kymmenen tai ehkä 15 vuotta ajassa eteenpäin, sillä paperiliiton vaatimuksiin jatkuvasti suostumalla toimiala ajoi hiljalleen kohti hidasta tuhoaan. Vaikka paperin vientimäärät ovat laskeneet huippuvuosistaan, alaa johdetaan Suomesta käsin. Vaihtoehtona olisi ollut hidas ajautuminen ulkomaisten pankkien käsiin, kuten autoteollisuudelle kävikin.

Euron kriisin ydin on samanlainen kuin Suomen 90-luvun lamassa. Työnantajat olivat vähä vähältä myöntyneet yhä suurempiin kontolleen tuleviin taloudellisiin rasituksiin. Kansainvälinen kilpailu ja erityisesti rahoituksen vapautuminen paljasti nämä eurooppalaisten yritysten riesat, tai pitäisikö sanoa "hyvinvointiyhteiskunnan ominaisuudet". Kun kiinalainen aamulla herää, hän on valmis tarjoamaan työpanoksensa kansainvälisen rahan käyttöön nurkumatta. Nälkäinen voittaa aina lihavan. Viimeisten kahden vuosikymmenen aikana on tehty huonoa politiikkaa, ja nyt jälkiä yritetään peittää. Se on se syy, miksi kaikki poliitikot niin kiivaasti vaativat lisää säätelyä markkinoille.

Olin jo aika tottunut ajatukseen, että eniten inhoamani suomalainen on ja säilyy Osmo Soininvaarana, mutta viime aikoina Jyrki JJ Kasvi on aktiivisesti tavoitellut tuota vielä varsin tuntematonta manttelia. Ykähän asiasta jo kirjoitteli eilen sujuvin sanakääntein (Helpot selitykset ja toisten rahat), mutta tänään JJJ Kasvi oli jo ehtinyt ryvettää itsensä uudestaan (Räiskintää ja räiskijöitä). Kasvi haluaa - älkää naurako - käsiaseisiin RFID-sirut, jotta poliisi voisi oven takaa karkistaa, onko piiritetyssä asunnossa rekisteröityjä käsiaseita.

Kasvi haluaa aseille vuosittaiset katsastukset, aseenkäyttökurssit (eikö armeija enää sellainen ole?) ja kansallisen rekisterin aseenkäyttäjistä. Lyhyesti sanotuna lisää valvontaa ja lisää maksuja. Tämä Kasvin kommentti vetää mielen mustaksi: Joka tapauksessa poliitikkojen on tehtävä jotain. Siksi meidät on valittu, että me reagoimme yhteiskunnan ilmiöihin ja muutamme lainsäädäntöä tarpeen mukaan. Kasvi haluaa jostain syystä ymmärtää poliitikon aseman väärin. Poliitikon tehtävä ei ole tunkea nokkaansa toisten asioihin. Poliitikkojen tehtävä on huolehtia, että valtio on ihmisiä varten eikä päinvastoin. Hirvittävintä tuossa Kasvin kirjoituksessa on se, että hän silmää räpäyttämättä haluaa kumota yhden perustuslaillisen oikeuden: yhdistymisvapauden. Tuosta vain.

Jos Suomi jotain tarvitsisi, niin lainsäädäntö pitäisi tehdä huomattavasti nykyistä yksinkertaisemmaksi ja väljemmäksi. Jokainen laki tulisi saattaa yhdenmukaiseksi sille ajatukselle, että vapaus on merkittävämpi yhteiskunnallinen voima kuin tasa-arvo.

Voimalinja

Suomalaisen tärähtäneistön lempilapsi on palestiinalaiskysymys. Viikon sisään Israelista on tullut pari merkittävää uutista. Ne olisi pitänyt ja kannattanut nostaa esille erityisesti niiden, jotka suureen ääneen parjaavat Israelin toimia. Libanonin Hizbollah ampui yhden israelilaisen upseerin, mutta taistelussa israelilaiset onnistuivat tappamaan kolme vastustajaansa (Jpost).

Toinen uutinen oli Gazan sähkölaitoksen sulkeminen polttoainepulan takia (Yahoo). Tilanne ei suinkaan ole ainutlaatuinen, vaan sitä voi pitää Hamasin hyväksi koettuna temppuna hakea EU:lta myötätuntoa (HS). Gazaa johtava Hamas julistaa edelleen avoimesti, että se ei tee rauhaa koskaan juutalaisten kanssa ja että se jatkaa taistelua kunnes jokainen juutalainen on ajettu muualle. Ei ihan yhtä avoimesti, mutta lähes tulkoon, juutalaisten tuhoa julisti muuan itävaltalainen korpraali ja eräs gruusialainen suutarinpoika. Jälkimmäinen järjesti vielä mittavat näytösoikeudenkäynnit (Lääkärien salaliitto) vuonna 1953 saadakseen muodollisen oikeutuksen tuhota maassaan olevat kaksi miljoonaa juutalaista, joista valtaosa oli selvinnyt ensinmainitun järjestämästä muodollisesti oikeutetusta joukkotuhosta.

EU on ajanut itsensä karmeaan välikäteen gazalaisten kanssa, sillä virallisesti Hamas on terroristijärjestö. Eu on täysin omaa syytään antanut johtaa itsensä ansaan. EU ei toimi johdonmukaisesti, vaan se on ottanut myötätuntoisen asenteen palestiinalaisten puolesta israelilaisia vastaan. EU:n mielestä Israel on voimakkaampi, ja vasemmistopiireissä on ollut tapana osoittaa myötätuntoa heikommalle. Millä perusteilla juuri Israel on se voimakkaampi osapuoli, on hankalampi asia. Israel on itse aktiivisesti kehittänyt itseään kun taas naapurimaat eivät. Onko siitä lähtökohdasta katsottuna vahvuus "kohtuutonta", vai eikö kansoilla ole mitään vastuuta omista tekemisistään?

Fatah väittää, että Hamas ei laskuta sähköstä kuluttajia, ja siten Fatah joutuu tosiasiallisesti antamaan suoraa taloudellista tukea Hamasille. Nyt Hamas pyytää EU:lta suoraa apua hankkiakseen öljyä. Missä ovat Mavi Marmarat? Missä ovat Osmo Soininvaaran juutalaisia solvaavat kirjoitukset (Israel kaivaa itseään yhä syvemmälle kuoppaan)?

Vasemmiston Israel-inho paljastuu aina uudelleen Amerikka-vastaisuudeksi. Koska Amerikka tukee Israelia, täytyy Israelin olla paha. Jos poliitikko ei ole johdonmukainen, hänen toimintaansa voi kutsua populistiseksi. Osmo Soininvaara on populisti ja hänen edustamansa punavihreä aate on populistinen liike.

Ruokkiva käsi

Uutisissa kerrotaan, että kahdeksan länsimaista silmälääkäriä ja kaksi paikallista opasta on tapettu Afganistanissa (Iltalehti). Vielä 60-luvulla Afganistan kehittyi ripeästi ja siellä vieraili paljon turisteja, hippejä pääasiassa, mutta sillä kuitenkin oli kytköksiä ulkomaailmaan. Maahan suunniteltiin jopa suurta laskettelukeskusta ja useita golf-kenttiä länsimaisten turistien houkuttelemiseksi. Länsi kuitenkin käänsi maalle selkänsä - eihän sillä ollut mitään strategista merkitystä kylmän sodan aikana - ja Neuvosto-Venäjä tunki likaisen nokkansa yhä syvemmälle maan asioihin. Maassa tehtiin käytännössä sosialistinen vallankumous, jota Venäjä sotilaallisesti tuki. Venäjän miehityksessä kuoli vajaa pari miljoonaa ihmistä ja kuutisen miljoonaa pakeni naapurimaihin, lähinnä Pakistaniin.

Tavallisen ihmisen on mahdoton ymmärtää, että joku haluaa tappaa hyvää hyvyyttään auttamaan saapuneen lääkärin. Vähän sama asia kuin kuuluisaksi tulleet Rosengårdin "nuoret", jotka kivittävät paloautoja ja ambulansseja. Toisaalta pidän tapettuja lääkäreitä melkoisen hyväuskoisina, jos tieto pitää paikkansa, että he työskentelivät kristillisen järjestön hyväksi. Muslimimaissa vähäinenkin epäilys uskonnollisesta toiminnasta voi viedä hengen.

Georg August Wallin (k. 1852) on yksi kummallisimmista suomalaisista. Hän opetteli lääketieteen perusteet, arabian ja islamin niin hyvin, että hän kykeni asumaan Saudeissa vuosikausia näytellen kiertävää lääkäriä. Vaikka hän ei kääntynyt muslimiksi, voidaan sanoa, että hän oli perehtyneempi islamiin paremmin kuin moni islamilainen oppinut, rahvaasta puhumattakaan. Hänen jopa onnistui tehdä pyhiinvaellus Mekan mustan kiven luo. Nykyisin tiedetään, että Wallinia ennen vain parikymmentä kristittyä oli onnistunut kiven näkemään. Wallin suunnitteli naivansa ystävänsä 15-vuotiaan tyttären ja asettuvansa aloilleen, mutta viiden vuoden oleskelun jälkeen hän varomattomuuttaan paljastui, ja hänen annettiin ymmärtää, että hänet surmattaisiin, jos hän jää.

Lähi-idästä Kiinan rajalle ulottuva islamilaisen maailman ydinalue on ihmiskunnan näyteikkuna kurjuuteen. Vielä 90-luvulla mustaa Afrikkaa pidettiin toivottovimpana kolkkana maailmassa, mutta islam ja muutamat siihen liittyvät tavat ovat onnistuneet tuhoamaan toiveet alueen kehityksestä. Afganistanissa joka neljäs lapsi kuolee ennen viidettä syntymäpäiväänsä. Kansalaisten keski-ikä on 45 vuotta - naisilla luonnollisesti matalampi. Kaksi kolmasosaa afgaaneista ei osaa lukea.

Islamilaisen tavan mukaan puoliso on mieluiten oma serkku, koska tästä mies pitää paremmin huolta kuin ventovieraasta. Ajatus perustuu siihen, käytännössä havaittuun tosiasiaan, että oman serkun hylkääminen jättää naisen joka tapauksessa miehen suvun elätettäväksi, kun taas vieraan naisen voi "palauttaa" vaimon veljien taakaksi. Kun useita sukupolvia jatkunut sisäsiittoisuus yhdistetään huonoon ravintoon, YK:n arvioiden mukaan 60% afgaanilapsista kärsii vähintään lievästä ruumiillisesta ja henkisestä alikehittyneisyydestä. Luku on järkyttävän suuri. Se tarkoittaa selkokielellä sitä, että Afganistan on käytänössä yhtä suurta, valtavaa keskitysleiriä, jossa portinvartijoina istuu lauma uskonoppineita.

Jos tyttöjen asiat ovat huonot, ei poikienkaan tulevaisuus ole valoisa. Jokainen kynnelle kykenevä laitetaan Madrassiin (Wiki), jossa he opettelevat Koraanin ulkoa arabiaksi - ei omalla kielellään. Kovin korkeaa älynlahjaa ei siihen hommaan tarvita. Ongelma ei ole pelkästään afgaanien ja pakistanilaisten, vaan myös vapaamielisemmät Välimeren alueen islamilaiset kansat kouluttavat poikansa nimenomaan uskonnollisesti. Pari vuotta sitten Hesarissa haastateltiin kairolaista keskiluokkaista perhettä, jonka kaksi tytärtä aikoivat opiskella lääkäriksi ja opettajaksi, mutta perheen isän silmäterät, kaksi veljestä, laitettiin pienestä pitäen madrassiin.

Kaikissa maissa on huomattu ero hyvin ruokitun kaupunkiväestön ja köyhällä maaseudulla elävän väestön kesken. Puhutaan "maalaistolloista" tai "junteista". Afganistan ja Pakistan ovat käytännössä lähes puhtaasti maaseutuvaltaisia maita. YK:n rauhanturvaajat, jotka kouluttavat Afganistanin poliisijoukkoja kertovat, että valtaosa oppilaista on joko pöllyssä tai huonoilla älynlahjoilla varustettuja. Myös havainnot poliisien toiminnasta maaseudulla tukevat tätä käsitystä.

Kun Eurooppa uhkasi romahtaa kommunismin ikeen alle ja kaksi sosialistista aatetta kilpaili maanosan herruudesta, Yhdysvallat puuttui kehitykseen tukemalla entisen emämaansa Englannin kannalta vähäisempää vaaraa eli Stalinin johtamaa Neuvosto-Venäjää. Sodan jälkeen Yhdysvallat jäi alueelle yli 60 vuodeksi turvaamaan kehitystä ja patoamaan Neuvosto-Venäjän pyrkimyksiä alistaa myös läntinen Eurooppa kommunismille. Sama toistui Koreassa, jossa Amerikka on ollut läsnä jo 50 vuotta, ja edelleen se joutuu kalistamaan aika ajoin sapeliaan Pohjoisen kommunisteille. Japaniin Amerikka asetti länsimaisen demokratian ja jäi seuraamaan sen noudattamista, ja seuraamista on jatkunut sielläkin jo yli 60 vuotta.

Vietnam on melkeinpä ainoa paikka, Kuuban ohella, josta amerikkalaiset lähtivät pois sulkien oven takanaan. Niinpä molemmat maat ovat edelleen kaikilla mittareilla mitattuna maailman huonoimpien maiden joukossa. Aina säännöllisin väliajoin kuulee, että Kuubassa on kaikille maksuton julkinen perusterveydenhoito. Maksuton se on siksi, että kenelläkään ei ole rahaa. Julkinen se on siksi, että yksityisyritteliäisyys on kielletty. Perusterveydenhoitoa se on siksi, että vain poliittinen eliitti saa erikoissairaanhoitoa. Kommunismin ja islamin valtataistelu Afganistanissa muistuttaa monessa mielessä 40-luvun Eurooppaa, jossa neuvostokommunismi ja kansallissosialismi pyrkivät kukistamaan toisensa.

Afganistan on romahtanut yhteiskunta, joka nousee jollain aikavälillä jaloilleen. Irakilaisten tilanne on helpompi, koska Iran, Turkki ja Saudi-Arabia eivät kukaan pysty ottamaan aluetta hallintaansa. Afganistanin tilanne on pahempi, koska ydinasevaltio Pakistan käytännössä päättää, mihin suuntaan pastujen tilanne kehittyy. Ja koska Pakistanin johdossa on suurta ymmärrystä talibanien suuntaan, Afganistanissa tarvitaan vielä vuosikymmeniä länsimaita. Kukapa olisi 60-luvulla arvannut, että moinen turha maaläntti nousee parissa sukupolvessa läntisen maailman suurimmaksi turvallisuusuhaksi.

Katie Bakerin artikkeli "Miksi toisilla kansoilla on korkeampi ÄO?" Newsweekissä.

Leipä, mies ja tie

Ostin kaupasta perheleipomo Ehon leivän. Jumalauta. Pussissa lukee pienellä räntillä tuoteselosteen vieressä Halal. Mitä ihmettä, kysyy epätietoinen!?! Jotenkin en oikein jaksa uskoa, että Eho vie tuotteittaan arabimaihin myyntiin, joten Suomen pieni, ei-radikalisoituva muslimivähemmistö lienee kampanjoinut Eholle aiheesta. Tuskin Eho nyt huvikseenkaan on tuota pusseihinsa kirjoittanut. Kannattaa laittaa palautetta Eholle - ehkä he tulevat järkiinsä. McDonald's käyttää myös halal-lihaa, mikä on jo vanha uutinen, mutta näin näitä vaan sikiää (Suomen Kuvalehti).

Englannista kuuluu myös kummia uutisia (Mail Online). Tietojen mukaan Harrow'n kunnan kaikki koulut tarjoavat vastedes ruokansa islamilaisen lain mukaan eli halal. Helsinkihän päätti viime vuonna pakottaa kaikki lapsukaiset kerran viikossa kasvisruokalijoiksi, joten todistettavasti on toteennäytetty, että ruokaa käytetään poliittisiin tarkoitusperiin. Mielenkiintoista on, kuinka Suomessa tärähtänytpunavihreä eliitti riekkuu turkistarhauksen sopimattomuudesta ja häkkikanaloiden ankeudesta, mutta ei vedä edes kulmia kurttuun, kun Suomessa myydään halal-lihaa. Ei sillä, minä en paljoa perusta siitä, millä tavalla liha on ruokapöytääni teloitettu, mutta kai sitä voisi jollain tavalla olla johdonmukainen?